Työssäkäyvän kannabiksen käyttäjän asema työelämässä

Kaikki haastateltavat kokivat olevansa pidettyjä sekä arvostettuja työyhteisönsä jäseniä.

Kaikille oli yhteistä myös se, että kannabiksen käytöstä vaiettiin työpaikalla täysin.

Myös huoli seuraamuksista, jotka mahdollinen käytön paljastuminen tai oikeudellisen toimenpiteen kohteeksi joutuminen toisi työpaikalla ja työtovereiden keskuudessa oli läsnä kaikkien haastateltavien kertomuksissa.

Kannabiksen ja alkoholin käyttöön reagoimisesta työpaikalla esitettiin vertailuja. Alko-holin ja jopa sen ongelmakäytön katsottiin olevan työyhteisössä normaalia käyttäyty-mistä, johon ei puututa kovinkaan herkästi. Sen sijaan tilanteessa, jossa kannabiksen käyttö tulisi julki työyhteisössä, esitettiin siitä seuraavan automaattisesti ”huumemie-hen” leima. Käytön paljastumisen myös katsottiin johtavan välittömiin hoitotoimiin tai jopa erottamiseen. Varmuutta niistä käytännöistä, joilla mahdolliseen kannabiksen käy-tön paljastumiseen työpaikalla vastattaisiin, ei ollut yhdelläkään haastateltavalla.

Näihin mahdollisiin kannabiksen käytön paljastumiseen liittyviin seuraamuksiin suh-tauduttiin hyvin eri tavoin. Osa haastateltavista painotti työssäkäynnin ja työn säilyttä-misen tärkeyttä ja katsoi mahdollisten kannabiksen käytöstä aiheutuvien seurausten voi-van vaikuttaa käyttötapoihin. Jos työ olisi uhattuna, katsoivat jotkin haastateltavat, että he voisivat jopa lopettaa kannabiksen käytön säilyttääkseen työpaikkansa. Tämän kal-taisissa kertomuksissa työ asetettiin etusijalle verrattaessa sitä kannabiksen käyttöön ja kannabiksen käyttäjän rooliin tai identiteettiin:

"SV: Onko kannabiksen käyttäjän asema tai identiteetti ristiriidassa sun työn kanssa?

H:Siis jos täytyy valita, niin laitan kyllä sen työn etusijalle, se on tärkeempi. Vaikka merkityksiltää ne ajeleekin ihan eri sfääreissä. Kyl mä oon tähän ikään tultaessa huo-mannu, että ei koko ajan voi taikka tarvitse olla minkään substanssin vaikutuksen alai-sena."

Aineistosta nousi esiin myös kertomuksia, jossa työpaikka ja sen säilyttäminen koettiin toissijaiseksi kannabiksen käyttöön verrattaessa. Huomionarvoista näissä kertomuksissa kuitenkin olivat tuntemukset sekä oman ammattiosaamisen että ammatti-identiteetin kokemisesta niin vahvoiksi, että kannabiksen käyttö ei voisi vaikuttaa työllistymiseen,

vaikka se voisi sen hetkiseen työpaikkaan vaikuttaakin. Tämänkaltaiseen ajatteluun vai-kuttaa aineiston pohjalta itse tiedostetun ammattitaidon lisäksi myös työn ala, jonka katsotaan mahdollistavan työllistymisen:

"SV: Mitä luulet, mitkä olis työpaikalla toimenpiteet, jos jäisit kiinni?

H: Kyllä mä luulen, et se vois olla hoitoonohjaus tai joku kontrollihomma, mut enhä mä nyt sellaseen suostus. Tai voisin suostua, mut positiivinen tulos olis aina. Jos siitä tulis ongelma, ni vaihetaa firmaa. Ei se nyt voi olla siitä kiinni, et jos on hyvä tekijä, jos se polttaa pilveä. Että se asettas sen niiku sellaseen asemaan, että se ei oo luotettava.

SV: Mites koet, näkyykö tuossa ideologiaa, vai mitä se on? Siis kun et lopettais kanna-biksen käyttöä, vaikka työ oiskin uhattuna.

H: On, on se sitä. Ehkä joskus aikasemmin mietti silleen, ku ei ollu työkokemusta ja osaamista niin paljon, ajatteli, että jos sitä jäis kiinni, ni se on sitten ura tässä. Nykyää osaa hommia niin hyvin. Ei se voi siihen tyssätä, koska niitä juoppojaki on joka firmas-sa ja niitä paapotaan niiku vuodesta toiseen. Ei se voi olla siitä kiinni. (…) Sillehän vaan naureskellaan, jos joku haisee aamulla viinalta ja on pöhnässä."

Kertoessaan asemastaan työyhteisössä haastateltavat eivät antaneet omasta asemastaan negatiivista kuvaa, pikemminkin päinvastoin. Vaikka kannabiksen käytön katsottiin sen intensiteetistä riippuen vaikuttavan työtehtävistä suoriutumiseen, katsottiin kaikkien kohdalla, että niistä on suoriuduttu tehtävän mukaisella tavalla. Myöskään kollegoiden tai johdon suhtautumisessa ei ollut noussut esiin mitään, mikä olisi viitannut siihen, että työtehtäviä olisi laiminlyöty tai että henkilö ei olisi sopeutunut työyhteisöön.

Kaikille haastateltaville oli yhteistä myös pettymys siihen, että he joutuivat salaamaan työyhteisöltä, tarkemmin läheisiltä työtovereilta, kannabiksen käyttönsä. Avoimuus kannabiksen käytön suhteen työyhteisössä katsottiin siis tavoiteltavaksi, mutta samanai-kaisesti mahdottomaksi. Seuraavassa lainauksessa kertomani kaltainen suhtautuminen asemaan työyhteisössä valottuu hyvin:

"SV: Jos kerrot lisää siitä, että millä tavalla työ asettaa sille käytölle kontrolleja?

H: Ei se työ oikeestaa mitää kontrolleja aseta, en mä sitä sanos, et oikeestaan varsinkin kun tekee työt hyvin niinku mä teen, et ei oo mitään ongelmaa. Ei se sitä rajota, tai no just sen, että sä et pysty työkavereille olemaan oma ittes. Hyvin vähän pystyy avaamaan

omaa yksityiselämäänsä sillee. Käydään vaan ne perusasiat läpi. (…) Totta kai mä ha-luisin olla ihan avoin oma itteni kaikille ihmisille, myös työkavereille, myös työyhteisös-sä."

5 KESKEISIMMÄT HAVAINNOT JA POHDINTA 5.1 Tutkimuksen keskeisimmät tulokset

Haastattelemieni työssäkäyvien kannabiksen käyttäjien käyttöura oli alkanut samankal-taisesti seuraten sosiaalista reittiä, jossa ensimmäiset käyttökerrat tapahtuivat kaverei-den tai tuttavien esimerkin innoittamana. Useissa tapauksissa kannabista sekä sen käyt-töä kohtaan oli ennen varsinaisia kokeiluita syttynyt mielenkiinto ja halu kannabista ja sen hankkimista kohtaan.

Käytön vakiintuminen tapahtui kuitenkin myöhäisemmässä vaiheessa ja tähän liittyi vahvasti elämäntilanteen muutokset, jotka mahdollistivat käytön muuttumisen säännöl-lisemmäksi. Kertomuksissa tuli kannabiksen käytön säännöllistymisen mahdollistajiksi esiin esimerkiksi kotoa pois muuttaminen sekä oman rahankäytön hallinnan kasvu.

Myös kannabiksen saatavuuden paranemisen katsottiin liittyvän olennaisesti käytön jatkuvuuden mahdollistumiseen. Kannabiksen hankinta katsottiin kaikkien haastatelta-vien osalta järjestäytyneen rikollisuuden ulkopuolella, ystähaastatelta-vien sekä kaveripiirin kesken tapahtuvaksi. Kaikkien haasteltavien käytön aloittaminen ja jatkuminen asettuivat ”toi-sen huumeaallon” ajalle. Näin ollen tutkimuksissa esiin tullut kotikasvatuk”toi-sen lisäänty-minen näkyi konkreettisesti käytettävien kannabistuotteiden laadussa sekä myös käytön arkipäiväistymisen mahdollistajana.

Kannabiksen käytön myös katsottiin olevan vaikutuksiltaan hyvin erilaista, kuin mitä käyttäjät olivat niin huumekasvatuksen kuin median suunnalta saaneet ymmärtää. Itse hankittu ja todelliseksi koettu tieto kannabiksen vaikutuksista asetti kannabiksen hyvin paljon myönteisempään valoon, kuin mitä ennen käyttöä käyttäjillä olleet mielikuvat antoivat ymmärtää.

Käytön intensiteetin vaihtelut olivat käyttöuran alkuvaiheessa suuret. Kertomuksissa tuli esiin yleisenä tapahtumaketjuna kokeiluista vakiintuneempaan käyttöön siirtyminen, josta käyttöaste saattoi vaihtua jossain tapauksissa jopa päivittäiseen käyttöön. Tämän vakiintuneeksi muuttuneen kannabiksen käytön saatettiin katsoa myöhemmässä vai-heessa käyttöuraa arkipäiväistyneen, mikä myös lisäsi halua säädellä käytön intensiteet-tiä omaan elämäntyyliin sopivaksi. Käytön katsottiin tämän hyvin intensiivisen

käyttö-jakson jälkeen olevan paljon hallitumpaa ja tiedostetumpaa, vaikka intensiteetti saattoi-kin pysyä edelleen jopa samalla tasolla.

Työssäkäyvien kannabiskäyttäjien voi tutkimusaineistoni pohjalta sanoa noudattavan kaikkien osalta jossain määrin viihdekäytön merkityksiä, vaikka osa haastateltavista puhui aktiivisimmassa vaiheessa käyttöuraansa kokeneensa itsensä jopa riippuvaiseksi kannabiksen käytöstä. Kuten Salasuo (2004) esittää, on viihdekäyttö-termi vapaa-ajalla tapahtuvaksi katsottua käyttöä, joka sisältää viittauksen siihen, että käyttäjä on mukana työ- tai opiskeluelämässä.

Kannabiksen käyttö sai myös merkityksiä viihdekäytön ulkopuolella. Kannabiksen voi-tiin katsoa lisäävän luovuutta, mutta tajuntaa avartavana ominaisuutena kannabiksessa pidettiin etenkin sen herättämiä kysymyksiä yhteiskunnallisen elämän ilmiöistä sekä niiden mielekkyydestä omaan itseen sekä omiin haluihin ja toiveisiin verratessa. Kan-nabis, sen käyttöön liittyvän kulttuuri sekä populaarikulttuurissa ilmennyt kannabisku-vasto katsottiin jossain määrin toimineen yhteiskunnallisen tiedostamisen katalyyttina.

Haastateltavien kohdalla tämä korostui etenkin katsottaessa yksilön itsemääräämisoi-keuden ja moraalikäsityksen toisinaan ylittävän lain. Tällä ei kuitenkaan pyritty peruste-lemaan laitonta tai anarkistista käytöstä yhteiskunnassa, vaan pikemminkin sen katsot-tiin mahdollistavan itsenäisen ja oman elämäntarinan kannalta mielekkään olemassaolon osana yhteiskuntaa.

Tajuntaa avartavassa käytössä nousi esiin myös kannabiksen käyttö tapana ja välineenä syventyä omiin ajatuksiin. Kannabispäihtymys koettiin myös mahdollisuutena irtautua arkisiksi koetuista rutiineista. Kannabiksen voitiin myös katsoa pystyvän kohottamaan arkiset kokemukset uudelle tasolle sen psykoaktiivisten vaikutusten vuoksi.

Kannabiksen käyttö oli osalla haastateltavissa arkipäiväistynyttä ja käytön intensiteetti saattoi olla toisinaan hyvin korkea. Jopa päivittäinen kannabiksen käyttäminen oli mah-dollista. Käytölle kuitenkin asetettiin kontrolleja niin työelämässä toimimisen kuin sosi-aalisen elämän takia. Tämän vuoksi on vaikea sanoa käytön merkityksen olevan elä-mäntavaksi muodostunutta käyttöä, sillä kannabista käytettiin sosiaalisten suhteiden ja työelämän ehdoilla. Kannabiksen käytöllä oli havaittavissa haastattelujen perusteella myös sosiaalisia merkityksiä. Yhdessä käytettynä kannabis näyttäytyi alkoholiin

verrat-tavissa olevana sosiaalisen kanssakäynnin edistäjänä. Toisaalta kannabiksen ei katsottu sopivan kaikkiin tilanteisiin ja sen käytöstä pyrittiinkin pidättäytymään, jos katsottiin olevan vaara, että kannabispäihtymyksellä voisi olla negatiivisia vaikutuksia sosiaalisel-le kanssakäymiselsosiaalisel-le.

Haastateltavien kertomuksissa kannabiksen ja alkoholin vertaaminen nousi esiin keskei-senä kannabiksen käyttöä puoltavana seikkana. Valtaväestön katsottiin olevan epätietoi-nen kannabiksen vaikutuksista ja sen tosiasiallisista haitoista. Kannabiksen ja alkoholin vertailussa tuli vahvasti esiin näkemys, jossa alkoholin käytön yhteiskunnallista suvait-sevaisuutta kritisoitiin perustelemalla alkoholinhaittoja paljon kannabiksesta aiheutuvia haittavaikutuksia suuremmiksi. Toisaalta haastateltavilla oli poikkeuksetta myönteinen suhtautuminen alkoholiin päihteenä, vaikkakin alkoholin käytölle oli asetettu kannabista suurempia kontrolleja juuri koettujen haittavaikutusten vuoksi.

Kaikki tähän tutkimukseen haastatellut seitsemän kannabiksen käyttäjää olivat hankki-neet kokemuksia myös muista laittomista huumausaineista. Muiden huumausaineiden käyttö, niin määrät, tavat kuin kokemuksetkin poikkesivat kannabiksen käytöstä annetusta kuvasta. Kannabiksen asemaa pidettiin normalisoituneena oman elämäntavan ja -piirin kohdalla, kun muita huumausaineita koskeva kerronta taas asetti ne selvästi kan-nabiksen käytön kulttuurista ja käyttökokemuksista poikkeavaan asemaan. Muita huu-mausaineita haastateltavat olivat käyttäneet satunnaisesti, ja käyttötilanteisiin liittyi usein jokin erityiseksi katsottu tilanne, kuten jokin tietty juhla. Käyttökokemukset muis-ta laittomismuis-ta huumausaineismuis-ta nähtiin suurelmuis-ta osin muis-taakse jääneinä. Muismuis-ta huumausai-neista hankittu kokemus asetti myös ne toisiinsa verrattaessa eri käyttötilanteisiin kuu-luviksi. Tämä erottelu oli selvä etenkin bilehuumeiden, kuten amfetamiinin ja ekstaasin, ja psykedeelisten huumausaineiden, kuten LSD:n tai psykoaktiivisten sienien, osalta.

Vaikkakin haastateltavilla oli kokemuksia muista huumausaineista, suhtauduttiin niiden liikakäyttöä ja käyttäjiä kohtaan hyvin kriittisesti. Muiden huumausaineiden osalta käy-tön tavat katsottiin viihdekäytöksi, kun taas kannabiksen käyttö oli saanut myös muita, vaikuttavampia merkityksiä.

Kannabiksen käytön haittavaikutuksia koskevat kertomukset olivat koko haastateltavan ryhmän osalta hyvin samankaltaisia. Haittavaikutuksien kuitenkin katsottiin kytkeyty-vän paljolti kannabiksen käytön intensiivisyyteen. Kannabiksen käytön ollessa vähäistä,

oli haittavaikutusten havaitseminen vähäistä tai olematonta. Kuitenkin aktiivisessa käyt-tövaiheessa kannabiksen haitat olivat näkyviä ja siten osin hyvin samankaltaisia, kuin mitä päihdelääketiede on niistä esittänyt. Haitat oli kuitenkin pyritty suhteuttamaan elämäntilanteen mukaan, ja tämän vuoksi koetut haitat näyttäytyivät kertomuksissa taakse jääneinä. Kannabiksen käyttöä oli pyritty suhteuttamaan koulumaailmasta työ-elämään siirryttäessä, mutta myös muissa tilanteissa, joissa koettiin enemmän vastuulli-suutta, kuten eräässä tapauksessa lapsen saamisen yhteydessä. Kannabiksen käytön mahdolliset krooniset somaattiset vaikutukset, kuten kannabiksen polttamiseen liittyvä syöpäriski, eivät näkyneet haittapuheessa lainkaan. Vaikkakin kaikki haastateltavat oli-vat havainneet kannabiksen käytöllä olevan mahdollisia haittavaikutuksia, kokioli-vat he yllättävän yksimielisesti kannabiksen käyttöuran myötä syntyneen tietouden valossa, että alkaisivat hypoteettisessa alkutilanteessa käyttää kannabista myös tämän nykyisen tiedon omatessaan.

Yhteiskunnallinen reagointi kannabista ja kannabiksen käyttäjiä kohtaan kuvastui ker-tomuksissa moninaisena. Toisaalta kannabikseen ja sen käyttäjiin katsottiin kohdistuvan tiukentuneita otteita lain ja käytön valvonnan kannalta, kun yhtäältä nähtiin niin poliisin kuin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kohdalla näkyvissä oleva halu pienenevien resurssien ohjaamisesta kannabista tärkeämpiin sekä haitallisempiin ilmiöihin. Valtavä-estön suhtautumista pidettiin hyvin kannabisvastaisena, ja narkofobisten asenteiden kat-sottiin olevan vallassa suomalaisessa yhteiskunnassa yleisesti. Hakkaraisen, Metson ja Salasuon (2011) esittämä kannabiksen normalisaatiota ei siis huomattu koko väestön osalta. Aktiivi-ikäisen väestön kasvava huumetietoisuus kuitenkin huomioitiin.

Kontrollitoimenpiteiden kohteeksi kannabiksen käytön vuoksi haastateltavista oli joutu-nut kaksi henkilöä. Tämä ei ollut vaikuttajoutu-nut kannabiksen käytön tapoihin tai määrään.

Huumausainerikoksesta saadun tuomion ei myöskään katsottu vaikuttaneen työelämään tai työnsaantiin lainkaan. Toisaalta toinen kontrollitoimen kohteeksi joutunut haastatel-tava toi esiin henkilökohtaisen elämän alueelle kantautuneita vaikutuksia, jotka hän kat-soi johtuvan tehdystä kotietsinnästä.

Sukupolvien vaihtumisen myötä myös uskottiin kannabiksen aseman muuttuvan, jos ei lainsäädännöllisesti sallitummaksi, niin yleisesti hyväksyttävämmäksi. Kaikkien haasta-teltavien kertomuksissa suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksytyn alkoholin katsottiin

olevan huomattavasti kannabista vaarallisempaa, niin käytön haittojen kuin käytöstä aiheutuvien yhteiskunnallisten ongelmien suhteen. Tämä oli yksi tekijä, jonka pohjalta yhteiskunnallisen sekä päihdepoliittisen kannabikseen suhtautumisen katsottiin olevan ongelmallinen. Päihdepolitiikan katsottiin epäonnistuneen niin haittojen minimoinnissa kuin myös kaikkien huumausaineiden niputtamisessa yhteen ja näin vaikeuttaessa kan-nabiskäyttäjien yhteiskunnallista asemaa entisestään.

Tarkastellessa työssäkäyvien kannabiskäyttäjien yhteiskunnalliseen reagointiin vastaa-mista Kekonin (2007) neuvotteluteorian kautta, työssäkäyvät kannabiksen käyttäjät näyttäytyivät haastatteluaineistoni pohjalta esiintyvän yksilöllisissä neuvotteluissa. Toi-sin sanoen käyttöä pyrittiin kätkemään niiltä, joiden uskottiin tai tiedettiin suhtautuvan siihen epäluuloisesti tai ei-sallivasti. Käytöstä kertominen suljettiin siis niiden ihmisten piiriin, joiden tiedettiin suhtautuvan siihen samankaltaisesti kuin käyttäjä itse. Perheelle ja läheisille kertomiseen suhtauduttiin hyvin eri tavoin. Myös tämä johtui eniten siitä, miten perheenjäsenen tai läheisen arveltiin käyttöön suhtautuvan.

Kaikkien haastateltavien kertomuksista itsen yhteiskunnallisesta asemoinnista, yhteis-kuntasuhteesta, oli löydettävissä samankaltaisuutta. Haastatteluaineistostani nousi esiin kokemuksia marginaaliseen aseman tahdonvastaisesta kokemisesta. Tämä tuli esiin lä-hinnä siten, että oma elämäntapa oli vastakkain yleisesti hyväksytyn päihdekäyttäytymi-sen sekä lain kanssa. Haastattelemani kannabiskäyttäjät eivät kuitenkaan yhtä lukuun ottamatta kertoneet kokeneet olevansa valtaväestöstä poikkeavia yksilöitä. Kannabiksen käyttö koettiin ulkopuolelta tulevien viestien valossa omaa toimintaa ja itsen ilmaise-mista rajoittavaksi, mutta sen ei kuitenkaan katsottu estävän kokemusta omasta normaa-liudesta yhteiskunnan jäsenenä. Valtaväestöön identifioitumista kannabiksen käyttö ei siis estänyt.

Kannabiksen käytön ja työelämässä toimimisen suhde kuvastui haastatteluaineistoni pohjalta jossain määrin ristiriitaisena. Kannabiksen käyttö koettiin työelämässä kannalta vaikuttavaksi lähinnä sen mahdollisten havaittujen haittavaikutusten osalta. Toisaalta tunnustettiin, että liiallisella käytöllä voi olla vaikutuksia työsuoritukseen, mutta koettiin myös, että työ asetti käytölle sen tapaisia kontrolleja, että näitä haittoja ei työsuoritusten kannalta havaittu merkitykselliseksi. Osassa kertomuksia työ asetettiin selvästi kanna-biksen käytön edelle siten, että työn ollessa uhattuna voitiin kannakanna-biksen käytöstä

ole-van mahdollista luopua kokonaan. Toisaalta esiintyi myös kertomuksia, joissa oma ammattiosaaminen ja ala koettiin sellaiseksi, että kannabiksen käyttö ja sen mahdollinen ilmituleminen työn piirissä ei vaikuttaisi työelämästä syrjäyttäväksi.

Kannabiksen ja alkoholin vertailu nousi esiin myös työelämän kannalta asiaa kuvatessa.

Alkoholihaittoja katsottiin väheksyttävän työyhteisöissä. Sen sijaan mahdollinen kanna-biksen käytön paljastumisen katsottiin voivan aiheuttaa hyvin suuria haittoja etenkin työyhteisöön kuulumisen kannalta. Työpaikan menettämistä ei pelätty, vaan pikemmin-kin uskottiin työpaikalla jouduttavan erilaisten kontrollitoimien, kuten päihdeohjelmien, kohteeksi.

Huomattavaa oli myös se, että työyhteisöön kuuluminen ja työpaikka olivat niin merkit-täviä elämään kuuluvia osia, että kannabiksen käytöstä olisi haluttu kertoa. Tämä kuvas-tui etenkin siinä, kuinka työtovereiden välisestä kanssakäymisestä puhuttiin. Itsestään avoimesti työtovereille kertominen koettiin tärkeäksi, mutta käytännössä huoli käytön paljastumisen seuraamuksista aiheutti pidättäytymistä siitä. Haastatteluaineistosta kui-tenkin selvisi, että kaikkien haastateltavien osalta oma asema työyhteisössä sekä oma työpanos koettiin työpaikalla arvostetuksi.

Tämän tutkimuksen perusteella työssäkäyvien kannabiksen käyttäjien yhteiskuntasuh-teessa näkyy selvästi yhteiskunnan ja lainsäädännön heidät huumausainerikollisiksi luo-kitteleva syrjään asettaminen ja näin ollen oman elämänpiirin tarkka varjelu. Toisaalta tämä marginalisaatio koetaan hyvin pieneksi osaksi omaa elämää, sillä tosiasialliseen yhteiskunnalliseen elämään se ei vaikuta. Viralliseen ja yleisesti hyväksyttyyn, kanna-biksen laittomaksi huumausaineeksi luokittelevaan tulkintaan, vastataan käytöstä vai-kenemalla. Käyttäjät eivät identifioi itseään rikollisiksi, vaan he ovat käytöstä huolimat-ta kiinnittyneitä normaaliksi katsomaansa elämänkulkuun.

Lopuksi kokoan yhteen tutkimuksen keskeiset tulokset, kannabiksen käytölle syntyneet ja annetut merkitykset sekä niiden vaikutukset tutkittavien yhteiskuntasuhteeseen erään-laisessa prosessikaaviossa kuvassa 1.

KUVA 1. Yhteenveto tutkimuksen keskeisistä tuloksista

5.2 Tulosten tarkastelu ja johtopäätökset

Kannabiksen käytön aloittaminen sosiaalisen reitin kautta tuli esiin kaikkien haastatel-tavien kertomuksissa. Tämänkaltainen kannabiksen käytön aloittaminen on varsin yleis-tä, esimerkiksi Kekoni (2008) sekä Becker (1953) esittävät sen olevan yksi yleisimmistä reiteistä kannabiksen käytön aloittamiseen.

Seppälä ja Mikkola (2004) puhuvat monen huumeidenkäyttäjän kertovan käytön aloit-tamisesta eräänlaisena silmien avautumisena. Alkutilanteessa kuvataan nuorta, joka on saanut pelotteluun pyrkivää huumevalistusta. Nuorella ei ole ollut syytä epäillä näitä tietoja ja usein on uskottu kaikkien huumeiden olevan vaarallisia jo kokeilukäytössä.

Kuitenkaan tutustuessaan huumeita käyttäviin ihmisiin, nämä eivät vastaa annettuja stereotypioita. Nuori päätyy tätä kautta kokeilemaan huumeita itse ja kokee vaikutukset hyvin erilaisina, kuin mitä hänelle on kerrottu. Tällöin nuori menettää täysin uskonsa paitsi huumevalistukseen, myös viranomaisiin yleisesti. Tämän jälkeen yksilö alkaa etsiä oikeaksi kokemaansa tietoa muualta niin huumeista kuin muistakin aiheista (Sep-pälä & Mikkola, 2004, 44-46). Tämä on siis samankaltainen, kuin omasta aineistostani noussut kannabiksen käytön aloittamisen prosessi ja siihen kuulunut epäusko ”viralli-seen” kannabistotuuteen.

Kannabiksen saatavuuden helpottuminen liittyi kaikilla haastateltavilla kannabiksen käytön jatkumiseen. Tästä on luontevaa löytää yhteys suomalaisessa tutkimustiedossa (esim. Hakkarainen & Metso & Perälä, 2011) ilmenneeseen käsitykseen kannabiksen kotikasvatuksen lisääntymisestä 2000-luvulta alkaen. Tämän muutoksen aikana Suo-messa pääasiallisena kannabistuotteena aiemmin tavattu ulkomailta tuotu hasis korvaan-tui kotimaassa tuotetulla marihuanalla.

Tutkimuksessa esiin tulleesta ajattelutavasta, jossa omat moraalikäsitykset kannabiksen käytön yhteydessä ovat lain ylittäviä, on mahdollista löytää yhteys sosiologi Zygmunt Baumanin (1996) postmodernin ajan eettisen paradoksin kuvaukseen. Hän katsoo mo-dernin ajan yrittäneen hävittää henkilökohtaista vastuuta moraalisista säännöistä ja nii-den edistämisestä yliyksilölliselle tasolle. Kansallisvaltioiksi institutionalisoituneinii-den yhteiskuntien luopuessa kulttuurisen yhdenmukaisuuden edistämisestä sekä universaalin järjen äänitorvena toimimisesta luo postmoderni aika eettisen paradoksin siinä, että se palauttaa ihmisille tilaisuuden moraaliseen valintaan ja täyteen vastuuseen suurten to-tuuksien samanaikaisesti hävitessä. Tällöin lopullista eettistä auktoriteettia etsiessään yksilöt joutuvat tukeutumaan omaan subjektiivisuuteensa. (Bauman, 1996, 42-46). Näi-den ajatusten pohjalta voi esittää, että haastattelemillani kannabiksen käyttäjillä on sen-kaltaisia sukupolvikokemuksia, joissa valtiovallan asettamat normit ja säännöt eivät ole ehdottomia. Moraalisia vastauksia haetaan ulkoa annetun sijasta kaveripiireistä ja niiden käytännöistä, Internetistä tai jostain muusta paikasta, joka koetaan uskottavaksi ja omia kokemusperäisiä tuntemuksia ja ajatuksia vastaavaksi.

Howard S. Beckerin (1963) mukaan yhteiskunnalliset ryhmät luovat poikkeavuutta aset-tamalla sääntöjä, joiden rikkominen on määrittelemässä poikkeavuutta. Poikkeavuus ei siis ole henkilön tekojen tai käyttäytymisen ominaisuus. Poikkeavuus sen sijaan on käyttäytymistä, jonka yhteiskunta ja muut ihmiset määrittävät poikkeavaksi. Hän käyt-tää piilevän poikkeavuuden käsitettä puhuessaan kannabiksen käyttäjistä. Näin muuten lainkuuliaiseen elämään sitoutunut henkilö pystyy välttämään leimatuksi tulemista ai-noastaan kannabiksen käytön vuoksi. (Becker, 1963).

Poikkeavaksi leimaaminen (engl. labeling) valtaväestön taholta aiheuttaa itsessään poikkeavuutta kaksisuuntaisessa prosessissa, jossa hyväksytyt säännöt ja normit sekä ne jakava valtaväestö aiheuttavat leimaamista ja tähän poikkeavaksi leimatut pyrkivät

osal-taan vastaamaan (Becker, 1953). Jos muut ihmiset liittävät yksilöön senkaltaisia henki-lökohtaisia ominaisuuksia, jotka saattavat tämän vähempiarvoiseen asemaan suhteessa muihin, on kyse leimaamisesta. Tämä stigma vähentää yksilön arvoa ja statusta lähiym-päristön silmissä. (Goffman, 1963).

Beckerin (1953) ja Goffmanin (1963) esittämää valtaväestön suunnasta tulevaa poik-keavuuden määritelmää ja leimaa ei ole haastateltavien kertomuksissa omaksuttu osaksi omaa yhteiskunnallista paikkaa. Pikemminkin kertomuksista nousi lainsäädännöllisin perustein koettu marginaaliin asettaminen kuin itsensä poikkeavaksi kokeminen. On mahdollista, että niin vakiintuneiden käyttöympäristöjen kuin vakiintuneiden käytöstä tietävien samanmielisten ihmisten kautta on voitu hyväksyä kannabiksen käyttö normik-si omaa subjektiivista yhteiskunnallista paikkaa ajatellessa. Tämä tulee enormik-siin myös Lai-neen (2007) esittämässä poikkeavuuden määritelmässä, jossa poikkeavuus on sitä, mitä kulloinenkin ihmisyhteisö haluaa. Kiinnittyminen senkaltaisiin sosiaalisiin yhteisöihin, esimerkiksi ikäpolvikokemuksen tai kaveripiirin kautta, jossa on huomattavasti koke-muksia kannabiksen käytöstä mahdollistaa kannabiksen ja sen aseman olevan siinä määrin normalisoitunutta, että sitä ei havaita poikkeavaksi käytökseksi, vaikka toisen-laisessa yhteiskunnallisen kokemisen paikassa se sellaista olisikin.

Tutkimuksen kohteena olleiden työssäkäyvien kannabiksen käyttäjien kertomuksista voi johtaa päätelmän, jossa kannabiksen käyttö ja sen käyttäjät ovat Suomessa yksi suuri, mutta epäorganisoitunut vähemmistö. Mielenkiintoiseksi ajatusmalli tulee, kun sitä ver-taa jatkuvasti käynnissä olevaan monikulttuurisuuteen ja siihen liittyvään poliittisiin suhdanteisiin käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Itse asiassa kannabiksen

Tutkimuksen kohteena olleiden työssäkäyvien kannabiksen käyttäjien kertomuksista voi johtaa päätelmän, jossa kannabiksen käyttö ja sen käyttäjät ovat Suomessa yksi suuri, mutta epäorganisoitunut vähemmistö. Mielenkiintoiseksi ajatusmalli tulee, kun sitä ver-taa jatkuvasti käynnissä olevaan monikulttuurisuuteen ja siihen liittyvään poliittisiin suhdanteisiin käytävään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Itse asiassa kannabiksen