Haastattelujen kulku

Haastattelijan on hyvä ennakolta varautua haastatteluun tekemällä en-nalta koehaastatteluja. Niiden aikana on hyvä varmistaa nauhurin toimin-ta, sopia haastatteluajoista ja varmistaa että haastatteluteemat ovat ymmärrettäviä haastateltaville. (Hirsjärvi ym. 2009, 211.)

Ilmoitin kohderyhmälle suullisesti ja myös kirjallisesti haastattelun päi-vän, ajan ja paikan. Ukkokerhon jäsenet asuvat kahdessa eri asuintalossa palvelukeskuksen vieressä. Haastateltavista kahdella on puoliso elossa, loput ukkokerholaisista ovat leskiä. Haastateltavien iät vaihtelivat siten, että nuorin on 80-vuotias ja vanhin 91-vuotias. Kaikilla haastateltavilla on erilaisia sairauksia, mutta kukaan heistä ei saa vielä kotihoidon palveluita.

Siivouspalvelu on kaikilla käytössä.

Ennen ensimmäistä haastattelua pidin niin sanotun lämmittelykierroksen Ukkokerhon yhteydessä keskiviikkona 15.12.2016 klo 15–16. Ukkokerho-laisia oli paikalla yhdeksän. Siinä kerroin aiheen taustaa, tutkimuksen tar-koitusta, tavoitetta ja kerroin myös, miten tulen tutkimuksen tekemään.

Kerroin haastattelun vapaaehtoisuudesta ja annoin kirjalliset suostumus-lomakkeet haastattelua varten. (Liite 1.)

Kokeilin myös nauhurin toiminnan. Huomasin, että nauhurin paikka pitää olla keskellä pöytää, jolloin kaikkien haastateltavien ääni kuuluu parhai-ten. Tutkijana mietin jo tässä vaiheessa, mikä vaikutus tulevalla haastat-telulla on siihen, että olen jo seitsemän vuotta pitänyt ukkokerhoa ja tunnemme toisemme hyvin. Onko vaikutus positiivinen vai negatiivinen?

Ensimmäisen haastattelun pidin keskiviikkona 21.12.2016 klo 15–16.30 välisenä aikana. Valitsin haastattelulle rauhallisen tilan, nauhurin, ruutu-vihkon sekä kynän mahdollisille muistiinpanoilleni ja havainnoilleni, jotka eivät muutoin nauhurin kautta välittyisi kuulijalle. Ensimmäinen haastat-telu kesti 1 h 6 min. Ryhmästä oli haastathaastat-telussa mukana kuusi miestä.

Kolme miestä ei päässyt paikalle. Jouluviikko oli vähän huono ajankohta haastatteluille. Osa miehistä oli lähtenyt jo joulunviettoon eivätkä siksi ol-leet paikalla.

Haastattelurungon olin tehnyt hyvissä ajoin valmiiksi. Runko koostui vii-destä eri teemasta ja jokaisella teemalla oli myös omia apukysymyksiä.

(Liite 2.) Haastatteluteemat pohjautuivat omaan kokemukseen työsken-telystä ikäihmisten parissa sekä aiheeseen jo aiemmin perehtyessäni.

1. Yksi teeman aiheista oli ARKI.

2. Toisena teemana oli TOIMINTAKYKY.

3. Kolmantena teemana oli UKKOKERHO

4. Neljäntenä teemana käsiteltiin RYHMÄTOIMINTAA.

5. Viimeisenä teemana oli RYHMÄTOIMINNAN KEHITTÄMINEN

Aloitin haastattelun teemasta neljä eli ryhmätoiminnasta. Syy aloittaa haastattelu ryhmäteemasta neljä oli ihan tutkijan tietoinen valinta. Kai-kesta näki, että tilanne kokonaisuudessaan oli haastateltaville uusi ja tunnelma oli jotenkin ”käsin kosketeltava”. Koin sillä hetkellä, että ryh-mätoiminta-teema oli helpoin teema aloittaa haastattelu. Aloitin haastat-telun jännityksen laukaisemiseksi ”kevyellä” asialla ja vaihtelin kysymys-järjestystä tilanteen mukaan kaiken aikaa haastattelun aikana.

Haastattelussa tavoitteenani oli dialoginen vuoropuhelu, jossa haastatel-tavilla oli mahdollisuus tuoda esille luottamuksellisesti ja luovasti koke-muksiaan sekä mielipiteitään aiheeseen liittyen. Alussa huomasin jännit-tyneisyyttä haastateltavien kesken. Haastateltavat katselivat toisiaan ja kaikesta näki, että oli hyvin odottava tunnelma. Mutta keskustelu lähti kuitenkin pienen alkuhämmennyksen jälkeen hyvin liikkeelle johtuen osit-tain siitäkin syystä, että kerroin alkuun ”vitsin”.

Ensimmäinen haastattelu onnistui mielestäni hyvin, puhetta riitti ja pyrin ottamaan kaikki mukaan keskusteluun. Tein kaiken aikaa tarkentavia, toistavia kysymyksiä, jotta pysyttiin aiheessa.

Väkisinkin välillä keskustelu lähti aiheesta sivuun ja oli haastavaa saada keskustelu taas raiteilleen. Katkaisin sen hienovaraisesti jossain välissä heittämällä ilmaan uuden aiheeseen liittyvän kysymyksen ja osoitin ää-neen, kuka voisi vastata siihen ensin. Tutkijalla on hyvä luottamus haasta-teltaviin monen vuoden Ukkokerhon pidon jälkeen ja siksi oli helpompaa puuttua ja palauttaa keskustelu takaisin aiheeseen.

Kirjoitin havaintoja päiväkirjaani haastattelun lomassa. Laadullisessa tut-kimuksessa havainnointia pidetään toisena mahdollisena tiedonkeruu-menetelmänä. Havainnoinnin avulla asiat on helpompaa nähdä oikeissa yhteyksissään ja myös haastatteluista saatu tieto monipuolistuu. (Tuomi

& Sarajärvi 2009, 81; Hirsjärvi ym. 2009, 213–215.)

Keskustelusta näki, että kun tunnetaan jo toisemme pitkältäkin ajalta, toisen ymmärtäminen oli helpompaa. Tutkijana osasin eleistä ja ilmeistä päätellä erilaisia reaktioita, mitä keskustelu mistäkin kysymyksestä aihe-utti. Oli helpompaa tehdä myös muistiinpanoja. Ainoa ongelma oli siinä, että kohderyhmän jäsenet puhuivat paljon päällekkäin, mikä vaikeutti haastattelun auki kirjoittamista.

Haastattelun alkuvaiheessa jo päätin, että jaan fokusryhmähaastattelun kolmeen eri kertaan, johon kuhunkin valitsen omat teemat. Haastattelu olisi ollut kohderyhmälle liian raskas, jos olisin pitänyt vain yhden haas-tattelun ja käsitellyt kaikki teemat yhdellä kerralla. Osa teemoista olisi jäänyt vähemmälle huomiolle.

Jakaessani haastattelun kolmeen kertaan, uskon että sain paremmin vas-tauksia kysymyksiin ja haastateltavat jaksoivat keskittyä paremmin aihee-seen. Tällä pyrin siihen, että on helpompi pitää keskustelu aiheessa, kun ei ole liian monia teemoja kerrallaan.

Haastateltavilla oli selvä halu auttaa tutkijaa saamaan vastauksia teemoi-hin ja siihen, mitä hyvä ikämiesryhmä pitää sisällään. Ryhmästä huokui yhteisöllisyys, mikä näkyi muun muassa siinä, että jos joku miehistä ei saanut sanottua ihan sitä mitä kenties yritti, niin muut miehet auttoivat ja jatkoivat siitä mihin toiset jäivät. Reilu tunti keskusteltiin tiiviisti aiheesta ja välillä vähän sen vierestäkin. Haastattelun jälkeen sammutin nauhurin ja kyselin vielä yleisesti kaikilta osallistujilta, mitkä olivat tunnelmat. Ker-roin, että viikon päästä jatketaan samassa paikassa ja samaan aikaan.

Tunnelma oli mielestäni hyvä.

Toinen haastattelukerta oli keskiviikkona 28.12.2016 klo 15 - 16.30, sen kesto oli 1 h 17 min. Ryhmästä oli nyt seitsemän miestä paikalla. Kaksi miehistä oli estynyt tulemasta. Teemoina oli tänään ukkokerho ja toimin-takyky.

Tutkijana opin ensimmäisestä kerrasta, että päällekkäinen puhuminen oli saatava vähentymään ja kerroinkin haastattelun alussa, että annetaan toisen puhua rauhassa asiansa loppuun ja sitten vasta toinen jatkaa.

Tämä haastattelukerta meni muutenkin paremmin kuin ensimmäinen.

Ukot olivat selvästi valveutuneempia, kun he tiesivät edellisestä kerrasta, mitä puhutaan ja mikä on aihe. Ukoista näki, että he eivät jännittäneet enää keskustelua tai nauhuria, joka oli keskellä pöytää haastattelun aika-na.

Kävimme tällä kertaa haastattelurungosta teemat kaksi eli ikämiehen toimintakyvyn ja teeman numero neljä ukkokerhon läpi. Toinen haastat-telukerta oli jollain tapaa intensiivisempi kuin ensimmäinen. Nyt kohde-ryhmän jäsenet eivät puhuneet läheskään yhtä paljon päällekkäin kuin ensimmäisellä kerralla. Kävimme teemoja läpi ja jokainen osallistui kes-kusteluun niin kuin parhaaksi koki.

Osa ryhmäläisistä oli aktiivisempia keskusteluissa, mutta kaikki olivat omalta osaltaan mukana. Tutkijana pyrin aina ottamaan myös hiljaisem-pia, ujompia miehiä mukaan keskusteluun. Tein haastattelun aikana huomioita myös päiväkirjaani, mutta jotenkin vilkas keskustelu vei tutki-jan niin mukaan, että päiväkirjamerkinnät jäivät vähemmälle. Tosiasiassa tutkijalla olisi pitänyt olla päiväkirjan tekijä erikseen, mutta se taas ryh-mähengen takia ei olisi ollut järkevää. Tästä syystä päätin yrittää selviytyä sen teosta haastattelun ohessa.

Tiedostin, että keskustelu on tärkeintä ja jos vaikuttaa luontevalta, niin teen lyhyitä huomioita päiväkirjaani. Toisenkin haastattelun jälkeen kyse-lin miehiltä tunnelmia ja osa miehistä oli hieman epäilevänä, että saatiin-ko me mitään aikaan.

Pidin kolmannen fokusryhmähaastattelun ukkokerholaisille keskiviikkona 18.1 klo 15–16.30. Haastattelu kesti 1 h 8 min. Paikalla oli nyt kahdeksan haastateltavaa. Keskustelu oli alkukankeuden jälkeen jälleen vilkasta.

Haastattelijana jouduin tällä kertaa olemaan kuitenkin enemmän äänessä kuin edellisillä kerroilla. Johdattelin haastateltavia pysymään aiheessa johtuen tutkijan mielestä siitä, että aihe oli nyt vaikeampi ja haastavampi.

Tänään meidän piti keskustella, miten alamme kehittämään ryhmätoi-mintaa. Alkuun annoin haastateltaville kirjallisen edellisten kertojen haas-tatteluiden yhteenvedon. Yhteenvetoon olin kerännyt pääasiat siitä, mitä asioita uuden ryhmän olisi hyvä pitää sisällään haastateltavien mukaan.

Muisteltiin aluksi lyhyesti näitä asioita ja sen jälkeen alustin haastatelta-via siihen, mikä on tämän päivän teema. Teemana tänään oli miettiä, mi-ten jatkamme tästä eteenpäin eli mimi-ten lähdemme kehittämään uutta miesten ryhmää.

Käytin swot–analyysia haastattelun pohjana. Mietimme, mitä asioita pi-tää ottaa huomioon ryhmätoimintaa perustettaessa. Mitä meidän pipi-tää tehdä, että saadaan uusi ryhmä alkamaan? Mitä vahvuuksia, mitä heik-kouksia, uhkia ja mahdollisuuksia uudella ryhmätoiminnalla kenties on?

Haastattelut kaikkineen kestivät yhteensä 3 h 31 minuuttia ja litteroita-vaa tekstiä tuli yhteensä 21 sivua. Litterointia vaikeutti ensimmäisessä haastattelussa päällekkäin puhumiset. Muutoinkaan en litteroinut aivan kaikkea puhuttua, vaan jätin pois ne kohdat, joissa keskustelu lähti niin sanotusti väärille urille. Jätin myös pois kaikki epäselvät kommentit, joita oli haastatteluissa muutamia. Kuuntelin nauhat useaan kertaan läpi, kos-ka nauhoista aukeni useamman kuuntelukerran jälkeen itselleni uusia asioita, joita en ollut ensimmäisillä kuunteluilla vielä havainnut.