Eihän se taivaasta tipahda

Pelkkänä teoksen nimenä otsake Taivaalta pudonnut eläintarha asettaa lukijalle monia ristiriitaisia odotuksia ja siihen kohdistuu kaikista käsittelemistäni kohdeteoksista eniten virheellisiä olettamuksia johtuen siitä yksinkertaisesta seikasta, että pelkän yläotsakkeensa perusteella kirja ei kuulosta novellikokoelmalta. Tämä on mielenkiintoinen seikka verrattuna romaaniin Lumikko ja yhdeksän muuta, joka taas otsikon muotonsa puolesta olisi käynyt novellikokoelmasta. Pelkän nimen Taivaalta pudonnut eläintarha perusteella teoksen olemus kokoelmana ei kuitenkaan välity lukijalle, vaan kirjan voisi olettaa yhtä hyvin olevan romaani, mikä eräällä tapaa uhmaa ilmentämis-funktion täyttämistä otsakkeen jättäessä lausumatta tämän oleellisen piirteen teoksen luonteesta.

Pelkkään otsakkeeseen liittyvät lukijan assosiaatiot ja sen perusteella tehdyt odotukset ovat suhteellisen positiivisia, vaikka joudun huomioimaan, että ”eläintarha”-sana sai minut taipumaan juuri kustannusyhtiön pelkäämään virhetulkintaan toisesta genrestä ja pohdiskelinkin, mikäli tällä tavalla otsikoitu kirja olisi suunnattu lapsille. Tätä vahvisti entisestään absurdi ajatus siitä, että eläintarha putoaisi fyysisesti taivaalta ja epäilin vahvasti, että kyseessä ei voisi olla temaattisesti suora otsikko – eiväthän paikat voi pudota taivaalta – minkä vuoksi taivuin epäilemään, että kyseessä olisi ennemminkin symbolinen otsake (Lyytikäinen 1991, 149). Mielessäni käväisi myös ajatus, että symbolinen ote voisi olla viittaus esimerkiksi Raamatun tarinaan Nooan arkista ja kuvata jollakin tavalla maailman monimuotoisuutta. Toinen ajatus otsikkon symbolisesta merkityksestä liittyi siihen,

79 että otsake olisi voinut viitata sanontaan ”ei se taivaalta tipahda”, joka kuvaa, kuinka asiat eivät tapahdu itsestään, vaan että niiden eteen täytyy nähdä vaivaa.

Varsin monet ensimmäisistä lukijatulkinnoista pelkän otsakkeen perusteella ovat kuitenkin vääristyneitä verrattuna todelliseen otsakkeen ja tekstin sisällön väliseen suhteeseen. Kuitenkin on huomioitava, että jo muiden peritekstien näkeminen korjaa näitä virheoletuksia hienoisesti. Kaikkein tärkein näistä on eittämättä kannen alaotsikko Novellikokoelma, mikä riisuu välittömästi joitakin aiemmista lukijan odotuksia kiistäen mahdollisuuden, että kyseessä olisikin romaani. Genettekin (1997b, 85) käsittelee alaotsakkeellisia kirjan nimiä teoksessaan Paratexts, vaikka kiinnittääkin enemmän huomiota sellaisiin otsakkeisiin, jotka ovat kaksoistemaattisia eli niihin tapauksiin, joissa niin otsake kuin alaotsakekin kommentoivat teoksen sisältöä. Genette (1997b, 88–89) luonnehtii kuitenkin ohimennen myös niin kutsuttuja yhdistelmäotsakkeita²⁷, joissa yhdistyy luonnehdinta teoksen teemasta ja reemasta, jollainen Taivaalta pudonnut eläintarha – Novellikokoelma otsake kokonaisuudessaan olisi. Genetteä mukaillen otsake on siis erotettavissa siten, että kohdeteoksen pääotsake luonnehtii teoksen teemaa, kun taas alaotsake reemaa eli muotoa, jolla se rakentuu, pyrkien täten antamaan mahdollisimman tarkan kuvauksen koko teoksen olemuksesta.

Remaattisten otsakkeiden, kuten Novellikokoelma tarkoituksena ei ole vastata otsakkeen ensimmäiseen funktioon eli pyrkiä määrittelemään teosta sellaisella tavalla, että se olisi selvästi erotettavissa muista – tämä tehtävä lankeaa otsakkeen temaattiselle osalle – vaan se pyrkii vastaamaan Genetten (1997b, 93) laajentamaan otsikon toiseen funktioon ilmentäen koko kirjaa myös sen muodon, eikä pelkästään temaattisen sisällön, kautta. Toisaalta novellikokoelmilla on oma kannattajakuntansa, minkä vuoksi voisi ajatella, että alaotsake on myös houkuttelu-elementti kohderyhmälle, joka on kiinnostunut lyhyistä tarinoista ja vastaavasti varoitus niille lukijoille, jotka omistautuvat mieluummin romaaneille. Alaotsakkeen tarjoama tarkennus kuvaa siis tekijöiden pyrkimystä lähettää mahdollisimman oikeellisia viestejä lukijoille, mitä kustannustoimittaja Eskola painottaa haastattelussa useaan kertaan erityisen tärkeäksi (Liite 3, 7, 10 & 23).

Alaotsake Novellikokoelma toimiikin hyvin ehkäisemällä joitakin lukijan vääriä ennakko-odotuksia ja sen näkeminen muunsikin myös omia odotuksiani teoksen sisällön suhteen. Remaattinen alaotsake tuntui välittömästi tarjoavan ehdotusta siitä, että otsikko ei niinkään luonnehtisi koko kokoelmaa, vaan kuvaisi teosta yhden yksittäisen novellin otsakkeen kautta. Tämä ilmiö, jossa alaotsake tarkentaa

27 Oma käännökseni seuraavasti: mixed titles = yhdistelmäotsakkeet.

80 yläotsakkeen tulkintaa, voisi edustaa peritekstien välistä luentaa, jossa peritekstit eivät olisi pelkkiä kynnyksiä, joiden kautta sisältö avautuu, vaan myös toisiaan tulkitsevia objekteja. Kuvatessaan kirjan sisältöä – joka on eräs kaikkien kirjaan liittyvien peritekstien funktio – kaikki teoksen olemassaolevat peritekstit ovat välttämättä yhteneviä tiettyyn pisteeseen asti ja voisi ajatella, että yhden peritekstin avulla olisi mahdollista lukea toista tai tarkentaa sen merkitystä.

Lukijan oletus siitä, että Taivaalta pudonnut eläintarha on myös novellin nimi, ilmenee paikkansa pitäväksi jo teoksen sisällysluettelossa, joka paljastaa samannimisen novellin olevan sijoitettu aivan kokoelman loppuun. Oletuksen paikkansapitävyys perustuu lukijan genre-tietoisuuteen siitä, että novellikokoelmien nimeämisperinteessä on tapana tukeutua yhteen yksittäiseen otsikkoon, minkä myös tekijät myöntävät (Liite 3, 25). Se, että tekijät tukeutuvat nimeämistraditioon otsakkeiden luonnissa, kertoo mielestäni myös toimijoiden välisestä suhteesta ja tekijöiden luottamuksesta lukijakunnan lajityyppien tuntemukseen. Toisaalta siinä missä tekijät luottavat lukijan kehittävän oikeanlaisia odotuksia ja yhteyksiä myös lukijat odottavat, että tekijät pyrkivät teoksensa nimellä ilmentämään näitä suhteita otsakkeen ja genren välillä. Tämä molemminpuolinen usko toisen osapuolen aikeisiin ja kykyihin kertoo mielestäni toimijoiden tiiviistä yhteydestä ja keskinäisestä luottamuksesta.

Tämän lisäksi odotuksiini teoksen koelukijana sisältyi jo ennen kokoelman sisältöön tutustumista pelkästään näiden kahden peritekstin – otsikon ja alaotsikon – avulla ajatus, että otsakkeen temaattinen osa Taivaalta pudonnut eläintarha luonnehtisi samalla koko teosta esimerkiksi siten, että eläintarhan monimuotoisuus olisi luettavissa myös kokoelman novelleista. Tämä ajatus tuntuu olleen myös tekijöiden mielessä, sillä Eskola kuvaa Jääskeläisen vastausta heidän välisessään viestinvaihdossa liittyen nimivalintaan:

Pasi [Ilmari Jääskeläinen] on tykänny [tästä otsakkeesta], kun mä oon sanonu näistä vaihtoehdoista [hän on kirjoittanut]: ”Itse olen jo tykästynyt nimeen Taivaalta pudonnut eläintarha. Koska se samalla tulee vertauskuvallisesti määritellyksi kokoelman tarinoiden luonteen.” (Liite 3, 26.)

Sama vahvistuu Jääskeläisen haastattelun kautta ja kirjailija toteaa itse, että ”[o]tsikko tuo mieleen novellikokoelmallisen outoja tarinoita, siksi se on sopiva (Liite 1, 4)”. Kustannustoimittaja Eskola jatkaa ajatusta toteamalla haastattelussaan vielä otsikon sopivuudesta myös koko Jääskeläisen tuotannon kannalta:

81 Minusta tää pudonnut on aika hyvä Pasin kirjoihin liittyen, lukija pudotetaan johonkin maailmaan ja se joutuu selviämään sen kanssa parhaan kykynsä mukaan. Ja eläintarha just, että sulla on monensorttista eläintä siellä, että se on aika hyvä vertaus novellikokoelmasta, että siellä on tollasta, tällasta ja tollasta. (Liite 3, 27.)

Kuitenkin on huomioimisen arvoista, että tekijät eivät varsinaisesti ole alkujaan hakeneet tätä symbolistista yhteyttä koko novellikokoelman nimen ja sen sisällön välillä kuvaten sitä ”eläintarhan”

kautta, vaan ensimmäinen peruste nimivalintaan on liittynyt yksinkertaisesti sopivimman vaihtoehdon löytämiseen. Vasta heidän pyöriteltyään nimeämisvaihtoehtoja ja liitettyään otsakkeen edes mielikuvien tasolla sitä seuraavaan tekstiin, kokoelman sisältö on alkanut konstruoitua otsakkeen mukaiseksi erilaisten tarinoiden kimaraksi.

Ilmiö, jossa otsake saa syvemmän merkityksen teoksen sisällön kautta eli värittyy toimijan tulkinnassa siten, että leipäteksti alkaa antaa sille merkityksiä, kuvaa Keskisen (1993, 153) ehdottamaa transaktiota eli vastavuoroisuutta peritekstin ja sen kohdetekstin välillä. On kuitenkin tärkeää huomata, että tässä tapauksessa kyse ei ole siitä, että otsake kokoaa teoksen ainoastaan lukijan tulkintaan, vaan se tuntuu aiheuttavan saman reaktion myös tekijöissä. Toisaalta Taivaalta pudonnut eläintarha -otsake suo siis mahdollisuuden oletukseen, että teos on sisällöllisesti monimuotoinen, ja toisaalta se puolustaa tuota teoksen rakennetta siten, että kukaan toimijoista ei kyseenalaista kirjan sisäistä yhtenäisyyttä. Taivaalta pudonnut eläintarha -nimi luo siis yhtenäisyyttä novelleille ilmaisemansa erilaisuuden kautta.

Kirjailijahaastattelussa Jääskeläinen kiteyttää vielä novellikokoelman otsakkeen merkitystä kuvaamalla niitä odotuksia, joita hän toivoisi sen herättävän lukijassa toteamalla, että ”[u]nenomaisia, mielikuvitusta kiihottavia ja sopivaa lukijakuntaa lukemaan houkuttelevia piirteitähän siihen [otsikkoon] on ladattu (Liite 1, 4)”. Jääskeläisen toteamus siis vahvistaa ajatusta siitä, että novellikokoelman nimenä otsake Taivaalta pudonnut eläintarha on ennemminkin symbolinen kuin suora otsikko. Toisaalta on huomionarvoista, että kokoelmateoksen otsikon – sen yrittäessä jollakin lailla luonnehtia kaikkia teoksen tarinoita – olisi hankalaa olla suora otsake. Näin siksi, että novellikokoelmissa tarinat harvoin kiinnittyvät yhteen merkittävällä tiiviydellä ja niiden joukoksi kokoaminen on ennemminkin keinotekoista, kuten Genette (1997b, 312) muistuttaa kuvatessaan kokoelmateoksen sisäisiä otsakkeita.

82 Taivaalta pudonnut eläintarha -teoksen sisäinen monimuotoisuus, jota tekijät ovat yrittäneet välittää lukijalle ”eläintarhan” symboliikan kautta, onkin siis kenties tärkein ja yhtenäisin otsakkeen tulkinta, joka ei kuitenkaan toteudu lukijan tulkinnassa ilman tarkentavaa alaotsaketta Novellikokoelma tai tuntemusta teoksen sisällöstä. On kuitenkin hyödyllistä pitää mielessä, että tekijöiden intentio teoksen otsakkeen ja sisällön suhteesta on rakentunut heidän omassa tulkinnassaankin vasta näiden objektien yhteen liittämisen seurauksena johtuen mahdollisesti siitä, että kokoelmateokset ovat aina eräällä lailla tuotetumpia ja yhteen pakotetumpia kuin esimerkiksi romaanit, joiden yhtenäinen tarina on kenties helpompi tiivistää muutamaan sanaan. Onkin ongelmallista, kuinka yhden nimen avulla voisi kuvata kokonaista tekstilaumaa, minkä vuoksi arvioisin toimijoiden tulkintoihin perustuen, että Taivaalta pudonnut eläintarha suoriutuu koko teoksen ilmentämisen funktiosta melkoisen hyvin juuri sisältöä symbolisesti kuvaavan otsakkeensa avulla.