Haastatteluaineiston analysointi

Tämän tutkimuksen ensisijaisen empiirisen aineiston muodostavat neljässä yritysverkostossa, yhtensä 16 yrityksessä suoritetut teemahaastattelut. Tausta-aineistona on lisäksi käytetty projektin toisten tutkijoiden samoissa yrityksissä suorittamia haastatteluja. Haastattelujen suorittaminen ja kohdeyritykset on esitelty luvussa 5, empiirisen osan yhteydessä. Tässä luvussa esitellään aineiston analysoinnissa käytetyt menetelmät.

Laadullisessa tutkimuksessa aineiston analysoinnilla pyritään selkiyttämään aineistoa ja tuomaan uutta tietoa tutkittavasta asiasta. Analyysissa tulisi pyrkiä tiivistämään aineistoa kadottamatta silti informaatioita. Analyysillä pitäisi pikemminkin pyrkiä kasvattamaan hajanaisen aineiston sisältämää informaatioarvoa. (Eskola & Suoranta 2003, s. 137) Kvalitatiivissa tutkimuksessa oleellista ovat analyysi, tulkinta ja löydösten esittäminen.

Haasteena on suuren raaka-aineiston hallinta, informaatiomäärän tiivistäminen, merkittävien säännönmukaisuuksien löytäminen ja oleellisten löydösten esittäminen. (Patton 1990, s. 371) Laadullisessa tutkimuksessa on ongelmallista tulkintojen tekeminen, eikä tähän vaiheeseen ole oikeastaan minkäänlaisia muodollisia ohjeita. Tulkintojen tekemisessä keskeiseksi nousee tutkijan tieteellinen mielikuvitus. (Eskola & Suoranta 2003, s. 145). Tutkijan analyyttistä ajatusprosessia on mahdotonta täydellisesti toistaa. Tutkijan tulisi pyrkiä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen ja pyrkiä esittämään aineisto ja löydökset mahdollisimman oikeellisesti (Patton 1990, s. 372).

Laadullisen aineiston analyysitekniikoita ja erilaisia työskentelytapoja on paljon, mutta standardoituja tekniikoita vain vähän. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tai muita parempaa analyysitapaa. (Hirsjärvi & Hurme 2000, s. 136) Eskola & Suoranta (2003, s. 160) esittelevät kuusi erilaista laadullisen aineiston analysointimenetelmää, mutta toteavat samalla, että analyysitavat kietoutuvat toisiinsa, eivätkä ole erityisen selvärajaisia:

• Kvantitatiiviset analyysitekniikat

• Teemoittelu

• Tyypittely

• Sisällönerittely

• Diskursiiviset analyysitavat

• Keskustelunanalyysi

Laadullisen aineiston kvantitatiivinen analyysi voi olla yksinkertaisimmillaan erilaisten luokitusten tekemistä ja frekvenssien laskemista ja esittämistä taulukkomuodossa.

Määrällinen tekstianalyysi tarkoittaa yksinkertaisimmillaan palstamillimetrien tai sanojen esiintymistiheyksien laskemista. Teemoittelussa aineistosta voidaan nostaa esille tutkimusongelmaa valaisevia teemoja. Tekstistä tulee löytää tutkimusongelman kannalta oleelliset aiheet. Teemoittelu vaatii onnistuakseen teorian ja empirian vuorovaikutusta, joka ilmenee tutkimustekstissä niiden lomittumisena toisiinsa (ks. myös Eskola 2001, s. 133-157).

Tyypittelyssä aineistosta etsitään samankaltaisuuksia, ja aineisto esitetään yhdistettyjen tyyppien avulla. Tyypittely edellyttää kuitenkin jonkinlaista tarinajoukon jäsentelyä eli teemoittelua. Tyyppitapaus voidaan konstruoida koko tarinajoukosta tai esittää jokin yksittäinen, koko aineistoa edustava tyyppi. Edelleen voidaan etsiä tyypillisestä tapauksesta poikkeavia tapauksia. Perinteisessä sisällönerittelyssä kuvataan kvantitatiivisesti tekstin sisältöä, esimerkiksi mitä tai miten jostakin asiasta on puhuttu tai kirjoitettu. Sisällön erittelyn avulla voidaan tutkia mm. sitä, mistä mediassa keskustellaan ja mistä ei. Luokitusyksiköksi voidaan valita jokin termi tai ajatuksellinen kokonaisuus. Keskusteluanalyysissä kiinnostus ei ole varsinaisessa puheen substanssissa vaan puheen muodoissa, vuoronvaihdoissa, tauoissa, intonaatiossa, puheen aloituksissa ja lopetuksissa jne. Lisäksi voidaan arvioida ekstralingvistisiä seikkoja, kuten eleitä, ilmeitä, asentoja, ryhtiä tai silmien liikkeitä.

Diskurssianalyysissä etsitään tekstin merkitysten sijasta sitä, miten merkityksiä tekstissä tuotetaan. Diskurssia, tekstiä, tutkitaan sen itsensä takia eikä keinona tutkia esimerkiksi tekstin takana piileviä asenteita. Etusijalla ovat valmiit aineistot, koska näin voidaan eliminoida tutkijan vaikutus. Aineistoja ei viipaloida eri teemojen alle, vaan sitaatteja tarkastellaan siinä yhteydessä, missä ne on esitetty. (Eskola & Suoranta 2003, s. 160-202)

Tässä tutkimuksessa aineiston analyysimenetelminä on käytetty pääosin teemoittelua ja tyypittelyä. Käytetty teemahaastattelurunko tarjoaa lähtökohdan teemoittelulle (ks. Patton 1990, s. 376), ja teemoittelua on edelleen tarkennettu aineistolähtöisesti esiin nousseiden tekijöiden perusteella. Käsiteltävät teema-alueet on valittu niin, että tutkimuskysymyksiin pystytään vastaamaan. Teema-alueet on esitetty luvussa 6.1.2. Luvussa seitsemän aineisto on analysoitu pääteemojen kautta. Luvussa kahdeksan on puolestaan pyritty kokoamaan aineistoa paremmin hahmotettavaksi kokonaisuudeksi esittelemällä joitakin aineistosta esiin

nousevia tyyppejä, jotka kuvaavat kokonaisuutta tiiviissä muodossa. Hirsjärvi & Hurme (2000, s. 144) esittävät varoituksen, että kvalitatiivisen aineistoa tulosten esittämisessä ei tulisi pysähtyä analyysivaiheeseen, vaan ilmiötä tulisi tarkastella lisäksi synteesin avulla kokonaisuutena ja osana teoriaa. Tähän viitaten johtopäätösluvussa on esitetty koko aineistoa kuvaavia tyypittelyjä.

Kvalitatiivisen aineiston analysoinnin perustan muodostaa aineiston kuvaileminen, jonka avulla pyritään kartoittamaan henkilöiden, tapahtumien tai kohteiden ominaisuuksia tai piirteitä (Hirsjärvi & Hurme 2000, s. 145). Patton (1990, s. 375) korostaa, että kuvaus täytyy huolellisesti erottaa tulkinnasta. Hirsjärvi & Hurme (2000, s. 146) kuitenkin toteavat, että ei ole olemassa puhdasta deskriptiota, vaan tutkija on tehnyt jo valintoja suunnitellessaan tutkimusta. Aineiston kuvauksessa tulee pohtia ilmiön relevantin kuvauksen edellyttämää laajuutta ja mm. sitaattien käyttöä ja määrää (Eskola & Suoranta 2003, Hirsjärvi & Hurme 2000, Patton 1990). Suorien sitaattien käyttö tekee tilanteen ymmärrettävämmäksi lukijalle ja mahdollistaa tutkijan tulkintojen arvioinnin. Hirsjärvi & Hurme (2000, s. 146) toteavat, että oleellista on kuvata kontekstitieto, joka mahdollistaa merkitysten ymmärtämisen. Sitaattien käytön määrästä ei voi esittää ehdottomia sääntöjä (Eskola & Suoranta 2003, s. 180). Tässä tutkimuksessa haastatteluaineiston kuvaus on esitetty luvussa 6, kuvaamalla haastatteluaineisto yrityskohtaisesti. Kuvauksen yhteydessä ei ole esitetty juurikaan omia tulkintoja tai tulosten yhteyksiä aiempaan tutkimukseen, vaan ne on jätetty käsiteltäviksi seuraavissa luvuissa. Sitaatteja on käytetty jonkin verran ja niiden avulla on pyritty ilmentämään lukijalle haastateltavien ajatusmaailmaa. Sitaatteja on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin yleiskielistä kerrontaa. Eskola & Suoranta (2003, s. 180) muistuttavat, että liian runsas sitaattien käyttö tekee raportista liian laajan ja raskaan lukea.

Eskola & Suoranta (2003, s. 206) toteavat, että laadulliseen analysointiin suunnitelluista tietokoneohjelmista on hyötyä ennen kaikkea aineiston hallinnassa. Ohjelmien avulla on mahdollista mm. koodata aineistoa, löytää tiettyyn koodiluokkaan linkitetty aineistokatkelma, tehdä muistiinpanoja analysoitavaan tekstiin, hakea tiettyjä sanoja tekstimassasta tai tehdä erilaisia poimintoja tekstistä. Tässä tutkimuksessa haastatteluaineiston analysoinnin apuvälineenä on käytetty Atlas/ti-ohjelmaa. Kaikkien haastattelujen litteroinnit on syötetty ohjelmaan, jonka jälkeen aineisto on koodattu pohjautuen teemahaastattelurunkoon, aikaisempaan tutkimukseen sekä osin aineistolähtöisesti. Kokonaisuudessaan koodeja oli

käytössä noin 60, erikseen toimittaja- ja kärkiyrityksille. Analysoinnin edetessä koodeja kerättiin sopiviksi koodiperheiksi, koodiryhmiksi, joiden jako noudatteli luvussa 7 esitettyä teemoittaista analysointia. Eskola & Suoranta (2003, s. 206) muistuttavat, että varsinaisessa analysoinnissa ohjelmista on vähän hyötyä – tutkija hakee merkityksiä, kone merkkijonoja.

Tässä tutkimuksessa käytetty ohjelma helpotti lähinnä eri teemojen tarkastelua, mahdollistaen jokaisen teeman tarkastelemisen yhtenä kokonaisuutena.