Hallitukseen äänestäjien tahdosta

Hallituksen kasaamiseen ja sen työskentelyyn liittyviä tekstejä esiintyi aineistossa yhteensä yhdeksän. Teksteissä Soini pääosin keskittyy kuvailemaan hallituksen työskentelyä sekä nostamaan esiin perussuomalaisten aikaansaannoksia hallitusneuvotteluissa. Teemaan sisältyviä tekstejä Soini rakensi paljon hierarkian varaan kertoessaan esimerkiksi, kuinka perussuomalaiset ovat nousseet ”20. vuodessa kääpiöstä kakkoseksi” (Soini, 8.5.2015).

Hallitusta Soini nimittää ”Perussinimullaksi. Sehän on lyyrisen kaunis ilmaisu, eikä loukkaa ketään” (Soini, 9.5.2015). Etenkin hallituksen alkutaipaleella, toukokuun alussa Soini korostaa hallituksen tekevän kovasti työtä, kun hallitusohjelmaa ollaan vasta kasaamassa.

Otsikolla Työ maistuu – tulosta tulee -ilmestynyt teksti kuvailee hallitusohjelman kasaustyötä:

”Kyllä tästä hallitus tulee.

Perussuomalaisten äänestäjät, jäsenistö ja kannattajat haluavat puolueemme hallitukseen. Työ maistuu -tulosta tulee.

Julkistimme tänään yhdessä hallituksen vision, strategiset tavoitteet ja kolme erillistä ohjelmakohtaa. Kohtuullisia kompromisseja , joissa puolueemme kädenjälki näkyy.” (Soini, 13.5.2015)

Tekstissä Soini kuvailee, kuinka ”äänestäjät, jäsenistö ja kannattajat haluavat”

perussuomalaiset hallitukseen. Hallitus tekee sanojensa mukaan ”kohtuullisia kompromisseja”, mutta kuitenkin niin, että ”jokainen hallituspuolue saa näkemyksiään läpi”

(Soini, 14.5.2015). Hallitustyöskentely näyttäytyy siis varsin sopuisana ja ratkaisukeskeisenä kuitenkaan puolueiden omien tavoitteiden kärsimättä. Vaikka Soini kehuukin hallituksen työskentelyä, muistuttaa hän myös lukijaa hallituspolitiikan realiteeteista toteamalla, ettei se ole ”mitään paraatimarssia” (Soini, 13.5.2015) viitaten arvatenkin kompromisseihin, joita perussuomalaisetkin joutuvat hallituksessa tekemään.

Soini myös useaan otteeseen toteaa puolueensa vaikuttavan:

”Perussuomalaisten käden jälki näkyy Suomessa. Entistä enemmän. Me emme katoa mihinkään, vastahan tässä on alkuun päästy.” (Soini, 8.5.2015)

43

Otsikolla Luulot pois Persuilta ilmestyneessä tekstissä Soini kuvailee hallitukseen menoa suorastaan johdatuksellisesti:

Pitkän linjan tukimies soitti. Hallitukseen piti mennä. Kokenut kenttäjyrä sanoi, että nyt yritetään ottaa Persuilta luulot pois. Syytä huoleen ei ole. Meteli kertoo muutoksesta, johon ei osata suhtautua.

Nämä miehet ja viisaat naiset mahdollistivat vaalimenestyksen. He organisoivat kenttätyön, pystyttivät teltat, altistivat itsensä Perussuomalaisina.

Ottivat löylyt. Samaa viisautta vaaditaan meiltä ja minulta.

Kun sinulla on oma suunnitelma, et ole osa toisten suunnitelmaa. Tämän puun juurelle tukimies minut talutti. Kalmarin saunasta on Katajanokalle pitkä matka. Näkemisen ja kokemisen arvoinen, kaikkine mutkineen. (Soini, 7.6.2015)

Soini kertoo siis, kuinka ”tukimies” oli soittanut hänelle ja todennut, että ”hallitukseen piti mennä”. Samalla tämä ”kokenut kenttäjyrä” oli kertonut, kuinka perussuomalaisilta yritetään ottaa luulot pois, mutta ”syytä huoleen ei ole”. Tässä vaiheessa lukijalle syntyy kuva, että päätös hallitukseen menosta olisi ollut ikään kuin jonkun korkeamman käsissä eikä niinkään Soinin oma päätös. Soini kuvailee, kuinka tämän suorastaan mystisen

”kenttäjyrän” kaltaiset miehet ja naiset olivat perussuomalaisten vaalimenestyksen takana.

Nämä samaiset ”miehet ja viisaat naiset” ”altistivat itsensä Perussuomalaisina”.

Vaalimenestys tehtiin ”kenttätyöllä”.

Tukimies oli ”taluttanut” Soinin tämän oman suunnitelmansa luokse. Soini häivyttää itsensä aktiivisen tekijän roolista, ”Tämän puun juurelle tukimies minut talutti”. Kokonaisuudessaan tekstiä voisi kuvailla johdatukselliseksi, sillä ”tukimies” jää lukijalta vain arvailun varaan.

Kuka on tämä ”tukimies” ja ”kenttäjyrä”, jolta Soini kertoo saaneensa suunnitelman ja joka hänet ”talutti”? Laura Parkkinen (2015) on tulkinnut Soinin johtajuuden olevan ikään kuin

”ylhäältä annettua”, ja tähän tulkintaan on helppo yhtyä. Burke (1969a, 393) puolestaan on todennut poliittisen retoriikan olevan eräänlaista maallistunutta saarnapuhetta (secular prayer). Tässä Soinin tekstissä voikin nähdä maallikkosaarnan piirteitä.

Kun kristillisessä puheessa ja pappien saarnoissa voidaan puhua Jumalan suunnitelmasta, niin Soini puhuu ”omasta suunnitelmasta” lähes yhtä johdatuksellisesti. Parkkinen (2015) onkin kuvaillut Soinin puheita evankelisten saarnapuheiden kaltaisiksi, joissa korostetaan

44

nöyryyttä ja sanan kautta puhumista. Kuten yllä olevassa Soinin sitaatissa, maallikkosaarnassa ylipäätään korostuvat esimerkiksi se, että valta on ”saatu vahingossa”

sekä se, että tarina esitetään matkana (Parkkinen 2017, 281).

On syytä pohtia hieman myös kenttätyön käsitettä, sillä Soini käyttää sitä ahkerasti ja mainitsee myös, että ”kenttätyö oli voittava kampanja” (Soini, 13.5.2015). Kenttiä voi olla monenlaisia ja kielitoimiston sanakirja (2016) kuvaileekin kenttää esimerkiksi pelikentäksi, kotikentäksi tai taistelutantereeksi. Kenttätyö on siis jotain, jota tehdään jossain konkreettisessa paikassa, ihmisten parissa. Kenttätyön vastinpariksi voi löytää Soinin sanastosta ilmaisun ”epäsosiaalinen media”:

”Poliitikot ja media on ylihurmaantunut epäsosiaaliseen mediaan. Kupla kuin kupla. Punavihreä tai mustasininen. Elämä ei ole siellä.” (Soini, 22.8.2015)

Tämä ”epäsosiaalinen media” on Soinin mielestä vain ”kupla”, jossa elämä ei ole.

Epäsosiaalisella medialla Soini viitannee siis sosiaalisen median eri palveluihin, joita ovat esimerkiksi Facebook ja Twitter. Kenttätyö käsitteenä tuo kuitenkin selkeästi näkyväksi sen hierarkian, joka on puolueen kansanedustajien ja äänestäjien välillä. Kenttä on jotain, jonne mennään, kun halutaan kerätä ääniä ja sitä kautta vaalivoitto. Kuten Soini (13.5.2015) itse asian ilmaisee, ”kenttätyö oli voittava kampanja”.

Soini rakentaa paljon hallitusteemaan liittyvät tekstinsä hierarkian, ja etenkin siinä nousemisen varaan. Hän jaksaa painottaa, kuinka perussuomalaiset jäivät ”viime kerralla oppositioon”, mutta nyt hänellä, puolueen puheenjohtajana on tavoite: ”viedä puolue hallitukseen ja vaikuttaa isänmaan asioihin” (Soini, 13.5.2015). Tässä hierarkia näkyy siis siirtymänä oppositiosta hallitukseen. Oppositiossa ei voi vaikuttaa ”isänmaan asioihin”, mutta hallituksessa voi. Hierarkkinen muutos näkyy myös tekstissä toisella, henkilökohtaisemmalla tasolla, kun hän kertoo, että ”Olen johtanut Perussuomalaisia pian 18 vuotta” ja että ”Saarijärven saunasta on tultu kahdessakymmenessä vuodessa pitkä matka.” (Soini, 13.5.2015) Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Toisin sanoen, Soini korostaa, että hän on nostanut puolueen siihen loistoon, jossa se on nyt.

45

Samassa tekstissä Soini ottaa kantaa myös puhemiehen valintaan korostamalla, että puhemiehen paikka kuuluu perussuomalaisille. Samalla Soini vihjailee, että perussuomalaiset saisivat erilaista kohtelua eduskunnassa kuin muut puolueet:

”Sama pätee puhemieheen. Siitä emme luovu. Se kuuluu meille. Sääntöjä ja käytäntöjä ei voi aina muuttaa, jos perussuomalaiset ovat jotakin vaalituloksen perusteella saamassa.” (Soini, 13.5.2015)

Soini ei kuitenkaan yksilöi, mihin tai kehen vihjailullaan viittaa, mutta passiivin käyttö voitaneen tulkita siten, että Soini viittaa tällä kaikkiin muihin puolueisiin – siis myös hallituskumppaneihinsa. Näin Soini tulee korostaneeksi eroa muihin puolueisiin – perussuomalaiset ansaitsee samanlaisen kohtelun, vaikka muut epärehelliset puolueet yrittävät muuttaa sääntöjä. Äänestäjien tahto, toisin sanoen demokratia, on Soinin tekstissä jumaltermi eli se, jota täytyy puolustaa ja johon täytyy pyrkiä. Soini perustelee perussuomalaisen puolueen olemassa oloa kansan tahdolla:

”Perussuomalaiset on väkevä voima suomalaisten puolesta. Sitä varten se on perustettu ja siksi sitä kannatetaan.” (Soini, 13.5.2015)

Soini siis rakentaa tekstinsä vahvasti draaman varaan, vaikka siltä ei aluksi näyttäisikään.

Hierarkia on selkeä ja syntipukit löytyvät. Soini ei kuitenkaan sen enempää anna henkilökohtaisia syitä toiminnalleen. Miksi näin? Yksi mahdollinen tulkinta voisi olla esimerkiksi se, että henkilökohtaisten syiden pois jättäminen saa Soinin itsensä näyttämään jalolta demokratian palvelijalta, joka kuuliaisesti toteuttaa vain kansan tahtoa ilman omia intressejä.