Osuustoiminta ja yhteisötalous ovat jääneet valtavirran talous- ja yhteiskuntapoliittisessa ajattelussa marginaaliin ja niiden mahdollisuudet ymmärtämättä ja käyttämättä. Tämä koskee myös maaseutua ja maaseudun osuustoimintaa. Globaalit ympäristö-, energia- ja ruokaongelmat sekä maailmantalouden kriisit ja niitä seuraavat sosioekonomiset ongelmat yhteiskuntien sisällä ja maailmanlaajuisesti ovat kui-tenkin nostaneet voimistuvaa kritiikkiä valtavirran talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa vastaan. Taantuman jälkeen paluu entiseen talouden ja kulutuksen kasvun kierteeseen näyttää epätodennäköiseltä. Kasvun rakentaminen reaalitaloudesta ja ihmisten perustarpeista irrotettujen kulutustarpeiden ja katteettomien sijoitusodotusten varaan sisältää suunnattomia ja hallitsemattomia riskejä, mustia joutsenia. Niiden en-nustamiseen taloustieteellä ei ole keinoja. Ne tulevat varoittamatta ja niiden vaikutukset ulottuvat laajalle ja syvälle. Järkevintä on vahvistaa reaalitaloutta ja ihmisten perustarpeista huolehtimista kaikilla talouden osa-alueilla: markkinataloudessa, julkisella palvelusektorilla ja yhteisötaloudessa.
Yhteisötalouden voimaannuttamiseksi tarvitaan ilmiökentän perusteiden, menestystarinoiden ja edistä-misvälineiden tunnettuuden lisäämistä ja kokemuksia käytännön edistämisestä (Immonen 2006). Tähän liittyen on TEM käynnistänyt valtakunnallisen Yhdessä yrittämään! -hankkeen, jota täydentää Itä-Suo-men ESR-rahoituksella toteutettava vastaava sisarhanke (Yhdessä yrittämään 2010). Lukuisissa muissakin hankkeissa on edistetty ja edistetään yhteisötalouden tunnettuutta ja käytäntöjä sekä tutkitaan yhtei-sötalouden organisaatioita. Esimerkiksi kylätoiminta ja Leader-toimintaryhmät ovat edistäneet merkittä-västi yhteisötalouden organisoitumista ja mukaantuloa maaseudun kehittämistoiminnan käytäntöihin.
Maaseutusopimus-teemaryhmä on ansiokkaasti kartoittanut maaseudun pieniä, hajanaisia tehtäviä ja selvittänyt niiden rahoitusta ja organisointia (MTT 2006, Lindqvist ym. 2006). Tämä työ antaa paljon pohjaa SGEI-palvelujen (yleisiä taloudellisia tarkoituksia koskevat palvelut) määrittelyä varten. Tähän voi-daan kytkeä innovatiivisesti myös julkisen sektorin kyvyttömyyden, ahdingon ja panikoitumisen vuoksi uhanalaisiksi käyviä palveluja, kuten kyläkoulujen toiminnan turvaaminen uudenlaisilla yhteistoiminnalli-silla ratkaisuilla (opettajaosuuskunnat, internet-ajan kiertokoulu, koulu kylän keskuksena -mallin jatkuva uudistaminen), hyvinvointipalvelujen osuustoiminnallistaminen jne. Vesi- ja viemärisuuskuntien koke-mukset antavat arvokasta tietoa mahdollisuuksista yleishyödyllisten-/peruspalvelutyyppisten tehtävien organisoinnista SGEI-periaatteella.
Hyvinvointipalvelujen uudistuminen kestävälle pohjalle edellyttää palvelujen tuottamiseen vaihtoehtoisia yhteistoiminnallisia ratkaisuja. Julkiset resurssit ovat niukat ja vähenevät entisestään, maaseudun mark-kinakysyntä ei riitä tekemään yksityisestä liiketoiminnasta kannattavaa. Samanaikaisesti hoivapalvelujen tarve kasvaa väestön ikääntyessä. Yhteisötalous voi tarjota innovatiivisen näkökulman uusien ratkaisu-jen löytämiseen. Esimerkiksi hyvinvointialan järjestöratkaisu-jen yhdessä perustamat hoivaosuuskunnat voisivat tuottaa maaseutukunnille kokonaisvaltaisia hyvinvointipalveluja tehokkaasti. Ammattimaisesti toimivia, kansalaisjärjestöjen omistamia ja johtamia osuuskuntia tarvitaan vaihtoehdoiksi monikansallisille tervey-denhoitoalan yritysketjuille. Kun asiakasomistajuus on markkinatalouden kilpailussa osoittanut kilpai-lukykynsä vähittäiskaupassa, niin tuntuu houkuttelevalta tarjota samaa toimintamallia myös sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Tulevaisuudesta puhuttaessa pitää uskaltaa ottaa esille myös ratkaisuja, joita emme tunne, koska niitä ei vielä ole olemassa. Yhteisötalous ei ole ainoastaan tiimiyrittämistä hoivaosuuskunnissa tai kyläyhteisöjen taloudellisia yhteishankkeita, vaikka näissäkin yhä on käyttämättömiä mahdollisuuksia. Yhdistykset voi-sivat lyöttäytyä yhteen ja tarjota sateenvarjo-osuuskuntien kautta kokonaisvaltaisia palveluja kunnille ja
luoda tuekseen paikallista työllisyyttä lisäävää alihankintayrittäjyyttä. Omin avuin maaseutu ei kuitenkaan pysty palveluntarvitsijoiden odotuksiin vastaamaan. On etsittävä liittolaisia. Olisivatko tällaisia kumppa-neita esimerkiksi kaupunkeihin muuttaneet maaseudun vanhusten lähiomaiset? Maaseudun ikääntyvä väestö voisi toivottaa tervetulleeksi palveluosuuskunnan, jolta voisi ostaa monenlaisia palveluja ja jonka jäseniksi voisivat liittyä tietyn kylän tai kunnan alueella asuvien vanhusten muualle muuttaneet omaiset.
Maaseudulle ohjautuisi palvelujen kehittämisestä aidosti kiinnostuneiden tukea. Vastaavia vertaisyhtei-söjä voisi syntyä myös muunlaisiin palvelutarpeisiin esimerkiksi vapaa-ajan asukkaiden parissa, ja toimin-ta samalla työllistäisi paikallistoimin-ta väkeä. (Sirkkala1996; Pihlaja 2006 ja 2010 a ja b; Rantoimin-tanen ym. 2007).
Maaseudun epätyypillisten markkinoiden kasvuennusteita ei ole selvitetty yhteisötalouden lähtökohdista käsin. Tältä suunnalta voisi löytyä ennakkoluulottomia uusia maaseudun asumisyhteisöjen kehittämis-mahdollisuuksia, jotka tukisivat maiseman ja kulttuurin säilyttämistä, työvaltaisen teknologian ja ekolo-gisten asumis-/elämismuotojen innovaatioita. Keskusten läheisyydessä, mutta myös muualla maaseudul-la, on maa- ja metsätalousalueita, joita ei voida hyödyntää tuotannollisesti kovan/raskaan teknologian keinoin, mutta joiden hoito luonnonmukaisesti ja työvaltaisesti kevyttä uutta teknologiaa samalla kehit-täen lisäisi alueiden luonnonmaisema- ja kulttuuriarvoja, loisi sosiaalisesti toimivia yhteisöjä, työpaikkoja ja palvelutarvetta/-tarjontaa. Maaseudun uusasutusohjelma toisi maaseudulle työtä ja uusia asukkaita, esimerkiksi maahanmuuttajia.
Elinkeinopolitiikassa yhteisötalouden käytännöt törmäävät kilpailudirektiiveihin tai niiden uusliberalisti-siin tulkintoihin virkakoneistossa. Tämän vastapainoksi tarvitaan kipeästi yhteisötalouden omat lähtö-kohdat tunnistavaa ja niitä kunnioittavaa selvitys- ja tutkimustyötä taloudellisen toiminnan luonteesta, elinkeino- ja yhdistystoiminnan rajanvedosta ja kilpailuideologian mielekkyydestä. Yhteisötalouden nä-kökulmaa kaivataan ajankohtaiseen keskusteluun esimerkiksi yhteiskunnallisen yrittäjyyden edistämistä koskevien toimenpiteiden valmistelussa sekä yleishyödyllisten palvelujen ja yleisiä taloudellisia tarkoituk-sia koskevien palvelujen määrittelyssä (TEM 2010). Euroopan parlamentin päätöslauselma yhteisötalou-den edistämisestä on poliittinen tahdonilmaisu, jonka pohjalta toimenpiteille on jo osoitettu suuntalinjat.
Yhteisötalouden edistäjien ei kuitenkaan tarvitse jäädä odottamaan tutkimustulosten valmistumista tai poliittisten päättäjien heräämistä eikä heidän tarvitse kysyä lupaa byrokraateilta voidakseen jo tarttua toimeen yhteisötalouden edistämiseksi. Ilahduttavia tehtäviä ja harjoituksia sisältyy juuri julkaistuun Suo-mi-brändityöryhmän raporttiin (Tehtävä Suomelle 2010). Raportin laatijat ovat oivaltaneet esimerkiksi talkoisiin sisältyvän yhteistoiminnan alkuvoimaisuuden. Samoin brändityöryhmä arvostaa lähimmäisistä välittämistä, keskustelua lähiyhteisölle tärkeistä asioista ja ihmisten oma-aloitteista toimenpiteisiin tart-tumista yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Suomalaisen maaseudun yhteisötalouden ja yhteistoiminnallisuuden rikas historiallinen perinne elää myös osuustoiminnan nykyisten menestystarinoiden takana.
On paljon tehtäviä ja monia tekijöitä, jotka voivat vahvistaa maaseudun yhteisötaloutta ja sen mahdolli-suuksia luoda kansalaisten keskinäiseen oma-apuun perustuvia ratkaisuja yhteisöjen elinvoimaisuuden ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Tässä muutamia esimerkkejä tehtävistä:
Tutkijoille ja kehittäjille: Teitä tarvitaan tuottamaan ja siirtämään tutkimustotietoa käytännön toi-mijoiden tueksi ja rohkaisemiseksi sekä maaseudun yhteisöjen voimaannuttamiseksi vaatimat-tomiltakin tuntuvissa yritysaloitteissa (lähiruoka, lähienergia, asuinyhteisöt, lähipalvelut); teille avautuu myös ikkuna tulevaisuuteen, kun liitytte uusyhteisöjen tutkijoihin ja aktivisteihin, jotka kohtaavat toisiaan keksimällä uudelleen kollektiivisen toiminnan tapoja laajalla skaalalla: elvyttä-mällä talkooperinnettä uusin muodoin paikallistapahtumien järjestämisestä internetin globaalei-hin vertaisyhteisöiglobaalei-hin. Maaseudun mahdollisuudet odottavat toimeen tarttujia.
Tutkijoille ja poliitikoille: Selvittäkää perustulon toteuttamisen vaikutukset maaseudun kansalai-saktiivisuuden mahdollisena innoittajana sekä erityisesti yrittäjyyden ja yhteisyrittäjyyden aloitus-kynnyksen ja riskien madaltajana; selvittäkää myös perustulon merkitys syrjäytymisen ehkäisijänä ja heikompiosaisten voimaannuttamisen välineenä. Uskaltakaa myös tehdä johtopäätökset!
Palvelutuotannosta päättäville ja kilpailutusten toteuttajille: Arvioikaa kilpailutuksen tarve ja mie-lekkyys ennen sen vaatimista ja laatikaa kriteerit niin, että niissä aina otetaan huomioon pai-kallisten yhteisöjen kokonaisetu pitkällä tähtäyksellä vaikkapa paipai-kallisten tuottajien yhteistyötä kannustamalla.
Poliitikoille ja viranomaisille: Koska yhteisötalous on vielä heikosti tunnettu ja epämääräiseksi koettu käsite, kiinnittäkää ensisijaista huomiota kilpailudirektiivien markkinafundamentalistisen tulkinnan vaaroihin: rajoittamattoman yritysvoiton tavoittelun suosiminen johtaa käytännössä ma-nagerismin vallan kasvuun, monopolien syntyyn ja mustille joutsenille altistumiseen; palvelujen perustarpeissa ja reaalitaloudessa suosikaa paikallisia perheyrityksiä, osuuskuntia ja keskinäisiä yhtiöitä, jotka vähentävät yltiöpäisen sijoituskeinottelun riskeille altistumista.
Osuustoiminnan luottamusjohdolle ja toimivalle johdolle: Järjestäkää paikallisia yleisosuustoimin-tafoorumeita, joissa käsittelette osuustoiminnallisen yhteistyön mahdollisuuksia, esimerkiksi pal-velujen yhdistämisen mahdollisuuksia maaseutualueilla, uusien käyttäjäosuuskuntien perustami-sen mahdollisuuksia yhdistämään maaseutualueiden yhdyskunta- ja asumispalveluja ja hyvinvoin-tipalveluja kokonaisuuksiksi; tukekaa osuuskuntalain salliman aatteellisen tehtävän hyväksymistä yhteiskunnallisen yrittäjyyden yhdeksi peruslähtökohdaksi.
Lukijalle: Ota kantaa! Pohdi näitä tehtäväehdotuksia kriittisesti, täsmennä ja täydennä tehtävä-listaa ja mieti, keille kaikille itsesi lisäksi voit ehdottaa pieniä tai suuria tehtäviä maaseudun yh-teistoiminnallisen yrittäjyyden ja yhteisötalouden idean ja käytäntöjen edistämiseksi. Pane sana kiertämään!
Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä tarvitaan maaseudun yhteisöjen elinvoimaisuuden turvaamiseksi. Osuustoiminnallinen yrittäjyys tarjoaa malliesimerkin win-win -toimintaympäristöjen ra-kentamisesta yksityisen liiketoiminnan, julkisten peruspalvelujen ja paikallisen aloitteellisuuden kesken.
Taloudellisen toiminnan monimuotoisuuden ylläpito tai lisääminen tulee olemaan maaseudun kehittämi-sen tärkein tavoite, jotta voidaan saada mahdollisimman laaja joukko sidosryhmiä osallistumaan kehittä-mistoimintaan eri rooleissa, tuottajina, kuluttajina, lahjoittajina, vapaaehtoisina.
Maaseudun palvelujen tulevaisuutta ei pidä ratkaista yksisilmäisellä defensiivisellä vetäytymisstrategialla, kuten vaikeuttamalla maaseudulle rakentamista ja maalla asumista tai lähipalvelujen ylläpitoa. Elinvoi-maisten yhteisöjen maaseutu myös tuottaa muulle yhteiskunnalle palveluja, kuten puhdasta kotimaista ruokaa, metsän antimia, luonnonrauhaa, mökkielämyksiä ja kulttuuriperinteen vaalimista. Näiden vuoksi maaseudulla on muiden väestöpiirien enemmistön sympatiat tukenaan. Maaseudulla asuu monen kau-punkilaisen ikääntyviä omaisia, kaupunkilaisten omistuksessa on metsäpalstoja ja loma-asuntoja, maa-seutumatkailu tarjoaa vaihtoehtoja virkistäytymiselle ja kuntoilulle sekä mielenrauhaa kiireisen työn ja cityshoppailun vastapainoksi. Kovassa globaalien ruoka- ja talouskriisien, energiasotien ja ilmastonmuu-toksen uhkien maailmassa kaupungit eivät selviydy ilman elinvoimaista maaseutua.
Lähteitä
Akerlof, G.A. & Schiller, R.J.(2009), Vaiston varassa. Miten ihmismieli ohjaa maailmanlaajuista kapitalis-mia. Gaudeamus: Helsinki.
Beinhocker, Eric D. (2007), The Origin of Wealth. Evolution, Complexity, and the Radical Remaking of Economics. Random House Business Books, UK.
Guattari, Félix (2008), Kolme ekologiaa. Tutkijaliitto. Helsinki.
Hautamäki, Lauri (1989). Elävä kylä – elävä maaseutu – elävä Suomi. Kylätoiminnan tausta, synty ja laa-jeneminen kansanliikkeeksi. Kyläasiain neuvottelukunta, Helsinki.
Heiskala, Risto (2008), Esipuhe: Karl Polanyi, Suuri murros ja substantivistinen antropologia. Teoksessa Polanyi, K. (2008), Suuri murros. Aikakautemme poliittiset ja taloudelliset juuret. Suom. Natasha Vilokkinen.Vastapaino. Tampere.
Himanen, Pekka (2001), Hakkerietiikka ja informaatioajan henki. WS Bookwell Oy. Juva.
Honkanen, Seppo (1996), Viljelijäväestö hyvinvointia rakentamassa. Helsingin yliopiston osuustoimin-tainstituutti, julkaisuja12. Helsinki.
Hyyryläinen, Torsti (1994), Toiminnan aika. Tutkimus suomalaisesta kylätoiminnasta. Väitöskirja. Line Sixtyfour Oy. Vammala.
Hyyryläinen, Torsti, Työtä ja ilonpitoa – hakkerit maailmankylän talkoissa. Nettikolumni 30.4.2009.
Immonen, Niina (2006), Yhteisötalous – sisäpiirin slangia vai uutta yhteistoiminnan taloutta. Väitöskirja.
Tampereen seudun osuustoimintakeskus ry.Tampere.
Jermo, Aake (1974), Kun kansa eli kortilla. Otava. Helsinki.
Klein, Naomi (2008), Tuhokapitalismin nousu. WSOY. Juva.
Kohn, Alfie (1986), No Contest. The Case Against Competition. Boston.
Kuisma, M. et al. (1999), The Pellervo Story. A century of Finnish cooperation, 1899-1999. Helsinki: Pel-lervo Confederation of Finnish Cooperatives, Kirjayhtymä.
Köppä, Tapani (2005), Globalisation of the Cooperative Movement (pp. 163-177). In: Gangopadhyay, Partha and Chatterji, Manas (2005), (eds.) Economics of globalisation. Cornwall: Ashgate Publis-hing Company.
Köppä, Tapani (2006), Tapaus kilpailutalous: Syytteitä ennen romahdusta. Kriittinen puheenvuoro. Teok-sessa: Niemelä. P. ja Pursiainen, T. (toim.), Hyvinvointi yhteiskuntapoliittisena tavoitteena. Sosiaali-poliittisen yhdistyksen tutkimuksia nro 62, Kuopion yliopisto. Kuopio.
Köppä, Tapani (2008), Cooperatives linked to rural prosperity in Finland. In: International Labour Orga-nization, ILO and Cooperatives. EMP/Coop – Coop News No 2, 2008.
Köppä, Tapani (2009/1), Yhteistoiminnan evoluutio ja osuustoiminta sosiaalisena innovaationa. Teoksessa Nikula, Jouni, Maaseutuaiheita Rural Motifs. Juhlakirja professori Leo Granbergin täyttäessä 60 vuotta.
Aleksanteri Instituutti, Helsingin yliopisto, Aleksanteri Series 5/2009. Gummerus Printing, Finland.
Köppä, Tapani (2009/2), Perusturvauudistuksesta nykyaikainen yhteiskuntareformi. Artikkeli Maaseudun Tulevaisuudessa 30.3.2009.
Köppä, Tapani (2010), Opiskelijat, yrittäjyys ja yhteisöllisyys. Kyselytutkimus yrittäjyyshalusta, yrittäjyydes-tä maaseudulla ja yhteisöllisyydesyrittäjyydes-tä eteläsavolaisten ammattikorkeakoulujen ja Ruralian yliopisto-opintojen opiskelijoiden kokemuksissa, käsityksissä ja asenteissa. Helsingin yliopisto Ruralia-insti-tuutti. Raportteja 68. Verkkojulkaisu.
Köppä, Tapani and Siiskonen, Pirjo (1981), Rural Community Studies in Finland (pp 221-271). In: Du-rand-Drouhin, Jean-Louis, Szwengrub, Lili-Maria and Mihailescu, Ioan (eds.), Rural Community Studies in Europe, Volume 2. Trends, selected and annotated bibliographies, analyses. The Euro-pean Coordination Centre for Research and Documentation in Social Sciences. Pergamon Press, Oxford-New York-Toronto-Sydney-Paris-Frankfurt.
Köppä,T., Laukkanen,J. & Santala, J. (2000), Enemmän kuin yritys. Yhteisöllisen yrittämisen menestyste-kijät. Oma yritys. Edita: Helsinki.
Köppä, T, ym. (2008), Osuustoiminnan yliopisto-opetuksen aikamatka Suomessa. Teoksessa: Kurki, S. ja Kaipainen, R. (toim.), Tieteestä tekoja. Yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tulkintoja maaseutukontekstissa. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Julkaisuja 14.
Köppä, Tapani (2007), Yhteistyö ja yhdistelmäorganisaatiot maaseudun mahdollisuutena. Teoksessa:
Laurinkari, J., Schediwy, R., Brazda, J. ja Kramer, J., Yhteisötalous. Johdatus perusteisiin. Palmenia.
Helsinki University Press, Helsinki.
Lindqvist, P., Koski, E. ja Leinamo, K. (2006), Maaseudun pienten töiden edistämisen taloudelliset kan-nustimet ja niiden rajoitteet. Vaasan yliopisto Levón-instituutti. Julkaisu 123. Vaasa.
MTT 2006: Sopimuksellisuus maaseutupolitiikassa. MTT Taloustutkimus. Maa- ja elintarviketalous 80.
Vammala.
OECD (2008), Rural Policy Reviews. Finland. OECD Publications. Paris, France.
Paterson, Andrew Gryf (2010), “A Buzz between Rural Cooperation and the Online Swarm,” Affinities:
A Journal of Radical Theory, Culture, and Action, Volume 4, Number 1, Summer 2010, pp. 83-109.
Pihlaja, Ritva (2010 a), Kolmas sektori ja julkinen valta. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisut, nro 61, Sastamala.
Pihlaja, Ritva (2010 b), Kolmas sektori ja maaseutukunnat. Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti. Julkai-suja 19.
Pihlaja, Ritva (2006), Maaseudun palveluaukot ja kolmas sektori. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä ja Maa- ja metsätalousministeriö. Painokurki Oy.
Polanyi, Karl (2008), Suuri murros. Aikakautemme poliittiset ja taloudelliset juuret. Suom. Natasha Vilok-kinen. Vastapaino. Tampere.
Rantanen, Manu, Kangaspunta, K & Laanterä, S. (toim.) (2007), Ilo toimia yhdessä. Uusia näkökulmia hyvinvointipalvelujen tuottamiseen. Helsingin yliopisto, Ruralia-instituutti. Raportteja 20.
Riikonen, Eero, (2010), Miksi työelämä pitää keksiä uudelleen? Käsikirjoitus.
Sayer, Andrew (2004), Moraalitalous ja poliittinen talous. Teoksessa: Kauppinen, Ilkka (toim.), Moraali-talous. Vastapaino, Tampere.
Sirkkala, Ritva (1995), Kylätoiminnasta sosiaaliseen yrittäjyyteen. Kylä palveluyrittäjänä, loppuraportti.
Helsingin yliopisto osuustoimintainstituutti. Julkaisuja 7, Helsinki.
Taleb, Nassim Nicholas (2007), Musta joutsen. Erittäin epätodennäköisen vaikutus. Terra cognita: Helsinki.
Wright, Robert (2000), Nonzero: The Logic of Human Destiny, Pantheon Books.
Yli-Sikkilä, Petteri (2008), Yhteistyön evoluutio. Ihmisluonnon aseet itsekkyyttä ja vapaamatkustelua vas-taan. Osuustoimintatutkimuksen päivä 28.10. 2008 Kuopion yliopisto. Kuopio. (Esitelmä).
Viittauksia www-sivuihin
Co-op Nework Studies: www.helsinki.fi/ruralia/
Euricse 2010: http://www.euricse.eu/node/559
HeSa 2009: Stephan Marglinin haastattelu 16.3.2009, ks. myös http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Marglin KOM (2004), Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja
sosiaalikomi-tealle sekä alueiden komisosiaalikomi-tealle osuuskuntien edistämisestä Euroopassa,
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2004:0018:FIN:FI:PDF
EP(2009): European Parliament Resolution of 19 February 2009 on Social Economy (2008/22508INI9, P6_TA(2009)0062, http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=REPORT&reference=A6-2009-0015&language=FI#title2
EURICSE, European Research Institute on Co-operative and Social Economy (2010), http://www.euricse.
eu/node/559
ILO 2002; Recommendation: R193, Recommendation concerning Promotion of Cooperatives.
http://www.ilo.org/ilolex/cgi-lex/convde.pl?R193
Köppä, Tapani (2009/2), Remarks on rural co-operation in Finland. ‘Alternative economy cultures’ seminar.
Pixelache Helsinki Festival. Kiasma Museum of Contemporarty Art. Helsinki April 03. See http://2009.
pixelache.ac/alternative-economy-culture-documentations/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stephen_Marglin
OKL 2001: http://www.finlex.fi/fi/laki/kokoelma/2001/20010205.pdf Tehtävä Suomelle 2010: http://www.tehtavasuomelle.fi/
Unelmasta totta 2010:
http://unelmastatotta.wordpress.com/2010/11/28/suomen-maabrandi-%E2%80%93-hyva-kansal-linen-unelma/
TEM 2010: http://www.tem.fi/files/24133/110809_SGEIfinWebVers.pdf Yhdessä yrittämään! (2010), www.yhteistoiminta.fi