Hallitusohjelmien yksi painopiste on siinä, minkälaisia toimia ja toimenpiteitä hallitus ha-luaa tehdä Suomen ja yhteiskunnan eteenpäin viemiseksi. Todellisuudessa Suomi ja yhteis-kunta on ihmisten rakentamaa ja toimillaan ylläpitävää, mutta useissa hallitusohjelman teks-tien kohdassa Suomi ja yhteiskunta ylipäätään kuvaillaan personifikaation avulla eläväksi ja toimivaksi olennoksi. Personifikaatio on yksi tärkeimmistä retorisista keinoista, jolla luki-jaan pyritään vaikuttamaan. Se nostaa elottoman asian aktiiviseksi toimijaksi, joka itsessään tuntee, haluaa, tekee ja pyrkii erilaisiin toimenpiteisiin. Vastaavasti se voi tehdä kohteestaan passiivisen, jopa hieman avuttoman hahmon, jonka osa on olla toisten toimien uhri. Tällöin-kin kuitenTällöin-kin korostuu kohteen luonne elävänä ja tuntevana olentona, jolla esimerkiksi voi toisten päätösten vuoksi mennä huonosti. Personifikaatiolla kirjoittajan on helpompi etään-nyttää omat preferenssit ja tavoitteet, kun ne naamioidaan jonkin muun haluamiksi. Näin ollen esimerkiksi erilaiset negatiiviset ja vähän kannatusta saavat valinnat ja päätökset on helpompi oikeuttaa.
Hallitusohjelmissa personifikaatiota käytettiin kahdella eri tavalla, joista ensimmäisessä elollistettiin hallituksen lisäämiä resursseja ja voimavaroja ja toisessa Suomea. Paavo Lip-posen hallituksen ohjelmassa oli käytetty molempia personifikaation muotoja. Ensinnäkin Lipposen hallituksen ohjelmassa puhuttiin siitä, miten koulutukseen halutaan lisätä voima-varoja ja sitä kautta tarkoituksena on, että esimerkiksi nuoret ihmiset haluaisivat jatkuvasti parantaa tietojaan ja taitojaan. Voimavarat saivat ylleen persoonan, joka kannusti suoma-laista nuorisoväestöä olemaan entistä parempia versioita itsestään. Nuorten näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että itsensä kehittäminen tarvitsee jonkin motivaatiotekijän tai kannus-timen, jonka avulla parempaan osaamistasoon pyritään. Nuoruus on lähtökohtaisesti ihmisen elämänkaaressa kasvamisen ja kehittymisen aikaa, mutta jotta Suomi voisi saavuttaa entistä parempia tuloksia, nuorten motivointi on välttämätöntä. Tässä tapauksessa vastuuta nuorten kyvystä kehittää itseään ei jätetä pelkästään nuorten harteille, vaan sen uskotaan tarvitsevan ulkopuolista tukea, kuten resurssien ja voimavarojen lisäämistä:
”Koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen kasvavat voimavarat hyödyntävät talouden kasvua ja kannustavat niin nuorisoa kuin aikuisväestöä parantamaan jatkuvasti tietojaan ja taitojaan” (Lipponen 1999, 1. luku.)
Pääosin personifikaatiota käytettiin kuitenkin tilanteissa, joissa tarvittavia toimenpiteitä pe-rusteltiin Suomen edun näkökulmasta. Esimerkiksi Paavo Lipposen ja Anneli Jäätteenmäen sekä Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa personointi näkyi Suomea hahmona tai henkilönä korostavana. Hallitusohjelmien tekstin mukaan Suomi oli henkilö, jolla on erilaisia arvoja, joiden perusteella esimerkiksi Suomen koulutuspolitiikkaa 2000-luvun alussa toteutettiin ja perusteltiin. Suomen tulevaisuus ja kilpailukyky kansainvälisesti olivat riippuvaisia suoma-laisten toiminnasta koulutuspolitiikan saralla. Tällöin Suomi hahmona näkyi heikkona ”Suo-mineitona”, jota yhteiskunnan kansalaisten toimillaan tulisi puolustaa:
”Suomi sivistysyhteiskuntana rakentuu osaamisen, tiedon ja luovuuden varaan. Sen arvoihin kuuluvat ihmisten yhdenvertaisuus, suvaitsevaisuus, kansainvälisyys, vastuu ympäristöstä ja sukupuolen välinen tasa-arvo.” (Jäätteenmäki 2003, 21.)
”Suomen ja suomalaisten tulevaisuus on vahvasti riippuvainen osaamisesta, kyvystä
hyö-tukee Suomen kehittymistä sivistyskansana ja Suomen kilpailukykyä.” (Lipponen 1999, 7.
luku.)
”Suomi tarvitsee menestyviä yrittäjiä. […] Edistetään koulutettujen nuorten työllistymistä ja yrittäjyyttä yrityshautomo- ja yrityskiihdyttämötoiminnan avulla.” (Katainen 2011, 39.)
Suomelle henkilönä annettaan paljon vastuuta ja arvoja, joiden avulla hallitus pystyy perus-telemaan koulutuspoliittista päätöksentekoaan. Kun jokin eloton asia elollistetaan, sen tar-peita on lähtökohtaisesti vaikea kyseenalaistaa tai arvostella. Esimerkiksi Kataisen hallituk-sen ohjelmassa esitetty Suomen tarve saada menestyviä yrittäjiä on retorisesti muotoiltu si-ten, että tarve yrittäjyydelle ei ole helposti kyseenalaistettavissa. Tarve on sanana sellainen, joka perustuu olemisen lähtökohtaan, joka on välttämätöntä täyttää elämisen turvaamiseksi.
Tarpeeseen vetoamisella myös siirretään vastuuta muille toimijoille. Vastuuttamisella ulko-puolisilta henkilöiltä odotetaan vastaamista toisen henkilön tarpeisiin. Tässä tapauksessa Suomella on tarve menestyä niin kansallisella kuin myös kansainvälisellä tasolla. Jotta me-nestys olisi mahdollista, odotetaan että nuoret ovat valmiita kehittämään osaamistaan esi-merkiksi Kataisen hallitusohjelmassa mainitun menestyvän yritystoiminnan kautta. Nuorille kansalaisille annettaan vastuusta siitä, että Suomi voisi menestyä. Tästä näkökulmasta ta-voitteena ei ole enää vain henkilökohtainen menestys, vaan sen sijaa nuorten tulisi ajatella jatkuvan kehitystä ja oppimista Suomen tarve lähtökohtana. Nuoret näyttäytyvät tämän re-toriikan läpi tietynlaisina apuvälineinä Suomelle.
Vastakohtana suomineitomaisuudelle ja Suomen tarpeille 2000-luvn hallituksen ohjelmissa Suomi näkyi myös aktiivisena toimijana. Retorisena keinona tässä tapauksessa Suomi ku-vailtiin hallitusten ohjelmissa ahkerana kansansa puolustajana, jonka aktiivista toimijuutta hallitukset halusivat omilla päätöksillään tukea. Esimerkiksi Jyrki Kataisen hallituksen oh-jelman kehityspoliittisessa osiossa Suomen kirjoitettiin korostavan kehitysyhteistyössä sel-laista toimintaa, jonka päämääränä oli esimerkiksi kestävä kehitys ja ihmisoikeudet. Tämän Suomen toiveen ja halun toteuttamiseksi hallitus nosti painopistealueiksi esimerkiksi nuori-sotyöttömyyden vähentämisen. Verrattuna edelliseen, tässä tapauksessa vastuu pärjäämi-sestä esimerkiksi kansainvälisellä tasolla siirretään nuorten harteilta pois Suomen harteille.
Nuorten ei tarvitse kantaa huolta kasvavasta nuorisotyöttömyydestä, koska Suomi toimijana ottaa sen vähentämisen omaksi painopistealueekseen:
”Suomi korostaa omassa kehitysyhteistyössään oikeusvaltiokehitystä, demokratiaa, ihmis-oikeuksia ja kestävää kehitytä. Erityisiä painopistealueita ovat koulutus, ihmisarvoinen työ, nuorisotyöttömyyden vähentäminen sekä naisten ja lasten aseman parantaminen.” (Katai-sen hallitus 2011, 21.)
Personifikaatio limittyi analyysissä myös puhujakategorian retoriseen keinoon. Argument-tien vakuuttavuutta voidaan lisätä käyttämällä retorisia keinoja joko väittäjään tai väitteeseen (Jokinen 2016b, 344). Yksi tapa, miten puhetta tai kirjoitusta pyritään oikeuttamaan, on pu-hujakategoriaa apuna käyttämällä, jossa retorisia keinoja käytetään väittäjää tukemalla. Pu-hujakategorialla tarkoitetaan sitä kategoriaa, mihin puhuja tai kirjoitta luokitellaan. Mitä ar-vostetummasta kategoriasta on kyse, sen vakuuttavampi puheenvuoro todennäköisesti on.
Hyvänä esimerkkinä vakuuttavasta puhujakategoriasta voidaan käyttää lääkärin kategoriaa.
Kun keskustelun kontekstina on terveydelliset seikat, usein lääkärin kertomaa voidaan pitää vakuuttavana ja oikeana. (Jokinen 2016b, 347.) Hallitusohjelmien tapauksessa puhujakate-gorian vakuuttavuus on ongelmallista. Toisesta näkökulmasta katsottuna hallitus ja laadittu hallitusohjelma nauttivat vähintään niiden kansalaisten luottamusta, joiden mielestä muo-dostunut hallitus on ollut mieleinen. Kuitenkin hallituksen ja hallitusohjelmienkuulijakunta on hyvin laaja, joten osa kuulijoista voi pitää hallitusta ja sen laatimia asiakirjoja hyvin epä-pätevinä.