yt-neuvottelujen aikana tehneitä viestinnän ammattilaisia löytyy kummas-takin tutkittavasta ryhmästä. Sopivien haastateltavien löytymisellä pystyttiin takaamaan se, että haastateltavat tiesivät, mistä puhuivat ja heidän käsityk-sensä perustuivat kokemukseen.
Yritysten viestintäosastoilta haastateltaviksi valikoitui ainoastaan viestintä-johtajia ja -päälliköitä. Koettiin, että heillä on yrityksissä kokonaisvaltaisempi kuva läpikäytävistä muutoksista, koska he ovat asemansa puolesta lähem-pänä yrityksen johtoa ja sen vuoksi saavat tietoa aiemmin, kuin esimerkiksi tiedottajat.
Yritysten viestintäosastoilla työskenteleviä muutosviestintää yt-neuvottelujen aikana tehneitä viestintäjohtajia ja -päälliköitä löytyi haastateltaviksi neljä (4) henkilöä. Muutosviestintää yt-neuvotteluprosessin aikana tehneitä konsultteja valikoitui haastateltaviksi kolme (3) henkilöä. Kaksi viestintä-konsulttia oli saman viestintätoimiston edustajia. Kaikki muut haastateltavat olivat eri organisaatioista. Yhteensä haastateltavia oli siis seitsemän (7) henkilöä.
Laadullisen tutkimuksen aineistona voi olla esimerkiksi vain yhden henkilön haastattelu tai aineisto voi koostua myös monista haastatteluista. Laadullisen tutkimuksen päämääränä ei ole löytää esimerkiksi tilastollisia säännön-mukaisuuksia tai yleistyksiä. Sen vuoksi aineiston koon ei tarvitse yhtä suuri kuin silloin, jos tehtäisiin määrällistä tutkimusta. Kun yksittäistä tapausta tutkitaan tarpeeksi syvällisesti, tulee näkyviin myös ilmiön kannalta merkit-tävät tekijät ja minkä huomataan toistuvan, kun ilmiötä tarkastellaan yleisellä tasolla (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 1997, 180–182.) (Hirsjärvi & Hurme 2001, 149.)
4.4 Haastattelujen toteutus
Aineiston keruu eli haastattelut toteutettiin helmi-maaliskuussa 2013 haas-tattelemalla kahden eri ryhmän edustajia: yritysten viestintäosastoilla työs-kenteleviä viestintäjohtajia ja viestintäpäälliköitä sekä viestintätoimistoissa työskenteleviä viestintäkonsultteja. Haastateltavien kanssa sovittiin heille sopiva haastatteluaika sähköpostin välityksellä. Sopivien haastatteluaikojen löytyminen oli joidenkin henkilöiden kohdalla haastavaa. Haastattelija lähetti haastateltaville päivää ennen sovittua ajankohtaa muistutussähköpostin sovi-tun haastattelun ajankohdasta. Haastattelukysymyksiä ei lähetetty haastatel-taville etukäteen.
#)!
Haastattelut toteutettiin haastateltavien työpaikoilla neuvotteluhuoneissa.
Kaikkien haastattelujen alussa haastateltaville kerrottiin kertauksen vuoksi lyhyesti samat asiat, jotka oli kerrottu heille alunperin lähetetyssä sähkö-postissa, jossa tiedusteltiin heidän halukkuuttaan osallistua haastateltavaksi pro gradu -tutkielman aineiston keräämistä varten. Heille siis kerrottiin tut-kielman taustasta, mitä ryhmiä tutkimusta varten haastatellaan, kuinka kauan haastattelu keskimäärin kestää sekä pro gradu -tutkielman aiheen rajauksesta.
Haastateltavia ohjeistettiin vastaamaan esitettäviin kysymyksiin niin vapaasti kuin he kokevat tarpeelliseksi. Tämän tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu sellaiset yt-neuvottelut, joiden lopputuloksena ei irtisanota ketään vaan niissä neuvotellaan muista asioista. Tämä kerrottiin haastateltaville ennen haastat-teluja.
Kaikille haastateltaville luvattiin säilyttää heidän sekä heidän nyt tai aiemmin edustamiensa organisaatioiden anonymiteetti. Viestintäkonsulttien nykyiset tai aiemmat asiakasyritykset, joille he ovat tehneet muutosviestintää, luvattiin pitää myös salassa.
Huoneessa oli haastattelun aikana ainoastaan haastattelija ja haastateltava.
Kaikki haastattelut nauhoitettiin. Teemahaastatteluissa on oleellista, että ne nauhoitetaan, jotta haastattelu etenee luontevasti ilman keskeytyksiä, joita saattaisi ilmetä, mikäli haastattelija tallentaisi haastattelun muistiin-panovälineillä nauhoittamisen sijaan (Hirsjärvi & Hurme 2001, 92). Yhteen haastatteluun kului aikaa noin tunnin verran. Lyhytkestoisin haastattelu kesti noin 45 minuuttia ja pitkäkestoisin haastattelu noin 70 minuuttia.
Haastattelut litteroitiin oleellisilta osin sanatarkasti taukoineen ja täytesa-noineen. Anonymiteetin takaamiseksi kaikki tunnusmerkit, joista yritykset voisi tunnistaa, häivytettiin jo litterointivaiheessa.
Haastattelukysymyksiä ei esitetty kaikille haastateltaville samassa järjes-tyksessä ja aivan sanasta sanaan samanmuotoisina. Esitettävien kysymysten sisällöt olivat kuitenkin kaikille haastateltaville samat.
Tarkentavien kysymysten esittämisen vuoksi osassa haastatteluista oli enemmän kysymyksiä kuin toisissa. Tarkentavilla kysymyksillä pyydettiin haastateltavia muun muassa avaamaan tarkemmin jotakin termiä tai käsitettä, jota he olivat vastauksissaan käyttäneet tai kertomaan lisää ja tarkemmin aiheesta, jota ei haastattelijan mielestä ollut tarpeeksi konkreettisella tasolla annetussa vastauksessa käsitelty tai kertomaan. Osa haastateltavista kysyi
#*!
myös haastattelijalta tarkentavia kysymyksiä, jos he halusivat tarkennusta kysyttyyn kysymykseen.
Joissakin haastatteluissa haastateltavat vastasivat jo ainakin osittain joihinkin kysymyksiin tai asioihin, joita haastattelija oli suunnitellut kysyvänsä vasta myöhemmin haastattelun aikana. Haastattelija kysyi kuitenkin haasta-teltavilta myös sellaiset kysymykset, joihin hän oli jo osittain tai kokonaan kokenut saavansa jo vastauksen. Tällä tavalla vältettiin haastattelijan omien tulkintojen tekeminen jo haastatteluvaiheessa, vaikka haastateltavat saat-toivat kokea, että heiltä kysyttiin jo sellaisia asioita uudelleen, joista he olivat jo kertoneet. Haastattelija halusi taata kaikille haastateltaville samat kysy-mykset, jotta vastaukset olisivat keskenään vertailukelpoisia ilman, että ne olisivat värittyneet haastattelijan omilla tulkinnoilla.
Hirsjärvi & Hurme (2001, 43) ovat määritelleet haastattelun tunnuspiirteet seuraavasti: ”1) haastattelu on ennalta suunniteltu, haastattelija on tutustunut tutkimuksen kohteeseen sekä käytännössä että teoriassa. Tavoitteena on, että haastattelija saa luotettavaa tietoa tutkimusongelman kannalta tärkeiltä alueil-ta, 2) haastattelu on haastattelijan alulle panema ja ohjaama, 3) haastattelija joutuu tavallisesti motivoimaan haastateltavaa sekä ylläpitämään hänen motivaatiotaan, 4) haastattelija tuntee roolinsa, mutta haastateltava oppii sen haastattelun kuluessa, 5) haastateltavan on voitava luottaa siihen, että annet-tuja tietoja käsitellään luottamuksellisesti.”
Nämä kaikki tunnuspiirteet toteutuivat ainakin osittain tätä tutkimusta varten tehdyissä haastatteluissa. Haastattelijan tutustuminen tutkimuskohteeseen, eli tämän tutkimuksen tapauksessa muutosviestintään, sekä käytännössä että teoriassa oli käytännön tutustumisen kannalta pintapuolista, koska tutkimuksen tekijällä ei ollut aiempaa käytännön kokemusta muutosviestin-nästä yt-neuvotteluprosessin aikana.
Kummankin tutkittavan ryhmän edustajien litteroidut vastaukset käytiin kaikkien haastattelujen toteuttamisen jälkeen läpi. Aineisto luettiin läpi lukui-sia kertoja. Aineistoon perehtymisen seurauksena aineistosta nousi esiin tee-moja, jotka merkattiin ylös eri väritunnisteilla. Sen jälkeen käytiin systemaat-tisesti läpi, olivatko aineistosta tunnistetut teemat yhteneväisyyksiä (useampi haastateltava maininnut teeman) vai eroavaisuuksia (vain yksi haastateltava tutkittavasta ryhmästä maininnut teeman). Analyysissa keskityttiin ainoas-taan niihin kysymyksiin ja vastauksiin, joissa tuli esiin tässä tutkielmassa tutkittava ilmiö, muutosviestintä yt-neuvotteluprosessin aikana, ja haastatel-tavien käsitykset siitä. Haastattelujen osat, joissa haastateltavat puhuivat aiheen vierestä, jätettiin huomioimatta. Aineistonkeruuvaiheen
haastattelu-$+!
kysymykset pohjautuivat luettuun kirjallisuuteen ja sitä kautta myös aineis-tolla oli yhteys luettuun kirjallisuuteen eli teoriaan. Kvantifiointi tehtiin laske-malla väritunnisteilla merkittyjen teemojen määrä kummankin tutkittavan ryhmän haastattelujen pohjalta syntyneestä litteroidusta aineistosta.
$"!
5 TUTKIMUKSEN TULOKSET
Tässä tutkimuksessa aineistosta pyrittiin teemoittelun avulla löytämään yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia. Esiin nousseita yhteneväisiä ja eroavaisia teemoja on haluttu avata haastateltavien sitaateilla, joita on nostettu esiin selventämään ja avaamaan aineistosta esiin nousevia teemoja.
Tässä tutkimuksessa keskityttiin pieneen määrään aineistoa (7 haastateltavan haastattelut) ja pyrittiin analysoimaan sitä mahdollisimman tarkasti. Eskolan
& Suorannan (1998, 18) mukaan tämä on tunnusomaista laadulliselle tutkimukselle.
Seuraavissa tekstikappaleissa haastateltavat on nimetty seuraavasti:
viestintäjohtajat ja -päälliköt: H1a, H2a, H3a, H4a ja viestintäkonsultit: H1b, H2b ja H3b. Viestintäjohtajia ja -päälliköitä oli siis haastateltavana neljä henkilöä ja viestintäkonsultteja kolme henkilöä. Numerot kertovat, missä järjestyksessä haastateltavat on kummassakin tutkittavassa ryhmässä haastateltu ja numeroiden jälkeiset kirjaimet kertovat, kumpaan tutkittavaan ryhmään kukin haastateltava kuului (a=viestintäjohtajat ja -päälliköt ja b=viestintäkonsultit).
5.1 Viestintäjohtajien ja -päälliköiden haastatteluissa esiin