Haitallisten aineiden tarkkailu

Ympäristönsuojelulaissa määrätään, että toiminnanharjoittajien on suoritettava velvoitetark-kailua, jonka sisältö täsmennetään ympäristölupapäätöksessä tai sen nojalla hyväksytyssä erillisessä tarkkailuohjelmassa. Velvoitetarkkailun tarkoitus on tuottaa tietoa lupamääräys-ten noudattamisen tarkkailua sekä luvan ja sen määräyslupamääräys-ten tarkastamistarpeen arviointia var-ten. (Suomen ympäristökeskus SYKE 2010, 13.) Suomen ympäristökeskus (SYKE) on laa-tinut vuonna 2010 ohjeen nimeltä ”Haitallisten aineiden tarkkailu: Päästöt ja vaikutukset vesiin”, jossa annetaan ohjeita velvoitetarkkailun toteuttamiseen. Velvoitetarkkailu koostuu käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusta.

Käyttötarkkailu kohdistuu prosessin tai puhdistamon toimintaan, ja sillä pyritään varmista-maan prosessin häiriötön käynti. Käyttötarkkailun avulla voidaan ennakoida häiriötilanteita, saada tietoa päästöjen muodostumiseen vaikuttavista tekijöistä ja minimoida häiriöpäästöjä.

Käyttötarkkailua voidaan hyödyntää päästöjen seurannassa esimerkiksi sellaisissa proses-seissa, joissa ajotilanne vaikuttaa päästöjen määrään tai häiriötilanteissa muodostuu suurin osa päästöistä. Käyttötarkkailua voidaan soveltaa myös vaikeasti määritettävien päästöjen arvioinnissa. Esimerkiksi teollisuusjätevedenpuhdistamolla käyttötarkkailussa voidaan tark-kailla puhdistamon käyttötapaa ja muutoksia, puhdistusprosessien kuormitusarvoja ja niiden vaihteluita, puhdistusprosessin tilaa ja toimintaa, mittaus-, säätö-, ilmastus-, ym. laitteiden toimintaa, prosessihäiriöitä, virtaamaa ja ohijuoksutuksia. (SYKE 2010, 29.)

Päästötarkkailun avulla seurataan lupamääräysten toteutumista ja tuotetaan dataa vaikutus-tarkkailua varten. Päästötarkkailussa määritetään vesistöihin päätyvien haitallisten aineiden määrä, ja se voidaan tehdä mittaamalla tai laskennallisesti arvioiden. Päästömäärien mittauk-seen kuuluu virtaaman mittaus, näytteenotto, näytteen esikäsittely ja käsittely, analysointi, tulosten laskenta ja raportointi. Päästömäärien määrittämiseen tarvitaan luotettavat virtaa-man ja pitoisuuksien mittausmenetelmät. Päästötarkkailuun kuuluu myös tarkkailu häiriöti-lanteissa, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi prosessihäiriöt tai onnettomuudet. Häiriötilan-teella tarkoitetaan tilannetta, jossa vesistöön voi joutua tai joutuu määrältään tai laadultaan tavanomaisesta poikkeavia aineita tai tilannetta, jossa ympäristöluvan mukaiset raja-arvot voivat ylittyä tai ylittyvät. (SYKE 2010, 30–31).

Vesistöjen vaikutustarkkailuun sisältyy esimerkiksi veden laadun fysikaalis-kemiallinen tarkkailu, biologisin menetelmin tehtävä tarkkailu, sedimentin tilan tarkkailu ja haitallisten aineiden pitoisuuksien ja vaikutusten tarkkailu. Vaikutustarkkailu raportoidaan ympäristö-lupapäätöksen edellyttämällä tavalla. (SYKE 2010, 31.)

Tarkkailusuunnitelman laatimiseen liittyy useita vaiheita. Ennakkoselvityksessä selvitetään mm. laitoksessa käytettävät kemikaalit sekä niiden käyttömäärät ja ominaisuudet, aineiden muuttuminen ja jätevedenkäsittely, jollei näitä asioita ole jo entuudestaan selvitetty.

Tark-kailtavien aineiden valinnassa tulee käyttää riskiin perustuvia aineiden tunnistamis- ja prio-risointimenetelmiä. (SYKE 2010, 39.) Tarkkailuohjelman suunnittelun tulee perustua todet-tujen tai ennustettavissa olevien ongelmien laatuun, vakavuuteen ja laajuuteen. Tarkkailu-suunnitelmassa tulee ensisijaisesti ottaa huomioon kansallisen päätöksenteon tarpeet. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lupaprosesseissa tarpeellisten tietojen tarkkailemista. Lisäksi vesien-hoitolaissa on mainittu toiminnallisen seurannan vaatimukset, jotka on otettava huomioon tarkkailupaikoilla, jotka on nimetty vesienhoitoalueiden seurantaohjelmiin. (SYKE 2010, 41.)

Tarkkailun suunnittelemiseen vaikuttavat esimerkiksi se, onko toiminta vasta aluillaan vai onko se ollut käynnissä jo pidempään, aikaisempien tarkkailuiden ja ennakkoselvitysten tie-dot, haitallisten aineiden lähteet ja niiden aiheuttamien vaikutusten vakavuus, vesialueen suojeluarvot ja käyttötarkoitus sekä suunnitelman toteutuksen resurssit. Tarkempia ohjeita tarkkailusuunnitelman suunnitteluun ja eri haitta-aineiden huomioimiseen löytyy SYKE:n ohjeesta. Tarkkailussa voidaan käyttää hyväksi myös tutkinnallisia selvitysjaksoja, jotka aut-tavat suuntaamaan haitallisten aineiden tarkkailua. (SYKE 2010, 41–49.)

Häiriöpäästöjen tarkkailu tulee kuvata erikseen tarkkailusuunnitelmassa. Häiriötilanne voi johtua esimerkiksi laiterikosta tai prosessin tai puhdistuslaitteen tilapäisestä toimintahäiri-östä. Häiriötilanteissa toiminnanharjoittajan on välittömästi käynnistettävä toimenpiteet päästöjen saamiseksi takaisin normaalitasolle, ympäristön pilaantumisen torjumiseksi ja päästöjen vaikutusten selvittämiseksi. Häiriöstä tulee myös ilmoittaa ELY-keskukselle ja kunnan ympäristöviranomaiselle. (SYKE 2010, 53.) SYKE:n mukaan häiriöpäästöjen tark-kailun paras käytäntö on seuraava:

 ”Jatkuvatoimisten päästömittausten käyttö sisältäen mahdollisesti hälytyksen ja va-rajärjestelmän. Kriittisissä tapauksissa voidaan asentaa kaksi mittausjärjestelmää sa-maan paikkaan, mutta ohjelmoida ne eri mittausasteikolle ja kalibroida ne normaali-olosuhteiden pitoisuusasteikolle sekä arvioidulle poikkeusolojen asteikolle.

 Jaksottaiset/yksittäiset päästömittaukset.

 Päästöjen arviointi käytönhallintaparametrien kuten lämpötilaerojen, sähkönjohta-vuuden, pH:n ja paineen avulla.

 Toisten laitosten tuottamaa referenssidataa voidaan käyttää, jos mittausjärjestelmiä tai tietoja tarkkoja laskelmia varten ei ole käytettävissä.

 Kansallisista tai kansainvälisistä tietokannoista tai kirjallisuudesta saadut kertoimet.”

(SYKE 2010, 53.)

Tarkkailuun otettavien aineiden, tarkkailupaikkojen, -ajankohtien ja -frekvenssin valintaan on kiinnitettävä huomiota. Käytettyjen kemikaalien haitallisuus voidaan tunnistaa esimer-kiksi aineiden luokitusten ja vaaralausekkeiden avulla, ja prosessissa syntyvien haitallisten aineiden selvittäminen voidaan tehdä esimerkiksi kemiallisilla määrityksillä sekä myrkylli-syys- ja biotesteillä. (SYKE 2010, 57.) Vaikutustarkkailun havaintopaikat tulee valita niin, että ne kattavat koko vaikutusalueen (SYKE 2010, 75). Päästötarkkailun näytteenoton taa-juudessa tulee ottaa huomioon lupamääräysten vaatimukset sekä kuormituksen vaihtelu ja päästöjen laatu (SYKE 2010, 79).

Ympäristöriskianalyysin käyttäminen häiriöpäästöjen hallinnassa

Häiriöpäästöjen hallinta on ympäristöriskien hallintaa, ja siinä voidaan käyttää apuna ympä-ristöriskianalyysia. Ympäristöriskianalyysin tarkoitus on tunnistaa ja arvioida mahdolliset ympäristölle aiheutuvat riskit sekä niiden hallintaan tarvittavat toimenpiteet. Ympäristöris-kianalyysissä ympäristö voidaan määritellä vaihtelevalla laajuudella; siihen voidaan sisäl-lyttää esimerkiksi ekologiset, terveydelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset tai rajata se kos-kemaan esimerkiksi vain vesistöihin kohdistuvia riskejä. (SYKE 2006, 7-9.)

Ympäristöministeriön, Turvatekniikan keskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja VTT:n YMPÄRI- hankkeessa laadittiin vuosina 2004–2005 suositus hyvästä laitoskohtaisesta häi-riöpäästöjen ympäristöriskianalyysista. YMPÄRI-hankkeessa ympäristöriskianalyysi rajat-tiin kuvan 1 mukaisesti niin, että se sisältää kohteen rajaamisen, riskien tunnistamisen, riskin suuruuden arvioinnin, riskin merkityksen arvioinnin sekä toimenpide-ehdotukset. Riskin suuruuden arvioinnilla tarkoitetaan riskin todennäköisyyden arviointia ja riskin merkityksen arvioinnilla riskin suhteuttamista paikallisiin olosuhteisiin. (SYKE 2006, 18.)

Kuva 1. Ympäristöriskianalyysin rajaus (SYKE 2006, 18).

YMPÄRI-hankkeessa luotiin tarkastuslista asioista, jotka tulee huomioida ympäristöriski-analyysia tehtäessä. Seuraavassa listassa esitetään tiivistetysti SYKE:n listaamat ympäristö-riskianalyysin vaiheet ja niiden sisältö.

1. Analyysin tavoitteiden määrittäminen

 Määritellään, mitä tarkoitusta varten analyysi tehdään ja mitä sillä halutaan saavuttaa

2. Analyysin rajaaminen

 Rajataan tarkasteltavan alueen fyysiset ja toiminnalliset rajat

 Rajataan käsiteltävien asioiden suuruus ja ominaisuudet

 Tarkasteltavat riskityypit

 Yhteys muihin yrityksessä tehtyihin riskianalyyseihin ja riskien hallintaan

 Yhteys muuhun yrityksessä toteutettavaan ympäristöasioiden hallintaan 3. Tietojen kokoaminen

 Analyysiryhmän kokoonpano

 Kuvaus toiminnasta ja laitteistosta riskien kannalta

 Kemikaalikartoitus

 Kuvaus toiminnan ympäristöstä

 Kuvaus organisaatiosta häiriöpäästöjen hallinnan näkökulmasta

 Dokumentit häiriöpäästöistä

4. Riskien tunnistaminen

 Kuvaus häiriöpäästömahdollisuuksien tunnistamisesta

 Kuvaus häiriöpäästötilanteisiin varautumisesta

 Riskien tunnistaminen tehdään yleensä riskienhallintamenetelmän, kuten HAZOP tai SARA, avulla

5. Riskin suuruuden arvioiminen

 Häiriöpäästötilanteiden esiintymisen taajuus/todennäköisyys

 Häiriöpäästötilanteiden seurausten arviointi 6. Riskin merkityksen arvioiminen

 Riskien todennäköisyyksien ja seurausten arvottamismatriisi, jonka avulla määritetään riskiluokat

7. Tulokset ja toimenpide-ehdotukset

 Kuvaus pahimmista mahdollisista riskeistä ja niihin varautumisesta

 Muut parannusehdotukset/toimenpide-ehdotukset

 Kuvaus ympäristöriskeistä, jotka jäävät jäljelle riskienhallintatoimenpiteiden jälkeen

 Kartta vaaralähteistä

8. Analyysin arviointi ja päivittämissuunnitelma

 Analyysin päivittäminen ja uusiminen 9. Raportointi ja analyysista tiedottaminen