Kuva 1. Lääkehoidon vaaratapahtumat
Estettävissä olevat haitat
Virhe / poikk eama / vaaratapahtuma Ei virhettä
Läheltä piti -tilanne Turvallinen hoito
Haitta Haitta haittaa Ei Ei
haittaa
© DOSIS 3/2019 246 © Suomen Farmasialiitto ry © Suomen Farmasialiitto ry 247 © DOSIS 3/2019
Havainnointi, sekundaarianalyysi ja katsaus Havainnointitutkimuksissa seurattiin 32 hoitajan lääkkeen antotilanteita (n=1058) 122 potilaalle yh-den sairaalan neljällä vuodeosastolla (Taulukko 3).
Tutkimusten tarkoituksena oli kuvata muun muassa potilaiden lääkitysvirheiden yleisyyttä, virhetyyppejä ja vakavuutta (Härkänen ym. 2015b) sekä kuvata, mi-ten potilaan tunnistaminen toteutui (Härkänen ym.
2014). Lisäksi lääkehuoneessa havainnoitiin 18 sai-raanhoitajan tekemiä lääkehoitoon liittyviä toimin-toja (n=193) yhteensä 42 tuntia. Havainnointien tar-koituksena oli kuvata vuodeosaston lääkehuoneen toimintaympäristöä, selvittää keskeytysten ja häiri-öiden esiintyvyyttä sekä sairaanhoitajien työn kuor-mittavuutta (Urpalainen 2017). Sekundaarianalyysis-sa vertailtiin kolmella eri menetelmällä havaittujen lääkkeiden antovirheiden (n=451) vakavuutta, virhe-tyyppiä ja myötävaikuttavia tekijöitä (Härkänen ym.
2016a). Koulutusinterventioista (n=14) tehdyn syste-maattisen katsauksen tarkoituksena oli selvittää, mi-ten sairaanhoitajien lääkkeen antamisen turvallisuut-ta ja osaamisturvallisuut-ta oli kehitetty (Härkänen ym. 2016b).
TULOKSET
Lääkitysvirheet ja niihin myötävaikuttavat tekijät Lääkehoitoon liittyvät vaaratapahtumat
Potilaille annetuista lääkkeistä 22,2 prosentissa (235 virhettä/1 058 lääkkeen antoa) havainnoitiin vähin-tään yksi virhe (Härkänen ym. 2015b). GTT-menetel-män avulla löydettiin 463:n satunnaisesti valitun po-tilaan hoitojaksoilta yhteensä 180 lääkehoidon haitta-tapahtumaa. Haittatapahtumat aiheutuivat 125 (27 %) potilaalle (Härkänen ym. 2015a). Havainnointimene-telmän avulla löydettiin vähemmän (3,5 %) potilaille haittaa aiheuttaneita virheitä kuin vaaratapahtumail-moituksia analysoimalla (18,0 %) tai GTT-menetel-mällä (22,0 %) (Härkänen ym. 2016a).
Vaaratapahtumailmoituksista havaittiin, että 21,0 prosenttia raportoiduista lääkitysvirheistä havaittiin kirjaamisen tai kirjausten lukemisen aikana. Kuudes-osa virheistä havaittiin annettaessa lääkkeitä potilail-le ja noin kymmenesosa havaittiin lääkehoidon tar-kastamisen yhteydessä (Härkänen ym. 2015c). Väärä potilas -virheet huomattiin yleisimmin potilaan tai omaisen toimesta tai lääkkeen antamisen yhteydessä (Härkänen ym. 2018a).
Havainnoidut antovirheet olivat useimmiten väärään lääkkeenantotekniikkaan liittyviä (Härkä-nen ym. 2015b), kun taas vaaratapahtumailmoituk-sia tutkimalla ja GTT-menetelmällä yleisimpiä oli-vat lääkeannokseen liittyvät virheet (Härkänen ym.
2016a). Yleisimmin kuolemaan johtaneet lääkkeiden antovirheet Englannissa ja Walesissa olivat lääke saa-matta -virheitä (Härkänen ym. 2018c). Väärä potilas -virheissä yleisimmät virhetyypit olivat potilaiden se-koittuminen keskenään, lääkkeiden anto saman po-tilashuoneen toiselle / viereiselle potilaalle, tai että hoitaja otti lääketarjottimelta väärästä kohdasta po-tilaan lääkkeet (Härkänen ym. 2018a).
Valtaosa raportoiduista kuolemaan johtaneista lääkkeiden antovirheistä Englannissa ja Walesissa tapahtui osastoilla (66,4 %) ja yli 75-vuotiailla poti-lailla (41,5 %). Lapsipotilaita oli 4,4 prosenttia. Ylei-simmät lääkeryhmät olivat kardiovaskulaariset lääk-keet, joista yleisimpiä olivat veren hyytymiseen vai-kuttavat lääkkeet ja hermostoon vaivai-kuttavat lääkkeet, joista yleisimpiä olivat kipulääkkeet (Härkänen ym.
2018c). Suomessa raportoiduissa lääkkeiden antovir-heissä (n=1012) yleisimpiä lääkkeitä olivat antibioo-tit, veren hyytymiseen vaikuttavat lääkkeet, opioidit sekä kardiovaskulaariset lääkkeet (poislukien nitraa-tit, diureetit ja antitromboottiset lääkkeet) (Härkä-nen ym. 2017).
Lääkehoidon turvallisuuteen vaikuttavat tekijät ja virheiden ehkäisy
Lääkehoidon vaaratapahtumailmoitusten tekijöiden mukaan lääkitysvirheitä voidaan estää kehittämäl-lä työympäristöä ja kehittämäl-lääkehoitoa toteuttavan henki-löstön, erityisesti hoitajien, mahdollisuutta keskit-tyä työtehtävään lääkkeitä käsitellessään (Härkänen ym. 2013). Haastatteluissa sairaanhoitajat kuvailivat useita lääkkeiden antotilanteissa ilmeneviä ongelmia, jotka liittyivät: a) lääkkeisiin, b) terveydenhuollon ammattilaisten väliseen yhteistyöhön, c) resurssei-hin ja työympäristöön, d) ammattilaisten osaamiseen ja koulutukseen (työntekijään liittyvät tekijät) sekä e) potilaisiin liittyviin tekijöihin (Härkänen ym. 2018c).
Tätä jaottelua käytetään jatkossa tässä katsauksessa kuvattaessa lääkehoidon turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä (Kuva 2).
Lääkkeet
Sairaanhoitajien haastatteluiden perusteella lääkkei-siin liittyvät ongelmat koskivat toisaalta lääkevalmis-teita (rinnakkaisvalmisteet, uudet lääkkeet, yhteisvai-kutukset ja allergiat, vaativat lääkevalmisteet ja nä-köisnimiset [LASA] lääkkeet) ja toisaalta lääkkeiden käsittelyä (epätavalliset lääkkeiden antoajat, lääkkei-den löytäminen lääkehyllyistä ja lääkitystietojen ajan-tasaisuus) (Härkänen ym. 2018b). Lisäksi havainnoin-titutkimuksen mukaan lääkkeiden antaminen muuta
reittiä kuin suun kautta suurensi lääkitysvirheriskiä (Härkänen ym. 2015b).
Terveydenhuollon ammattilaisten välinen yhteistyö
Lääkehoidon turvallisuuden parantamiseksi tar-vitaan moniammatillista yhteistyötä ja tehokasta viestintää (Härkänen ym. 2016a). Lääkkeiden anto-virheistä ilmoittaneiden mielestä tiimiin liittyviä te-kijöitä lääkitysvirheiden ehkäisyssä olivat ammatti-laisten väliseen työnjakoon, tiedonkulkuun ja yhteis-työhön (ammattilaisten, yksiköiden välillä ja potilaan kanssa) sekä kirjaamiseen ja lääkitystietojen merkit-semiseen yhdistyvät asiat (Härkänen ym. 2017). Hen-kilöstön yhteistyöhön liittyvissä lääkehoidon
vaarata-pahtumissa kuvaukset keskinäisestä ja moniammatil-lisesta yhteistyöstä liittyivät vastuuseen ja työnjakoon lääkehoidossa, tiedonkulkuun ja kommunikaati-oon sekä yhteisten toimintatapojen ja käytänteiden noudattamiseen (Kuusikko 2018). Kommunikaatio oli merkittävä myötävaikuttava tekijä myös lääkkei-den antovirheistä (HaiPro, GTT ja havainnointi) teh-dyssä sekundaarianalyysissä (Härkänen ym. 2016a).
Analysoitaessa tarkemmin kommunikaatioon liitty-viä lääkehoidon vaaratapahtumia löydettiin haastei-ta tiimityössä, kommunikoimattomuus työn koor-dinoinnista, tuen puute ja kiire. Ongelmatilanteet liittyivät potilassiirtoihin ja raportoimattomuuteen (Syyrilä 2017). Hoitajien haastatteluissa yhteistyöhön liittyviä haasteita olivat erityisesti lääkärinkiertojen
• Estettävissä olevat haitat
• Läheltä piti -tilanne
haittaa Ei
Kuva 2. Lääkehoidon vaaratapahtumiin myötävaikuttavat tekijät Lääkitysvirheisiin myötävaikuttavat tekijät:
• Lääkkeet: lääkevalmisteet, yhteisvaikutukset, allergiat, LASA-lääkkeet, lääkkeiden antoajat, lääkitystietojen ajantasaisuus
• Ammattilaisten välinen yhteistyö: työnjako, tiedonkulku, kirjaaminen/merkitseminen, yhteistyö
• Resurssit ja työympäristö: häiriöt, keskeytykset, kiire, työkuorma, henkilöstöresurssit
• Työntekijään liittyvät tekijät: tarkkuus, huolellisuus, vastuullisuus, ohjeiden noudattaminen, osaaminen ja kokemus, yhteistyö, väsymys
• Potilaaseen liittyvät tekijät: hoitojakson pituus, lääkkeiden ja sairauksien määrä, potilaan tunnistaminen, osallistuminen lääkehoitoon, sekavat/muistihäiriöiset/iäkkäät yms. potilaat, potilaiden lääkitystietojen ajantasaisuus
Yleisimmin virheet huomattiin:
• kirjaamisen tai kirjausten lukemisen aikana
• annettaessa lääkkeitä potilaille
• lääkehoidon tarkastamisen yhteydessä
• usein myös potilaan tai omaisen toimesta
Yleisimpiä
- Havainnoiden virheitä todettiin jopa 22,2 % lääkkeen annoista. Näistä valtaosa ei aiheutta-nut haittaa potilaille. (Härkänen ym. 2015b).
- 27 % satunnaisesti valituista potilaista koki vähintään yhden lääkehoidon haittatapahtuman hoitonsa aikana (Härkänen ym. 2015a).
Haitta
ulkopuolella tehtäviä lääkemääräyksiä koskeva tie-donkulku hoitajien ja lääkäreiden välillä (Härkänen ym. 2018b).
Resurssit ja työympäristö
Lääkkeiden antovirheistä ilmoittaneiden mukaan työympäristöön ja resursseihin liittyviä virheitä voi-taisiin ehkäistä varmistamalla rauhallinen ja häiriö-tön työympäristö sekä henkilöstöresurssit. Näin työ voitaisiin tehdä ilman kiirettä ja liiallista työkuormaa (Härkänen ym. 2017). Haastatteluissa hoitajat kuvasi-vat samoja asioita sekä osaavan henkilöstön puutetta (esim. työvuorossa liian vähän hoitajia, jotka voivat antaa lääkkeitä laskimoon). Keskeytykset ja häiriöt lääkehoitoa toteuttaessa olivat yleisiä ja johtuivat esi-merkiksi toisten työntekijöiden aiheuttamista kes-keytyksistä (kysymyksistä, avunpyynnöistä), puhe-luista, toisten potilaiden tai omaisten kysymyksistä tai monesta yhtäaikaisesta vaatimuksesta (lääkehoi-don toteutus ja potilaan vienti tutkimukseen saman-aikaisesti jne.) (Härkänen ym. 2018b).
Sairaanhoitajien mielestä lääkitysturvallisuuden heikkouksia olivat rauhallisen ja häiriöttömän tilan puute (Lappalainen 2017). Lääkehuonetta havainnoi-dessa huomattiin, että lääkehuoneessa oli enimmil-lään yhdeksän ja keskimäärin kaksi muuta ihmistä lääkkeiden jakajan tai valmistajan lisäksi. Keskeytyk-siä tai häiriöitä todettiin 1,3 yhtä lääkkeiden jakamista tai valmistusta kohden ja 31 prosentissa kaikista ha-vainnoista. Keskeytyksiä ja häiriöitä aiheuttivat eni-ten lääkehuoneen oven avautuminen, muu henkilö-kunta ja lääkkeen vastaavuuden tarkistus (Urpalainen 2017). Lääkkeiden antoa havainnoidessa huomattiin keskimäärin 1,8 keskeytystä tai häiriötä lääkkeenan-tokertaa kohden (Härkänen ym. 2015b).
Virheisiin, joissa lääke oli annettu väärälle potilaal-le, liittyi monia systeemiin yhdistyviä tekijöitä, ku-ten kiire ja kova työnkuorma (Härkänen ym. 2018a).
Analysoitaessa lääkkeiden antovirheisiin liittyviin il-moituksiin myötävaikuttavia tekijöitä (joissa oli tun-nistettu hoitohenkilöstöön liittyviä tekijöitä), termi
"kiire" oli kuudenneksi yleisin vaaratapahtumien ku-vauksissa käytetty sana (Härkänen ym. 2019).
Työntekijään liittyvät tekijät
Työntekijän tarkkuus ja huolellisuus lääkehoidon to-teutuksessa, tarkastukset lääkehoitoprosessin eri vai-heissa sekä ohjeiden noudattaminen, vastuullisuus ja asenne työhön yhdistettiin lääkkeiden antovirhei-siin johtaviksi tekijöiksi (Härkänen ym. 2017). Kom-munikaatioon liittyvissä vaaratapahtumissa
koros-tuivat ohjeiden noudattamattomuus (Syyrilä 2017).
Lääkitysturvallisuuden heikkouksia olivat lääkehoi-don toteuttaminen väsyneenä ja lääkitysvirheiden ra-portoimatta jättäminen (Lappalainen 2017). Hoitaji-en väsymys ja osaamisHoitaji-en puute olivat myötävaikut-tavana tekijänä myös niissä tilanteissa, joissa lääke annettiin väärälle potilaalle (Härkänen ym. 2018a).
Myös haastatteluissa hoitajat kuvasivat osaamisen ja kokemuksen puutteen tuomia haasteita. Lääkehoi-to koettiin vaativana ja hoitajat kaipasivat erityises-ti erityisalakohtaista, syventävää koulutusta (Härkä-nen ym. 2018b).
Sairaanhoitajat arvioivat oman lääkehoidon osaa-misensa kiitettäväksi (Lappalainen 2017) tai keski-määrin hyväksi (Luokkamäki ym. 2016). Parhaiten sairaanhoitajat arvioivat hallitsevansa moniamma-tillisen yhteistyön ja heikoiten yhteistyön potilaan kanssa. Sairaanhoitajat toivoivat lisää koulutusta lääkkeiden yhteisvaikutuksista, lääkkeiden sivu- ja haittavaikutuksista, uusista lääkkeistä ja käytänteistä (Luokkamäki ym. 2016). Systemaattisen kirjallisuus-katsauksen mukaan monenlaiset koulutusinterven-tiot ja menetelmät lisäsivät sairaanhoitajien lääke-hoidon osaamista ja toteuttamisen turvallisuutta (Härkänen ym. 2016b). Suomalaisten lääkehoidon opettajien mukaan sairaanhoitajien lääkehoidon koulutuksessa käytetään monipuolisia menetelmiä (Saastamoinen ym. 2018).
Potilaisiin liittyvät tekijät
Tutkittaessa satunnaisesti valittujen potilaiden hoi-tokertomuksia, huomattiin, että haittatapahtumien riski kasvoi sairaalahoidon pituuden ja käytettyjen lääkkeiden määrän lisääntyessä ja potilaiden sairauk-sien määrän kasvaessa (Härkänen ym. 2015a). Lähes puolet potilaista, jotka olivat kokeneet kuolemaan johtaneen lääkkeiden antovirheen, olivat yli 75-vuo-tiaita (Härkänen ym. 2018c). Havainnoidessa huo-mattiin, että potilaita ei tunnistettu ollenkaan 66,8 prosenttia (n=707) lääkkeen antotapahtumista. Hoi-tajat, joilla oli työkokemusta neljä vuotta tai vähem-män, varmistivat potilaiden henkilöllisyyden useim-min (Härkänen ym. 2014).
Sairaanhoitajien mukaan lääkitysturvallisuuden heikkouksia olivat potilaiden vähäinen osallistami-nen omaan lääkehoitoonsa (Lappalaiosallistami-nen 2017). Haas-tatteluissa hoitajat kuvasivat lääkehoidon toteutta-misen olevan ongelmallista erityisesti sekaville, ag-gressiivisille tai muistihäiriöisille potilaille tai potilail-le, joilla oli nielemisvaikeuksia. Sekavat potilaat eivät voineet osallistua aktiivisesti lääkehoidon
toteutuk-seen tai saattoivat kieltäytyä lääkkeiden ottamisesta.
Myös potilaan sitoutuminen lääkehoitoon nähtiin tärkeänä lääkehoidon turvallisuutta lisäävänä tekijä-nä (Härkänen ym. 2018b). Tuberkuloosin valvotussa lääkehoidossa eri kulttuureista tulevat potilaat koet-tiin kaikkein haastavimmiksi heidän erilaisen kielen-sä ja kulttuurinsa vuoksi (Koskinen 2017).
Lääkehoidon hallintaa vaikeuttavat virheelliset ja puutteelliset lääkitystiedot. Haastatteluihin osallis-tuneilla ikäihmisillä havaittiin eroavaisuuksia poti-lastietojärjestelmään kirjatun ja haastattelun yhtey-dessä selvitetyn kotilääkityksen välillä (Sainio 2017).
Ikääntyneiden kotihoidon asiakkaiden tietämys lää-kehoidosta vaihteli. Tietoa lääkkeiden käyttötarkoi-tuksesta oli melko hyvin, mutta tieto oli myös epä-varmaa tai väärää. Muistin heikkeneminen vaikeutti lääkkeiden käyttötarkoituksen muistamista. Omaan lääkehoitoon osallistumista pidettiin kuitenkin tär-keänä asiana ja omasta lääkehoidosta haluttiin tietoa kotihoidon työntekijältä (Keskinen 2015).
POHDINTA
Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen vaatii am-mattilaisilta vastuuta, osaamista, tarkkuutta, huolel-lisuutta, tarkastamista, yhteistyötä ja selkeätä työnja-koa. Työnantajien tehtävänä on huolehtia riittäväs-tä koulutuksesta ja riitriittäväs-tävisriittäväs-tä henkilöstöresursseista, koska työpaineen alla ammattilaiset joutuvat priori-soimaan työtehtäviä ja esimerkiksi tärkeitä lääkehoi-toon liittyviä tarkastuksia voidaan jättää tekemättä.
Ohjeiden laiminlyönti lääkkeiden antamisen yhtey-dessä on huomattu myös aikaisemmissa tutkimuk-sissa (Kim ja Bates 2013). Keskeytykset ja häiriöt työs-sä ovat merkittävä uhka lääkehoidon toteuttamisen turvallisuudelle, ja ne vaikuttavat työmuistiin sekä keskittymiseen ja aiheuttavat stressiä ja turhautumis-ta (Bennet ym. 2010). Vaikka hoiturhautumis-tajat ovatkin usein tottuneet työskentelemään hektisessä ympäristössä, työpaine ja monen asian päällekkäinen tekeminen heikentävät keskittymistä ja työn turvallista toteut-tamista (Smeulers ym. 2014). Työympäristön rauhoit-taminen ja riittävä aika työn toteuttamiseen lisäävät lääkehoidon turvallisuutta. Tiedonkulku ammatti-laisten, yksiköiden ja potilaan välillä sekä lääkitys-tietojen ajantasaisuus ovat merkittäviä lääkehoidon turvallisen toteuttamisen kannalta. Näiden tekijöi-den parantamiseen voi osallistua jokainen ammatti-lainen päivittäisessä työssään. Erittäin tärkeässä roo-lissa on myös moniammatillinen yhteistyö. Esimer-kiksi osastofarmaseuttien työskentely tiimissä voi pa-rantaa lääkitysturvallisuutta.
Tutkimustulokset osoittavat myös, että terveyden-huollon ammattilaisilla on parannettavaa asentees-saan turvallisuutta kohtaan. Tästä hyvänä esimerk-kinä on potilaan tunnistaminen, joka laiminlyödään, jos luotetaan omaan muistiin tai pelätään potilaan reaktioita, kun potilaan henkilöllisyys tarkastetaan toistuvasti. Kuitenkin väärä potilas -virheet olisivat usein estettävissä potilaiden oikeaoppisella tunnis-tamisella (Härkänen ym. 2018a). Teknologia voi aut-taa tämänkaltaisten riskien vähentämisessä. Viiva-kooditeknologian on todettu vähentävän lääkkeiden antovirheitä (Bonkowski ym. 2013). Se ei kuitenkaan eliminoi ongelmaa kokonaan (Henneman ym. 2012) ja voi olla hankala toteuttaa muun muassa kustan-nusten vuoksi. Tunnistusrannekkeet ovat edullinen ratkaisu ja niiden käyttö on yleistynyt nopeasti. Pel-kät rannekkeet eivät kuitenkaan takaa turvallisuut-ta, ellei niitä käytetä asianmukaiseen tunnistamiseen (Smith ym. 2011, Kelly ym. 2011). Monet tarkastukset lääkehoitoa toteuttaessa voidaan laiminlyödä kiireen vuoksi. Kiire on usein todellista, mutta on mahdol-lista, että siihen myös vedotaan virheen sattuessa.
Potilaan aktiivinen rooli on tärkeä lääkehoidon prosessissa, esimerkiksi viimeisenä tarkistajana en-nen lääkkeen ottoa. Tutkimuksen mukaan potilaiden osallistuminen potilasturvallisuuden parantamiseen on vielä vähäistä (Sahlström ym. 2016). Katsauksessa tuotiin esille, miten potilaat huomasivat lääkitysvir-heitä, ja siten heitä tulisi kannustaa osallistumaan ja kysymään epäselvistä tai vieraan näköisistä lääk-keistä. Potilailla on oikeus turvalliseen lääkehoitoon, ja heitä tulisi myös kannustaa kysymään, mikäli he huomaavat terveydenhuollon ammattilaisten laimin-lyövän jonkin tarkastuksen, kuten potilaan tunnis-tamisen.
MASI-projektissa lääkitysturvallisuuteen vaikutta-via tekijöitä on tutkittu monin eri menetelmin. Me-netelmällinen rikkaus monipuolistaa tämän katsauk-sen tuloksia, ja valtaosin tutkimusten tulokset ovat hyvin linjassa kansainvälisen tutkimuksen kanssa.
Esimerkiksi aikaisempi laaja 91 lääkehoidon havain-nointitutkimusta käsittävä systemaattinen katsaus osoitti lääkitysvirheiden yleisyyden mediaaniksi 19,6 prosenttia ja 25,6 prosenttia, jos kukin annettu lää-keannos pystyi sisältämään useamman kuin yhden virheen (Keers ym. 2013). Tässä katsauksessa kuvattu havainnointitutkimuksen tulos (virheiden määrä 22,2
% annetuista lääkkeistä) asettuu systemaattisen kat-sauksen tulosten linjaan. Tämän katkat-sauksen tulok-set eivät ole kuitenkaan yleistettäviä eivätkä kattavia, koska tutkimukset rajoittuvat yhteen
tutkimuspro-© DOSIS 3/2019 250 © Suomen Farmasialiitto ry © Suomen Farmasialiitto ry 251 © DOSIS 3/2019 Tutkimus
Härkänen ym. (2013).
Medication errors:
what hospital reports reveal about staff views.
Härkänen ym.
(2015a). Patient-spe-cific risk factors of adverse drug events in adult inpatients – evidence detected using the Global Trigger Tool method.
Härkänen ym.
(2015c). Detecting medication errors:
Analysis based on a hospital’s incident reports.
Härkänen ym. (2017).
Using incident reports to inform the prevention of medi-cation administration errors.
Härkänen ym.
(2018a). Wrong-patient incidents during medication administrations.
Härkänen ym.
(2018c). Medication administration errors and mortality: inci-dents reported in England and Wales between 2007 ̶ 2016.
Taulukko 1. Rekisteritutkimus (n=9) vuosina 2013–2018
Tutkimuksen tar-koitus
Kuvata raportoijien näkemyksiä lääkitys-virheiden ehkäisystä
Tunnistaa sairaala-potilaiden lääkehoi-don haittatapahtu-mien esiintyvyys, ehkäisevyys ja vaka-vuus ja tutkia haitta-tapahtumien ja poti-laskohtaisesti vai-kuttavien tekijöiden välistä yhteyttä Analysoida, miten lääkitysvirheet havai-taan lääkitysproses-sin eri vaiheissa
Kuvata raportoijien näkemyksiä lääk-keen antovirheiden ehkäisyn keinoista
Kuvata tekijöitä, jot-ka liittyivät lääkkeen antamiseen väärälle potilaalle ja miten potilaiden tunnis-taminen mainitaan raporteissa, joissa lääke on annettu väärälle potilaalle Analysoida raportoi-tuja lääkkeen anto-virheitä, jotka johti-vat potilaiden kuo-lemaan, tunnistaa kyseisissä tapauk-sissa mukana olleet lääkkeet ja kuvata lääkehoidon virheen ominaisuuksia (vir-heen sijainti, virhe-tyyppi, potilaan ikä) lääkeryhmittäin
Tutkimus-menetelmä
Rekisteritutki-mus / HaiPro
Rekisteritutki-mus / Global Trigger Tool (GTT)
Rekisteritutki-mus / Haipro
Rekisteritutki-mus / Haipro
Rekisteritutki-mus / Haipro
vuodelta 2010, yksi sairaala
n=463 satunnai-sesti valittua poti-laiden hoitoker-tomusta vuodelta 2011, yksi sairaala
n=671 lääkehoi-don vaaratapah-tumailmoitusta vuodelta 2010, yksi sairaala
n=1012 lääkkeen antamisen vaa- ratapahtumail-moitusta vuosilta 2013–2014, annettu väärälle potilaalle vuosilta 2013–2014, Englannis-ta ja WalesisEnglannis-ta.
Tutkimuksessa tarkemmin analy-soitiin kuolemaan johtaneet virheet n=229
Päätulokset
Raportoijien mukaan lääkitysvirheitä voidaan estää kehittämällä työym-päristöä ja lääkehoitoa toteuttavan henkilöstön, erityisesti hoitajien mahdollisuudella keskittyä työtehtä-vään, kun lääkkeitä käsitellään.
Yhteensä 180 haittatapahtumaa havaittiin 125:llä (27 %) potilaalla.
Haittatapahtumien riski kasvoi sai-raalahoidon pituuden ja käytettyjen lääkkeiden määrän lisääntyessä ja potilaiden sairauksien määrän kas-vaessa
Kirjaamisen tai kirjausten lukemisen aikana havaittiin 21 % lääkitysvirheis-tä. Kuudesosa virheistä havaittiin potilaiden lääkityksen yhteydessä, ja noin kymmenesosa havaittiin lää-kehoidon tarkastamisen yhteydessä.
Raportoijien näkemykset lääkkeiden antovirheiden estämisestä jaettiin kolmeen pääryhmään, jotka liittyvät terveydenhuollon ammattilaisiin, tii-miin ja organisaatioihin. Ammattilai-siin liittyviä asioita olivat: (1) tarkkuus ja huolellisuus; (2) tarkistaminen; ja (3) ohjeiden noudattaminen, vas-tuullisuus ja asenne työhön. Tiimiin liittyi: (1) työnjako; 2) tiedonkulku ja yhteistyö; ja (3) kirjaaminen. Orga-nisaatioon liittyi: (1) työympäristö; (2) resurssit; 3) koulutus; (4) ohjeet ja (5) työn kehittäminen.
Väärälle potilaalle annettuihin lää-kitysvirheisiin liittyi monia myötä-vaikuttavia tekijöitä, kuten hoitajien väsymys, osaamisen puute, mutta myös systeemiin liittyviä tekijöitä, kuten kiire ja kova työnkuorma. 77
%:ssa ilmoituksista ei kuvattu potilai-den tunnistamista ollenkaan.
Valtaosa virheistä ilmoitettiin tapah-tuneen osastoilla (66,4 %, n=152) ja yli 75-vuotiailla potilailla (41,5 %, n=95). Yleisin virheryhmä oli lääke saamatta (31,4 %, n=72); yleisimmät lääkeryhmät olivat kardiovaskulaari-set (20,1 %, n=46) ja hermostoon vai-kuttavat lääkkeet (10,0 %, n=23).
Julkaistut tieteelliset artikkelit
jektiin sekä pääasiassa erikoissairaanhoitoon ja maan-tieteellisesti tietylle alueelle. Myös aineistojen keski-näinen vertailu tulee tehdä varauksella johtuen erilai-sista menetelmistä, ajankohdista, tutkimusten toteut-tamispaikoista sekä tavoitteista. Lisäksi moni esitetty tutkimus on opinnäytetyö, jossa menetelmällisesti on pitäydytty pääosin kuvailevissa tutkimusasetelmissa.
Jatkossa lääkehoidon turvallisuuden tutkimusta tulisi kartoittaa tekemällä systemaattinen kirjallisuuskatsa-us Suomessa lääkehoidon turvallisuudesta tehdyistä tutkimuksista. Lääkeinformaatiota tutkivista hoito-tieteen opinnäytetöistä tällainen on julkaistu vuonna 2018 (Vehviläinen-Julkunen & Härkänen 2018).
Tutkimus MASI-projektissa jatkuu aktiivisena painottuen kansainväliseen ja monitieteelliseen yh-teistyöhön ja erityisesti lääkkeen antamisen vaarata-pahtumien tutkimiseen tekstinlouhintamenetelmiä hyödyntäen sekä kehittäen esimerkiksi virtuaalito-dellisuuteen ja pelillistämiseen painottuvia interven-tioita. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akate-mia, Työsuojelurahasto, Suomen kulttuurirahasto ja Sairaanhoitajien koulutussäätiö. Projektissa on val-mistunut useita opinnäytetöitä (pro gradu -tutkiel-mia) ja useita väitöskirjaprojekteja on käynnissä tai käynnistymässä.
JOHTOPÄÄTÖKSET
Lääkehoidon virheet ja haittatapahtumat ovat ylei-siä ja niihin vaikuttavat tekijät moninaisia. Erilaiset tutkimusmenetelmät tuottivat erilaista tietoa lääke-hoidon turvallisuudesta. Tämän katsauksen tulokset kuvaavat lääkehoidon turvallisuuden riskipaikkoja ja tietoa voidaan hyödyntää jatkotutkimuksessa ja in-terventioiden suunnitteluissa lääkehoidon turvalli-suuden kehittämistä varten.
Härkänen ym.
(2018d). Text mining method for studying medication admi-nistration incidents and nurse-staffing contributing factors – a pilot study.
Syyrilä T. (2017).Lää-kityspoikkeamiin liittyvä kommunikaa-tio vaaratapahtu-mailmoituksissa. Pro gradu
Kuusikko L. (2018).
Henkilöstön yhteis-työhön liittyvät lääke-hoidon vaaratapah-tumat erikoissairaan-hoidossa
Selvittää, missä määrin lääkkeiden antamisen virheiden kuvauksissa rapor-toidaan henkilös-töön liittyviä myötä-vaikuttavia tekijöitä
Määrittää lääkitys-poikkeamiin liittyvän kommunikaation käsite ja muodostaa luokittelujärjestelmä mittarin perustaksi, jolla selvitettiin mil-laista tietoa vaarata-pahtumailmoitukset antavat lääkityspoik-keamiin liittyvästä kommunikaatiosta
Kuvata, millaisia hen-kilöstön yhteistyö-hön liittyviä lääkehoi-don vaaratapahtu-mia raportoidaan ja miten henkilökunta kuvaa keskinäistä ja moni-ammatillista yhteistyötä vaarata-pahtumaraporttien avoimissa kirjauk-sissa
Rekisteritutki-mus ja tekstin-louhinta
Rekisteritutki-mus / Haipro
Rekisteritutki-mus / HaiPro
n=1012 lääkkeen antamisen vaa- ratapahtumail-moitusta vuosilta 2013–2014. kaksi sairaalaa
n=500 lääkkeen antamisen vaara- tapahtumailmoi-tusta vuodelta 2015, joissa myötävaikutta-vana tekijänä oli kommunikaatio, yksi sairaala
n=300 lääkehoidon vaa- ratapahtumail-moitusta vuosilta 2008–2017, jotka liittyivät tiimin/ryh-män toimintaan, yksi sairaala
Termi "kiire" oli kuudenneksi ylei-sin käytetty sana vaaratapahtumien kuvauksissa, joissa oli tunnistettu hoitohenkilöstöön liittyviä virheisiin myötävaikuttavia tekijöitä.
Yksilötekijöistä korostuivat henkilös-töön liittyvä ohjeiden noudattamat-tomuus ja potilaisiin liittyvä tahaton kommunikoimattomuus. Institutio-naalisia tekijöitä olivat haasteet tii-mityössä, koordinoinnista kommu-nikoimattomuus, tuen puute ja kiire.
Ongelmatilanteet liittyivät potilassiir-toon ja raportoimattomuuteen.
Kuvaukset keskinäisestä ja moniam-matillisesta yhteistyöstä liittyivät vas-tuuseen ja työnjakoon lääkehoidos-sa, tiedonkulkuun ja kommunikaati-oon sekä yhteisten toimintatapojen ja käytänteiden noudattamiseen.
Hoitohenkilökunta kuvasi ilmoi-tuksissa auttamista ja tukea sekä keskinäistä ja opiskelijan toiminnan tarkastamista. Moniammatillisesta yhteistyöstä kuvattiin oman ja toisen ammattiryhmän toiminnan tarkasta-mista, lääkkeen saatavuutta, poti-laan toimintaa lääkehoidossa, ilmoi-tusten käsittelyä moniammatillisesti ja yhteistyötä estäviä tekijöitä.
Tutkimus Tutkimuksen
tarkoitus
Tutkimus-menetelmä Aineisto Päätulokset
Julkaistut opinnäytetyöt
Tutkimus
Luokkamäki ym.
(2016). Sairaanhoi-tajien lääkehoidon osaaminen heidän itsensä arvioimana.
Härkänen ym.
(2018b). Focus group discussions of registered nurses' perceptions of chal-lenges in the medi-cation administration process.
Saastamoinen ym.
(2018) Lääkehoidon oppimismenetelmät sairaanhoitajakoulu-tuksessa ammattikor-keakouluissa – haas-tattelututkimus lääke-hoidon opettajille.
Keskinen T. (2015).
Ikääntyneiden koti-hoidon asiakkaiden osallisuus omaan lääkehoitoonsa. Pro gradu
Lappalainen M.
(2017). Transformatio-naalisen johtamisen yhteys lääkitysturval-lisuuteen. Pro gradu
Taulukko 2. Kysely ja haastattelututkimus (n=7) vuosina 2015–2018
Tutkimuksen tar-koitus
Kuvata, millaista sai-raanhoitajien lääke-hoidon osaaminen on heidän itsensä arvioimana sekä kar-toittaa lääkehoitoon liittyviä koulutustar-peita
Kuvata sairaanhoita-jien käsityksiä lääk-keen antamisproses-sin haasteista
Kuvata sairaanhoita-jakoulutuksessa käy-tettyjä lääkehoidon oppimismenetelmiä sekä lääkehoidon oppimismenetelmi-en kehittämiskoh-teita suomalaisissa ammattikorkeakou-luissa
Kuvata ikääntynei-den kotihoidon asi-akkaiden osallisuutta oman lääkehoitonsa toteuttamiseen sekä millaisia tietoja ja tai-toja heillä on omasta lääkehoidostaan.
Kuvata lääkitystur-vallisuutta ja trans-formationaalista johtamista sekä näi-den välistä yhteyttä sairaanhoitajien arvi-oimana
Tutkimus-menetelmä Kysely
Focus group haastattelu sairaanhoi-tajaa, 3 sairaalaa
n=20 sai-raanhoi-tajaa, 2 sairaalaa
n=31 lääkehoi-don opettaja, 17 ammattikorkea-koulua
n= 14 yli 75-vuo-tiasta kotihoidon asiakasta
n=161 Sairaanhoi-tajaa, 4 sairaalaa
Päätulokset
Sairaanhoitajat arvioivat lääke-hoidon osaamisensa keskimäärin hyväksi. Parhaiten he arvioivat hal-litsevansa moniammatillisen yhteis-työn ja heikoiten yhteisyhteis-työn potilaan kanssa. Sairaanhoitajat toivoivat lisää koulutusta lääkkeiden yhteis-vaikutuksista, lääkkeiden sivu- ja haittavaikutuksista, uusista lääkkeis-tä ja käylääkkeis-tänteislääkkeis-tä.
Sairaanhoitajat kuvailivat useita haasteita lääkkeiden antamiseen liittyen. Haasteet jaettiin
Sairaanhoitajat kuvailivat useita haasteita lääkkeiden antamiseen liittyen. Haasteet jaettiin