TIMO JOKELA
Päiviön tyttäret. Levitunturi 1998 (osa lumi-installaatiota).
Päiviön tyttäret [Päiviö’s
daughters]. Levitunturi Fell 1998 (part of a snow installation).
Timo Jokela, Talvitaide-arkisto Winter Art archive
Timo Jokela 2003: Jään muisti (osa jääinstallaatiota), Kemin Lumilinna.
Frozen Memories
(part of an ice installation), Snow Castle in Kemi.
Timo Jokela, Talvitaide-arkisto Winter Art Archive site into account, first in terms of objective proportions,
sub-stances, materials and their lifespans, second as subjective mul-tisensory experiences, and third as an intertextual place told and understood in the culture.
Environmental artists have used the “flow” of winter ele-ments such as the lifecycle of ice, snow and cold in their works.
In the site-specific works of Andy Goldsworthy, snow and ice retain their own character as part of the cycle of nature and are not forced to mimic marble or other material used in sculpt-ing or architecture and its traditions with regard to language of form. The works receive their expressiveness and existence
humattakaan kylmyyden ja viiman kosketuksesta. Itselleni tai-teilijana, joka työskentelee pääasiassa talven parissa, nämä ajan ja paikan kokemukseen liittyvät ulottuvuudet ovat tärkeitä. En asetu maiseman eteen sen visuaalisena tarkastelijana enkä rajaa näkymää kehyksiin; elän maiseman kokemuksen kaikilla aisteil-lani. Seuraan siten filosofi Merleau-Pontyn esittämiä fenome-nologis-eksistentiaalisia ajatuksia, joissa ruumiillinen oleminen maisemassa on kaiken ajattelun ja siten myös taiteen alkuehto.
Ruumiillista työtä vaativa lumi- ja jääinstallaatioiden teko muuttuu eräänlaiseksi meditaatioksi, jolloin kehon toiminta avaa tien aistimuksille, ympäristön virralle tajuntaan. Tässä py-sähtymisessä, talvisessa aherruksessa, on valon tajuamisella kes-keinen merkitys. Juuri valon muutokset saavat maiseman itsensä ja siinä olijan mielialan näyttäytymään uudella ja erilaisella taval-la. Talvisten taideteosteni yksi keskeisimmistä ilmaisukeinoista on juuri maiseman valon vangitseminen. Valo ja varjo ovat jat-kuvassa muutostilassa: tammikuun keskipäivänä aurinko valai-see maiseman horisontin takaa hohtaen, helmikuussa ensimmäi-set säteet synnyttävät ilmassa leijuvissa jääkiteissä halorenkai-ta, kunnes lumituisku pehmentää maiseman ja hävittää valon ja varjon kontrastit. Vapun aikoihin hanki hohtaa jo keskiyön au-ringossa. Onnistuessaan lumiveistos vangitsee maiseman oman kauneuden rajaamalla valon katsojalle helpommin havaittavaksi ja tajuttavaksi.
Lumi- ja jääinstallaatiot ympäristötaiteena eivät ole ainoas-taan luonnon estetiikkaan liittyviä ilmiöitä. Kuten taide yleen-säkin, ne voivat koskettaa ja elävöittää myös yhteisöjen arjen elämää. Omassa taiteessani pyrin tarkastelemaan pohjoista tal-vea, omaa elämismaailmaani, intertekstuaalisena kertomuksena.
Tähän kertomukseen punoutuvat länsimaisen taiteen ja tieteen rinnalle paikallisten ihmisten kertomukset, merkitykset ja to-tuudet.
Puun ympärille rakennettu jääspiraali on Andy
Goldsworthyn Wood-kirjassa.
Valokuvatessa olennaista on ollut tallentaa oikea hetki, jolloin auringonvalo täydentää teoksen. Mikä on lopulta taideteos: teoksen jäädyttäminen tekona, jääspiraali, valokuva, valokuvakirja vai koko prosessi?
This ice spiral around a tree can be found in Andy Goldsworthy’s book Wood. In photography, the essential thing is to record the right moment, when sunlight perfects the work. What, ultimately, is the work of art:
the act of freezing the it, the ice spiral, the photograph or the whole process?
Yksi osa neljän kuvan sarjasta Andy Goldsworthyn Time-kirjassa. Juuri jäätynyt joen jää on kestänyt kävelijän painon, mutta hetken kuluttua jää on sulanut ja teos hävinnyt. Siten ympäristön prosessit ovat osa Goldsworthyn teosta.
One of a series of four pictures from Andy Goldsworthy’s book Time. The ice of a freshly frozen river has withstood the weight of a person walking on it; moments later it melted and the work disappeared. This is an example of how environmental processes form part of Goldsworthy’s works.
from falling snow, ice piled up by a river, icicles frozen togeth-er or snow that melts as one looks at the work. Goldsworthy’s environmental art represents site-specific art that takes the processes of nature into account.
My own artistic activities in nature are based on work with the materials of the site and the inspiration and content these provide. I enter the winter landscape, with the relation between the corporeal and the aesthetic becoming a central factor in my art. Winter also includes experience of the world of sound and of time, not to mention the touch of the cold and the icy wind.
The dimensions associated with the experience of time and place are important to me as an artist who mainly works with the winter. I do not stand before the landscape examining it vis-ually nor do I frame what I see; I experience the landscape with all of my senses. Here I follow the phenomenological existential ideas of the philosopher Merleau-Ponty, in which a corporeal being in the landscape is the cradle of all thought and thus art.
The building of snow and ice installations, which requires physical labor, becomes a form of meditation, with the action of the body opening the way for sensory experiences and for the flow of the environment into one’s consciousness. In this stop-ping, in this winter effort, the understanding of light is crucial.
It is precisely the changes in light that cause the landscape it-self and the mood of the person in it to appear in a new and dif-ferent fashion. One of the principal forms of expression in my winter works is to capture the light of the landscape. Light and shadow are in a constant state of change: the midday sun of Jan-uary illuminates the landscape from below the horizon; the first rays of February cast halos around ice crystals suspended in the air until a snow squall comes along, softens the landscape and destroys the contrast between light and shadow. When May comes, the snow-covered land glows in the Midnight Sun. A
successful snow sculpture captures the essential beauty of the landscape by framing the light to make the landscape easier for the viewer to observe and understand.
Snow and ice installations as environmental art are not asso-ciated exclusively with the aesthetics of nature. Like art in gen-eral, they can touch and enliven the everyday lives of communi-ties. In my own art I strive to examine winter in the North, my own experiential world, as an intertextual narrative. The story is mista jäistä, yhteen jäätyvistä jääpuikosta tai lumesta, joka sulaa
teoksen katselun aikana. Goldsworthyn ympäristötaide edustaa luonnonprosesseja huomioivaa paikkasidonnaista taidetta.
Oma taiteellinen toimintani luonnossa perustuu työskente-lyyn paikan materiaaleilla ja sen antamilla virikkeillä ja sisällöillä.
Menen sisään talviseen maisemaan, jolloin ruumiillisuuden ja es-teettisen välinen suhde muodostuu keskeiseksi tekijäksi taitees-sani. Talveen liittyy myös äänimaailman ja ajan kokemus,
pu-54 Taide talvessa Art in Winter 55
telypaikallani on. Lähtökohtana voi olla vaikka paikan sosiokult-tuurinen tilanne. Useimmiten aloitan työni kartoittamalla pai-kan kulttuuriperinnettä ja -historiaa. Oleellisinta on kuitenkin kommunikaatio paikan, sen historian, paikan nimistön ja alueen ihmisten kertomusten kanssa. Toisin sanoen teosteni lähtökoh-daksi kerään intertekstuaalisen kertomuksen paikasta ja yhtei-söstä. Tähän keräämisprosessiin aktivoituu usein myös paikalli-nen yhteisö itse. Suurten lumi- ja jääinstallaatioiden tekemipaikalli-nen vaatiikin jo sitten runsaasti yhteistyötä eri tahojen kanssa.
Talvisella ympäristötaiteella on varmasti tulevaisuutta myös kaupungeissa. Ympäristötaiteellinen lähestymistapa tuo talven, lumen ja jään kiinteäksi osaksi talvikaupunkiajattelua ja asukkai-den viihtyisyyasukkai-den lisäämistä taajamissa. Tapahtumallinen ja per-formatiivinen ote mahdollistaa talvitaiteen nivomisen ajankoh-taisiin ilmiöihin kantaaottavan, mutta samanaikaisesti iloittele-van karnevaalitaiteen tavoin. Monien mielestä talvinen ympäris-tötaide voi olla ”epäpuhdasta” taidetta, jossa taiteellinen luovuus törmää toiminnallisen ja sosiaalisen käytettävyyden vaatimuk-siin. Itse uskon talvitaiteen olevan hyvä väline uudentyyppisen sosiaalisesti, kulttuurisesti ja ekologisesti aktiivisen taiteen ke-hittämiseen: sellaisen uuden paradigman mukaiseen taiteen luo-miseen, jota esimerkiksi Suzanne Lacy, Suzi Gablik ja Lucy
Lip-pard ovat teksteissään peräänkuuluttaneet. Symbosiontekstejä. Rovaniemi: Lapin
yliopiston menetelmätieteellisiä julkaisuja.
Esseitä, puheenvuoroja ja raportteja 1, 2003.
Kastner, Jeffrey & Wallis, Brian: Land and Environmental Art. London: Phaidon Press Limited, 1998.
Know, Minow: One Place after Another.
Site-specific and Locational Identity.
Cambridge (Mass.): MIT Press, 2002.
City Käytävä -projekti oli useiden tahojen tempaus, jolla haluttiin osoittaa talvisen ympäristötaiteen mahdollisuuksia Rovaniemen talvi-ilmeen viihtyisyyden lisääjänä. Tapahtumapaikka oli vetoinen ja valoton City-käytävä.
Tilaa muutettiin lumielementeillä siten, että syntyi uusia näkymiä, pysähtymispaikkoja ja suojia.
The City Käytävä [City Passage]
project was an event organized by a number of different people and organizations in order to demonstrate how winter environmental art could create more pleasant winter face for Rovaniemi. The venue was the normally drafty and unlit City Passage. The snow elements transformed the space, creating new views, places to stop and shelter from the wind.
Timo Jokela, Talvitaide-arkisto Winter Art archive
an interweaving of Western art and science and the narratives, meanings and truths of local people.
In my winter art, I have sought to create bonds with people living in northern villages, their tradition and even that which they themselves have perhaps forgotten. I hope that my works help the people in the region in recognizing the values in their own lives and environment and in building a northern identity.
The formal motifs of my sculptures in fact often draw on local history, such as the initials of families and houses that were used to mark everyday objects; these are symbols of the identity of older generations. In using these marks in snow and ice sculp-tures, I create contemporary art in which the aesthetics of win-ter nature and dimensions of local culture combine. Successful art opens up new views on experiencing, understanding and de-veloping both.
Often, my winter art is a process or project to which I get people in the area to commit. A work begins with an analysis of the environment in which I survey the opportunities available at the site where I intend to work. The point of departure might be the socio-cultural situation of the site, for instance. Most of-ten, I begin by developing an understanding of the cultural tra-dition and history of the site. What is most important, however, is communication with the site, its history, the place names and the stories of the local people. In other words, I compile an in-tertextual account of the site and the community as a basis for my works. This process of collection often prompts active in-volvement of the local community. In fact, making large snow and ice installations requires a great deal of cooperation with different people and organizations.
Winter environmental art will certainly have a future in the cities as well. The environmental art approach makes winter, snow and ice a permanent part of the winter city mentality and
increases the enjoyment of residents of cities and towns. The event- and performance-oriented approach makes it possible to relate winter art to contemporary phenomenon in the critical but at the same time celebratory manner of carnival art. In the opinion of many, winter environmental art may be “impure” art in which artistic creativity clashes with the demands of func-tional and social usability. I believe that winter art is a good means to develop a new type of socially, culturally and ecologi-cally active art. This means the creation of an art that adheres to the new paradigm, which Suzanne Lacy, Suzi Gablik and Lucy Lippard, for example, have called for in their work.
Talvitaiteessani olen halunnut luoda siteitä pohjoisten kylien asukkaisiin, heidän perinteeseensä, siihenkin, joka heiltä itsel-tään on mahdollisesti hävinnyt muistoista. Toivon, että teok-seni auttavat alueen asukkaita heidän oman elämän ja ympäris-tön arvojen tunnistamisessa ja pohjoisen identiteetin rakenta-misessa. Veistosteni muodolliset aiheet ovatkin usein lähtöisin paikallishistoriasta, kuten tarvekalujen merkintään käytetyistä sukujen ja talojen puumerkeistä, entisten sukupolvien identi-teettisymboleista. Soveltaessani merkkejä lumi- ja jääveistoksiin luon nykytaidetta, jossa yhdistyvät talvisen luonnon estetiikka ja paikalliskulttuuria koskettavat tasot. Onnistuessaan taide avaa uusia näkymiä kummankin kokemiseen, ymmärtämiseen ja ke-hittämiseen.
Usein talvitaiteen tekemiseni on prosessi tai projekti, johon sidon mukaan myös alueen ihmisiä. Teokseni alkaa ympäristö-analyysillä, jolloin kartoitan niitä mahdollisuuksia, joita
työsken-Timo Jokela toimii kuvataidekasvatuksen professorina Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan taidekasvatuksen yksikössä.
Hänen erityisalaansa ovat taiteen, ympäristön ja yhteisön väliset suhteet. Hän on ohjannut lukuisia pohjoiseen ympäristöön liittyvä taideprojekteja. Timo Jokela työskentelee myös
kuvataiteilijana ja viimeisinä vuosina hän on keskittynyt erityisesti talvitaiteen kehittämiseen.
Timo Jokela is a professor of Art Education in the Department of Art Education in Faculty of Art and Design at the University of Lapland. His specialization is the relation between art, the environment and the community. He has run many art projects connected with the northern environment. He also works as an artist and in recent years has focused on the development of winter art.
Gablik, Suzi: The Reenchantment of Art. London: Thames and Hudson, 1991.
Goldsworthy, Andy: Time.
Chronology by Terry Friedman. London:
Thames & Hudson, 2000.
Goldsworthy, Andy: Wood.
Introduction by Terry Friedman. New York: Harry N. Abrams, Incorporated, 1996.
Lacy, Suzanne (ed.): Mapping the
Terrain. New Genre Public Art. Seattle, W.A.: Bay Press, 1995.
Lippard, Lucy, R.: The Lure of the Local. Senses of Place in a Multicentered Society. New York: The New Press, 1997.
Jokela, Timo: Keino kohti pohjoista.
Taiteen ja pohjoisen ympäristön suhteen tarkastelua. – Selkälä, Arto & Väisänen, Jani (Toim.): Kulttuuriperintö ja luonto.