Enkeleitä ja niiden kaltaisia henkiolentoja esiintyy useimmissa kulttuureissa ja uskonnoissa. Ihmiset ovat kohdanneet enkeleitä kautta aikojen niin yksin kuin ryhmissä, ja enkelikokemuksia on myös uskonnottomilla ihmisillä. "Enkeli" -sana tulee kreikan kielen sanasta angelos (latinaksi angelus, hepreaksi malak), joka tarkoittaa lähettilästä tai sanansaattajaa. Tämän on tulkittu tarkoittavan Jumalan tahdon ilmoittajana esiintyvää henkiolentoa, joka myös suojelee ihmisiä, tulkitsee hänelle näkyjä ja tapahtumia sekä toteuttaa joskus Jumalan käskyjä. Enkeli on siis Jumalan asialle lähettämä olento.
(Williams 2007, 6–8.) Latinankielisessä Raamatussa, Vulgatassa, tehdään ero sanan angelus (enkeli) ja nuntius (ihmistä tarkoittava sanansaattaja) välille (Seppälä 2003, 23).
Enkelit liittyvät suuresti uskontoon. Erityisen tärkeä rooli enkeleillä on monoteistisissa eli yksijumalaisissa uskonnoissa, joissa ne ovat suoraan yhteydessä Jumalaan. Näitä ovat:
islamin-, juutalaisuuden-, sekä kristinusko, joiden enkelikäsitykset ovat yhteneväisiä, ja zarathustralaisuus, josta myös voidaan katsoa löytyvän perinteisen länsimaisen enkelikäsityksen juuret. (Ks. esim. Williams 2007, 8.) Juutalaisessa tarustossa esiintyy satoja (jopa tuhansia) enkeleitä nimeltä. Islamilaisuuden piirissä esiintyvät enkelit, joita esiintyy suhteellisen vähän, kuvataan yleensä kruunupäisinä. (Seppälä 2003, 14, 26.) Kristillisessä enkelikäsityksessä enkeleistä puhutaan nimenomaan Jumalan luomina henkiolentoina, jotka palvelevat Jumalaa ja suorittavat hänen antamiaan tehtäviä.
Kristillinen enkeli on aina Jumalaan viittaava hahmo tai tunne. Enkeli ja sen erilaisia ilmenemismuotoja tavataan myös useimmissa kulttuureissa, etenkin jos enkeli ymmärretään väljästi eli, jos enkeliä pidetään tämän maailman ja tuonpuoleisen välillä liikennöivinä henki- ja jumalolentoina ja jotka ovat usein siivekkäitä. (Ks. esim Seppälä 2003, 14, 17–19, 24–25.) En kuitenkaan erityisesti keskity uskonnon enkelitarinoihin vaan pyrin kartoittamaan ihmisten kokemuksia enkeleistä, kohtaamisista. Toki uskonto-kontekstia tai Jumalaa ei voi kokonaan erottaa puhuttaessa enkeleistä, etenkään länsimaisessa kulttuurissa vallitsevasta enkelikäsityksestä. Enkelit kuitenkin kuuluvat myös uushenkisten ihmisten arkeen ja kokemusmaailmaan. Myös uusissa uskonnollisissa henkisyyttä korostavissa liikkeissä, kuten New Age -liikkeessä, viitataan usein enkeleihin.
New Age –liikkeen voidaan ajatella olevan yleiskäsitys monille erilaisille terveyteen, henkisyyteen ja itämaiseen filosofiaan tukeutuville opeille ja liikkeille. New Age -liikkeen piirissä enkelit voitaisiinkin nähdä henkisyyden vertauskuvina ja henkioppaina. (Ks. esim
Seppälä 2003, 7, 14, 19.) Omassa aineistossani ei otettu esille New Age – liikkeen vaikutusta. Kristinuskosta mainittiin suorasti viidessä kirjoituksessa.
Teologian piirissä noin 300-luvulla kehiteltiin arvoasteikko enkeleille, ns. enkelihierarkia, jonka tarkoituksena oli kuvastaa enkeleiden maailma samanlaisena hierarkisena kuin maallinen ihmisten maailma. (Seppälä 2003, 13.) Ensimmäinen systemaattisesti enkeleistä kirjoittava henkilö oli ns. Pseudo-Dianysios (Dionysios Areiopagita) 400- ja 500-lukujen vaihteessa. Hän jakaa teoksessaan ”Enkelten hierarkiasta” enkelit kolmeen hierarkiaan ja nämä edelleen kolmeen (enkeli)kuoroon:
1. Hierarkia 1. Serafit, 2. Kerubit, 3. Valtaistuimet 2. Hierarkia 1. Herruudet, 2. Voimat, 3. Vallat
3. Hierarkia 1. Hallitukset, 2. Ylienkelit, 3. Enkelit (Caluwé 1980, 8; Seppälä 2003, 55–
56.)
Enkelit saavat valon Jumalalta ja antavat sen aina seuraavalle ryhmälle, kunnes ne tulevat ihmisille. Arvohierarkia syntyi pitkälti sen aikaisen maailmankuvan luonteesta johtuen:
asiat ja olennot haluttiin arvottaa ja laittaa hierarkiaan, jossa kaikilla olioilla oli oma paikkansa. (Seppälä 2003, 55.) En tässä aio käydä kaikkien ryhmien kaikkia enkeleitä läpi, vaan lyhyesti vain ne, jotka yleisimmin esiintyvät kirjallisuudessa.
Serafit
Serafi tarkoittaa sytyttäjää ja usein tämän takia serafit maalataan punaisiksi. Serafit kuvataan siivellisiksi. (Caluwé 1980, 10; Seppälä 2003, 12.)
Kerubit
Kerubi tarkoittaa rukoilua ja siunausta. Niiden tehtävänä on kantaa Herran valtaistuinta sekä vartioida paratiisin porttia. Kerubit kuvataan siivellisiksi. (Caluwé 1980, 11, 13;
Seppälä 2003, 12.)
Arkkienkelit
Raamatussa mainitaan kolme arkkienkeliä: Mikael, Gabriel ja Rafael sekä apocalyptisessa kirjallisuudessa muitakin, kuten Uriel. Kaikkien tehtävänä on herättää kuolleita viimeisenä päivänä. Nimi Mikael tarkoittaa ”kuka on niin kuin Jumala”. Ikonografiassa hänet kuvataan usein sotilaana hevosen selässä, jolla on haarniska, sotilasviitta, kilpi ja miekka kädessä. Mikael tunnetaan koko taivaallisen sotajoukon johtajana, joka taistelee pahaa vastaan. Hän näyttää esiintyvän vain hyvin vakavissa tilanteissa, joissa taistelua ei voida välttää. Kahdessa enkelikirjoituksessa mainitaan pyyntö arkkienkeli Mikaelilta:
Vastaaja 8 "Usein autolla ajaessani pyydän Arkkienkeli Mikaelin turvakseni.”
Vastaaja 13 ”Samantien sanoin uudelleen: Arkkienkeli Mikael suojele mun autoa, suojele mun autoa, suojele mun autoa.”
Toisena on Gabriel, mikä tarkoittaa ”Jumalan voimaa” tai ”Jumalan miestä”. Gabriel on sanansaattaja tai lähetti, jonka vuoksi hänet kuvataan usein enkeleille kuuluvine tunnusmerkkeineen: sandaalein, matkasauvoin ja hiusnauhan kanssa. Juuri Gabrielin tehtävänä oli ilmoittaa Jeesuksen syntymästä. Kolmantena on Rafael, joka tarkoittaa
”Jumala on parantanut”. Hänelle kuuluvia tunnusmerkkejä ovat matkasauva, pullo ja joskus kädessä oleva kala. Urielin nimi tarkoittaa ”Jumala on valo” tai ”Jumala on minun valoni”. Hänen tehtäväkseen on kuvattu paratiisin porttien vartijana oleminen sekä johdattaa kuolleet viimeisenä päivänä Jumalan tuomioistuimen eteen. Uriel mainitaankin sekä rangaistuksen enkelinä että katumuksen enkelinä. Tehtävänsä vuoksi hänet kuvataan yleensä paljastettu miekka kädessä. (Caluwé 1980, 17–30; Williams 2007, 29–30)
Suojelusenkeli
Alkukirkon opin mukaisesti jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkelinsä. Ikonografiassa suojelusenkeleitä kuvaillaan eri tavoin, mutta yleensä valkoisessa, pitkässä puvussa.
(Caluwé 1980, 33.) Monissa kirjoituksissa tuotiin esille etenkin lapsien suojelusenkelit.
Nämä enkelit suojelevat lapsia vaaroilta ja onnettomuuksilta. ( Ks. esim. Seppälä 1995, 22.)
Keskiajalla noin 700–1500-luvuilla ihmiset olivat kiinnostuneita enkeleistä. Tämä johtui varmasti ajan luonteesta, jolloin erilaiset symbolit, vertauskuvat ja uskonto olivat voimissaan. Muun muassa Tuomas Akvinolainen (1224–1274) järjesteli kirkon oppikäsityksiä järkiperäiseen suuntaan oikeellisuuskäsitykset huomioon ottaen. Tuomaan ajattelu pohjautui pitkälti Aristoteleen filosofialle. Hän kirjoitti paljon enkeleistä ja kokosi kirkon enkeliopin osaksi omaa teostaan Summa Theologiaa. Hän saikin jälkeenpäin lisänimen doctor angelicus, joka tarkoittaa ”enkelimäinen opettaja”. 1600–1700 –luvuilla pulleat lapsienkelit, putot, olivat barokin ajan taiteessa näkyvästi esillä. Taiteessa enkeleitä kuvattiin aina 1800-luvulle asti suhteellisen runsaasti, mutta modernin ajan taiteeseen ne eivät enää olennaisesti kuuluneet. Toisaalta 1600-luvulta eteenpäin taiteen enkelikuvat olivat yhä omaleimaisempia ja lihallisempia, ihmismäisempiä. Katolisen kirkon piirissä suojeluenkeliaate vahvistui 1800-luvun loppupuolella, mikä osaltaan johtui yksilöllisen uskonnonharjoittamisen voimistumisesta. (Seppälä 2003, 61–62, 65, 73, 75–76.)
Enkeleistä alettiin puhua, kirjoittaa ja laulaa paljon 1990-luvulla, jolloin Yhdysvalloissa ja Euroopassa vallitsi niin sanottu enkelibuumi. Tämä voidaan osaltaan yhdistää uudenlaiseen, länsimaiseen henkiseen heräämiseen. Enkelit ovat jääneet osaksi arkeamme ja kulttuuriamme, ja voimme nähdä niihin viittaavia kuvauksia kaikkialla: mainoksissa, taiteessa, elokuvissa, kirjallisuudessa, koriste-esineissä ja lauluissa. Kaupallisuuden lisäksi innostus enkeleistä voidaan nähdä ihmisten kiinnostuneisuutena henkisiä asioita kohtaan.
(Seppälä 2003, 7–8.) Toisaalta kokemukset enkeleiden kanssa (unet, näyt ja ilmestykset) eivät liity kyseiseen enkelibuumiin, mutta ovat ehkä auttaneet ihmisiä kertomaan kauan aikaa kokemistaan tapahtumista.