Euroopan neuvoston suositukset

143 HE 113/2001, s. 11. Sekä YK:n julkilausuma 46/119 mielenterveydenhäiriöistä kärsivien henkilöiden suojelemiseksi ja mielenterveystyön edistämiseksi.

Euroopan neuvosto on antanut suosituksia mielenterveyden häiriöistä kärsivien, ja eri-tyisesti tahdosta riippumattomaan hoitoon määrättyjen henkilöiden, oikeussuojasta.

Suositukset ovat eräänlaista soft law -oikeutta: asiakirjat eivät sido valtioita oikeudelli-sesti, mutta kaikkien Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden hallituksista koostuva minis-terikomitea on ne yksimielisesti hyväksynyt. Todellisuudessa niille annetaan ainakin suuri moraalinen painoarvo.

Ensimmäinen mielenterveydenhäiriöistä kärsivien henkilöiden oikeussuojaa koskeva suositus annettiin vuonna 1983, joka korvattiin vuonna 1994 parlamentaarisen yleisko-kouksen suosituksella psykiatriasta ja ihmisoikeuksista¹⁴⁴. Vuonna 2004 Euroopan neu-voston ministerikomitea hyväksyi suosituksen Rec(2004)10 koskien mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden ihmisoikeuksien ja arvokkuuden suojelua¹⁴⁵. Suositus vastaa joiltain osiltaan Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean (CPT) vuonna 1997 antamia ohjeita koskien tahdonvastaista psykiatrista hoitoa¹⁴⁶. Suosituk-sella pyritään parantamaan mielenterveydenhäiriöistä kärsivien ja erityisesti tahdonvas-taiseen hoitoon määrättyjen henkilöiden arvokkuuden, perusvapauksien ja ihmisoikeuk-sien suojelua (1 artikla). Siihen on koottu monipuolisesti ja melko yksityiskohtaisesti periaatteita, jotka jäsenvaltioiden tulisi ottaa huomioon¹⁴⁷. Suosituksen 3 ja 4 artikloihin on kirjattu periaatteet syrjinnän kiellosta ja mielenterveyspotilaiden kansalais- ja poliit-tisten oikeuksien käyttämisen tukemisesta. Jäsenvaltioiden tulisi yleisellä tasolla edistää mielenterveyttä sekä yksilöllisemmin tiedottaa mielenterveyspotilaita heidän oikeuksis-taan, ja tarvittaessa avustaa näiden oikeuksien käyttämisessä (5 ja 6 artiklat). Suosituk-sen 7 artiklassa korostetaan, että jäSuosituk-senvaltioiden on huolehdittava siitä, että mielenter-veyden häiriöistä kärsiviä henkilöitä suojellaan, koska he ovat erityisen haavoittuvaisia, eivätkä välttämättä kykene itse vastustamaan heitä koskevia ihmisoikeusloukkauksia.

Laitosympäristön ja elinolosuhteiden tulisi olla sellaisia, että niissä huomioidaan poti-laan henkilökohtaiset olosuhteet, kuten sairauden tila, vaarallisuus itselle tai muille, ikä ja kulttuuri.

144 HE 113/2001, s. 11 ; Recommendation concerning legal protection of persons suffering from mental disorder placed as involuntary patients No. R (83) 2 ; Recommendation 1235 (1994) on psychiatry and human rights.

145 Recommendation Rec 2004(10) of the Committee of Ministers to member states concerning the pro-tection of human rights and dignity of persons with mental disorder.

146 CPT:n 8. yleinen toimintaraportti 1997.

147 Tuon tutkielmassani periaatteista esiin pintapuolisesti ja valikoidusti sellaisia, jotka koen tähän yhtey-teen sopiviksi ja merkityksellisiksi.

Suositukseen on kirjattu ohjeita myös terveyspalveluiden laadusta, ja suhteellisen yksi-tyiskohtaisesti esimerkiksi siitä, millaista koulutusta laitosten hoitajille tulisi antaa.

Hoidon tulee perustua yksilöllisesti laadittuun hoitosuunnitelmaan. Suosituksen tärkeä periaate sisältyy sen 8 artiklaan, jonka mukaan mielenterveyden häiriöstä kärsivää poti-lasta tulisi hoitaa paikassa ja tavalla, jotka vähiten rajoittavat heidän vapauttaan ottaen kuitenkin huomioon heidän terveydentilansa mukaiset tarpeet ja muiden henkilöiden turvallisuus. Tätä kutsutaan lievimmän puuttumisen periaatteeksi (principle of least rest-riction). Myös mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden läheisten oikeudet ja tarpeet tulisi ottaa tarkoituksenmukaisesti huomioon (15 artikla). Perhe ja muut läheiset pitävät usein huolta mielenterveyden häiriöistä kärsivistä henkilöistä, joten myös heidän - etenkin lasten - näkökulma tulisi huomioida¹⁴⁸.

Suosituksen kolmas luku sisältää yksityiskohtaiset suositukset tahdonvastaiseen hoitoon sijoittamisen ja tahdonvastaisten hoitotoimenpiteiden edellytyksistä ja menettelystä, sekä hoidon päättymisestä. Suosituksen 27 ja 28 artikloihin on kirjattu yksityiskohtai-sesti potilaan eristämisestä ja muista rajoituksista. Rajoituksia tulisi käyttää ainoastaan siihen soveltuvissa paikoissa, lievimmän puuttumisen periaatetta noudattaen sekä aihe-uttamatta välitöntä haittaa toimenpiteen kohteena olevalle ja muille henkilöille. Rajoi-tusten tulisi olla oikeassa mittasuhteessa riskeihin nähden. Toimenpiteet tulisi toteuttaa lääkärin valvonnan alaisena sekä tehdä niistä asianmukaiset kirjaukset potilastietoihin ja erityiseen rekisteriin. Erityiset hoitokeinot, joilla suosituksessa tarkoitetaan toimenpitei-tä, jotka ovat erityisen tungettelevia aiheuttamatta kuitenkaan peruuttamattomia ruumiil-lisia vaikutuksia, ovat sallittuja vain jos vähemmän tungettelevia toimenpiteitä ei ole käytettävissä. Jäsenvaltioiden tulee varmistaa, että erityiset hoitokeinot kestävät eettisen tarkastelun ja ovat lääketieteellisen protokollan mukaisia. Tällaisiin toimenpiteisiin tu-lee saada potilaan, tai ellei hän siihen kykene erityisen toimielimen, kirjallinen suostu-mus. Toimenpiteiden, joilla aiheutetaan peruuttamattomia ruumiillisia vaikutuksia, tulee olla poikkeuksellisia ja niihin tulee aina saada potilaan vapaa, tietoinen ja kirjallinen suostumus.

Suosituksen 36 ja 37 artiklojen mukaisesti jäsenvaltioiden tulee huolehtia siitä, että suo-situkseen kirjattujen normien noudattamista valvotaan. Valvontajärjestelmän tarkoituk-sena on tehdä vierailuja ja tarkastuksia psykiatrisiin laitoksiin samalla tavoin kuin Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen yleissopimuksen nojalla tapahtuu CPT

148 CM/Rec(2009)3, kohta ”principle 8”.

komitean toimesta. Suosituksen mukaan valvonnalla tulisi varmistaa, että henkilöt on sijoitettu virallistettuihin laitoksiin, joilla on edellytykset antaa tällaista hoitoa; että vaihtoehdot tahdonvastaiselle hoidolle on järjestetty; että ammatillisia velvollisuuksia ja normeja noudatetaan; sekä että mahdolliset kuolemantapaukset tutkitaan laitoksen ulko-puolella. Valvonnassa tulisi myös tarkastaa tilanteet, joissa henkilöiden yhteydenpitoa on rajoitettu, sekä varmistaa, että muutoksenhakumahdollisuus on varattu ja valituksiin vastattu tarkoituksenmukaisella tavalla.

Suosituksessa tuodaan monin kohdin esille se, että kansallisen lainsäädännön ja valvon-tajärjestelmien tulisi olla laadukasta. Lainsäädännön ja valvonvalvon-tajärjestelmien hyvä laatu on välttämättömyys mielenterveyspotilaan oikeuksien turvaamiseksi.¹⁴⁹ Kokonaisuu-dessaan voisi sanoa, että suomen lainsäädäntö täyttää pitkälti suosituksen vaatimukset.

Vuonna 2009 Euroopan neuvostossa hyväksyttiin suositus koskien mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden ihmisoikeuksien vaalimisen ja ihmisarvon kunnioitta-misen valvontaa CM/Rec(2009)3¹⁵⁰. Sen mukaan jäsenvaltioiden on huomioitava, että kansallisin suojakeinoin taataan mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden ih-misoikeudet ja ihmisarvon kunnioitus. Suositus sisältää kahdeksan periaatetta, niiden määritelmät, sekä esimerkkejä toimenpiteistä ja järjestelyistä, kuinka periaatteiden to-teutuminen voidaan turvata. Periaatteet perustuvat Euroopan neuvoston edellä mainit-tuun vuonna 2004 antamaan suositukseen mielenterveydenhäiriöistä kärsivien henkilöi-den oikeussuojasta. Keinoina oikeuksien toteuttamiseksi mainitaan muun muassa lain-säädännölliset keinot, hallinnolliset keinot, valvontavirastojen tai -laitosten perustami-nen, erilaiset kampanjat ja koulutukset sekä ryhmien ja kuntien erilaiset toimenpiteet.