Haastattelut

Tutkimustulosten esittämisessä hyödynnetään suoria lainauksia haastatteluista. Suorien lai-nausten yhteydessä ilmoitetaan monesko haastattelu (1–7) on ollut kyseessä. Lausunnoissa mahdollisesti esiintyvät nimet tai muut tunnistetiedot on kuitenkin muutettu informanttien yksityisyyden varjelemiseksi.

Haastatteluaineistosta nousi esiin lukuisia haasteita. Haasteet jaoteltiin samoin, kun muual-lakin tutkimuksessa, eli haasteen alkuperän mukaan joko organisaatiosta, henkilöstö itses-tään tai opiskelijoista lähtöisin oleviin haasteisiin. Haastatteluaineistosta esiin nousseet haas-teet olivat pitkälti samoja kuin kyselystä saadusta aineistossa. Haastatteluaineistossa samoin kuin koko muussakin aineistossa korostui resurssien puute. Kuudessa haastattelussa resurs-sien puute nousi esiin. Ainoastaan yhdessä haastattelussa resursresurs-sien puute ei ollut yksi verkko-opetuksen haasteiden pääsyistä.

Ajan ja työaikaresurssien puute korostui vahvasti haastatteluaineistossa. Seitsemästä haas-tattelusta kuudessa ajan puute nousi yhdeksi merkittävimmistä haasteista verkko-opetuk-sessa. Arki koettiin niin kiireiseksi, ettei verkko-opetuksen suunnittelu- ja kehittämistyölle tunnu löytyvän aikaan. Osa informanteista koki, että ajan puute tekee verkko-opetuksesta haastavaa, mutta osa koki jopa, että se estää verkko-opetuksen kokonaan. Ajan puutteesta sanottiin muun muassa seuraavaa:

Kyllä se ajan puute on se ensisijainen haaste. (H1)

Mut tosiaan niin pienellä porukalla nykyään tehdään niin kyllä sieltä se ajan puute tulee kaikilla vastaan. Et ei oo resurssei. (H3)

56

En mä nyt mikään verkkopedagogiikan vastustaja oo ikinä ollut, mutta suurin vastustus on ollut siinä, ettei sille oo ikinä annettu aikaa. Eikä sellaisia resurs-seja mitä siihen tarvitaan. (H5)

Resurssit on aika heikot. Ainakin meidän osastolla. (H6)

Normaalitilanteessa ei kyllä oikein ole mahdollisuutta siihen [verkko-opetuk-seen tai sen suunnitteluun]. Et resurssien puute estää verkko-opetuksen. (H7) Jos on käytännön opetusta kahdeksasta puoli neljään ni ei siinä jää oikein enää aikaa kehittää verkko-opetusta. (H7)

Haastatteluissa ajan puute kohdistui joko suoraan verkko-opetukseen tai sen suunnitteluun, mutta myös verkko-opetusmateriaaleihin. Erityisesti verkko-opetusmateriaali nousi merkit-tävimpien haasteiden joukkoon esimerkiksi seuraavissa lausunnoissa:

Mullakin viimeiset viisi vuotta on ollut sellaista, että kalenteri on ollut täynnä, et ei ole ehtinyt semmoista kehittämistyötä päässyt tekemään yhtään. Et van-hoilla materiaaleilla ollaan menty. Se on päivitetty, mitä on ollut pakko päivit-tää, mut ei oikeastaan mitään muuta. Toivottavasti saadaan vähän aikaa päi-vittää ja kehittää. (H2)

Pitäisi olla enemmän aikaa ylläpitää ja kehittää verkko-opetusta ja materiaa-lia ja sen hyödyntämismahdollisuuksia. (H2)

Se ajan puute, et ei oo aikaa tehdä siitä [verkko-opetusmateriaalista] riittävän laadukasta ja semmoista interaktiivista. (H3)

Työyhteisön heikko innostuksen taso suhteessa verkko-opetukseen koettiin haasteeksi mo-nissa haastatteluissa. Monet kokivat, että työkaverit ja kollegat on vaikea saada innostumaan verkko-opetuksesta ja se hankaloittaa verkko-opetuksen hyödyntämistä opetuksessa omassa työyhteisössä. Kollegoiden innostuksen puutetta kuvailtiin mm. seuraavasti:

No kyllä se [verkko-opetuksen tila] on ollut vähän haasteellinen, et siinä mie-lessä, että varsinkin nyt tällä puolella, missä mä olen niin kun enimmäkseen

57

nii tota tän puolen kouluttajia on ollut vaikea saada käyttää, kun ne meinaa, että ne kaikki pitää niin kun joko työsalissa opettaa tai aidosti teoriatunneilla.

(H2)

Se jalkauttaminen kouluttajilla on aika haaste. Itsekin sen koen omassa yksi-kössä, kun koitan tätä ilosanomaa viedä omille kollegoille. Vastaus usein on, et ei nyt kyllä oikein jaksa eikä kerkii. (H3)

[Haasteena on] se tietynlainen asenne näihin asioihin. Siihen vielä toivois in-nostuneempaa suhtautumista kollegoilta. Et ne ei oo ihan yhtä innostuneita, ku minä. Vähän tylsää yrittää vetää kivirekeä perässään. Olen erittäin iloinen, että olen tämän asian kanssa leikkinyt jo monta vuotta ja kyllä ne kollegat nyt joutuvat ottaa juttuja käyttöönsä. On tullut venymistä. Asenne on parantunut koko ajan tässä vuosien saatossa. Ja tämä rykäys [Korona-viruksen myötä tul-lut digiloikka] nyt muuttaa asenteita vielä parempaan suuntaan. (H3)

Toki sitten on yhä sellaista ajatusta, että kun tietokoneella istuu, niin laiskot-teleeko. Tällaista muinaista ajattelutapaa on olemassa. Että se ei ole oikeata työtä, jos opettaja istuu tietokoneella. (H7)

Sitä verkko-opetusta ei kaikki käsitä ihan oikeaksi työnteoksi. Vähän on sel-laista vanhakantaista olemassa. (H7)

Verkko-opetuksen tuki nousi puheenaiheeksi jokaisessa haastattelussa. Tuen laatuun oltiin tyytyväisiä, mutta tukea oli tarjolla liian vähän. Verkko-opetuksen tuen henkilöresursseja toivottiin selvästi lisää. Tuesta sanottiin mm. seuraavaa:

Toivon, että mulla olisi aina vierihoidossa se teknisen puolen asiantuntija. Me yhdessä pystytään laatimaan hyviä kokonaisuuksia. En oo siihen vielä oikein tyytyväinen, vähän yksin joutuu puurtaan. (H3)

Mutta toki niitä [verkko-opetuksen tukihenkilöitä] on rajallinen määrä. Et apua ei hirveesti ehdi antamaan. […] Ei ole helppoa pyytää apua, koska ei halua häiritä kiireisiä ihmisiä. (H7)

58

Haastatteluissa nousi esille, että verkko-opetusta ei suunnitella osaksi toteutuksia ja se ai-heuttaa haasteita verkko-opetuksen hyödyntämiseen. Tämä voi kuvata yhteisten käytäntöjen puuttumiseksi. Yhdessä haastattelussa asiaa kuvattiin näin:

Eli kaikki meidän etäopetus on sellaista, että laitetaan etäpäivä ja sit päivää ennen mietitään, mitä tehdään. Et laitetaan jotain tehtäviä. Et siinä ei oo sel-laista systematiikkaa. Se ei ole systemaattinen osa koulutusta, että jotkin tietyt jutut opiskeltaisi aina etäopetuksena. Sellainen olis nykyaikaa. (H6)

Joo se [haaste] on se yhteiset pelisäännöt ja se, et sitä [verkko-opetusta] ei ajatella mitenkään osana tätä, et jotain voitaisi tehdä etänä. Et lähtökohtai-sesti oppilaat istuu täällä sen kahdeksasta kolmeen luokassa. (H6)

Mut ei oo sellaista, että tää voitais vetää verkko-opintoina kahdelle ryhmälle samaan aikaan. Sellaista ei katota. Jokaisella ryhmällä menee omat opinto-suunnitelmat. (H6)

Enemmän kyse on siitä, että pitäisi tehdä päätös, että nämä opinnot siirretään verkkoon. (H6)

Yhteisistä käytänteistä keskustelitiin haastatteluissa enemmänkin. Haasteiksi nousi monia erilaisia käytäntöjä tai niiden puutteita. Käytänteiden puutteesta nostettiin mm. seuraavia havaintoja:

No se mikä eniten minua häiritsee, on, että sitä pyörää keksitään koko ajan uudelleen. Eri opettajat uudestaan ja uudestaan. Kun jokaiseen tutkinnon osaan liittyy esimerkiksi työhyvinvointi ja veikkaan, että meillä jokainen sa-doista kouluttajista tekee yksin työhyvinvointiin liittyvää opetusta, vaikka se voisi olla yhteinen. Tämmöstä jakamista puuttuu. [… ] [Tarvitsisin] esimerk-kejä muilta, miten muut ovat kehittäneet ja toteuttaneet verkko-opetusta (H7) Tuntuis ainakin siltä, et se haaste on siinä, et se täytyis heti alusta saakka to-tuttaa siihen, et nää asiat hoidetaan verkossa ja et se on jokapäiväistä. Meidän

59

koulutusala on sellainen, että työsaliopetusta on 90 % et se sitä siellä koneella tehdään on vaan 10 %. Se jää hyvin kapoisaksi. (H5)

oma asenne nousi joissain haastatteluissa merkittäväksi verkko-opetuksen esteeksi. Yhdessä haastattelussa omaa asennetta kuvattiin seuraavasti:

Tietenkin ennakkoluulot vaikuttavat kaikkein eniten. Ku ite en tykkää hirveen paljon noiden tietokoneiden kanssa vapaa-aikana viettää aikaa, että mulla on ihan muut harrastukset. […] Mulla tulee olo, että jos mä etätöissä olen tieto-koneella, että olenko mä tehnyt riittävästi töitä. Se on vähän niin ku lorkotte-lua. (H4)

Asenteen lisäksi oma osaaminen koettiin haasteeksi. Osaamisen puute koettiin verkko-ope-tuksen epävarmuustekijäksi. Osaamista kuvattiin yhdessä haastattelussa seuraavasti:

Mutta multa puuttuu sellainen pedagoginen osaaminen, että verkko-opinnot jotenkin etenisi pisteestä pisteeseen. Että multa puuttuu tosi paljon siitä. Se on niin kuin yksipuolista se mun opetus verkossa. (H7)

Opiskelijoista, opiskelijoiden osaamisesta ja valmiuksista sekä asenteista ja mieltymyksistä keskusteltiin haastatteluissa runsaasti. Näkemys opiskelijoiden osaamisesta vaihteli jonkin verran. Osa informanteista koki, ettei opiskelijoilla ollut riittäviä valmiuksia osallistua verkko-opetukseen. Osa taas koki, että opiskelijoiden osaamisen taso vaihteli suuresti ja että osalla ei ole riittävää osaamista verkko-opintoihin. osaamista kuvattiin mm. seuraavasti:

Ja ehkä sitten se vastapuoli eli opiskelijat, joiden tietotekninen taso voi olla hyvinkin eritasoista. (H3)

Välillä tulee niitä, ettei oo tietokonetta tai ei oo nettiä, tai ei osata käyttää.

(H6)

Osaamista enemmän keskusteltiin opiskelijoiden asenteista verkko-opetusta kohtaan. Opis-kelijoiden jonkinasteista negatiivista suhtautumista oli havaittavissa lähes jokaisessa haas-tattelussa. Asennetta kuvattiin esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

60

No kyllä se [suuri haaste] on osallistujien motivaatio tehdä niitä tehtäviä. Vä-lillä tuntuu siltä, että esitetään tyhmää, et ’en mä saanut sitä tallennettua’, tai

’en mä saanut sitä lähetettyä’. (H6)

Opiskelijoiden innostuminen [verkko-opetuksesta] on kai vähän sellaista, että puolet kokevat, että se on ihan jees ja puolet ovat silleen et voi ei. […] Et se semmoinen [negatiivinen] asenne tietokoneita kohtaan voi olla aika vahva.

(H3)

Ja nuoret, nämä 20-kymppiset, kokee että tää [verkko-opetus] ei ole opiskelua, vaan vähän hengailua. (H4)

Opiskelijat ei laita itseään likoon, ku mä en oo siellä selän takana. (H5) Mut nyt ei enää oo kenelläkään tietokonetta, kun pitäis alkaa [verkko-oppi-mista] tekemään. Kummasti mennyt rikki ne koneet. Jännä juttu… (H5) Haastatteluissa nousi esiin vahvasti huoli oman alan sopimattomuudesta verkko-opintoihin.

Ammatillisessa koulutuksessa kädentaidoilla on suuri rooli ja kädentaitojen opettaminen verkossa nousi haasteeksi. oman opetusalan opettamista verkossa kuvattiin mm. seuraavasti:

Käytännön tehtävät on hankala opettaa. Kyllähän voin niitä aineistoja ja link-kejä laittaa, vaikka kuinka paljon, mutta en mä tiedä kuinka hyvin se toimii.

(H4)

Meillä se [verkko-opetuksen haaste] varmasti on tää meidän ala, et siellä ei kauheesti verkossa tehdä töitä, kun se on kädentaitoja vaativa laji. Kädentai-toja ei vaan opi, vaikka minkälaisia videoita verkkoon laittaa. Ei vaan opi lu-kemalla tai katsomalla. Jotain voi omaksua. (H5)

Teoreettisella koulutuksella ei pysty kaikkea opettamaan. (H6)

61

5 Johtopäätökset ja pohdinta

Tässä luvussa vastataan tutkimuksen tutkimuskysymyksiin. Lisäksi käsitellään tutkimuksen luotettavuutta, yleistettävyyttä sekä jatkotutkimusaiheita.