Pelien paikka kasvatuksen kentällä
12. Esimerkki pelillisestä oppimisprosessista
T
ässä luvussa esitellään pelillinen oppimisprosessi, jossa on vapaan leikin ja sääntöleikin elementtejä, ja jossa käytetään tutkivan oppi-misen työtapoja lähiopetuksessa ja verkossa. Työskentely on todel-lisuuden mallintamista, sen käsittelemistä roolipelien ja oppimispe-lien avulla sekä monipuolisia tutkivan oppimisen työtapojen käyttöä.Tavoitteena on, että oppijat eläytyvät tarinaan upotettuun oppimisen kontekstiin itse luomansa roolihahmon kautta. Oppijat sitoutetaan roolihahmon elämään eri-laisten käsikirjoittajan, eli opettajan, tarinaan luomien tapausten avulla. Pelaajat opiskelevat välillä roolissa, välillä omana itsenään.
Pelillisessä oppimisprosessissa määritellään ensin oppimisen tavoitteet. Yksin-kertaisinta on valita ne opetussuunnitelmasta, rajaamalla kohteena oleva ilmiö, sekä esittämällä kysymykset, jotka ohjaavat oppimisprosessia. Tarina kannattaa kirjoittaa käsikirjoitukseksi, jolloin samalla määritellään tarinan käänteet. Tari-nan eri toiminnallisissa vaiheissa oppijoita ohjataan ihmettelemään, jakamaan,
1 2 E S I M E R K K I P E L I L L I S E S TÄ O P P I M I S P R O S E S S I S TA
sekä määrittelemään itse työskentelyä ohjaavia kysymyksiä. Välillä kysymyksiä tarkastellaan omana itsenä ja välillä pelin juonen luomissa käänteissä roolihah-mon näkökulmasta. Pelillisyydessä pätevät samat konstruktivistiset periaatteet kuin muussakin oppimisessa. Sisällön ja tarinan on hyvä liittyä jollain tapaa oppi-jan aikaisempiin kokemuksiin.
Hyvin suunniteltu oppitunti voi olla pelillinen, jolloin tavoitteet, säännöt ja palautejärjestelmä sitouttavat oppijan hyvään oppimiseen. Perinteiset tavat jakaa koulupäivä eivät aina välttämättä istu uuteen kulttuuriin, jota pelillisyys kouluun luo. Joskus tilat on muutettava toiseksi todellisuudeksi. Pelitilannetta ei aina voi katkaista välitunnin ajaksi. Joskus roolitutkimus on eri ryhmillä eri vaiheessa ja tietokoneita tarvittaisiin koko päivän ajan.
Pelillisessä oppimisprosessissa keskeistä on se, että pelaajien tekemät valinnat vaikuttavat pelin etenemiseen. Pelaaja tekee valinnat oman ymmärryksensä poh-jalta tarinan kehyksessä. Peleihin suunniteltujen valintatilanteiden kautta pelaaja edistyy tavoitteissaan. Pelaajan pelimotivaation kannalta suunnittelijan, eli
opet-tajan, peliin luoma palautejärjestelmä on tärkeä. Sen kautta pelaaja saa tietoa edistymisestään.
Valintatilanteisiin pelillisen opettaja liittää samalla tiedonhankin-tatehtäviä tai yhteisöllisen tiedonhankinnan työtapoja. Valinnat
vaikuttavat edelleen pelaajan tai pelitiimin tekemiin uusiin valintoihin. Samalla pelaaja kehittää
hahmo-aan, sekä kertoo ja kirjoittaa siitä toisille tai itsel-leen. Monen pelaajan pelattavissa peleissä pelaa-jan valintojen tekemiseen liittyvät yhteisöllisyys ja pelin kautta kehittyvät sosiaaliset ja tietoon ja tie-donhankintaan liittyvät käytänteet.
»VÄLILLÄ KYSYMYKSIÄ TARKASTELLAAN OMANA ITSENÄ JA
VÄLILLÄ PELIN JUONEN LUOMISSA KÄÄNTEISSÄ ROOLIHAHMON
|
73 Parhaimmillaan pelillisen oppimisprosessin kautta voi tarkastella maailmaa uudesta näkökulmasta, olla joku toinen. Pelaamisen sitouttava vaikutus perus-tuu myös pelien sosiaaliseen ja yhteisölliseen ulottuvuuteen. Ne ovat yksi yhdessä olemisen muoto. Kun pelillinen prosessi perustuu roolihahmon näkökulmaan, sen kautta voidaan jakaa pelimaailmaan liittyviä tutkimustehtäviä. Pelinaikainen keskustelu on samalla tarinan kertomista dialogin keinoin. Keskustelussa on läsnä roolihahmon, sekä pelaajan itsensä, historia, kuluva hetki ja tulevaisuus. Rooli-hahmo rakentuu kuin haaroittuva puu ja pelaaja luo vähitellen itselleen roolin, jolla on prosessin aikana kehittyneiden interventioiden kautta kehittynyt ympä-rilleen roolin oma pienyhteisö ja koko pelin yhteisö (Laakso, 2013).Pelinaikaista oppimista voidaan tukea pelin sisäisillä medioilla. Tällaisia medi-oita voivat olla esimerkiksi pelin sisäiset tv -tai elokuvatuotantoryhmät, radio-
1 2 E S I M E R K K I P E L I L L I S E S TÄ O P P I M I S P R O S E S S I S TA
ja lehtitoimitukset, jotka kertovat pelissä tapahtuvista asioista pelihahmoille peli-maailman sisällä. Näiden kautta voidaan tuoda peliin uusia käänteitä ja käsitellä pelin ongelmaratkaisuprosessia roolihah-mon näkökulmasta. Pelin aikana luodaan
»fikfaktaa», fiktiivistä sisältöä, joka on kuitenkin pelin maailmassa todellista. Tällaista sisältöä voivat olla esimerkiksi hahmojen päiväkirjat tai vaikkapa pelimaailman uutiset. Parhaimmillaan pelillisen
oppimisproses-sin tuotoksena voi syntyä vaikkapa kokonainen kirja.
Narratiivisessa oppimisessa lähtökohtana on oppijan oma tietäminen. Samalla tietäminen ja kertominen kehittävät omaa identiteettiä (Bruner, 1971). Kertomisen kautta oppija käsittelee tunteitaan ja tietojaan kulttuurisessa kontekstissa. Oppijat myös järjestelevät uudelleen edellä mainittuja elementtejä ja luovat uusia tarinoita. Prosessia voidaan tulkita niin, että oppijat luovat uusia totuuksia itsestään, ajasta ja ympäristöstä siinä kulttuurissa, jossa elävät.
Tarina on työkalu hahmottaa ympäristöä. Tarinan avulla syn-nytetään tapaus, jota tutkitaan. Samalla syntyy tarve hankkia tie-toa. Parhaiten tieto löytyy haastattelemalla roolin esikuvaa tai tut-kimalla ympäröivää todellisuutta. Havainnot ympäristöstä jalostuvat
tulkinnaksi, sulautuvat aikaisempaan tarinaan ja ovat edelleen uusien havaintojen tarttumapintana. Samalla toteutuu
kokemuk-sellisen kehän (Kolb 1984) kaksi ulottuvuutta, käsitteellistä-misen, sekä kokemuksen ja toiminnan taso.
Pelien luonteeseen kuuluu olennaisena osana sääntöjen noudattaminen. Kuitenkin niiden tulkinta antaa mahdollisuuden soveltaa niitä.
Näin myös vähitellen muodostuu uusia käytänteitä ja peli kehittyy pelaamalla.
Tutkivassa oppimisessa oppijat käytännössä testaavat ja kehittävät hypotee-seja hakemalla tietoa, testaamalla ja tekemällä uusia työskentelyteorioita. Pelissä
»PELIN AIKANA LUODAAN
»FIKFAKTAA», FIKTIIVISTÄ SISÄLTÖÄ, JOKA ON KUITENKIN PELIN MAAILMASSA TODELLISTA.»
|
75 pelaajat toimivat asetettujen sääntöjen puitteissa ja toiminnan kautta he samalla testaavat sääntöjen toimivuutta.Prosessin kuluessa pelaajat oppivat samalla menettelytapoja ja ratkaisumalleja toimia ympäristössä, sekä ymmärtävät toiminnan ja kokemuksen kautta reflek-toimalla, miten jokin ilmiö toimii. Samalla tavoitteena on ymmärtää käytännön toiminnan yhteys tuloksiin ja seurauksiin. Näin toiminta on kriittistä ja toimijat ymmärtävät tekemisen ja välineiden väliset suhteet (Barab ym., 2010).
Olennaisena osana pelilliseen oppimisprosessiin voi kuulua »perinteisiä»
oppitunteja, jotka toimivat pelillisen prosessin tiedonhankintatilanteena. Samalla otetaan mukaan oppimisprosessiin myös koulua ympäröivän yhteiskunnan toi-mijat. Pelillisessä oppimisprosessissa voidaan yksittäisten erillisten pelien avulla motivoida oppijat kirjoittamaan tai keskustelemaan jostain erityisesti esiin nos-tettavasta asiasta. Toisaalta erillisellä pelillä voidaan ohjata tarkastelua myös johonkin pelin tarinan sisäiseen ilmiöön.
Koulua ympäröivällä kulttuuriympäristöllä on tärkeä osuus tarinan kertomi-seen ja roolipelaamikertomi-seen. Yritysten ja yhteisöjen toimintaa voidaan mallintaa nii-hin tutustumalla ja yhteistyötä tekemällä. Samalla niiden tavasta toimia voidaan ottaa tapauksia pohdittavaksi ja muuttaa ne osaksi pelin tarinaa. Kun opettaja tuo tarinan sisällä tapauksen, johon pelaajien täytyy reagoida pelitilanteessa tai kerto-misen keinoin, he toimivat oman tietonsa varassa ja täydentävät sen avulla rooli-hahmonsa elämää. Vielä tehokkaampaa tiedon luominen on silloin, kun pelaajat itse käsikirjoittavat oman pelinsä.
Pelioppiminen ei saa sulkea oppimista laatikkoon, jossa opettaja ulkoistaa itsensä kädettömäksi seuraajaksi. Ohjaamisen merkitys korostuu koko pelilli-sen oppimisprosessin suunnittelussa ja siihen liittyvän tarinan vaiheistamipelilli-sen kautta. Prosessissa ovat mukana tulevaisuuden osaamisen ulottuvuudet,
oppi-misen sisältö ja sisältöjen tarkoituksen mukai-nen integroimimukai-nen. Opettaja on aktiivimukai-nen
pelinjohtaja, joka auttaa oppijoita kerto-maan omaa ja pelin tarinaa.
»PERINTEISET TAVAT JAKAA