Suomi keskiluokkaistui, urbanisoitui sekä yhtenäiskulttuuriltaan pirstoutui 1980-luvulla. Kaupungistumisen niin kutsuttu toinen aalto142 tuntui erityisesti Helsingissä. Pääkaupungin keskustasta tuli urbaani näyttämö kulttuuriselle mur-rokselle, jonka näyttäytymistä sosiologisessa tutkimuksessa on käsitelty muun muassa arkielämän kulutusorientoitumisena ja estetisoitumisena, sekä erilaisten alakulttuurien ja uusien taiteenlajien ilmaantumisena.143 Myös aikalaistodistukset korostavat kaupunkikulttuurimurroksen ruumiillisesta tuntuisuudesta jokapäiväi-sen ylittävänä kokemukjokapäiväi-sen metsästämijokapäiväi-senä.144
Helsinkiläiset 1980-luvun alkupuolen futuristiklubbaajat, kuten heitä tässä kutsumme145, olivat brittiläistä ”new romantics” liikehdintää peilannut margi-naalinen ilmiö, löyhä sekä heterogeeninen, ei-ohjelmallinen ryhmittymä, jota voi tarkastella myös esityskollektiivina ja helsinkiläisen avantgarden kehyksissä.
Uusromanttinen liikehdintä oli syntynyt Lontoon klubeilla 1970-luvun lopussa re-aktiona punkin asketismille146, koruttomuudelle ja anti-muodikkaalle asenteelle.
Lontoolaiset uusromantikot halusivat elvyttää glam-rockin koristeellisuutta ja he imivät tyyliinsä vaikutteita muun muassa dandyismista, historiallisesta avantgar-desta, 1920-30-luvun kabaree-perinteestä ja Hollywood-musikaaleista sekä muo-dista ollen myös vaikuttuneita pop-musiikin niin kutsutusta uudesta aallosta.147
Suomalaiset futuristiklubbaajat omaksuivat itsen esitykseensä sekä käytän-töönsä pitkälti edellä kuvattuja uusromantisismiin liittyviä piirteitä kansalliset rajat ylittävässä verkostossa. 148 Verkoston vaikutteiksi suomalaiset futuristiklubbaa-jat nimesivät muun muassa Hollywoodin musikaalit sekä 1800-luvun kirjallisen ja eleellisen dandyismin ja dekadenssin, kuin myös dadaismin ja Andy Warholin sekä hänen Factorynsa taiteen ja elämäntavan. Musiikki-innoittajat löytyivät laa-jalta rintamalta; muun muassa David Bowiesta, Iggy Popista ja Nina Hagenista Boy Georgeen, Duran Duraniin, Spandau Balletiin ja Klaus Nomista Kraftwerkiin
142 Pasi Mäenpään mukaan kaupungistumisen toinen aalto viittaa makuun ja kuluttamiseen liittyvään kulttuuriseen kaupungistumiseen. Ensimmäinen aalto liittyi hyvinvointivaltioon, suureen muuttoon ja lähiöitymiseen (Mäenpää 2006, 12). Sampo Ruoppilan sekä Timo Cantellin (2000, 48) mukaan Helsingin kaupunkikulttuurisen murroksen takana oli kaksi vaikutteiden lähdettä; lisääntynyt ulkomaan matkailu sekä mediateknologian kehittyminen ja paikallisten kaupallisten medioiden synty.
143 Vrt. Mäenpää 2006
144 Muun muassa Esa Kirkkopelto (2007, 12) on kirjoittanut 1980-luvun helsinkiläisestä ruumiin- ja kaupunkikult-tuurin muutoksesta, uuden etsinnän kuhinasta ja jokapäiväisen ylittävästä kokemuksen metsästämisestä. Hän tunnisti ajan kulttuurikentässä jotain samaa kuin Jouko Turkan näyttelijäkoulutuksessa: ”Ilma oli täynnä uuden etsintää ja vieraita vaikutteita: uusromantiikkaa ja -ekspressionismia, ruumiin kulttia, samanismia, performanssia, ekoterrorismia, transavantgardiaa, transseksuaalisuutta – ylipäänsä kaikkea ’transsia’.”
145 Heitä on aiemmassa, vähäisessä suomenkielisessä tutkimuskirjallisuudessa kutsuttu myös ”uusfuturisteiksi”
(Erkkilä 2008, 68) sekä ”futuristeiksi” (Heiskanen & Mitchell 1988, 319).
146 Ainakin osa suomalaisista futuristiklubbaajista koki punk-musiikin ja sen alakulttuurin läheiseksi itselleen, eivätkä he artikuloineet samankaltaista vastakkainasettelua ”punkkariskeneen” nähden kuin lontoolaiset uusromantikot (Hakkarainen 2011; Lindfors & Salo 1988, 190).
147 Wikipedian New Romantics sivu (luettu 26.8.2015).
148 Tällaiset ylikansalliset verkostot ovat osa globaalia kulttuuria, joka on seurausta informaatio- ja kommunikaatio-teknologian kehittymisestä, kulutusyhteiskunnan noususta ja muun muassa transnationaalin muodin ja arkkiteh-tuurin synnystä (Cvetkovich&Kellner 1997,7). Merkittävää futuristiklubbaajien ruumiintekniikoiden ylikansallisen välittymisen kannalta oli kuvallisen teknologian kehittyminen. Futuristiklubbaajat olivat muun muassa ensimmäi-nen taivaskanava-sukupolvi satelliittitelevisiokanavien yleistyessä 1980-luvun alun Suomessa.
ja Annie Lennoxiin. Uusi Laulu-lehden (vuodesta 1982 lähtien Aloha! lehti) re-portaasit Lontoosta sekä suomalaisten futuristiklubbaajien vierailut Lontoon klu-beilla olivat niin ikään osa ylikansallisen verkoston vaikutteita. Helsingissä toimi 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla Aloha! –lehden järjestämä Einstein A Go Go –futuristiklubi Ravintola Kaisaniemessä sekä Bela Lugosi –klubi aluksi Vanhalla Polilla (1982) ja sitten Kasarminkadun Natsalla (1983), lisäksi futuristiklubbaajilla oli omia yöbileitä Lepakossa ja he näyttäytyivät myös Helsingin kirja- ja yökahvi-loissa. Klubeilla esiintyi bändien lisäksi uuden tanssin sekä kokeellisen teatterin ja performanssitaiteen ryhmiä kuin myös muotishow-kavalkadeja sekä esimer-kiksi naisten live s/m -ryhmä. Haastateltu Einstein-klubin ”isäntä” piti klubia eri taiteenlajien sulattamona, klubissa ”pilkki” esiintyviä taiteilijoita, kuvataiteili-joita ja elokuvan tekijöitä. Lisäksi hän nimesi Einsteinin ”pako- ja suojapaikaksi homoporukoille”.149 Toinen haastateltu piti merkittävänä sitä, että ”korkeakult-tuuri ja kaupallinen kult”korkeakult-tuuri, jotka olivat olleet voimakkaasti erillään toisistaan, yhdistyivät nyt intellektuelleissa ja kulttuuri-ihmisissä, jotka olivat kepeämpiä ja pinnallisempia”.150 Kolmas haastateltu vahvisti klubeilla käyneen taiteilijoiden li-säksi malli-, mainos- ja muotiväkeä.151
Helsinkiläisessä katukuvassa futuristiklubbaajat erottautuivat teatterillisesti muokatulla, huomiota herättävällä ulkonäöllään sekä poseerauksellaan. Tyyliä ei kuitenkaan voi luonnehtia yhtenäiseksi, vaan se varioi 1920-1930 -lukujen glamour-pukeutumisesta dandymaisiin röyhelöpaitoihin, smokkeihin ja brokadi-kuoseihin, toisaalta liioittelevasta meikkauksesta ja kampauksesta sekä runsaasta korujen käytöstä geometrisesti leikattuihin hiuksiin ja hillittyihin asusteisiin. Myös Bowie-vaikutteiset klovni-asut olivat mahdollisia. Suurimmalle osalle yhteistä oli androgyynisen ulkonäön tavoittelu tai gender-blending.
Jälkeenpäin futuristiklubbaajat ovat käsitteellistäneet ruumiin muokkaustaan ja futuristiklubi-ilmiötä yksilöllisyyttä korostavalla puhetavalla.152 He ovat tuoneet esiin huomion 1980-luvun alun Suomesta yhdenmukaisuuteen ja tasapäisyyteen pakottavana. Eräs haastateltu totesi:
Oli havainto, että ihmiset viettivät harmaata elämää Helsingissä, mutta myös Lontoossa. Puhuttiin siitä, mitä ihmiset saa tehdä ja mitä ne ei saa tehdä. Kaupungin saa ottaa omaksi näyttämökseen eikä kulkea hiljaa tummissa vaatteissa. 153
149 Hakkarainen 2011; Haastattelu 20.5.2015 (M1).
150 Haastattelu 22.2 2016 ( M2).
151 Haastattelu 12.2 2016 (M3).
152 Aineistonamme tätä artikkelia varten ovat haastattelut (M1, M2, M3 ), lehtiartikkelit, Petri Hakkaraisen (2011) ohjaama, haastatteluihin perustuva dokumenttielokuva Timanttikoirien vuosi 1984 sekä Salo M, Lindfors J (1988) Nupit kaakkoon. Elmu 10 vuotta juhlakirja, joka niin ikään perustuu haastatteluihin.
153 Haastattelu 22.2 2016 (M2).
Uusi Laulu -lehden järjestämä "itsenäisyyspäivän vastaanotto" vuonna 1981. Valokuva Sakari Viika
Futuristiklubbaajat ovat nimenneet ruumiin muokkauksensa motiiviksi myös ha-lun olla ”tähti”, ”näkyvä”, ”huutomerkki” sekä haha-lun tehdä vaikutus ja erot-tautua massasta. Lisäksi he artikuloivat halunsa muuttaa elämä taiteeksi ja luoda itsensä taideteoksena.154
Ymmärrämmekin futuristiklubbaajat osaksi elämä taiteena -ilmiötä. Zachary Simpsonin mukaan moderneille länsimaisille elämä taiteena -ilmiöille on ollut tunnusomaista sekä vastustus elämää ja ajattelua dominoivia muotoja kohtaan että affirmaatio, joka mahdollistaa tapoja määrittää merkityksellistä jokapäiväis-tä elämää turvautumatta ulkoisiin perusteluihin.155
Elämä taiteena -ilmiöissä kokeilevaan elämään heittäytyminen uudenlaisten muotojen kokeiluna näyttäisi olevan merkityksellistä. Anita Seppä on analysoi-nut, kuinka Michel Foucaultin esteettisen itsen luomisen käsitys ammensi muun muassa baudelairelaisen estetiikan ”matalasta” affektiivisuudesta. Niin kutsut-tu ”matala” (low) modernisti kääntyy kokeilevan elämän, muutoksen ja liikkeen puoleen, olemassa olon ruumiillisuuteen, seksuaalisuuteen, haluun ja nautin-toon.156 Foucault ei kuitenkaan esteettisellä itsellä viitannut identiteetin
raken-154 Hakkarainen 2011.
155 Simpson 2009, 12-13.
156 Seppä 2008.
tamiseen, vaan hän puhui suhteen rakentamisesta.157 Näin futuristiklubilla viit-taamme positiiviseen ja luovaan erilaisten elämäntapojen, ruumiintekniikoiden ja suhteiden rakentamisen kokeiluun heteronormatiivisen valtakulttuurin tarjo-amien mallien ulkopuolella.
Haluamme tuoda esiin perinteistä yksilöllistä luovuutta korostavan puhetavan rinnalle futuristiklubbaajien vaikuttuneisuuden kansalliset rajat ylittävän vaikuttei-den verkoston eriluontoisesta materiaalista, joita nimitämme kuviksi. Peilaamalla kulttuuriteollisuuden erilaisia kuvia futuristiklubbaajat luovat yhtä lailla kokeile-via, jokapäiväisen elämän ylittäviä kollektiivisia tiloja ja tilanteita kuin myös ruu-miin esityksiä. Lähestymme kuvista vaikuttumista peilaamisen käsitteellä. Myös sosiologinen kirjallisuus on lähestynyt myöhäismodernia identiteetin rakentamista kulttuuriteollisuuden kuvia peilaamalla. Käymme aluksi läpi joitain sosiologiseen lähestymistapaan liittyviä näkemyksiä peilaamisesta ja tämän jälkeen tuomme esiin oman näkemyksemme.