Tässä lopputyössä on hyödynnetty fenomenografista tutkimusotetta, joka on yksi laadullisen tutkimuksen suuntauksista. Siinä pyritään kuvaamaan, analysoimaan ja ymmärtämään erilaisia käsityksiä todellisuudesta. (Rissanen 2003, 23).
Fenomenografia tutkii siis ihmisten laadullisesti erilaisia tapoja kokea, käsitteellistää ja ymmärtää heitä ympäröivän maailman eri puolia ja ilmiöitä (Marton 1988, 144). Käytännössä fenomenografiassa tutkitaan käsityksiä vertailemalla eri ihmisten käsityksiä toisiinsa ja toisaalta suhteuttamalla yhden ihmisen käsityksiä jostain ilmiöstä hänen muihin käsityksiinsä (Syrjälä et al. 1994, 117).
Ymmärtääkseen tätä tutkimussuuntausta tulee nähdä mitä fenomenografit käsityksellä ja ilmiöllä tarkoittavat. Syrjälä et al. (1994, 117) näkevät asian näin:
”Ilmiö ja käsitys ovat fenomenografille saman asian kaksi puolta. Ilmiö on ihmisten ulkoisesta tai sisäisestä maailmasta saama kokemus, josta hän aktiivisesti rakentaa käsityksen. Ilmiö ja käsitys ovat samanaikaisia ja siksi erottamattomia.
Kokemus on suhde, joka yhdistää subjektin ja objektin, jolloin käsitys ei ole ulkoisen todellisuuden kuva vaan samalla kertaa subjektiivinen ja objektiivinen kokonaisuus. Käsitys on kokemuksen ja ajattelun avulla muodostettu kuva jostain ilmiöstä.” Fenomenografisen suuntauksen ajatus käsityksestä terminä ei siis juurikaan eroa mentaalimallien teoriasta. Nehän olivat Normanin (1983, 7) mukaan ihmisten sisäisiä kuvauksia ja käsityksiä itsestään ja asioista, joiden kanssa he ovat vuorovaikutuksessa. Siksi fenomenografinen tutkimus sopiikin hyvin ihmisten mentaalimallien selvittämiseen ja toisaalta näen, että se toimii myös TAM:n teorian
kanssa, kun halutaan nähdä opettajien kokemukset laitteiden helppokäyttöisyydestä ja hyödyllisyydestä.
Marton (1981) erittelee kaksi eri astetta fenomenografisesta tutkimusotteesta:
ensimmäisen ja toisen asteen näkökulman. Niin sanottu ensimmäisen asteen tutkimusnäkökulma pyrkii ymmärtämään ympäristön ilmiöitä ja toisella asteella tutkija pyrkii tarkastelemaan näihin ilmiöihin liittyviä käsityksiä. Ensimmäisen asteen näkökulmalla tutkija siis kuvaa jotakin todellisuuden ulottuvuutta suoraan, sellaisena kuin se hänelle näyttäytyy, jolloin ympäröivän maailman ilmiöt nähdään faktisina ja tutkijan katsotaan voivan kuvata todellisuutta sellaisena kuin se hänelle ilmenee (Niikko 2003, 24). Toisen asteen näkökulma on kuitenkin se, mikä erottelee fenomenografian muista tutkimussuuntauksista. Siinä kiinnitetään huomiota ihmisten ajatuksiin heitä ympäröivästä maailmasta tai heidän kokemuksiinsa siitä, jolloin tutkijan ajatusten keskiössä on toisten ihmisten tapa kokea jokin ilmiö ja hänen täytyy päästä irti omista kokemuksistaan ja käsityksistään (Niikko 2003, 24 – 25).
Lopullisena tavoitteena fenomenografisessa tutkimuksessa on löytää erilaisia kuvauskategorioita ihmisten käsityksistä. Tällaisen tutkimuksen kautta päästäänkin vastaamaan sekä tutkielman päätutkimuskysymykseen ”Millaisia erilaisia ennakkokäsityksiä opettajakunnassa on digitaalisiin työvälineisiin liittyen?” että yhteen alatutkimuskysymyksistä ”Millaisia ennakkokäsitysten perusteella tunnistettavia ryhmiä löytyy opettajakunnasta?”. Tutkimuksessa ei eritellä kuka opettajista mihinkin ryhmään kuuluu vaan etsitään ne erilaiset kuvauskategoriat, joilla opettajat kuvaavat laitteita ja niiden käyttöä opetuksen työvälineenä.
Kuvauskategoriat (category of description) ovat fenomenografisen analyysin tulos ja tiivistävät tutkittujen käsitysten merkitykset. Ne eivät edusta yksittäisten ihmisten käsityksiä, vaan erilaisia mahdollisia käsityksiä tutkimusaineistossa (Häkkinen 1996, 33), eli tässä tapauksessa niitä käsityksiä, jotka Imatran yläkouluopettajat tuovat esille. Kategorioiden luomisvaiheessa ei siis ole olennaista mikä käsitys on kenenkin yksittäisen tutkittavan käsitys, vaan millaisia käsityksiä on ylipäänsä
olemassa. Martonin (1990) mukaan kysyttäessä ihmisiltä heidän käsityksiään jostakin ilmiöstä voidaan löytää vain rajallinen määrä laadullisesti erilaisia tapoja käsittää tämä ilmiö. Hän näkee, että käsityksiä kuvaava kategorioiden joukko on pysyvä, vaikka yksilö liikkuisi kategoriasta toiseen eri tilanteissa. Tämä johtuu siitä, että vaikka ihminen muuttaisi mieltänsä, niin todennäköisimmin tämä mielenmuutos osuu johonkin muista määritellyistä kategorioista.
Fenomenografinen tutkimus etenee tyypillisesti neljän vaiheen kautta.
Ensimmäisessä vaiheessa tutkija kiinnittää huomion asiaan tai käsitteeseen, josta näyttää olevan erilaisia käsityksiä. Seuraavaksi tutkija perehtyy asiaan tai käsitteeseen teoreettisesti ja jäsentää alustavasti siihen liittyvät näkökulmat.
Kolmannessa vaiheessa tutkija haastattelee henkilöitä, jotka ilmaisevat erilaisia käsityksiä asiasta. Lopuksi tutkija luokittelee käsitykset niiden merkitysten perusteella. Erilaiset merkitykset pyritään selittämään muodostamalla niistä abstraktimpia merkitysluokkia. (Metsämuuronen 2006, 108-109.) Näin etenee myös tämä tutkimus. Teoriaosuudessa kiinnitettiin huomio käsiteltäviin aiheisiin ja jäsennettiin siihen liittyviä näkökohtia TRITS-mallin avulla. Vaikka TRITS ei varsinaisesti erittele suoraan erilaisia näkökohtia tablettien hyväksymiseen, löytyy sen omaksujaluokista kuitenkin erilaisia näkemyksiä ja näiden eroja. Seuraavaksi haastatteltiin henkilöt ja haastattelujen analyysivaiheessa luokitteltiin eri opettajien käsitykset niin moneen merkityksellisen luokkaan kuin se haastattelujen perusteella näytti mielekkäältä.
Tutkielmassa siis hyödynnetään fenomenografista tutkimusta, mutta ei kuitenkaan täysin puhdasoppisesti. Oleellinen ero oman tutkimukseni ja fenomenografisen tutkimusperinteen välillä on suhtautuminen aiempaan teoriaan. Syrjälä et al.
(1994, 123) näkevät, että fenomenorgafiassa sovelletaan niin sanottua grounded theorya, jossa tutkimuksen perusväittämiä ei muotoilla aikaisemman tutkimuksen ja teorianmuodostuksen vaan oman aineiston pohjalta. Teoriaa ei heidän mukaansa siis käytetä käsitysten luokitteluun ennakolta ja teoriasta johdettujen asioiden testaukseen. Tutkielma on osittain linjassa tämän näkemyksen kanssa.
Kirjoittaja ei halua liian tarkasti fakkiutua ennalta teoriasta johdettuihin ja omiin
käsityksiinsä siitä mitä opettajat todennäköisesti ajattelevat. Sen sijaan halutaan antaa aidosti tilaa näiden käsitysten löytymiseen haastatteluista ja sitä seuraavasta analyysista. Kuitenkin tutkielmaa varten kerättyyn teoriaan luotetaan ja empiiristä osuutta hyödynnetään osittain sen testaamiseen.
Lähtökohtana fenomenografisessa tutkimuksessa on, että ihminen on tietoinen olento, joka tietoisesti rakentaa itselleen käsityksiä ilmiöistä ja osaa kielellään ilmaista nämä tietoiset käsityksensä. Tämän takia fenomenografisessa tutkimuksessa ei jäädä tarkkailemaan ihmisiä ja heidän käytöstään, vaan ryhdytään vuorovaikutuksen hänen kanssaan tavoitteena näin löytää hänen oma tietoisuutensa. (Syrjälä et al. 1994,121-122) Vuorovaikutukseen pääseminen vaati käytännössä haastattelutilanteen, jossa osallistujat, tässä tapauksessa yläkouluopettajat, saavat itse ilmaista omat tietoiset käsityksensä laitteista ja niiden omaksumisesta. Seuraavassa kappaleessa esitellään miten nämä haastattelut käytännössä toteutettiin.