Korrelaatiotarkastelut osoittavat, että koulusitoutuneisuudella ja -motivaatiolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä oppilaiden oppitunnin tai koko vuorokauden aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen kummallakaan mittauskerralla (liite 1, taulukko 22). Syksyn 2015 tulosten mukaan oppilaan runsas fyysinen aktiivisuus sekä oppitunnin aikana, että vuorokauden aikana olivat yhteydessä heikompaan koulumotivaatioon. Lisäksi oppitunnin aikainen runsas fyysinen aktiivisuus on yhteydessä runsaaseen vuorokauden kokonaisaktiivisuuteen. Näiden muuttujien väliset korrelaatiot eivät ole tilastollisesti merkitsevä. (Taulukko 6 vasen alakulma.)
Syksyn 2016 tulokset ovat osin päinvastaisia syksyn 2015 tulosten kanssa. Syksyn 2016 tulokset osoittavat hyvän koulumotivaation olevan yhteydessä runsaaseen oppituntien aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen, mutta vähäiseen vuorokauden kokonaisaktiivisuuteen.
Runsas oppituntien aikainen fyysinen aktiivisuus on myös yhteydessä vähäiseen vuorokauden kokonaisaktiivisuuteen. Tulokset eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. (Taulukko 6 oikea yläkulma.)
TAULUKKO 6 Koulumotivaation, oppituntien aikaisen fyysisen aktiivisuuden ja vuorokauden aikaisen fyysisen aktiivisuuden yhteydet toisiinsa syksyllä 2015 (vasemmalla alhaalla) ja 2016 (oikealla ylhäällä), n=10.
1. 2. 3.
1. Oppitunnin fyysinen aktiivisuus 1 -0,089 0,089
2. Vuorokauden fyysinen aktiivisuus 0,375 1 -0,167
3. Motivaatio -0,612 -0,102 1
Koulusitoutuneisuutta ja -motivaatiota selvittävästä kyselystä tarkasteltiin erikseen vielä kouluun tulemisen mielekkyyteen liittyviä väitteitä sekä niiden yhteyttä oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen oppitunneilla ja vuorokauden aikana. Tulosten mukaan näyttää siltä, että mitä mielekkäämmäksi oppilas kokee kouluun tulemisen, sitä passiivisempi hän on oppituntien sekä koko vuorokauden aikana. Syksyn 2015 mittauksissa ”Kouluun on kiva tulla” -väite sekä vuorokauden kokonaisaktiivisuus korreloivat tilastollisesti merkitsevästi keskenään (Pearsonin korrelaatiokerroin -0,647, p=0,043). Syksyn 2016 mittauksissa korrelaatio ei ollut tilastollisesti merkitsevä. (Taulukko 7.) (liite 1, taulukko 23.)
TAULUKKO 7 Kouluun tulemisen mielekkyyden, oppituntien aikaisen fyysisen aktiivisuuden ja vuorokauden aikaisen fyysisen aktiivisuuden yhteydet toisiinsa syksyllä 2015 (vasemmalla alhaalla) ja 2016 (oikealla ylhäällä), n=10.
1. 2. 3. 4.
1. Oppitunnin fyysinen aktiivisuus 1 -0,089 -0,413 0,429 2. Vuorokauden fyysinen aktiivisuus 0,375 1 -0,041 -0,134
3. Kouluun on kiva tulla -0,398 -0,647* 1 -0,890**
4. Kouluun on kurja tulla 0,375 0,375 -0,896*** 1
8 POHDINTA
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten 3.-4. -luokkalaisten oppilaiden fyysinen aktiivisuus ja koulusitoutuneisuus muuttuvat luokkahuoneen oppimisympäristön muutoksen myötä. Tulokset osoittavat, että oppimisympäristön muutos ei vaikuttanut oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen tai koulusitoutuneisuuteen merkittävästi.
Tällaisia oppimisympäristön, fyysisen aktiivisuuden ja koulusitoutuneisuuden välisiä yhteyksiä selvittäviä tutkimuksia ei juurikaan ole tehty aikaisemmin, joten johtopäätösten vertaaminen muihin tutkimustuloksiin on haastavaa. Erityisesti tämä korostuu koulusitoutuneisuuden ja fyysisen aktiivisuuden yhteyksiä tarkasteltaessa.
8.1 Fyysinen aktiivisuus
Oppilaiden fyysinen aktiivisuus ei juurikaan muuttunut oppimisympäristön muutoksen myötä.
Ainoastaan koko vuorokauden aikaisessa fyysisessä aktiivisuudessa havaittiin tilastollisesti merkitseviä muutoksia kaikissa intensiteettiluokissa.
8.1.1 Vuorokauden aikana
Tutkimuksen tulokset koko vuorokauden aikaisen fyysisen aktiivisuuden muutosten kannalta eivät olleet yhdenmukaisia. Kolmannen ja neljännen luokan oppilaiden fyysisen aktiivisuuden erot olivat selviä mittauskertojen välillä, kun taas samoja oppilaita tutkittaessa fyysinen aktiivisuus ei juurikaan ollut muuttunut. Näin ollen analyysien tulosten erot saattavat selittyä eri kohdejoukoilla. Molempiin mittauksiin osallistuneiden oppilaiden (parillisten otosten t-testin otos) fyysisen aktiivisuuden määrä ei näytä muuttuneen mittauskertojen välillä, mutta vähintään toiseen mittaukseen osallistuneiden oppilaiden fyysisen aktiivisuuden keskiarvo näyttäisi muuttuneen selvästi fyysisesti aktiivisemman elämäntavan suuntaan.
Vuorokauden kokonaisaktiivisuuden muutoksiin saattavat vaikuttaa myös oppilaiden harrastukset sekä niiden muuttuminen vuoden aikana. Myös vapaa-ajan muutokset, kuten
muutto uuteen ympäristöön tai perherakenteen muutokset saattavat vaikuttaa lasten fyysiseen aktiivisuuteen (Laakso ym. 2006; Rovio ym. 2011).
8.1.2 Koulupäivän aikana ja oppitunneilla
Tulosten mukaan koulupäivän ja oppituntien aikaisessa fyysisessä aktiivisuudessa ei tapahtunut suuria muutoksia oppimisympäristön muutoksen myötä. Koko koulupäivän aikainen vähintään keskiraskas fyysinen aktiivisuus jopa laski jonkin verran. Avoin oppimisympäristö ei siis välttämättä ole sen enempää fyysiseen aktiivisuuteen kannustava, kuin perinteinen oppimisympäristökään.
Opettajilla on suuri vaikutus oppilaiden oppituntien aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen.
Erityisesti opettajien taidot sekä opettajien ja oppilaiden asenteen oppimisympäristön hyödyntämiseen fyysisesti aktiivisella tavalla vaikuttavat fyysisen aktiivisuuden määrään luokkahuoneessa. (Bassett ym. 2013.) Oppilaiden ja opettajien tiedot, asenteet ja motivaatio fyysistä aktiivisuutta kohtaan ovat fyysisen aktiivisuuden lisäämisen ja hyödyntämisen avaimet. Niihin vaikuttamalla voidaan lisätä koko koulupäivän sekä luokkahuoneopetuksen aikaista fyysistä aktiivisuutta. (Fairclough ym. 2005; Timperio, Salmon & Ball 2004.) Tässä tutkimuksessa muutettiin vain oppimisympäristöä. Ympäristön muutoksen lisäksi olisi ollut ehkä hyvä järjestää opettajille koulutusta liittyen uuden oppimisympäristön hyödyntämiseen opetuksessa, sillä opettajien ja oppilaiden asenteet ja taidot ympäristön sekä fyysisen aktiivisuuden hyödyntämiseen opetuksessa eivät muutu pelkästään ympäristöä muuttamalla.
Toinen oppilaiden oppituntien aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttava tekijä saattaa olla ryhmäkokojen muutos (Dowda ym. 2004) oppimisympäristön muutoksen myötä. Ennen koulun remonttia oppilaat opiskelivat n. 20-30 oppilaan luokissa yhden opettajan johdolla.
Remontin jälkeen oppilaat opiskelivat kaikki n. 50-70 oppilasta samassa tilassa kolmen opettajan johdolla. Isommassa ryhmässä opettajat helposti vaativat oppilailta enemmän paikallaan pysymistä ja keskittymistä kuin pienissä ryhmissä, sillä yhden oppilaan häiriköiminen häiritsee kaikkia muitakin tilassa opiskelevia. Suuressa oppilasryhmässä opiskeltaessa myös tilan ahtaus saattaa rajoittaa oppilaiden fyysistä aktiivisuutta. Käytössä olevan tilan (m2/oppilas) on todettu vähentävän lasten fyysistä aktiivisuutta suuren ryhmäkoon vuoksi mm. välituntiympäristössä (Cardon ym. 2008; Janssen ym. 2013).
Luokkahuoneympäristössä ryhmäkoon vaikutusta oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen ei ole tutkittu, mutta ilmiön voisi olettaa olevan samansuuntainen välituntiympäristön kanssa.
Välitunnit ovat usein koulupäivän fyysisesti aktiivisimpia hetkiä, joten niillä on suuri merkitys myös koko koulupäivän aikaiseen fyysiseen aktiivisuuteen (Ottelin 2015).
Tutkimuksen koulussa oppilailla oli päivittäin sekä lyhyitä välitunteja (15 minuuttia) että pitkä välitunti (30 minuuttia). Välitunnit vietettiin ulkona, joten mm. sääolosuhteet saattoivat vaikuttaa tuloksiin, sillä sääolosuhteiden on useissa tutkimuksissa todettu vaikuttavan oppilaiden fyysiseen aktiivisuuteen välituntien aikana (Beighle, Erwin, Morgan & Alderman 2012; Fisher ym. 2005; Rowlands & Hughes 2006; Tremblay, Barnes, Esliger & Copelane 2005). Tässä tutkimuksessa sääolosuhteita ei kuitenkaan mittausten yhteydessä kirjattu ylös, joten niiden vaikutusta tuloksiin on vaikea arvioida.
8.1.3 Vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus
Oppilaiden vapaa-ajan fyysinen aktiivisuus ei juurikaan muuttunut tutkimuksen aikana.
Keskiarvoja tarkasteltaessa voidaan kuitenkin havaita pieniä muutoksia fyysisen aktiivisuuden ollessa suurempaa ensimmäisellä mittauskerralla. Mittauskertojen välillä on vuosi aikaa, jonka aikana oppilaat koko ajan ikääntyivät. Aikaisemmissa tutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden on todettu vähenevän iän myötä (Kokko ym. 2015), joten osa tästä muutoksesta voi selittyä oppilaiden ikääntymisellä. Myös mittausviikkojen sääolosuhteet (Martin ym.
2017) voivat vaikuttaa osaltaan oppilaiden vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden muutoksiin.
Oppilaiden vapaa-ajan harrastukset ja niissä tapahtuneet muutokset voivat vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Lapsilla harrastukset saattavat vaihtua nopeastikin ja murrosikään tultaessa monet lopettavat urheiluharrastuksensa kokonaan (Currie ym. 2012; Husu, Paronen, Suni & Vasankari 2011; Jakobsson, Lundvall, Redelius & Engström 2012). Jo muutaman oppilaan liikuntaharrastuksen lopettaminen vuoden aikana saattaa selittää fyysisen aktiivisuuden vähenemisen tulokset koko oppilasjoukkoa tarkasteltaessa.
Koulumatkat sisältyivät tässä tutkimuksessa oppilaiden vapaa-aikaan. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista oppilaista kulki koulumatkat fyysisesti aktiivisella tavalla
(kävellen tai pyörällä), joten osa mitatusta vapaa-ajan aktiivisuudesta on koulumatkojen aikaista fyysistä aktiivisuutta. Koulumatkan kulkemisen fyysisesti aktiivisella tavalla on todettu tukevan oppilaan vuorokauden kokonaisaktiivisuutta (Davison ym. 2008; Faulkner ym. 2009). Tutkimusten mukaan suurimmat vaikutukset koulumatkan kulkemiseen fyysisesti aktiivisella tavalla ovat koulumatkan pituudella sekä turvallisuudella (Martin ym. 2005;
McDonald 2007; McDonald ym. 2010; Pooley ym. 2005). Tutkimuksen koulu sijaitsi tiheään asutulla taajama-alueella, joten oppilaiden koulumatkat olivat melko lyhyitä. Tässä tutkimuksessa koulumatkojen tuottama fyysinen aktiivisuus ei siis välttämättä muodosta kovin merkittävää osaa vapaa-ajan fyysisestä aktiivisuudesta.