• Ei tuloksia

Eläinplanktonin koostumus ja määrä (BALFI-d01,04,06pel-1)

6.5. Luonnon monimuotoisuus: vesipatsaan elinympäristöt (BALFI-d01,04,06pel)

6.5.1. Eläinplanktonin koostumus ja määrä (BALFI-d01,04,06pel-1)

Kuvaajat, vertailuperusteet ja paineet:

Luonnon monimuotoisuus (kuvaaja 1, vertailuperuste D1C6), vieraslajit (kuvaaja 2, vertailuperusteet D2C1, D2C2) ja ravintoverkko (kuvaaja 4, vertailuperusteet D1C1, D4C2 ja D4C3). Ei seuraa paineita.

Alaohjelman lyhyt kuvaus:

Alaohjelmalla seurataan eläinplanktonlajistoa, lajien ja niiden kehitysvaiheiden yksilömääriä ja biomassoja sekä kerätään tietoa ravintoverkon toiminnasta ja planktonyhteisöjen monimuotoisuudesta. Tavoitteena on seurata eläinplanktonyhteisön ja koko ravintoverkon muutoksia, mukaan lukien eläinplanktonyhteisöihin kuuluvien vieraslajien määrän ja runsauden muutokset.

Eläinplanktonlajiston seurantatieto kertoo planktisen elinympäristön ja sekundaarituotannon tilasta meressä.

Planktonyhteisöt muodostavat perustan ulapan ravintoverkkojen toiminnalle. Syyt muutoksiin ylemmillä ravintoverkon tasoilla selittyvät usein näkyvillä muutoksilla planktonyhteisöissä, erityisesti eläinplanktonlajistossa. Eläinplanktonlajiston seurannalla saadaan ravintoverkon toiminnan lisäksi oleellista tietoa planktonyhteisöjen monimuotoisuudesta, joka ylläpitää tervettä ravintoverkkoa. Alaohjelmassa tuotetaan tietoa eläinplanktonlajistosta, lajien ja niiden kehitysvaiheiden yksilömääristä haavinäytteenoton ja kvantitatiivisen mikroskooppianalyysin avulla.

Kevään ja loppukesän näytteenotolla ja tarkoilla lajistoanalyyseillä saadaan tarvittava tieto eläinplankton-yhteisöihin kuuluvien vieraslajien määrän ja runsauden muutosten seurantaan.

Indikaattorit ja ympäristötavoitteet:

Eläinplanktonin keskikoko vs. kokonaismäärä: Hyvän tilan määritelmä on, että eläinplanktonyhteisön yksilöiden keskikoko ja kokonaisbiomassa osoittavat molemmat hyvin voivaa ravintoverkkoa. Keskikoon ja kokonaisbiomassan kynnysarvot ovat Suomenlahdella 8,6 / 125, Pohjois-Itämerellä 5,1 / 220, Ahvenanmerellä 10,3 / 55, Selkämerellä 8,4 / 23,7 ja Perämerellä 23,7 / 161. Indikaattorin tavoitearvot on määritetty sekä rehevöitymisen tavoitearvojen perusteella (a-klorofylli) että planktoninsyöjäkalojen hyvien kasvuolosuhteiden perusteella. Parhaassa tilassa suurikokoista eläinplanktonia on runsaasti, mikä antaa hyvät kasvuolosuhteet planktoninsyöjäkaloille. Heikoimmassa tilanteessa yhteisö muodostuu pienikokoisesta eläinplanktonlajistosta, joka ei tarjoa riittävää perustaa kalojen hyvälle kasvulle ja indikoi meren rehevää tilaa.

Mitattavat ominaisuudet ja menetelmät:

Kasvukauden aikainen eläinplanktonlajisto

Eläinplanktonnäytteet otetaan avomerellä suljettavalla WP-2-planktonhaavilla (silmäkoko 100 µm) HELCOM:n suositusten mukaan. Näytteet otetaan osittamalla vesipatsas seuraavasti: 1) pohjasta suolaisuuden harppauskerroksen ylärajaan, 2) suolaisuuden harppauskerroksesta lämpötilan harppauskerroksen ylärajaan ja 3) lämpötilan harppauskerroksesta pintaan. Rannikolla näytteet otetaan pohjasta pintaan planktonhaavilla (silmäkoko 100 µm).

80

Eläinplanktonlajiston lajimäärityksissä noudatetaan HELCOM:n antamia suosituksia (Manual for Marine Monitoring in the COMBINE Programme of HELCOM (https://helcom.fi/media/publications/Guidelines-for-monitoring-of-mesozooplankton.pdf) Kvantitatiivisissa eläinplanktonin määrityksissä käytetään

käänteismikroskooppia. Laskentaohjelma sisältää eläinplanktonlajit ja –kehitysvaiheet ja tuottaa aineistoon yksilöiden ja kehitysasteiden lukumäärän kuutiometriä kohti.

Alaohjelman alkamisvuosi: Avoveden eläinplanktonin säännöllinen seuranta on alkanut avomerellä vuonna 1979 ja rannikolla yhdellä asemalla 1960-luvulla, laajennetulla asemaverkolla vuodesta 2014.

Alueellinen kattavuus: Eläinplanktonin runsautta ja lajistoa seurataan tässä seurantaohjelmassa avomerellä 15 asemalla ja rannikolla 15 asemalla. Seurantaohjelmaa tukee lisäksi kolme rannikkovesien intensiiviseurantapistettä, joita ylläpitävät Helsingin kaupunki ja Helsingin yliopiston Tvärminnen eläintieteellinen asema.

81 Kuva 10. Eläinplanktonin määrän ja lajiston seuranta-asemat.

82

Merialue Rannikko Avomeri Rannikko Avomeri Rannikko Avomeri

Perämeri 2/1 2/1 kevät, kesä kevät, kesä 2014 1979

Merenkurkku 2/1 2/1 kevät, kesä kevät, kesä 2014 1979

Selkämeri 2/1 2/1 kevät, kesä kevät, kesä 2014 1979

Ahvenanmeri 2/1 kevät, kesä 1979

Saaristomeri 3/1 kevät, kesä 1960-luku

Pohjois-Itämeri 2/1 kevät, kesä 1979

*) Esimerkiksi 2/1 = kaksi kertaa vuodessa.

Rajat ylittävät vaikutukset ja seurannan kohteet: Eläinplanktonseurantaa on perinteisesti avomerellä koordinoitu HELCOM COMBINE -ohjelman puitteissa. Menetelmiä, seurantaa ja tuloksia käsitellään HELCOM:n ZEN-ryhmässä.

Eläinplanktonindikaattorin tulokset esitetään HELCOM-indikaattorissa: zooplankton mean size and total stock (MSTS); https://helcom.fi/baltic-sea-trends/indicators/

Enemmän keskustelua pitäisi käydä yhteisten asemien ja näyteanalyysien käytöstä avomerellä Ruotsin ja Viron kanssa.

Yhteensopivuus kansallisen, EU-lainsäädännön tai muun kansainvälisen sopimuksen seurannan kanssa

Ominaisuus Merenhoito

MSD

HELCOM

Eläinplanktonlajisto X X

83

Alaohjelman riittävyys: Havaintoverkon edustavuus on alueellisesti eläinplanktonindikaattorin kannalta hyvä.

Ajallista kattavuutta on parannettu aiemmasta (avomeriseuranta kattoi ennen vain loppukesän) eli kattaa nyt kevään ja loppukesän, mutta tilastollisia menetelmiä ei ole käytetty luotettavuuden arvioinnissa indikaattorin suhteen. Seurannan tuottaman aineiston hajonta on suhteellisen pientä ja siksi pitkäaikaismuutokset voidaan erottaa mm. luonnollisesta hajonnasta. Jos halutaan nähdä muutokset yhteisödynamiikassa, tulisi eläinplanktonnäytteet ottaa kahden viikon välein.

Laadunvarmistusmenetelmät: Eläinplanktonin näytteenotossa, säilönnässä, säilytyksessä ja näytteiden analysoinnissa noudatetaan rannikolla SYKE:ssä laadittua ympäristöhallinnon ohjeistusta ja avomerellä HELCOM:n Combine -ohjetta. Eläinplanktonnäytteiden mikroskopoinnin suorittavan henkilön tulee olla pätevä Itämeren eläinplanktonin laskija. Laskija osallistuu HELCOM Zooplankton expert networkin (ZEN) järjestämiin interkalibraatiotesteihin (Ring-testeihin).

Tiedonhallinta:

Aineisto talletetaan Excel-tiedostoihin ja tiedostot SYKE:n verkkolevylle.

Aineisto talletetaan myös Yhdysvaltojen kansallisen meri- ja ilmakehäviranomaisen (National Oceanographic and Atmospheric Administration) maailmanlaajuiseen planktontietokanta (COPEPOD):

http://www.st.nmfs.noaa.gov/plankton/content/region_baltic.html

Kehitystarpeet: Tietokantaratkaisu ei ole optimaalinen, koska nyt eläinplanktonaineisto tallentuu erilleen kasviplanktonaineistoista sekä hydrografisista aineistoista. Tulevaisuudessa eläinplanktonaineistot tulisi saada samaan tietokantaan Suomen muiden, samoilta asemilta kerättyjen aineistojen kanssa eli SYKE:n ylläpitämään HERTTA-järjestelmään.

Ohjelmaa tulisi täydentää rataseläinten näytteenotolla, joka toteutettaisiin keväällä rataseläinhuipun aikaan, jotta saataisiin tarvittava aineisto indikaattorin ’vapaan veden ensimmäisen laiduntajaportaan tila’ kehitystä varten. Rataseläinnäytteiden keräämisessä käytettäisiin 50 µm haavia. Näyte otettaisiin vertikaalisesti lämpötilan harppauskerroksesta pintaan. Määrät ilmoitettaisiin biotilavuuksina. Lisäksi ripsieläinten kasvukauden aikaisen lajiston määritys tulisi saattaa osaksi seurantaohjelmaa. Tämä seurantaohjelman osa on kehitteillä.

Nykyinen seurantaohjelma ei siis anna mahdollisuutta kehittää ’vapaan veden ensimmäisen laiduntajaportaan tila’ -indikaattoria operatiiviseksi.

ZooImage-automaattista kuva-analysointiohjelmaa lisätestaamalla ja saattamalla analysointi operatiiviseksi saataisiin kustannustehokas tapa saada tarvittavat runsaustiedot eläinplanktonyhteisöstä ja pituustiedot yksilöistä. Erityisesti ohjelman lajistokirjaston (training set) parantaminen vaatii vielä työtä. Lisäksi kuvien resoluution parantamiseksi olisi eduksi testata kameran käyttö skannerin sijaan. ZooImagella päästään lajistoanalyyseissä eläinplanktonindikaattorin vaatimalle taksonomiselle tasolle. Tämä antaisi mahdollisuuden parantaa vuodenaikaista näytteenoton kattavuutta ilman suurta lisäresurssitarvetta.

84

6.5.2. Kasviplanktonin koostumus ja määrä ja leväkukintojen lajisto (BALFI-d01,04,06pel-2)