Erilaisia näkökulmia opiskelustrategioihin

Opiskelustrategioilla tarkoitetaan opiskelijan käyttämiä kognitiivisia ja tietoisesti valitsemia keinoja, joilla hän prosessoi opiskeltavia asioita, pyrkii kohti asettami-aan oppimistavoitteitasettami-aan ja arvioi opiskelunsa tuottamia tuloksia sekä omaa ym-märtämistään (Heikkilä & Lonka 2006, 102; van Kraayenoord 2010, 285; Mayer 2014, 11). Suuri osa opiskelusta tapahtuu lukemalla, joten opiskelustrategioiden rinnalla on tutkittu runsaasti myös lukustrategioita. Lukustrategioilla tarkoite-taan opiskelijan tietoisesti valitsemia kognitiivisia toimintatapoja ja ongelman-ratkaisun keinoja, joita hän käyttää lukiessaan ja joiden avulla hän pyrkii ymmär-tämään lukemaansa tekstiä (Barnett 1989, 81; Valtanen 1998, 50).

Opiskelijan käyttämillä opiskelustrategioilla on selvä vaikutus oppimisen tuloksiin (Goldman 1997, 361; Heikkilä & Lonka 2006, 102; Mayer 2014, 12). Esi-merkiksi opiskelijoiden lukustrategioita tutkittaessa on havaittu, että mitä enem-män ja mitä monipuolisempia strategioita lukija käyttää, sitä paremmin lukija pystyy muistamaan lukemansa tekstin sisällön (Goldman 1997, 361). Myös sillä on merkitystä, että opiskelija osaa säädellä opiskelustrategioiden käyttämistä tehtävän vaatimusten mukaisesti (Lehtinen ym. 2016). Samat opiskelustrategiat eivät ole välttämättä hyviä jokaisessa opiskelutilanteessa. Esimerkiksi lukustra-tegioita ei voida yksistään määritellä hyviksi tai huonoiksi, vaan lukustrategian toimivuus riippuu muun muassa luettavasta tekstityypistä ja tehtävästä sekä

strategiaa käyttävän yksilön ominaisuuksista (Kern 1989, 136–137; Valtanen 1998, 5).

Spesifit tehtäväkohtaiset opiskelustrategiat valitaan yleensä tehtävän ja ti-lanteen mukaisesti. Strategioiden valintaan vaikuttaa esimerkiksi tehtävän vaa-timukset ja se, kuinka paljon opiskelija on valmis panostamaan tehtävään. Tällai-sia spesifejä opiskelustrategioita ovat esimerkiksi tärkeiden asioiden alleviivaa-minen, käsitekarttojen tekealleviivaa-minen, olennaisten käsitteiden ja asioiden tunnistami-nen, opitun asian selittäminen omin sanoin, tarkkaavaisuuden kohdistaminen opiskeltavaan asiaan ja oman oppimisprosessin ohjaaminen (Mayer 2014, 11;

Schellings 2011, 92). Spesifeistä opiskelustrategioista voidaan erotella kognitiivi-set, metakognitiiviset ja affektiiviset opiskelustrategiat (Schellings 2011, 92).

Opiskelustrategiat eroavat toisistaan myös riippuen siitä, käytetäänkö niitä op-pimistilanteen aikana, sitä ennen vai sen jälkeen. Lukustrategiat ovat tyypillisesti spesifejä tehtävä- ja tilannekohtaisia strategioita (Baker & Brown 1980, 6). Lu-kustrategioita ovat esimerkiksi olennaisten asioiden poiminen tekstistä, kysy-mysten muodostaminen luetusta, yhteenvetojen tekeminen ja aiempien tausta-tietojen aktivoiminen luettavasta aiheesta (Hosenfeld ym. 1981, 419; van Kraayenoord 2010, 285). Lukustrategioita käsitellään tarkemmin luvussa 2.3.2

”Lukustrategioiden merkitys vieraalla kielellä lukemisessa”.

Opiskelustrategialla voidaan tarkoittaa myös yksilölle pysyvämmäksi muodostunutta strategista toimintatapaa. Pask (1976, 130) havaitsi tutkimukses-saan, että opiskelijat voitiin jakaa kokonaisuuksiin keskittyviin holisteihin ja yk-sityiskohtiin keskittyviin serialisteihin. Holisteilla oli yleensä useita pienempiä oppimistavoitteita varsinaisen päätavoitteen lisäksi, ja he kiinnittivät opiskelles-saan huomiota laajoihin kokonaisuuksiin sekä asioiden välisiin yhteyksiin. Seria-listit sen sijaan keskittyivät yhteen tavoitteeseen kerrallaan ja etenivät tehtävässä eteenpäin vaiheittain. Paskin mukaan nämä kaksi oppimisen strategiatyyppiä ovat melko pysyviä, eli opiskelijalla on taipumus käyttää aina samaa strategiaa eri tehtävissä ja tilanteissa.

Eronen, Nurmi ja Salmela-Aro (1998, 167–170) ovat tutkineet yliopisto-opis-kelijoiden käyttämiä kognitiivisia opiskelustrategioita ja löytäneet neljä erilaista

strategista toimintatapaa: optimistinen, defensiivis-pessimistinen, impulsiivinen ja itseään vahingoittava strategia. Optimistinen ja defensiivis-pessimistinen stra-tegia olivat tutkimuksen mukaan yhteydessä parempaan opintomenestykseen ja hyvinvointiin, kuin itseään vahingoittava ja impulsiivinen strategia. Heikkilä ja Lonka (2006, 112–113) tuovat artikkelissaan esiin, että vaikka optimistinen stra-tegia vaikuttaa olevan pitkällä aikavälillä tarkasteltuna yhteydessä parhaimpaan opintomenestykseen, saattaa defensiivis-pessimistinen strategia olla kuitenkin opintojen alkuvaiheessa tehokkaampi strategia.

Oppimisen lähestymistavoilla kuvataan myös opiskelijan kokonaisvaltaista strategista toimintatapaa (Lehtinen ym. 2016). Opiskelijan lähestymistapa oppi-miseen vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisia spesifimpiä tehtäväkohtaisia opiskelustrategioita hän käyttää (Biggs 1987, 26). Oppimisen lähestymistavoilla tarkoitetaan opiskelijoiden henkilökohtaisia oppimisen tavoitteita ja niitä kei-noja, joita opiskelija käyttää akateemisten tavoitteiden saavuttamiseksi (Ent-wistle & Ramsden 1983; Heikkilä 2011, 16). Biggsin (1987, 26) mukaan oppimisen lähestymistapa koostuu opiskelijan käyttämistä opiskelustrategioista ja motii-veista, eli se on käsitteenä hieman opiskelustrategiaa laajempi (kuvio 1).

KUVIO 1. Lähestymistavat oppimiseen Biggsin (1987, 26) kuuden faktorin rakennetta mukaillen.

Oppimisen lähestymistavat voidaan jakaa syväsuuntautuneeseen, pinta-suuntautuneeseen ja suunnitelmalliseen eli strategiseen lähestymistapaan (Biggs

1987; Entwistle & Ramsden 1983). Marton ja Säljö (1976, 4) esittivät ensimmäisinä tutkijoina oppimisen lähestymistavan käsitteen. He selvittivät tutkimuksessaan, millaisia keinoja yliopisto-opiskelijat käyttivät lukiessaan akateemisia tekstejä ja löysivät kaksi erilaista opiskelijoiden käyttämää lähestymistapaa: syvä- ja pinta-suuntautuneen. Myöhemmin näiden lähestymistapojen lisäksi löydettiin myös suunnitelmallinen eli strateginen lähestymistapa (Biggs 1987, 20; Entwistle &

Ramsden, 1983, 57).

Syväsuuntautunutta lähestymistapaa käyttävät opiskelijat pyrkivät ym-märtämään opiskelemiensa asioiden tarkoitusta ja merkitystä syvällisesti. Sy-väsuuntautuneet opiskelijat käyttävät yleensä harkittuja ja tarkoituksenmukaisia opiskelustrategioita, minkä vuoksi he menestyvät myös opinnoissaan hyvin (Biggs 1987, 23; Heikkilä & Lonka 2006, 100). Pintasuuntautunutta lähestymista-paa käyttävät opiskelijat eivät sen sijaan pyri ymmärtämään opiskeltavia asioita syvällisesti, jolloin he käyttävät opiskellessaan tietoa toistavia strategioita ja opet-televat asioita ulkoa (Heikkilä & Lonka 2006, 100). Pintasuuntautunutta lähesty-mistapaa käyttävillä opiskelijoilla tiedon prosessointi jää siten pinnallisemmaksi, kuin syväsuuntautunutta lähestymistapaa käyttävillä opiskelijoilla.

Strategista lähestymistapaa käyttävien opiskelijoiden toimintaa leimaa suunnitelmallisuus (Entwistle & Ramsden 1983). Tätä lähestymistapaa käyttävät opiskelijat tavoittelevat hyviä arvosanoja ja opinnoissa menestymistä, joten he valitsevat opiskelustrategiansa sen mukaisesti, että saavuttaisivat tavoitteensa mahdollisimman hyvin (Biggs 1987, 21). Biggsin (1987) mukaan strateginen lä-hestymistapa poikkeaa merkittävästi syvä- ja pintasuuntautuneista lähestymis-tavoista. Strateginen lähestymistapa kuvaa pääasiassa sitä, kuinka opiskelija or-ganisoi opintojaan, kun taas syvä- ja pintasuuntautunut lähestymistapa kertovat pikemminkin opiskelijan sitoutumisesta opinnoissa asettamiinsa tavoitteisiin (Heikkilä 2011, 17).

Oppimisen lähestymistavat ovat yhteydessä opiskelijoiden oppimisproses-siin laatuun ja oppimisen tulokoppimisproses-siin (Heikkilä & Lonka 2006, 100; Marton & Säljö 1976). Marton ja Säljö (1976, 4) osoittivat tutkimuksessaan, että syväsuuntautu-nut lähestymistapa oli yhteydessä laadukkaampaan oppimiseen ja parempaan

opinnoissa menestymiseen, kuin pintasuuntautunut lähestymistapa. Heikkilän ja Longan (2006) tutkimus tukee myös tätä väitettä. Heidän tutkimuksessaan myös strateginen lähestymistapa oli yhteydessä menestymiseen ja hyviin oppi-mistuloksiin. Heikkilän, Keski-Koukkarin ja Eerolan (2011, 32) mukaan pinta-suuntautunut lähestymistapa on korkeakouluopiskelijoilla pitkällä aikavälillä yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin, koska se kuormittaa opiskelijaa sy-väsuuntautunutta lähestymistapaa enemmän. Korkeakouluopinnot edellyttävät laajuutensa vuoksi asioiden syvällistä ymmärtämistä ja prosessointia. Lukiossa tietoa toistavilla strategioilla ja pintasuuntautuneella lähestymistavalla on voinut vielä sen sijaan pärjätä, koska opiskeltavia asioita on ollut huomattavasti vähem-män.

Lisäksi Heikkilän ja Longan (2006, 109) tutkimus osoitti, että yliopisto-opis-kelijoiden oppimisen lähestymistavat ja kognitiiviset opiskelustrategiat olivat paitsi yhteydessä opinnoissa menestymiseen, mutta myös toisiinsa. Optimistinen opiskelustrategia oli positiivisesti yhteydessä syväsuuntautuneeseen lähestymis-tapaan ja negatiivisesti pintasuuntautuneeseen lähestymislähestymis-tapaan. Itseä vahin-goittava strategia oli puolestaan positiivisesti yhteydessä pintasuuntautuneeseen lähestymistapaan ja negatiivisesti yhteydessä syväsuuntautuneeseen lähestymis-tapaan.