7 TULOKSET
7.4 Fyysinen aktiivisuus vahvistaa fyysistä toimintakykyä ja suojaa Alzheimerin taudilta
Fyysisen aktiivisuuden on todettu parantavan fyysistä toimintakykyä ja kognitiota sekä vähen-tävän käytöshäiriöitä henkilöillä, joilla on alkava muistisairaus (Vreugdenhil ym. 2012). Hau-er ym. (2012) ovat osoittaneet, että muistisairaille toteutettu fyysinen intensiivinen harjoittelu parantaa fyysistä aktiivisuutta merkittävästi (p<0,01). Tutkimukset osoittavat, että fyysinen aktiviteetti parantaa kävelyn laatua ja kävelynopeutta iäkkäillä muistisairailla henkilöillä (Ro-sendahl ym. 2006, Kemoun ym. 2010, Hauer ym. 2012). Ro(Ro-sendahl ym. (2006) totesivat
kä-22
velynopeuden paranevan merkittävästi (p<0,009), kun fyysinen harjoitus toteutetaan kor-keatehoisena vähintään kuusi kuukautta kestävänä harjoitteluna. Kemoun ym. (2010) osoitti-vat, fyysisen kevyen harjoittelun parantavan merkittävästi askelpituutta ja kävelynopeutta (p<0,01). Hauer ym. (2012) vahvistivat, että fyysinen harjoittelu parantaa merkittävästi käve-lynopeutta ja askelpituutta (p<0,01). Intensiivisen modifioidun harjoittelun on todettu merkit-tävästi parantavan liikkumiskykyä haurailla, iäkkäillä muistisairailla henkilöillä ja yksilölli-nen ohjelma voi edustaa uudenlaista mallia harjoitusohjelmasta poliklinikkaharjoittelussa (Hauer ym. 2012)
Useissa tutkimuksissa (Rosendahl ym. 2006, Christofoletti ym. 2007, Hauer ym. 2012, Toots ym. 2016) fyysisen harjoittelun on todettu tuovan merkittäviä positiivisia muutoksia liikku-miskyvylle, alaraajojen lihasvoimalle ja tasapainolle olipa harjoittelu kevyttä tai korkeate-hoista. Rosendahl ym. (2006) osoittivat kolmen kuukauden korkeatehoisen harjoittelun paran-tavan merkittävästi liikkumiskykyä (p<0,009), alaraajojen lihasvoimaa (p<0,03) ja tasapainoa (p<0,05). Christofoletti ym. (2007) vahvistivat fysioterapeutin toteuttaman kuuden kuukauden fyysisen intervention parantavan merkittävästi tasapainoa (p<0,05). Hauer ym. (2012) totesi-vat sekä tasapainon (p<0,01) että alaraajojen lihasvoiman (p<0,01) paranevan merkittävästi progressiivisesti etevän kevyen kolmen kuukauden fyysisen harjoittelun myötä. Toots ym.
(2016) havaitsivat merkittävää parannusta tasapainossa pienryhmässä toteutetun korkeatehoi-sen harjoittelun jälkeen. Toots ym. (2016) ovat todenneet, että iäkkäillä palvelutalossa asuvil-la lievässä tai keskivaikeassa vaiheessa olevilasuvil-la muistisairailasuvil-la, fyysinen harjoittelu näyttää parantavan tasapainoa ja hidastavan päivittäisten toimintojen itsenäisyyden vähenemistä. Har-joittelun tulee olla korkeatehoista ja yli neljä kuukautta kestävää. Vreugdenhil ym. ( 2012) ovat havainneet, että säännöllisen neljän kuukauden kotiharjoitteluohjelman toteuttamisen jälkeen interventioryhmän jäsenillä oli parempi raajojen liikkuvuus ja suoriutuminen arkipäi-vän välineitä käyttävissä toiminnoissa oli tapahtunut kohenemista.
Fyysisen toimintakyvyn on todettu paranevan merkittävästi fyysisen aktiivisuuden myötä (Hauer ym. 2012, Vreugdenhil ym. 2012, Toots ym. 2016). Hauer ym. (2012) osoittivat prog-ressiivisesti etenevän intensiivisen muistisairaille kohdennetun harjoittelun parantavan fyysis-tä toimintakykyä merkitfyysis-tävästi (p<0,01). Vreugdenhil ym. (2012) totesivat omaishoitajan to-teuttaman kevyen harjoitusohjelman vahvistavan fyysistä toimintakykyä merkittävästi (p<0,007). Toots ym. (2016) havaitsivat fyysisen toimintakyvyn paranevan merkittävästi (p<0,05) kolme kuukauden korkeatehoisen harjoittelun kautta. On osoitettu, että 15 -viikon
23
fyysinen aktiivinen ohjelma, joka pohjautui kävelylle, tasapainoharjoituksille ja tehoharjoi-tuksille vaikutti positiivisesti kävelyyn ja kognitiiviseen kapasiteettiin iäkkäillä muistisairailla henkilöillä. Vreugdenhil ym. (2012) ovat todenneet, että osallistuminen systemaattiseen har-joitusohjelmaan, joka sisältää liikeharjoittelua ja kävelyä, voi parantaa kognition ja fyysisen toimintakyvyn tasoa ja itsenäistä päivittäisistä toiminnoista suoriutumista Alzheimer tautia sairastavilla henkilöillä. On todettu, että fyysisesti aktiivinen elämäntapa suojaa Alzheimer taudilta (Vreugdenhil ym. 2012).
Fyysisellä aktiivisuudella on havaittu olevan vaikutusta kognitiotasoon (Vreugdenhil ym.
2012, Hoffman ym. 2015). Vreugdenhil ym. (2012) totesi tutkimuksissaan, että jo kevyt pit-käkestoinen yli neljä kuukautta jatkuva harjoittelu parantaa muistisairauden tilaa tilastollisesti merkittävästi (p<0,001). Hoffman ym. (2015) tutkimusryhmineen todisti, että korkeatehoinen harjoittelu toi merkittäviä positiivisia muutoksia neuropsykiatrisiin oireisiin Alzheimerin tau-tia sairastavilla henkilöillä (p<0,002). Toots ym. (2016) mukaan harjoitusvaikutukset vaihte-levat suuresti muistisairauden vaikeusasteesta riippuen.
Kahdessa tutkimuksessa (Christofoletti ym. 2007, Steinberg ym. 2008) saatiin ristiriitaisia tuloksia kognitiotason, fyysisen aktiivisuuden, kävelynopeuden ja alaraajojen lihasvoiman suhteen. Christofoletti ym. (2007) mukaan kuuden kuukauden moniammatillinen tai fysiote-rapeutin antamalla interventiolla ei havaittu olevan vaikutusta yleiseen kognitiotasoon (p>0,05). Steinberg ym. (2008) mukaan kevyen harjoitusohjelman toteutuksessa ei ollut ha-vaittavissa merkittäviä parannuksia fyysisessä aktiivisuudessa (p>0,56), kävelynopeudessa (p>0,97) tai alaraajojen lihasvoimassa (p>0,80), vaikka harjoittelu uskollisuus oli hyvä.
Vreugdenhil ym. (2012) mukaan hoivakodissa tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu, että Al-zheimer tautia sairastavilla asukkailla fyysisen aktiivisuuden ja harjoittelun on todettu vähen-tävän fyysisen toimintakyvyn alenemista ja on arvioitu, että harjoittelu interventio annettuna omahoitajien toimesta Alzheimer tautia sairastaville henkilöille oli parantanut fyysistä toimin-takykyä vaikkakaan ei tilastotieteellisesti merkittävästi. Fyysisen toimintakyvyn paraneminen Alzheimer henkilöillä, toi suuria etuja heidän omaisilleen ja laajemmin sosiaali- ja terveyden-huollon hoitoa antaville yksiköille kohentuneen fyysisen toimintakyvyn myötä (Vreugdenhil ym. 2012). Hauer ym. (2012) ovat todenneet, että kotona toteutettavien pitkäkestoisten inten-siivisten harjoitusohjelmien on todettu lisäävän alaraajojen maksivoimaa, fyysistä toimintaa ja fyysistä aktiivisuutta. Tootsin ym. (2016) mukaan harjoitusvaikutukset vaihtelevat suuresti
24
muistisairauden vaikeusasteesta riippuen. Säännöllinen korkeatehoinen liikuntaharjoittelu, jossa alaraajojen lihasvoimaa ja tasapainoa harjoitellaan, saavutetaan merkittäviä etuja ja vai-kutuksia tasapainossa dementia tyyppisissä iäkkäillä hoivakodeissa asuvilla henkilöillä, joilla on luokiteltu lievä tai keskivaikea muistisairaus ja jotka ovat tehneet systemaattista neljä kuu-kautta kestävää aktiivista kuntoharjoittelua hidastaa päivittäisten toimintojen itsenäisyyden alenemista ja parantaa tasapainoa. On havaittu, että iäkkäillä hoivakodeissa asuvilla henkilöil-lä, joilla oli luokiteltu lievä tai keskivaikea muistisairaus, fyysisellä harjoittelulla ei saatu merkittäviä vaikutuksia. Tämä vaatii lisätutkimuksia, jotta tiedetään, onko esimerkiksi kogni-tion alenemisella vaikutusta asiaan (Toots ym. 2007).
25 8 POHDINTA
Tässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin, vaikuttaako fyysinen aktiivisuus Alzheimerin tautia sairastavien henkilöiden fyysiseen toimintakykyyn. Vreugdenhil ym.
(2012) ovat todenneet, että fyysisen harjoittelun merkitys muistisairauden hoitokeinona on kasvanut viime vuosina, mikä pohjautuu kasvavaan todisteluun harjoittelun ja kognition vai-kutuksista muistisairauksien ehkäisyyn. Kirjallisuuskatsauksessa esiin nousseet tutkimukset koskivat fyysisen aktiivisuuden vaikutusta kognitiotasoon ja fyysiseen toimintakykyyn.
Tämä systemaattinen kirjallisuuskatsaus osoitti, että fyysinen aktiivisuus vaikuttaa kognitiota-soa kohottavasti (Christofoletti ym. 2007, Vreugdenhil ym. 2012), vähentää neuropsykiatrisia oireita (Hoffman ym. 2015), parantaa merkittävästi tasapainoa (Rosendahl ym. 2006, Christo-foletti ym. 2007, Toots ym. 2016), lihasvoimaa (Hauer ym. 2012), kävelynopeutta ja askelpi-tuutta (Kemoun ym. 2010) erityisesti silloin kuin on kyse korkeatehoisesta tai moniammatilli-sesta harjoitusohjelmasta. Steinberg ym. (2008) osoittivat, ettei kevyt harjoitusohjelma vaikut-taisi merkittävästi fyysiseen aktiivisuuteen, kävelynopeuteen ja alaraajojen lihasvoimaan. Tä-hän saattaa olla syynä pieni tutkittavien joukko tai vaikeassa vaiheessa oleva muistisairaus.
Harjoitusohjelman rakenne ja toteuttamistapa saattavat myös vaikuttaa tulokseen. Mikäli har-joitusohjelma on harvakseen toteutettu tai omaishoitajan suorittama harjoittelu on ollut puut-teellista, niin ettei harjoituksen kesto eikä intensiteetti toteudu ajatellulla tavalla, ei mahdolli-sia positiivimahdolli-sia vaikutukmahdolli-sia havaita.
Alzheimerin tautia sairastavilla henkilöillä on haaste suoriutua fyysisen toimintakyvyn edelly-tyksistä alentuneen kognition ja neuropsykiatristen oireiden vuoksi. Tutkimukset vahvistavat, että fyysinen aktiivisuus hidastaa fyysisen toimintakyvyn alenemista (Steinberg ym. 2008).
Alzheimerin tauti neuro-degeneratiivisena tilana iäkkäillä henkilöillä alentaa fyysistä aktiivi-suutta ja toimintakyvyn eri osa-alueita (Vreugdenhil ym. 2012). Lääkkeellisten hoitokeinojen käyttö on rajallista eikä uusia lääkkeitä ole hyväksytty viime vuosikymmenenä. Tästä syystä on kiireellinen tarve vaihtoehtoisille hoitokeinoille, kuten lääkkeettömien hoitokeinojen löy-tymiselle (Hoffman ym. 2016). Fyysisesti aktiivinen elämäntapa näyttää vahvistavan fyysistä toimintakykyä, mikä johtunee siitä, että ihmisen voidaan katsoa olevan fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus.
Tapahtuuko fyysinen aktiivisuus kotona vai palvelukodissa ei näytä olevan merkitystä. Merki-tys on ennen kaikkea siinä, tapahtuuko fyysinen harjoittelu kevyellä vai korkeatehoisella
in-26
tensiteetillä. Vreugdenhil ym. (2012) osoittivat, että kotona asuvien keskivaikeaa tai lievää Alzheimerin tautia sairastavien henkilöiden kognitiotaso, fyysinen toimintakyky ja itsenäisyys paranivat merkittävästi (p<0,001) heidän osallistuessaan fyysistä aktiivisuutta tuottaviin har-joitusohjelmiin. Vaikuttaa siltä, että liian vähän hyödynnetään perinteistä kävelyä eri muo-doissaan, kuten porraskävelyä tai maastokävelyä. Syynä tähän saattaa olla palvelukodissa henkilökunnan vähäinen määrä tai kotihoidossa tämäntyyppisen intervention vaikeus toteut-taa.
Erilaisten kotikuntoiluohjelmien on todettu tehokkaasti fyysisen aktiivisuuden kautta kohen-tavan kognition tasoa ja edistävän päivittäisistä toiminnoista suoriutumista ja fyysistä toimin-takykyä (Vreugdenhil ym. 2012, Toots ym. 2016). Tutkimuksissa nousi esiin ristiriitaisuuksia harjoittelun keston ja intensiteetin osalta ja niiden vaikutuksista fyysisen toimintakykyyn (Ro-sendahl ym. 2006, Steinberg ym. 2008). Selityksenä ei ilmeisesti voi olla pelkästään fyysisen harjoituksen kesto ja intensiteetti, vaan siihen vaikuttanee kognitiotaso eli muistisairauden aste sekä harjoituksen tuottaman henkilön koulutus ja kokemus. Terveydenhuollon ammatti-laisen suunnittelema harjoitteluohjelma näyttää toimivan, mutta omahoitajien toimesta annettu harjoittelu ei näytä olevan riittävää, joko alhaisen intensiteetin tai keston vaikutuksesta tai omaishoitajan seurannan puutteesta. Syynä voinee olla myös omaishoitajan ammattitaidon puute.
Harjoitusohjelmien rakenne näyttää vaikuttavan fyysisen toimintakyvyn paranemiseen. Siksi jatkotutkimuksissa tulisi keskittyä siihen, miten eri harjoitusohjelmat vaikuttavat muistisai-raus tyypeittäin samoin kuin tulisi tutkia mahdollisia selityksiä fyysisten harjoitusten vaiku-tuksiin kognitiotasossa. Kotona tapahtuvissa fyysisissä harjoitteluohjelmissa tutkiminen tulee keskittää siihen, miten lisätä tehokkuutta omaishoitajien antamassa harjoittelussa. Kotona asuville itsenäisesti liikkuville voidaan järjestää esimerkiksi päiväkeskuksissa korkeatehoista kuntosaliharjoittelua. Palvelukodissa asuville muistisairautta sairastaville henkilöille on syytä tehdä korkeatehoinen harjoitteluohjelma, joka sisältää kävelyä, alaraajojen lihasvoiman li-säystä ja tasapainoharjoittelua.
Huolimatta siitä, että tutkimuksissa käytettiin lukuisia mittareita, niin muistisairauden, fyysi-sen aktiviteetin kuin fyysifyysi-sen toimintakyvyn osalta, puuttui laajoja hyväksi havaittuja mitta-reita tutkimuksista. Syynä tähän on ilmeisesti se, että mittareiden käytön yleistyminen on hi-dasta. Seitsemästä käytöstä olevasta mittarista neljä puuttuu suomalaisista käytössä olevista
27
mittareista. Vaikuttaa siltä, että erillisiä tutkimuksia kustakin mainitusta aihealueesta on, mut-ta mut-tarkempi aihealueiden synteesi on vähäistä. Fyysisen aktiivisuuden on havaittu tuovan posi-tiivisia vaikutuksia Alzheimerin tautia sairastavien kognitiotasoon. Fyysisen harjoittelun on oletettu parantavan fyysistä suorituskykyä ja kyvykkyyttä, kognitiota sekä elämänlaatua, mut-ta todistelu aiheesmut-ta on vielä niukkaa, joten lisätutkimuksia kaivamut-taan (Hoffman, ym. 2015).
Olennaista on tuoda esille omaisille fyysisen aktiivisuuden positiivinen merkitys Alzheimerin tautia sairastaville. On tehtävä myös asennekasvatusta ja ohjausta omaisille, jotta lain edellyt-tämä toimintakyvyn vahvistamisen konsepti ymmärretään ja sen merkitys elämänlaadulle oi-valletaan.
Väestön ikärakenteen muutoksen myötä seuraavat vuosikymmenet tulevat olemaan taloudelli-sesti haasteellisia muistisairauksien osalta kaikissa maissa maailmassa, erityitaloudelli-sesti voimak-kaasti ikääntyvässä Suomessa. Tutkimuksessa aiemmin esitettyihin kustannuksiin viitaten voidaan katsoa, että kokonaiskustannukset tulevat kolminkertaistumaan lähes 8 miljardista jopa 24 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Huolimatta mahdollisesta lääkehoidon kehitykses-tä, on lääkkeettömien hoitomuotojen, kuten fyysisen aktiivisuuden lisääminen ennaltaeh-käisevästi olennaisen tärkeä asia hoitokustannusten voimakkaan kasvun estämiseksi. Eri hoi-tomuotojen kustannusvaikuttavuuden laskemista ja toimintakyvyn uusien indikaattoreiden käyttöönottoa on lisättävä, jotta tiedetään, ovatko käytettävät hoitomuodot riittävän tehokkaita muistisairauksien kehittymisen hidastamiseksi. Kaiken kaikkiaan fyysisen aktiivisuuden in-terventioita on lisättävä niin kotihoidossa kuin laitoshoidossa muistisairaiden toimintakyvyn vahvistamiseksi.
Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että fyysinen aktiivi-suus parantaa fyysistä toimintakykyä iäkkäillä Alzheimerin tautia sairastavilla henkilöillä (Christofoletti ym. 2007, Rosendahl ym. 2006, Kemoun ym. 2010, Hauer ym. 2012, Vreug-denhil ym. 2012, Hoffman ym. 2015, Toots ym. 2016).
LÄHTEET
ADI – Alzheimer Disease International. 2009. Viitattu 28.11.2016. https://www.alz.co.uk Ahlskog, J.E., Geda, E.Y., Graff-Radford, N.R., Petersen, R.C. 2011. Physical Exercise as a
Preventive of Disease-Modifying Treatment of Dementia and Brain Aging.
Mayo Foundation for Medical Education and Research. Mayo Clin Proc.;
2011;86(9):876-884
Aivoliitto. 2016. Afasia. Viitattu 14.12.2016:
https://www.aivoliitto.fi/aivoverenkiertohairio_(avh)/perustietoa_avh_sta/afasia Alzheimer Europe. 2016. Dementia in Europe Yearbook. Alzheimer Europe. Viitattu
15.12.2015 http://www.alzheimer-europe.org/Publications/Dementia-in-Europe-Yearbooks
Archer, T. 2011. Physical exercise alleviates debilities of normal aging and Alzheimer’s disease. Acta Neurologica Scandinavica:2011:123: 221 – 238.
Berwald,S., Roche, M., Adelman, S., Mukadam, N. & Livingston, G. 2016. Black African and Carribean British Communities’ Perceptions of Memory Problems: ” We Don’t Do Dementia”. Plots One. DOI: 10.1371. UK
Blondell, S. J., Hammersley-Mather, R., Veerman, J. L. 2014. Does physical activity prevent cognitive decline and dementia? A systematic review and meta-analysis of longitudinal studies. BMC Public Health. (PE)
Christofoletti, G., Oliani, M.M., Gobbi, S., Stella, F., Bucken-Gobbi, L.T. & Canineu, P.R.
2008. A controlled clinical trial on the effects of motor intervention on balance and cognition in institutionalized elderly patients with dementia. Clinical Reha-bilitation 2008; 22: 618 – 626.
Ferrer, B-C. S. & del Valle, A. 2014. A Rehabilitation Program for Alzheimer disease. The Journal of Nursing Research, 22; 3: 192-199.
Finlex 28.12.2012/980. Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 2012. 3§. Viitattu: 28.11.2016. Saatavilla:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980
Furlan, A. D., Pennick, V., Bombadier, C. & van Tulder, M. 2009. 2009 Updated Method Guidelines for Systematic Reviews in the Cochrane Back Review Group. Spine 34(18), 1929-1941.
Geda, Y. E., Rosebud, O. R., Knopman, D. S., Christianson, T. J. H., Pnakratz, V. S., Ivnik, R. J., Boeve, B. F., Tangalos, E. G., Petersen, R. C. &Rocca, W. A. 2010.
Physical Exercise, Aging and Mild Cognitive Impairment – A Population-Based Study. Journal of American Medical Association Neurology. 2010;67(1):80-86 Hauer, K., Schwenk, MA., Zieschang, T. Essig, M. Becker, C. & Oster, P. 2012. Physical
Training Improves Motor Performance in People with Dementia: A Randomized Controlled Trial. Journal American Geriatric Society 60:8-15, 2012
Heikkinen, E., Laukkanen, P. & Rantanen, T., 2013. Toimintakyvyn käsitteen ja arvioinnin evoluutio ja kehittämistarpeet. Teoksessa Heikkinen, E. Jyrkämä, J., Rantanen, T. (toim.) Gerontologia (3. uudistettu painos). Duodecim. s. 278.
Heikkinen, E., Kauppinen, M. & Laukkanen, P. 2013. Iäkkäiden ihmisten selviytyminen päivittäisistä toiminnoista. Teoksessa Heikkinen, E. Jyrkämä, J., Rantanen, T.
(toim.) Gerontologia (3. uudistettu painos). Duodecim. s. 301.
Hirvensalo, M., Rasinaho, M., Rantanen, T. & Heikkinen, E. 2013. Liikunta. Teoksessa Heikkinen, E. Jyrkämä, J., Rantanen, T. (toim.) Gerontologia (3. uudistettu painos). Duodecim. s. 483.
Hoffmann, K., Sobol, Fredriksen, K.S., Beyer, N., Vogel, A., Vestergaard, K., Brandgaard, H., Gottrup, H., Lolk, A. Wermuth, L., Jacobsen, S., Laugesen, L.P., Gergelyffy, R.G., Hogh, P., Bjerregaard, e., Andersen, B.B., Siersma, V., Johannsen, P., Cotman, C.W., Waldemar, G. & Hasselbach, S.G. Moderate-to-High Intensity Physical Exercise in Patients with Alzheimer’s Disease: A Randomized
Controlled Trial. Journal of Alzheimer’s Disease 50(2016), 443-453.
Holsinger, T., Deveau, J., Boustani, M. & Williams, K.W. 2007. Does this patient have dementia. American Association. 2007; 297; 21; 2391-2404
Kansallinen muistiohjelma 2012-2020. Tavoitteena muistiystävällinen Suomi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:10
Kemoun, G., Thibaud, M., Roumagne, N., Carette, P. Albinet, C., Toussaint, L., Paccalin, M.
& Dugue, B. 2010. Effects of a Physical Training Programme on Cognitive Function and Walking Efficiency in Elderly Persons with Dementia. Dementia and Geriatric Cognitive Disorders 2010;29:109 – 114.
Laukkanen, P. & Pekkonen, A.K. 2013. Päivittäisistä toiminnoista selviytymistä arvioivat menetelmät. Teoksessa Heikkinen, E. Jyrkämä, J., Rantanen, T. (toim.) Geronto-logia (3. uudistettu painos). Duodecim. s. 303.
Liikunta. 2016. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Käypä hoito – johtoryhmän asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu: 13.12.2016 www.kaypahoito.fi
Littbrand, H., Stenvall, M., Rosendahl, E. 2011. Ablicability and Effects of Physical Exercise on Physical and Cognitive Functions and Activities of Daily Living Among People with Dementia. A Systematic Review. American Journal of Physical Medicine & Rehabilitation.
Malmivaara, A. 2008. Järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus vaikuttavuudesta – Apuväline ter-veyden- ja sosiaalihuollon ammattilaisille, tutkijoille ja päättäjille. Sosiaalilääke-tieteellinen aikakauslehti 45, 273–278
Muistiasiantuntijat. 2016. Testit ja kyselykaavakkeet. MMSE Mini-Mental State Examination.
Viitattu: 28.11.2016. Saatavilla: http://www.muistiasiantuntijat.fi/testit.php Muistiliitto. 2016. Muistiongelmia - milloin huolestua? Viitattu: 28.11.2016. Saatavilla:
http://www.muistiliitto.fi/fi/muistisairaudet/muistihairiot-ja-sairaudet/muistisairaudet/
Pesonen, H-M. 2015. Managing Life with a Memory Disorder. The mutual process of those with memory disorders and their family caregivers following a diagnosis.
University of Oulu. Faculty of Medicine.
Pitkälä, K., Savikko, N., Pöysti, M., Laakkonen, M-L., Kautiainen, H., Strandberg, T., Tilvis, R. 2013. Muistisairaiden liikunnallisen kuntoutuksen vaikuttavuus. Satunnaistet-tu vertailuSatunnaistet-tutkimus. Juvenes Print. Tampere. 13-14
Rantanen, T. & Sakari, R., 2013. Toimintatestit. Teoksessa Heikkinen, E. Jyrkämä, J., Ranta nen, T. (toim.) Gerontologia (3. uudistettu painos). Duodecim. s. 315.
Rosendahl, E., Lindelöf, N., Littbrand, H., Yifter-Lindgren, E., Lundin-Olsson, L., Håglin, L., Gustafson, Y. & Nyberg, L. High-intensity functional exercise program and protein-enriched energy supplement for older persons dependent in activities of daily living: Arandomized controlled trial. Australian Journal of Physiotherapy 52:105 – 113.
Rosenvall, A. 2015. Muistisairaan hoitomallia etsimässä. Luento Mehiläinen Ympyrätalo:
Duodecim.
Steinberg, M., Leoutsakos, J-M.S., Podewils, L.J., Lyketsos, C.G. 2008. Evaluation of a home-based exercise program in the treatment of Alzheimer’s disease: The Maximizing Independence in Dementia (MIND) study. International Journal of Geriatric Psychiatry. 2009; 24: 680-685.
STM. 2010. Kansallinen muistiohjelma 2012-2020. Tavoitteena muistiystävällinen Suomi.
Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:10. Valtioneuvosto.
Viitattu 24.03.2017. Saatavilla:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/72532
STM. 2011. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2011:20. Aina on oikea ikä. Aktiivisen ikääntymisen ja sukupolvien välisen solidarisuuden eurooppalai-nen teemavuosi 2012. Suomen kansallieurooppalai-nen toimintasuunnitelma. Valtioneuvos-to. Viitattu 24.03.2017. Saatavailla:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72503/URN%3ANBN
%3Afi-fe201504223619.pdf?sequence=1
Suni, J., Husu, P., Aittasalo, M. & Vasankari, T. 2014. Liikunta on osa liikkumista –
Paikallaanolon määritelmää täsmennetään parhaillaan. Liikunta & Tiede 51, (6) 2014, 30-32.
Suvikas, A., Laurell, L. & Nordman, P. 2012. Kuntouttava lähihoito. Edita. Helsinki. 2012, 81-87
Teri, L., Gibbons, L.E., McCurry, S.M., Logsdon, R.G., Bucher, D.M., Barlow, W.E., Kukull, W.A., LaCroix, A.Z. McCormick, W. & Larson, E.B. 2003. Journal of
American Medical Association. JAMA, 2008;290;2015-2022.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 2016. Kansansairaudet. Muistisairaat.
https://www.thl.fi/sv/web/kansantaudit/muistisairaudet
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). 2017. Toimia. Mini-Mental asteikko. Viitattu:
24.3.2017. Saatavilla: http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/mittariversio/91/
Toots, A., Littbrand, H., Lindelöf, N., Wiklund, R., Holmberg, H., Nordström, P., Lundin- Ohlsson, L., Gustavson, Y. & Rosendahl, E. 2016. Effects of a High-Intensity Functional Exercise Program on Dependence in Activities of Daily Living and Balance in Older Adults with Dementia. The Journal of American Geriatrics So-ciety 64: 55-64.
Vidoni, E. D., Billinger, S. A., Lee, C., Hamilton, J. & Burns, J.M. 2012. The Physical Performance Test Predicts Aerobic Capacity Sufficient for Indipendence in Early-tage Alzheimer disease. Journal of Geriatric Physical Therapy. 2012; 35;
2:72-78.
Vreugdenhil, A., Cannell, J., Davies, A. & Razay, G. 2012. A community-based exercise programme toimprove functional ability in people with Alzheimer’s disease: a randomized controlled trial. Scandinavian Journal of Caring Science. 2012; 26;
12-19
World Health Organisation. 2012. Dementia – a Public Health Priority. New York. Viitattu
26.11.2016;http://www.who.int/mental_health/publications/dementia_report_20 12/en/
World Health Organisation. 2015. World Ageing Population. Viitattu 24.11.2016:
http://www.un.org/en/development/desa/population/publications/pdf/ageing/WP A2015_Report.pdf
World Health Organisation. 2016. Ageing and Health. Viitattu 30.11.2016:
http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs404/en/
LIITE 1 Hakuprosessi ja käytetyt tietokannat
Hakukriteerit:
2006–2016 vertaisarvioidut artikkelit
MEDLINE/OVID PubMed CINAHL ProQuest Manuaalihaku
saadut artikkelit
MUKAAN OTETTIIN YHTEENSÄ 8 ARTIKKELIA
LIITE 2 Systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset.
Bibliografiset tiedot Tutkimuksen tarkoitus Tutkittavien ikä/tutkimusjoukko
Tutkimusasetelma Interventio Mittarit
Päätulokset P-arvot 1. Christofoletti ym. 2007.
Brasilia Analysoida kahden eri
intervention vaikutuksia
n=17 (5 keskeytti) 6 mies-tä, 11 naista
Inverventioryhmä IG 2:
n= 17 (5 keskeytti) Ryhmä 3: ei liikunta interventioita moniammatil-linen tai fysioterapeutin antama interventio kykeni parantamaan henkilön tasapainoa. Yleiseen kog-nitiotasoon harjoittelulla ei havaittu olevan vaikutusta. Harjoitukset, jotka toteutetaan eri ympäristössä saattaa vaikuttaa positiivisesti muistisairaisiin.
Kuuden kuukauden moniammatil-linen ja fysioterapeutin interventio paransivat tutkittavien tasapainoa (F=10,3, p<0,05) BBS testin avulla.
Tasapainossa havaittiin parannusta ryhmissä 1 ja 2 kontrolliryhmään 3 verrattuna Ryhmä 1 (F=3,9, p<0,05 Ryhmä 2 (F=3,1, p<0,05)
Kognitiossa yleisesti havaittiin pieniä muutoksia (F=26,5, p<0,05;
F=4,4, p<0,05)
2. Hauer ym. 2012.
Saksa Määritellä voiko tietty
standardoitu MMSE pisteet 17-26.
eli joko lievä tai keskivai-kea aste.
Alkutavoite kävellä 10 m.
RCT,
kaksoissokkotutkimus Kevyt harjoitusohjelma Interventio: Interventio-ryhmässä, ohjattu, progressiivisesti etenevä, kevennetty kuntoharjoit-telu, erityisesti suunnattu muistisairaille, kesto 3kk, 3kk seuranta vuosina toteuttamiskel-poinen ja paransi merkittävästi liikkumiskykyä haurailla, iäkkäillä muistisairautta sairastavilla henki-löillä ja voi edustaa mallia raken-teellisesta harjoitusohjelmasta poliklinikkaharjoittelussa.
Primääri tulos; maksimivoimamit-taus jalka-pressillä ja viisi kertaa tuolilta ylös nousu ajalla.
Lihasvoima parani merkittävästi;
IG: +51,5+/- 41,5 kg vs CG: -1,0+/- 28,9 kg (p<0,01). Toimintakyky parani merkittävästi; IG:
RCT tutkimus Kevyt harjoitusohjelma Interventio ohjelma:
kuu-Tutkimus oli ensimmäinen rct tutkimus lievää Alzheimeria sairas-taville henkilöille, jossa toteutettiin kohtuullinen, korkeatehoinen har-joittelu.
Harjoitus vähensi neuropsykiatrisia oireita lievästi muistisairailla
hen-MMSE: yli 19
Ikä: 50-90 vuotta kauden välein 2,5 vuoden
ajalla.
kiöillä ja positiivisia etuja oli ha-vaittavissa kognitiossa erityisesti
Ranska Tutkia
kävelyharjoituk-sien, tasapainon ja
MMSE pisteet alle 23.
IG ryhmä: 12,6 (7-20) CG ryhmä: 12,9 (8-19) Kävelykyky 10 m vähin-tään ilman apuvälineitä.
RCT
kaksoissokkotutkimus Kevyt harjoitusohjelma Interventio: kevennetty syistä, ei mitään fyysistä harjoittelua
Tutkimus osoitti, että fyysinen aktiviteetti ohjelma voi hidastaa kognitiivista alenemaa ja parantaa kävelyn laatua iäkkäillä muistisai-rautta sairastavilla henkilöillä.
Kognitiotaso, ERFC (p=0,01).
Kävelynopeus, askelpituus parani-vat merkittävästi (p<0,01)
Mittarit:
ERFC (Rapid Evaluation of Cognitice Functions) Satel ja kävelyanalyysi kesivaikeaa tai vaikeaa AD sairastavat henkilöt. kontrollioh-jelma, 29 sessiota, 3kk:n ajan + proteiinijuoma (p< 0,009) ja alaraajojen vahvuu-dessa (p<0,03)
Merkittäviä parannuksia ei havaittu harjoittelun ja ravinnejuoman välil-lä
Kävely 2,4m matkalla ( 6. Steinberg ym. 2008.
USA
Kotona asuvat lievää tai keskivaikeaa AD
RCT tutkimus Kevyt kuntoiluohjelma fysioterapeutin laatima, JTT (käden toimintojen suorituskyky)
TUG (alaraajojen vah-vuus testi)
Kevyen harjoitteluohjelman toteu-tuksessa ei ollut havaittavissa mer-kittäviä parannuksia fyysisessä toimin-nat ja alaraajojen lihasvoima . Sekundaarinen tulos; kognitio, neuropsykiatriset oireet, elämänlaa-tu ja omaishoitajien taakka.
Sekundäärisissä tuloksissa masen-nukseen ja elämänlaadun alenemi-seen olevia viitteitä havaittiin.
7. Toots ym. 2016.
Ruotsi Selvittää korkea
inten-siivisen
Iäkkäillä lievää tai keskivaikeaa AD sairastavilla palvelutalolla asuvilla henkilöillä, 4kk korkeate-hoinen harjoittelu näyttää jonkin verran hidastavan ADL toimintojen vähentymistä ja parantavan
Ikä: yli 65 - vuotiaat tasa-painossa 4 kk jälkeen.
p-arvo<0,05
Harjoitusvaikutukset vaihtelivat suuresti muistisairauden vaikeusas-teesta riippuen.
Merkittävä vaikutuksen lisäys tasa-painossa myös 7 kk jälkeen.
P-arvo<0,01 8. Vreugdenhil ym. 2012.
Tasmania, Australia. Arvioida kotiharjoittelu ohjelman tehokkuutta ja sitä paraneeko toiminta-kyky kognition ja fyysis-ten toimintojen osalta ja säilyykö itsenäisyys päivittäisten toimintojen osalta Alzheimer henki-löillä.
Kotona asuvat keskivaike-aa tai lievää Alzheimerin tautia sairastavat henkilöt.
Aineisto N=40 Naisia: n= 24 Miehiä: n = 16
Ikä: keskiarvo 74,1 v (51-89 )
MMSE: 22 (10-28)
RCT tutkimus Kevyt harjoitteluohjelma Omaishoitajan toteutta-mana.
4 kk harjoittelujakso 4 kk seurantajakso voi parantaa kognitiotasoa ja fyy-sistä toimintakykyä ja itsenäisyyttä Alzheimeria sairastavilla henkilöil-lä.
4 kk seurantajakson jälkeen:
MMSE + 2,6 pistettä (p=0,001), TUG 2,9 sek nopeampi (p=0,004) IADL, +1,6 pistettä, (p= 0,007)