Vaikka kunnissa pyritään hyvinvointipalvelut samoin kuin muut lähipalvelut järjes-tämään yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti on todellisuutta se, että palvelui-den saatavuupalvelui-den ja saavutettavuupalvelui-den suhteen kuntalaiset eivät ole yhpalvelui-denvertai- yhdenvertai-sessa asemassa. Mutta onko tämä kuitenkaan negatiivinen asia? Asuinpaikan valinta on jokaisen ihmisen arvokysymys. Meillä on mahdollisuus valita oma paikka asua ja elää. Joku haluaa kaupunkiympäristön ja joku taas maaseudun rauhan. Valitessamme maaseudun rauhan, tiedostammeko me, etteivät kaikki palvelut ole lähellä? – Uskon näin. Olemme valmiita luopumaan jostain saadak-semme jotain. Mutta missä menee palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden raja? Kuka sen määrittelee? Miten valinnanvapaus ja yhdenvertaisuus toteutuvat tulevaisuudessa? Nämä kysymykset ovat merkittävä tulevaisuuden haaste, johon
42 Lähde: Etäisyydet tarkastettu www.fonecta.fi. Muut tiedot poimittu Utsjoen kunnan www-sivuilta. www.utsjoki.fi.
yksi mahdollisuus tulee olemaan digitalisaatio ja sen mukanaan tuomat internet-perustaiset palvelut, kuten e-hyvinvointipalvelut.
Digitalisaatio on merkittävä osa sote-uudistusta. Digitalisaatio parhaimmillaan mahdollistaa toimivien e-hyvinvointipalveluiden tuottamisen ja kehittämisen kus-tannustehokkaasti samalla vähentäen eriarvoisuutta sekä lisäten yhdenvertai-suuden toteutumista. E-hyvinvointipalvelut edesauttavat yhdenvertaisten palve-luiden toteutumista. Haasteitakin on. Tutkimuskuntien osalta omat reunaehdot luovat harva asutus, pitkät etäisyydet sekä heikot tietoliikenneyhteydet. Kehittä-mistyötä on aktiivisesti tehty tutkimuskunnissa ja yhteydet ovat parantuneet mo-nilla alueilla, mutta edelleen katvealueita löytyy. Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat edellytys e-hyvinvointipalveluiden toteutumiselle, samoin toteaa Marko Pi-havainio (2017) opinnäytetyössään tarkastellessaan teemaa kolmannen sektorin näkökulmasta harvaan asutulla maaseudulla.
Valitettavaa on se, että kehittämistyö painottuu vahvasti suomenkielisten palve-luportaalien kehittämiseen. Tällä hetkellä saamenkielisten e-hyvinvointipalvelui-den kehittäminen on vielä alkumetreillä. Saamenkielisiä sähköisiä lomakkeita löy-tyy jo jonkin verran, mutta käyttöä hidastavat niiden heikot käännökset. Tekstien käännöksiin on tulevaisuudessa panostettava, jotta niiden käyttäminen lisään-tyisi. Lisähaasteen käännöstyölle tuo kolme saamenkieltä, joita saamelaisten ko-tiseutualueella puhutaan.
Virtu-palvelupiste mahdollistaa e-hyvinvointipalveluiden käytön, mikäli kuntalai-sella ei ole mahdollisuutta internetperustaisten palveluiden käytölle. Kuuluvuus-ongelmien lisäksi vähävaraisuus voi olla sopivien laitteiden hankinnan esteenä.
Tästä syystä on tulevaisuudessa ratkaistava sekä tietoliikenneyhteyksien kuulu-vuus että julkisten liikenneyhteyksien tuomat haasteet, jotta yhdenvertaisuuspe-riaatteen toteutumisen edellytykset lisääntyisivät. Kuntien tarjoamat internet-perustaiset palvelut ovat suomenkielellä. Enontekiö on tutkimuskunnista ainut, joka on kääntänyt Virtu-palveluportaalin otsikoita pohjoissaamen kielelle. Utsjo-ella asia hoidetaan mahdollistamalla saamenkielisen työntekijän tuki. Inarissa Virtu-piste on perustettu Ivaloon terveyskeskuksen tiloihin. Virtu-pisteen
perusta-minen saamelaiskulttuurikeskukseen Sajokseen Inariin olisi parantanut saame-laisavaininformanttien mukaan saamenkielisten palvelunkäyttäjien mahdollisuuk-sia saada amahdollisuuk-sianmukaista ohjausta ja neuvontaa kaikilla kolmella saamenkielellä.
Väestön ikääntyminen sekä saamelaisulottuvuus luovat myös omat reunaeh-tonsa digipalveluiden kehittämiselle sekä digikansalaisuuden muodostumiselle.
Digikansalaisella tarkoitetaan ihmistä, jolla on riittävä minimiosaamistaso interne-tin hyödyntämiseen arjessaan (Viinamäki, Kivivirta, Selkälä, Voutilainen, Syvä-järvi & Suikkanen 2017, 49). Tulevaisuudessa digipalveluiden kehittämisen kes-kiössä ovat riittävä ja kattava informaatio, neuvonta ja ohjeistus. On pohdittava, miten informaatio saavuttaa kaikki tutkimuskuntien alueella asuvat kuntalaiset.
Internet tiedon jakamisen välineenä on helppo ja nopea, mutta alueen erityispiir-teet huomioiden ei voida olettaa, että sen avulla informaatio saavuttaisi kaikki kuntalaiset kunnissa.
Saamenkielisten hyvinvointi- ja e-hyvinvointipalveluiden kehittämisessä merkit-tävä rooli on Saamelaiskäräjillä sekä SámiSoster ry:llä. Saamenkielen ja -kulttuu-rin säilymiseksi tiivis yhteistyö maakunnan ja edellä mainittujen toimijoiden kanssa luo edellytyksiä tutkimuskuntien saamenkielisten hyvinvointi- ja e-hyvin-vointipalveluiden kehittämiselle. Tässä yhteydessä on huomioitava, että osa hy-vinvointipalveluiden järjestämisestä jää edelleen kuntien vastuulle, kuten sivis-tys-, kulttuuri- ja liikuntapalvelut. Näiden osalta kuntien tiivis yhteistyö Saamelais-käräjien ja SámiSoster ry:n kanssa mahdollistaa saamenkielen ja -kulttuurin ke-hittymisen myös tulevaisuudessa.
Saamenkielisiä hyvinvointi- ja e-hyvinvointipalveluita tuotettaessa, on huomioi-tava saamenkielilaki (1086/2003). Tärkeä on myös muistaa, ettei viranomainen saa vedota suomenkielen osaamiseen, kuvaa saamenkielilaki (1086/2003) 4 §
”Viranomainen ei saa rajoittaa tai kieltäytyä toteuttamasta laissa sään-neltyjä kiellellisiä oikeuksia, sillä perusteella, että saamelainen osaa myös muuta kieltä kuten suomea”.
Saamenkielisten palveluiden käytön vähäisyyden taustalla voi olla syynä se, että on totuttu/alistuttu siihen, ettei palvelua ole saatavana saamenkielellä. Usein voi olla syynä myös se, että avun saanti omalla äidinkielellä on hitaampaa. Kenen
tehtävä on tunnistaa saamenkieltä puhuva? Pitäisikö saamenkieltä käyttävän vaatia enemmän? Saamenkielilain (1086/2003) mukaan viranomaisasiointi tulee olla saatavilla pyytämättä. Saamenkielisten palveluiden käyttö on aktiivisinta Uts-joella, jossa saamenkieli näyttäytyy vahvana. Enontekiöllä saamenkielisten pal-veluiden turvaamiseksi voidaan tarvittaessa käyttää saamenkielistä työparia. Ina-rissa haasteen tuo kolme saamenkieltä. Viranomaisnäkökulmasta saamenkieltä äidinkielenään käyttävät saamelaiset eivät käytä saamenkieltä viranomaisasioin-nissa. Haastatteluissa eräät haastateltavat toivat esiin, että palveluita pitäisi ha-luta tai osata pyytää. Aiemmin esiin tuomieni saamenkielilain (1086/2003) kielel-listen oikeuksien näkökulmasta ei voida olettaa, että saamelaisten tulisi halutessa pyytää saamenkielisiä palveluja, joihin heillä on oikeus pyytämättä.
Opinnäytetyöni tutkimustulosten mukaan uskon, että saamenkielisten palvelui-den käyttöä lisää kattava ja näkyvä informaatio. Haastatteluissa saamelaisavai-ninformantti nosti esiin palveluohjauksen keinona lisätä saamenkielisten palve-luiden käyttöä. Saamenkielinen palveluohjaaja vastaisi saamenkielisten hyvin-vointipalveluiden ja mahdollisesti tulevaisuudessa e-hyvinhyvin-vointipalveluiden koor-dinoinnista. Saamelaiset pitävät tärkeänä kasvokkain tapahtuvaa asiointia ja työntekijän henkilökohtaista tuntemista (Heikkilä, Laiti-Hedemäki & Pohjola 2013, 140–141). Palveluohjaus voidaan nähdä matalan kynnyksen neuvonta- ja oh-jauskeinona saamenkielisten palveluiden saavutettavuuden sekä saatavuuden parantamiseksi.
Saamenkielisten palveluiden asiakaslähtöisen toteutumisen kannalta on tärkeää, että viranomaiset ymmärtävät, että saamenkielisen asiakkaan tulee tulla ymmär-retyksi omalla äidinkielellä, vaikka hän osaisi suomenkielen toisena kielenä. Saa-menkielisten palveluiden asiakaslähtöisen toteutumisen kannalta tulee tulevai-suudessa kiinnittää huomiota saamenkielisten työntekijöiden mahdollisuuteen kehittää kieltä työssään. Myös saamenkielen koulutusmahdollisuuksiin on tule-vaisuudessa panostettava. Kuvioon 25. olen määritellyt keskeisimmät kehittämis-tarpeet e-hyvinvointipalveluiden tilanteen kehittämiseksi tutkimuskunnissa.
Kuvio 25. E-hyvinvointipalveluiden tulevaisuuden kehittämistarpeet