Tämän tutkimuksen avulla saatu tulos nosti selvästi esiin kaksi asiaa, jotka liittyvät asiakasväkivallan uhkatilanteisiin suomalaisessa hätäkeskuspäivystystyössä: toinen liittyy päivystäjän nuoreen virkaikään ja toinen hänen sukupuoleensa. Nämä kaksi tekijää muodostivat selkeän työväkivaltaan liittyvän uhrikuvan hätäkeskuspäivystystyössä.
Vastaajista enemmistö oli hätäkeskuspäivystäjiä, joiden työura hätäkeskuksissa oli kestänyt alle viisi vuotta, mutta enintään kymmenen vuotta. Tästä voidaan päätellä, että vasta työuransa alussa olevat päivystäjät kokevat soittajien taholta tulevat uhkaukset, solvaukset ja haistattelut herkimmin raportoitaviksi. On myös mahdollista, että he saavat oikeastikin enemmän uhkauksia osakseen kuin pidemmän virkauran tehneet hätäkeskuspäivystäjät.
Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan henkilön nuori ikä, nuori virkaikä, virka-asema, työtehtävä ja sukupuoli liittyvät asiakastyössä kohdattuun väkivaltaan ja sen uhkaan sitä lisäävästi. Myös vähäinen työkokemus yleensä on nähty olevan yhteydessä väkivallan kokemiseen. (Eskola ja Leino 2008, 15.) Tässä tutkimuksessa ei kysytty vastaajien omaa ikää, mutta olettaisin nuoren virkaiän omaavien päivystäjien myös olevan omalta iältään nuoremmasta päästä, verrattuna pidemmän virkaiän omaaviin päivystäjiin. Nuoren iän on todettu korreloituvan varsinkin seksistisissä työväkivaltatilanteissa: vanhemmille henkilöille niitä sattuu vähemmän kuin nuoremmille. Sainion ym. (2007, 77) mukaan nuoret poliisit olivat joutuneet asiakkaiden seksistisen kielenkäytön kohteeksi selvästi useammin kuin iäkkäämmät poliisit. Näin ollen tässä tutkimuksessa saatu tulos on yhteneväinen edellä mainittujen tutkimusten kanssa.
75
Työuran alussa sattuneet työväkivaltatapaukset koetaan intensiivisemmin ja jäävät selvemmin henkilön muistiin ja muistoihin. Kun työura kestää pitkään, se omalta osaltaan niin sanotusti kovettaa ihmistä. Henkilöt ovat tällöin useimmin henkisesti vahvempia kohtaamaan erilaisia traumaattisia kokemuksia työssään. Toistuvasti uran aikana koetut uhkatilanteet antavat kokemusta ja tietoa henkilölle itselleen, sekä vähentävät tunnetasolla tilanteen stressaavuutta verrattuna iältään nuoriin tai virkauransa alussa oleviin henkilöihin. (Eskola ja Leino 2008, 20.) Lisäksi kyynisyyden ja asiakkaiden kohteleminen persoonattomina henkilöinä on todettu lisääntyvän työvuosien myötä (Sainio ym. 2007, 127). Nämä edellä mainitut seikat vahvistavat pitkän työuran hätäkeskuksissa tehneiden vastaajien vähyyttä ja taas nuoremman virkaiän omaavien vastaajien suuruutta tässä tutkimuksessa.
Naisten osuus työpaikkaväkivallan uhreina on todettu yleisestikin olevan korkeampi kuin miesten (Heiskanen ym. 2004, 24). Tutkimuksen tuloksen mukaan eniten asiakasväkivallan uhkatilanteita hätäkeskuksiin soittavat henkilöt olivat miehiä. Sekä lievissä, että vakavasti otettavissa uhkauksissa uhrin osaan valikoitui eniten naishätäkeskuspäivystäjiä. Lievät uhkaukset keskittyvät lähinnä sukupuoliseen häirintään ja kiusaamiseen, kuten ”huoritteluun”
ja ”ämmittelyyn”. Sukupuolinen häirintä ja ahdistelu pitävät sisällään esimerkiksi juuri edellä mainittuja soittajien lausumia sanoja, jotka ilmentyvät stereotypioitavien haukkumasanojen muodossa. Käyttäytyminen on yksipuolista soittajan taholta ja tällä hän pyrkii alistamaan, kyseenalaistamaan ja toisarvoistamaan toista osapuolta eli naispuolista hätäkeskuspäivystäjää.
(Hägg 2008, 146.) Ruotsissa tehdyn naisiin kohdistuvan väkivaltatutkimuksen mukaan kolmannes vastanneista oli joutunut sukupuolisen häirinnän kohteeksi viimeisen vuoden aikana. Ilmiötä voidaan pitää siis kaiken kaikkiaan hyvinkin yleisenä. (Mt., 135.)
Vakavia uhkauksia tilastoitiin yhteensä 29 puhelussa. Näistä puheluista 27 vastaanotti naishätäkeskuspäivystäjä ja kaksi puhelua mieshätäkeskuspäivystäjä. Hätäkeskuksissa tyypillisin vakava uhkaus on suoranainen tappouhkaus puheluun vastannutta hätäkeskuspäivystäjää kohtaan. Näitä kertyi yhteensä 16 kappaletta kartoitusjakson aikana.
Seuraavina vakavina uhkauksina tulevat päivystäjän työ- tai kotiosoitteen-, taikka päivystäjän perhetaustan selvitysuhkaus. Lisäksi vakavan uhkauksen kohteena on kartoitusjakson aikana ollut muutaman kerran myös koko hätäkeskuksen henkilöstö.
Sainio ym. (2007, 66) ovat tutkineet henkisen ja fyysisen väkivallan ilmentymää poliisissa ja toteavat, että naispoliisin läsnäolo rauhoitti kiperää tilannetta jos vastapuolena eli asiakkaana oli aggressiivisesti käyttäytyvä mies. He perustelivat vastaustaan niin sanotulla
76
”herrasmiesilmiöllä”, jossa miespuolinen asiakas ei kehtaa käydä kiinni naispuoliseen poliisiin. Naispoliisi koettiin vähemmän uhkaavaksi kuin miespoliisi, ja pehmentävän yleisesti tilanteita. Taustalla saattaa olla myös tietty ”äidillinen ote” tilanteen hoitamiseksi ja sen rauhoittamiseksi. Kuitenkaan tätä samaa ”herrasmiesilmiötä” ei esiinny hätäkeskuksissa miespuolisten asiakkaiden osalta. Suomalaisissa hätäkeskuksissa eniten sekä lievät, että vakavasti otettavat uhkaukset kohdistuvat nimenomaan naishätäkeskuspäivystäjiin.
Sukupuolella on katsottu olevan merkitystä sille, miten väkivallasta puhutaan, miten sitä esitetään ja tulkitaan. Näiden katsotaan olevan yhteydessä myös yhteiskunnassa luotaville toimenpiteille ja ohjeille, joilla väkivaltaan pyritään puuttumaan. Usein kuulee puhuttavan sukupuolistuneesta väkivallasta. Sukupuolistuneessa väkivallassa tarkastellaan yleensä väkivaltaa yhteydessä sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja valtaan. Se ei tarkoita pelkästään miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa vaan siinä keskeisintä ovat toiminnat ja käytännöt.
(Keskinen 2010, 243–244.) Tarkasteltaessa sukupuolistunutta väkivaltaa tähän tutkimukseen liittyen, sukupuolten välistä epätasa-arvoa tuotetaan yhä uudelleen hätäkeskuksissa näiden sukupuolisten häirintätapausten myötä.
Seksuaalisessa väkivallassa on kyse yleensä vallankäytöstä ja toisen alistamisesta, sekä tämän nöyryyttämisestä. Väkivaltatutkimuksissa mukana olleet miehet olivat kokeneet, että kun tilanteen hallinta karkasi heidän käsistään, he pyrkivät väkivallalla saavuttamaan valta-aseman. Väkivaltatilanteet liittyvät usein hallinnan pyrkimykseen, naisen seksuaaliseen kontrollointiin ja miehisyyden esittämiseen. Uhkaava käytös oli pönkittänyt tutkittavina olleiden miehien omaa arvovaltaa. (Keskinen 2010, 247.) Valtaa pidetään yllä muun muassa kielellisesti (Gordon 2008, 20). Tähän tutkimukseen peilautuen voisi pohtia miessoittajan ja naispäivystäjän välistä tilannetta: lähtökohtana on se, että nainen on viranomainen eli vallassa sillä hetkellä neuvoineen ja ohjeineen, kun taas mies alistettuna, ohjeistettavana. Ehkäpä tämä tilanne käy joillekin miehille ylivoimaiseksi ja he pyrkivät sanallisesti solvaamalla ja uhkailemalla naista ottamaan tilanteesta vallan itselleen. Kun nainen ei ole fyysisesti läsnä ja vain äänenä puhelimen toisessa päässä, tällöin on miessoittajan helpompi alistaa naista ja uhkailla sanallisesti kuin jos hän olisi tämän kanssa kasvokkain. Uskon tämän olevan yksi syy siihen, että miessoittajat uhkailevat enemmän naispäivystäjiä. Miessoittajat menettävät tilanteessa kontrollinsa. Oman sukupuolisen arvovaltansa pitääkseen he kohdistavat uhkauksensa naishätäkeskuspäivystäjään. Naisen antamia ohjeita ei tarvitse kuunnella tai noudattaa, ja uhkailemalla mies luulee pääsevänsä tavoitteeseensa.
77