Lisäksi käydään läpi koululla suoritetun Learning Cafén tulokset. Siinä tarkastellaan nuorten ajatuksia siitä, mitä he toivovat lopputuotokselta ja mitä kanavia käyttäen lopputuotosta voi-daan heille esittää. Lisäksi kerrotaan, miten nuoret kokevat, että heitä voitaisiin kannustaa puhumaan avoimemmin heidän näkemästään ja/tai kokemastaan väkivallasta.
4.1 Ilmiöt nuorten väkivaltarikollisuudessa
Nuorten tekemä väkivalta on viimeisen muutaman vuoden aikana raaistunut ja lisääntynyt.
Varsinkin teräesineitä tavataan nuorilla enemmän kuin aiemmin, kuten esimerkiksi kääntö-veitsiä ja puukkoja. (H1, H2, H3 & H4.) Teräaseita tavataan niin koulujen alueilla kuin kaduil-lakin. Tässä oli havaittavissa myös eräänlainen syy-yhteys väkivallan raakuuteen liittyen. Kun nuori kantaa mukanaan teräasetta hän myös todennäköisemmin käyttää sitä eri tilanteissa.
Tähän liittyy myös se, että teräasetta käytetään monesti äkkipikaistuksissaan riitatilanteessa.
Riidan syyn ei tarvitse olla suuri ulkopuolisen silmin nähtynä, mutta nuoret voivat kokea ai-heen heille tärkeänä ja väkivallan täten oikeutettuna. (H1, H2 & H4.) Tällaista oikeutusta voi-daan perustella esimerkiksi sillä, että toisen kunniaa on loukattu. Kunnian loukkaaminen on uusi ilmiö Suomessa, missä väkivaltaa käyttäen puolustetaan joko omaa tai toisen kunniaa.
(H1.) On kuitenkin muistettava myös se, että väkivaltarikollisuudella on tapana kasaantua pie-nelle osalle nuoria, jotka tekevät tämänkaltaisia rikoksia usein, kun taas suurin osa nuorista ei koskaan syyllisty tällaisiin tekoihin. (H1 & H4.)
Yhtenä tunnistettuna ilmiönä ovat niin kutsutut ”feikkikaupat” taloudellisen hyödyn saavutta-misen keinona. Käytännössä tämä tarkoittaa tekoa, missä nuori sopii huumausainekaupoista ostajan kanssa. Tapaamiseen mennään, mahdollisesti teräaseella varustettuna, myymään huu-mausaineita. Todellisuudessa huumausaineiden sijaan ostajalle myydäänkin esimerkiksi kek-sinmuruja tai muuta vastaavaa ja toivotaan, että ostaja ei huomaa huijausta kuin vasta myö-hemmin, myyjän poistuttua paikalta. Tällöin teräasetta saatetaan kantaa siinä pelossa, että ostaja huomaa huijauksen ja pyrkii kostamaan väkivaltaa käyttäen myyjille. (H1 & H3.) Terä-aseita kannetaan myös mukana ryöstötarkoituksessa. Ryöstötilanne saattaa olla sellainen, missä nuorilta ryöstetään kalliita merkkivaatteita, kuulokkeita ja puhelimia. Tällaiset tapah-tumat voivat olla nopeita, missä esimerkiksi ryöstäjät huomaavat vastaantulijalla olevan kallis vaate tai esine ja väkivallalla uhkaamalla saadaan tavara itselleen. Näissä tapauksissa saate-taan väkivallan uhkaa korostaa esittelemällä veistä tai mainitsemalla teräaseen mukanaolo.
(H1, H2 & H3.) Ryöstöjä tapahtuu muun muassa kaduilla, mutta tekijät saattavat myös mennä
”kuokkimaan” nuorten juhliin tai illanviettotapahtumiin, joista tekijät ovat saaneet tiedon esimerkiksi sosiaalisen median kautta (H3).
Nuorten koetaan monesti provosoivan tilanteita itse tiettyyn pisteeseen, jotta he voisivat oi-keuttaa itselleen väkivallan kohdistamisen toiseen henkilöön. Monesti tämän syyn ei tarvitse edes pohjautua todellisuuteen vaan esimerkiksi kuulopuheeseen. Väkivaltaa edeltävä tilanne saattaa siis olla sellainen, missä tekijä provosoi uhrin sanomaan tai tekemään jotakin sel-laista, mikä tekijän mielestä oikeuttaa väkivallan kohdistamisen uhriin. Tällainen syy saattoi olla esimerkiksi rasistiset solvaukset, oman tai toisen kunnian loukkaaminen tai muunlainen vihapuhe. (H1, H2 & H3.) Tällainen käytös on jopa koulujen rajoja rikkovaa. Tieto jostakin te-osta tai solvaavasta sanomisesta, tai vaihtoehtoisesti oletetusta tällaisesta, saattaa
sosiaalisen median kautta levitä nopeasti monen henkilön tietoisuuteen. Tällöin uhrin päälle saatetaan hyökätä jopa tuntemattomien henkilöiden toimesta, kun hänet tunnistetaan kadulla tai jossakin tilaisuudessa. (H2.) Tällaiseen väkivaltaan liittyy monesti uhrin nöyryyttäminen ja se, että käydään isolla ryhmällä yhden kimppuun. Nöyryyttäminen saattaa olla esimerkiksi sitä, että uhri laitetaan polvilleen anelemaan armoa tai anteeksiantoa tekijöiltä, tai jopa nuolemaan tekijän kenkiä. Näihin tapahtumiin saattaa monesti liittyä tapahtuman videoku-vaaminen ja videon jakaminen sosiaalisessa mediassa muille, osana nöyryyttämistä. (H1 &
H2.) Varsinkin tyttöjen välillä on havaittu lisääntyvissä määrin nöyryyttämistä, ja tyttöjen te-kemä väkivalta on lisääntynyt runsaasti ja raaistunut. (H2 & H4.)
H1: ”…ne on ihan julkisella paikalla pahoinpidelty ja nöyryytetty ja sit laitettu someen se video, ku se lopuks on polvillaa ja pyytää anteeks.”
H2: ”… toinen on sanonu vaik jotain koulus tai jossain nii sit pitää
nöyryyttä. Se on se velvollisuus laittaa polville ja nuolee kenkii ja kuvataa ja laitetaa somee. Näit on paljo ja nää korostuu viel tyttöjen välil. Mun mielest tyttöjen väkivalta on lisääntyny jopa kovakin väkivalta, et potkitaa ja lyödää maassa makaavaa tosi kovaa.”
Henkinen väkivalta on siirtynyt pitkälti nettiin ja sosiaaliseen mediaan. Vaikka koettiin, että kiusaaminen on kouluissa vähentynyt, ja moni nuori pitää kiusaamista ”nolona”, on tämäkin ilmiö muuttunut raaemmaksi. Kun ennen kiusattu pääsi eroon kiusaajistaan vapaa-ajallaan ku-ten lomalla, ei pakopaikkaa enää tänä päivänä ole. Kiusaamista tapahtuu monia eri sosiaali-sen median alustoja käyttäen ja monesti vakavimmatkin tapaukset tulevat opettajien, van-hempien ja viranomaisten tietoon myöhäisessä vaiheessa, kun tilanne on eskaloitunut jo erit-täin vaikeaksi. Näihin tapauksiin on pystytty puuttumaan aktiivisesti yhteistyöllä koulujen ja vanhempien kanssa silloin kun tapaukset ovat tulleet poliisin tietoon. (H2, H3 & H4.)
Vaikka nuoret ovat aina liikkuneet yhdessä, on tietynlaista jengiytymistä ollut havaittavissa viime vuosien aikana. Tällä tarkoitetaan samanmielisten nuorten ryhmäytymistä, joissa saat-taa olla jopa hierarkkisia piirteitä juoksupojista johtajaan. Näiden ryhmien jäseniä yhdistää monesti eräänlainen rikollisen elämäntavan ihannointi. Nuoret ovat erittäin lojaaleja omalle ryhmälleen ja niissä pidetään vahvasti toistensa puolia ja tehdään rikoksia yhdessä. Ryhmän paine ja tunne siitä, että halutaan kuulua porukkaan, on nuorille normaalia, minkä takia nuori saattaa ajautua tilanteeseen missä hän ei välttämättä haluaisi olla. Vaikka tietyissä ryhmissä on monesti näitä samoja rikollisia elämäntapoja ihannoivia nuoria, saattaa ryhmässä olla myös henkilöitä, jotka hakevat yhteenkuuluvuuden tunnetta osallistumalla ryhmän toimintaan.
Nämä nuoret saattavat olla sellaisia, jotka ovat syrjäytyneitä tai muuten kyvyttömyyttään ajautuneet rikoksia tekeviin ryhmiin. (H1, H2 & H4.) Monesti näitä henkilöitä hyväksikäyte-tään ryhmässä ja heidät pakotetaan tekemään erilaisia rikoksia. Tällaiset nuoret ovat
kuitenkin myös heitä, joiden auttaminen on monesti helpompaa. (H2.) Nämä ryhmät ovat osit-tain myös vaikuttaneet nuorten turvallisuudentunteeseen. Tämä on näkynyt siten, että kun-nolliset nuoret välttelevät tiettyjä paikkoja missä tällaisiin rikollisryhmiin saatetaan törmätä.
Eräs haastateltavista kertoikin, että häneltä ovat nuoret tulleet kysymään, että milloin poliisi tulee lopettamaan puistojuhlat. Nuoret ovat kokeneet olonsa turvattomaksi pimeän tullen, kun puistossa on havaittu ryhmittymiä, joiden pelätään tekevän rikoksia. (H2 & H3.)
Nuorten alkoholinkäytön on koettu vähentyneen. Sen rinnalle ovat nousseet erilaisten lääkeai-neiden ja kannabiksen väärinkäyttö. Päihteiden käytön ei kuitenkaan koettu olevan merkittä-vässä osassa väkivaltarikosten syitä pohdittaessa. Nuorten myönteisempi suhtautuminen, var-sinkin kannabikseen, on kuitenkin lisääntynyt ja koettiin, että mietojen huumeiden haittavai-kutuksia ei tunneta tai ajatella niin merkittävinä kuin aiemmin. Syitä tähän haettiin muun muassa siitä, että monessa maassa kannabis on joko laillistettu kokonaan tai dekriminalisoitu sekä populäärikulttuurin vaikutuksista nuorten asenteisiin. (H3 & H4.)
Nuorten uhmakkuuden ja viranomaisvastaisuuden koettiin lisääntyneen. Eräänlainen auktori-teetin kunnioitus on vähentynyt ja joihinkin nuoriin on erittäin vaikea saada kontaktia. Koet-tiin myös, että viranomaisiin kohdistetaan nykyään enemmän väkivaltaa, esimerkiksi tilan-teissa missä paljon nuoria on kokoontunut samaan paikkaan. Samalla kuitenkin todettiin, että hyvin käyttäytyvät nuoret käyttäytyvät nykyään vielä paremmin kuin ennen ja osaavat tehdä viisaita valintoja ja ovat valveutuneempia kuin ennen. (H1, H2 & H3.)
4.2 Väkivaltaan turvautuminen
Yksi haastatteluiden teemoista oli syyt miksi nuori saattaa turvautua väkivaltaan. Monesti syynä saattaa olla heikomman sosioekonomisen statuksen mukanaan tuoma kateus, pyrkimyk-set pönkittää omaa statustaan ja itpyrkimyk-setuntoa tai taloudellisen hyödyn tavoittelu. Taloudellisen hyödyn tavoittelun ei tarvitse aina olla suuri, vaan tekijä saattaa toiminnallaan pyrkiä jopa vain muutaman kymmenen euron rikoshyötyyn. (H3 & H4.)
Rikollisen elämäntyylin ihannointi on vahvasti sidoksissa nuorien muodostamien rikollisryh-mien jäsenten ajattelussa. Tällaista elämäntapaa ihannoivat nuoret saattavat kuvitella, että heidän tulevaisuutensa tulee olemaan taloudellisesti turvattua vanhempana ja, että esimer-kiksi huumeiden myynnillä saavutetaan tietty elintaso. Elämäntyyli mitä ihannoidaan, on eräänlaista ”gangsta/rap”-tyyliä mihin liittyy ennen kaikkea raha, status ja maine. Tässä yh-teydessä mainittiin myös niin kutsuttu Roadman-kulttuuri. Tämän elämäntyylin omaksuneet ovat monesti erittäin syvällä rikollisessa käyttäytymisessä ja heillä saattaa olla hyvin vääristy-nyt kuva heidän tulevaisuudestaan ja siitä, mihin rikollinen polku tulee hänet johdattamaan.
Tämä tarkoittaa monesti myös sitä, että heidän auttamisensa on huomattavasti vaikeampaa.
(H1, H2 & H4.)
H2: ”Oon puhuttanu näit nuorii ja sanonu, et tajuuks, et sä et lyö rahoiks tol hommal, et ei tuu onnistuu. Harva huumerosvo on vauras tai ei tarvii pelkää poliisi. Monesti ne on ylimielisii ku selität, et tää ei oo se tie, et Suomes menestyy eri taval. Ne uskoo, et niist tulee joku seuraava huumepäällikkö. Ne kattoo vähän ivallisest, et mitä sä tiedät. Ihan epärealistinen käsitys siit mitä se rikollinen elämä on. Jotkut tajuu sen parikymppisenä ja sit aletaan opiskelee eikä tuu enää juttuja.”
Osana tätä elämäntyyliä ovat esimerkiksi kalliit vaatteet, joita hankitaan joko ryöstämällä tai muilla keinoilla saatujen rahojen avulla. On kiinnitetty huomiota näihin nuoriin, joilla on mit-tava rikostausta ja monien tuhansien eurojen vaatteet. Näillä vaatteilla pyritään ylläpitämään omaa statusta ja kunnioitusta, minkä koetaan olevan tärkeä osa rikollista elämäntyyliä. Haas-tateltavien mielestä näillä nuorilla ei kuitenkaan itsellään ole varaa näihin tavaroihin, vaan ne rahoitetaan tai hankitaan rikollisin keinoin. Koska nämä nuoret tulevat usein vähäosaisista perheistä pidettiin eräänlaista kateutta yhtenä taustasyynä näille rikoksille. Kun nähdään joku, kenellä on kalliimpaa ja hienompaa tavaraa kuin itsellä, niin ikään kuin koetaan, että häneltä on oikeus ottaa ne itselleen väkivalloin. (H1, H2, H3 & H4.)
Väkivaltaan saatetaan myös herkästi turvautua silloin kun koetaan, että omaa tai toisen kun-niaa on loukattu ja halutaan kostaa toiselle henkilölle jotakin, mitä hän on joko sanonut tai tehnyt. Kosto on vahva motiivi nuorten väkivaltarikollisuudessa. (H2 & H4.) Kostoa pelätään usein silloin, kun jostakin asiasta on menty kertomaan esimerkiksi opettajalle tai viranomai-selle (H1). Tällöin kostoa pelkäävä saattaa ottaa itsesuojelutarkoituksessa haltuunsa teräesi-neen ja pahimmassa tapauksessa käyttää sitä tilanteen tullessa (H2). Kostoa pelätään myös usein aiemmin mainittujen ”feikkikauppojen” yhteydessä, missä pelätään, että ostajalle sel-viää huumausainekaupan yhteydessä myydyn tavaran todellinen sisältö (H3). Myös kiusaamis-tapauksiin liittyy monesti väkivaltaa niin, että joko kiusaaja tai kiusattu on kohdistanut väki-valtaa vastapuoleen (H4).
4.3 Puheeksi ottamisen pelko
Nuorilla on suuri tarve saada keskustella ja kertoa asioista aikuisille, mutta monesti heillä ei ole keskusteluyhteyttä aikuiseen tai he pelkäävät mahdollisia seuraamuksia, joko vanhem-piensa tai tekijän puolelta. Uhrit ja silminnäkijät saattavat pelätä, että jos he kertovat ta-pahtumista, heille tullaan kostamaan. Toisekseen saatetaan pelätä vanhempien reaktiota, jos itsekin on oltu tekemässä väärin, eli ollaankin esimerkiksi juomassa alkoholia puistossa/juh-lissa kavereiden kanssa, vaikka vanhemmille on kerrottu mentävän yökylään tai vastaavaa.
Vanhempien reaktion pelko on usein perusteeton ja suurin osa vanhemmista suhtautuu tapah-tumiin järkevästi ja haluavat tukea ja auttaa lastaan silloin, kun lapsi on joutunut vaikeuksiin.
Tässäkin on poikkeuksia, eli vanhempia ketkä mieluummin pyrkivät vähättelemään asioita
peläten oman lapsensa tai perheensä turvallisuuden puolesta. Lisäksi on pieni osa sellaisia vanhempia, joita asia ei yksinkertaisesti kiinnosta. (H2 & H4.)
H3: ”Monesti kuitenkin vanhemmatkin pelkää, et niitten lapselle käy jotain jos ne kertoo. Mitä avoimemmin näist puhutaan, nii seuraavaki uskaltaa tulla puhumaan. Niin se monesti menee. Loppujen lopuks se uhkailija jää yksin ja sit ku yks kertoo nii muutki.”
H4: ”Voi olla häpeä ja ne päihteet ehkä. Ollaan oltu humallassa tai itse tehty aiemmin jotain mitä tultu kostamaan, niin häpeä on varmasti taustalla koska sit joutuu kertoo mitä itekin tehty.”
Yksi suurimmasta esteestä väkivaltakokemuksista kertomiselle on ”vasikka-ajattelu”. Monesti tapahtumista kertomisen pelätään johtavan kostototoimenpiteisiin. Myös nuorten keskinäistä lojaaliutta pidettiin yhtenä syynä sille, että nuoret eivät halua kertoa tapahtumista aikuisille.
Nuorta saattaa hävetä kertoa asioista, varsinkin jos hän on itsekin toiminut väärin. Nuorten parissa liikuttaessa on huomattu, että heillä on monesti tarve päästä kertomaan vanhoistakin tapahtumista jollekin. Jotkut nuoret näkevät viranomaiset luotettavana tahona, joille voi ker-toa asioita. Toiset taas kokevat viranomaiset pahana eikä heille suostuta kertomaan yhtään mitään. (H3, H4.)
4.4 Nuorten auttaminen ja tukeminen
Mitä nuorempana lapsen ajatteluun ja käytökseen päästään puuttumaan, sitä helpompi häntä on auttaa pitkällä aikavälillä. Samalla kuitenkin koettiin, että myös vanhempia nuoria pysty-tään auttamaan, mutta silloin se vaatii monesti enemmän resursseja ja aikaa. Yhtenä keinona Helsingin poliisilaitoksen ennalta estävän toiminnolla on laillisuuskasvatustunnit, jolloin kou-lujen pyynnöstä pidetään oppilaille oppitunti pyydetystä aiheesta. Aiheena voi olla esimer-kiksi väkivalta, seksuaalisrikokset, huumausainerikokset tai kiusaaminen. (H1 & H3.) Kyseistä työtä tehdään paljon myös sosiaalisessa mediassa eri kanavia käyttäen, riippuen siitä, keitä halutaan tavoittaa. Nuorten tavoittamiseen käytettään paljon Snapchatia ja Instagramia, kun taas aikuisten tavoittamiseen käytetään enemmän Facebookia ja Twitteriä. Monesti nuori ot-taa poliisiin yhteyttää eri somekanavien kautta ja pyytävät ohjeita eri elämäntilanteisiin.
Tätä kautta heihin pystytään luomaan hyvä keskusteluyhteys ja sitä kautta tukemaan heitä.
(H2 & H3.)
Nuorten auttamiseen on olemassa useita eri kolmannen sektorin toimijoita, joille apua tarvit-sevat nuoret voidaan ohjata. Siellä apu ja tuki räätälöidään nuoren tarpeiden mukaan ja apu voi olla erittäin syvälle menevää ja henkilökohtaista. Apu voi olla jopa niin henkilökohtaista, että nuorta autetaan läksyjen tekemisessä tai jopa juostaan hänen kanssaan liikuntatunnin pakollinen juoksutesti, jotta oppilas läpäisee koululiikunnan. (H1.)
Kouluissa eri tilanteisiin ei pystytä kokemusten mukaan aina puuttumaan tarpeeksi ajoissa.
Monesti kun apua pyydetään kouluille, tilanne on edennyt jo erittäin pitkälle. Tilanne on saat-tanut johtaa väkivaltaan tai siihen, että lapsi ei uskalla mennä yksin kouluun, koska häntä kiu-sataan tai hän pelkää väkivaltaa. Tällöin tilanteisiin pyritään puuttumaan yhteistyöllä koulun henkilökunnan sekä lasten vanhempien kanssa, kutsumalla heidät keskusteluun koululle, missä asia pyritään ratkaisemaan. Tämä keino on usein todettu toimivaksi. (H1.) Koettiin, että kou-luilla tulisi olla paremmat valmiudet havaita ja puuttua näihin tilanteisiin ennen kuin tilanne eskaloituu siihen, että poliisi pitää kutsua paikalle. Monella koululla onkin hyvät valmiudet ennaltaehkäistä väkivaltaa ja kiusaamista, kun taas toisilla kouluilla ja sen henkilökunnalla ei ole. (H1, H2 & H3.) Tässä nousi monella haastateltavalla esiin se, että heidän käsityksensä mukaan opettajakoulutuksessa ei anneta tarpeeksi toimintamalleja ja keinoja näiden tilantei-den tunnistamiseen ja niihin puuttumiseen. Monesti opettajat ja rehtorit konsultoivat poliisia heidän omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan näissä tapauksissa. Tärkeänä asiana, ellei tärkeimpänä, pidetiin lastensuojeluilmoitusten laatimista sosiaaliviranomaisille joka kerta, kun koululla on tapahtunut väkivallanteko tai vaikeampi kiusaamistapaus. Vaihtoehtoisesti asiasta voisi ilmoittaa myös Helsingin poliisilaitoksen ennalta estävälle toiminnolle, joka laatii asiasta lastensuojeluilmoituksen. Erään haastateltavan käsityksen mukaan yhä useampi koulun henkilökuntaan kuuluva ei halua omalla nimellään puuttua lasten tekemisiin, koska pelätään lasten vanhempien reaktiota. Monesti vanhempien reaktio on hyvä ja yhteistyöhalukas, kun taas joissakin tapauksissa vanhempien käytös on koettu hyökkääväksi ja oman lapsen roolia vähätteleväksi. (H1, H2, H3 & H4.)
Suuri osa auttamis- ja tukemistyöstä perustuu nuoren omaan halukkuuteen saada apua. Ke-tään ei voida auttaa väkisin ja avun sekä tuen vastaanottaminen perustuu aina vapaaehtoisuu-teen. (H4.) Tämän muotoinen työ perustuu pitkälti luottamussuhteen rakentamiseen nuoren ja viranomaisen / yhdistystyötä tekevän välillä. Luottamuksen rakentaminen on tärkeää ja sitä tehdään esimerkiksi jalkautumalla nuorten pariin varsinkin viikonloppuisin yhdessä nuori-sotyöntekijöiden kanssa, missä käydään keskustelemassa nuorten kanssa ja tarjotaan heille mahdollisuus puhua asioista aikuisen kanssa. Tällä pyritään myös luomaan luottamusta poliisin osoittamalla, että poliisi on olemassa heitä varten, ei heitä vastaan. (H4.) Eräs haastatelta-vista painottikin, että nuorelle yksikin huono kokemus poliisin kanssa saattaa vaikuttaa hänen käsitykseensä viranomaisista pitkäksi aikaa (H3).
H4: ”Tavoite on et ne lopettais sen toiminnan mut aina se ei onnistu.
Mehän kuljetaan haalareis omilla nimillä ja mennää jutulle. Se on meidän juttu. Siinä tulee se luottamus mut kans et vähä kerrotaa et ootte silmän alla.”
H3: ”Mut ku me näytään nii paljo ja ollaa poliisina melko uus ilmiö ja se et ollaa paikal ennen ku jotain sattuu, nii sitä voi olla vaikee
ymmärtää alkuun. Siel on kans niitä nuorisotyöntekijöitä usein, ja ku me opitaan tuntee nuorii, nii ne tietää et meihin voi luottaa ja ne tietää, et ollaa siel niitä varten.”
Yhtä paljon kuin nuoret kaipaavat apua ja tukea, kaipaavat sitä myös lasten vanhemmat. Hel-singin poliisilaitoksen ennalta estävä toiminto käy myös kouluilla pitämässä vanhempainiltoja, missä vanhemmille ja opettajille kerrotaan senhetkisistä nuoria koskettavista ilmiöistä ja ta-pahtumista. (H1.) Eräs ongelma on se, että vanhemmat eivät välttämättä ole tietoisia siitä, millaisessa maailmassa heidän lapsensa elävät, vaan sitä pyritään peilaamaan omaan lapsuu-teen, jolloin esimerkiksi sosiaalista mediaa ei ollut käytettävissä. Vanhemmat eivät aina ole-kaan täysin tietoisia niistä vaaroista tai tilanteista, joita nuori saattaa kokea itse tai olla to-distamassa. (H3.)
4.5 Learning Cafén tulokset
Nuoret kokivat, että väkivalta on läsnä heidän elämässään monessa eri paikassa, lähinnä julki-silla paikoilla sekä koulussa (R1 & R3). Kiusaamista pidettiin suurimpana syynä sille, että nuori turvautuu väkivaltaan, samoin päihteiden käyttöä ja toisen provosoiminen (R1, R2, R3 & R4).
Tämän yhteydessä voidaan mainita, että rasistiset solvaukset ja toisen haukkumista pidettiin sellaisina tekoina, joilla toista voidaan provosoida ja käyttää kiusaamisen keinona. Myös tiet-tyjä tunnetiloja, kuten pelko ja ahdistus, tunnistettiin syinä sille, että nuori saattaa turvautua väkivaltaan. Myös traumat, mitkä nuori on saattanut kokea elämänsä aikana, mainittiin. (R1, R2 & R3.) Kaveripiirin vaikutus tunnistettiin sellaisena asiana, millä on vaikutus nuoren käyt-täytymiseen. Nuoret kaipaavat ryhmänsä hyväksyntää ja näyttäytyä ”coolilta” omalle ystäpiirilleen. Tässä yhteydessä nostettiin esille myös nuorisojengit, joiden koettiin käyttävän vä-kivaltaa. Lisäksi erilaiset riidat, kuten velkojen maksamattomuus, tunnistettiin olevan väki-valtaisen käytöksen takana. (R2, R3 & R4.)
Nuoret kokivat, että heitä tulisi neuvoa, miten puhumalla voitaisiin tuoda väkivaltakokemuk-sia esimerkiksi viranomaisten tai vanhempien tietoon (R1 & R3). Samalla kuitenkin tunnistet-tiin vahvasti se, että monesti nuoret eivät uskalla kertoa tapahtumista koston tai jopa kuole-man pelossa (R1, R2 & R3). Keino kannustaa nuoria kertomaan tapahtumista olisi, että kerto-jaa kyettäisiin suojelemaan tekijältä eikä tekijälle kulkeutuisi tieto siitä, kuka asiasta on pu-hunut. Lisäksi pyrittäisiin luomaan sellaiset olosuhteet, missä nuori kokisi olonsa turvalliseksi.
Jopa taloudellinen korvaus mainittiin keinona kannustaa nuoria puhumaan. (R1, R2 & R3.) Ko-ettiin myös, että vaikka asioista kerrottaisiin, niin nuoria ei joko uskota tai kuunnella aidosti.
Koettiin, että vaikka asia saatettaisiin esimerkiksi poliisin tietoon, ei poliisilla kuitenkaan ole resursseja tutkia tapauksia ja puuttua tilanteisiin. Ja vaikka olisikin, niin tekijälle langetetta-vat rangaistukset olangetetta-vat kuitenkin liian pienet, jotta sillä olisi pysyviä vaikutuksia tekijän väki-valtaiseen käytökseen. (R2 & R3.) Puheeksi ottamisen pelkoon liitettiin myös se, että nuorille
itselleen, heidän vanhemmilleen tai läheisilleen aiheutuu tilanteesta ongelmia, kuten huos-taanotto tai rikosrekisterimerkintä. Koettiin myös, että nuorten oma ystäväpiiri saattaa hylätä henkilön, joka kertoo asioista. (R1 & R4.)
Väkivallalla koettiin pyrittävän saavuttamaan mainetta, kunnioitusta ja vankistamaan omaa asemaansa oman ryhmän sisällä. Ajateltiin, että väkivallalla yritetään luoda valta-asema ja luomaan pelkoa toisissa. Myös huomion saaminen mainittiin asiana, mitä väkivallalla pyritään saavuttamaan. (R1, R2, R3 & R4.) Väkivallalla pyritään joko suojelemaan itseään tai aiheutta-maan toiselle vammoja esimerkiksi silloin kun halutaan kostaa toiselle jokin asia (R1, R2 &
R3).
Väkivaltatilastojen nousun syinä mietittiin muun muassa sitä, että nuoret ottavat paljon vai-kutteita sosiaalisesta mediasta ja ulkomailta tulevista ilmiöistä, kuten jengiytyminen (R1 &
R4). Samalla koettiin, että huumeita käytetään runsaasti ja, että monet liikkuvat huonoissa porukoissa, joissa tehdään paljon rikoksia. Myös maahanmuuton vaikutukset tunnistettiin osit-tain. (R1 & R4.) Se, että asioista ei uskalleta tai osata puhua, nostettiin esille syynä väkivalta-tilastojen nousuun. Tietopaketin toivottiinkin osaltaan kannustavan nuoria puhumaan asioista ja tuovan esiin niitä keinoja, miten nuoria voitaisiin rohkaista kertomaan tapahtumista. (R1, R2 & R4.)
Tietopaketin toivottiin sisältävän tietoa niin fyysisestä kuin henkisestä väkivallasta, kuten nettikiusaamisesta. Koettiin myös, että väkivallan vaaroja tulisi esitellä. (R2 & R4.) Fyysisen väkivallan osalta toivottiin, että tietopaketti sisältäisi tietoa läheisväkivallasta sekä seksuaali-väkivallasta sekä siitä, miten uhria voidaan auttaa ja miten väkivaltaisesta tilanteesta pääsee irti (R2 & R3). Tiedon jakamista tulisi tehdä monin eri keinoin, kuten esimerkiksi kouluissa
Tietopaketin toivottiin sisältävän tietoa niin fyysisestä kuin henkisestä väkivallasta, kuten nettikiusaamisesta. Koettiin myös, että väkivallan vaaroja tulisi esitellä. (R2 & R4.) Fyysisen väkivallan osalta toivottiin, että tietopaketti sisältäisi tietoa läheisväkivallasta sekä seksuaali-väkivallasta sekä siitä, miten uhria voidaan auttaa ja miten väkivaltaisesta tilanteesta pääsee irti (R2 & R3). Tiedon jakamista tulisi tehdä monin eri keinoin, kuten esimerkiksi kouluissa