Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

tarpeel-lisuus

Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako

EU:n ja Korean tasavallan välillä tehty va-paakauppasopimus on luonteeltaan niin sa-nottu sekasopimus, joka sisältää sekä unionin että jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia määräyksiä. Jotkut näistä määräyksistä kuu-luvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan, toiset taas unionin ja sen jäsenvaltioiden jaet-tuun toimivaltaan. Osassa nyt esillä olevan sopimuksen kattamista kysymyksistä toimi-valta kuuluu yksinomaan jäsenvaltioille.

Eduskunta hyväksyy tällaisen sopimuksen vakiintuneen käytännön mukaan vain niiltä osin, kuin se kuuluu Suomen toimivaltaan

(esim. PeVL 6/2001 vp, PeVL 31/2001 vp, PeVL 16/2004 vp, PeVL 24/2004 vp).

Toimivallan jako ei ole yksiselitteinen, ja kysymys siitä, miltä osin kolmansien maiden kanssa tehtävät sopimukset kuuluvat jäsen-valtion ja miltä osin unionin toimivaltaan, on Lissabonin sopimuksen voimaantultua 1 päi-vänä joulukuuta 2009 unionin oikeuden uu-dessa kehitysvaiheessa. Lissabonin sopimuk-sella unionin yksinomaisen toimivallan ala laajeni ja kattaa tällä hetkellä tavarakaupan ohella palveluiden kauppaa, ulkomaisia suo-ria investointeja sekä teollis- ja tekijänoike-uksien kaupallisia näkökohtia koskevia ky-symyksiä (SEUT 207 artikla). Unionilla on sopimuksen kauppaa koskevien määräysten osalta toimivaltaa (II luku/ tavaroiden kansal-linen kohtelu ja markkinoillepääsy, III luku/

kaupan suojakeinot, VII luku/ palvelukauppa, sijoittautuminen ja sähköinen kauppa, IX lu-ku/ julkiset hankinnat, X lulu-ku/ teollis- ja teki-jänoikeudet, XI luku/ kilpailu ja XIII luku/

kauppa ja kestävä kehitys). Toimivallan ja-kautuminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä.

Sopimuksessa ei ole määräyksiä, jotka osoit-taisivat, miten toimivalta tarkkaan ottaen ja-kautuu. Suomessa voi myös edelleen olla ja onkin voimassa lain säännöksiä myös unio-nin toimivaltaan kaupan osalta yleisesti kuu-luvilla aloilla.

Vaikka kauppapolitiikka laaja-alaisesti kuuluu unionin toimivaltaan, sopimus sisäl-tää myös osin jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä. Tällaisia kysymyksiä voidaan katsoa sisältyvän palvelukauppaa, si-joittautumista ja sähköistä kauppaa käsittele-vän VII luvun määräyksiin siltä osin, kun nämä koskevat kuljetuspalveluja, sekä X lu-vun teollis- ja tekijäoikeuksiin liittyviin mää-räyksiin, erityisesti kun nämä koskevat ri-kosoikeudellista täytäntöönpanoa. Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaan X lukuun sisäl-tyvä 10.2. artiklan (velvoitteiden luonne ja soveltamisala) 1 kohta sisältää viittauksen TRIPS-sopimukseen, joka on tehty sekaso-pimuksena ja joka sisältää muun muassa ri-kosoikeudellista sääntelyä. Tällainen rikosoi-keudellinen sääntely kuuluu lähtökohtaisesti unionin ja jäsenvaltioiden jaettuun toimival-taan. Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan ole halun-neet unionin käyttävän rikosoikeudellista toimivaltaansa. Sopimuksen 10.2. artiklan 1

kohdan määräys kuuluu näin ollen jäsenval-tioiden toimivaltaan.

Myös VIII luvun maksuja ja pääomanliik-keitä koskevien määräysten osalta toimival-lan voidaan katsoa olevan luonteeltaan jaet-tua unionin ja jäsenvaltioiden välillä muun muassa SEUT 63–66 ja SEUT 144 artiklojen perusteella. Sopimuksen VIII luvun 8.1 (juoksevat maksut) ja 8.2 (pääomanliikkeet) sekä 8.4 (suojatoimenpiteet) artiklojen mää-räykset perustuvat soveltuvin osin SEUT 63–

66 artikloihin ja mahdollistavat näiden nou-dattamisen. Jäsenvaltioilla on mainittujen ky-symysten osalta edelleen toimivaltaa. Sopi-muksen määräykset eivät kuitenkaan rajoita jäsenvaltioilla SEUT 63–66 ja SEUT 133 ar-tiklojen mukaan olevia oikeuksia. Lisäksi hallintomenettelyitä koskevat XII lukuun si-sältyvät 12.3–12.8 artiklat kuuluvat jäsenval-tioiden toimivaltaan.

Kulttuuriyhteistyötä koskevan pöytäkirjan tietyt määräykset kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tällaisia ovat määräykset siitä, että osapuolet helpottavat taiteilijoiden ja kulttuuriammattilaisten koulutusta sekä li-säävät yhteyksiä näiden välillä lainsäädän-tönsä mukaisesti (4 artiklan 3 kohta), kannus-tavat tekemään audiovisuaalialaa koskevia yhteistuotantosopimuksia jäsenvaltioiden ja Korean tasavallan välillä (5 artiklan 2 kohta), pyrkivät tukemaan toisen osapuolen audiovi-suaalisia teoksia järjestämällä muun muassa festivaaleja ja seminaareja (6 artikla 1 kohta), edistävät yhteistyötä yleisradiotoiminnan alalla (6 artiklan 2 kohta) ja pyrkivät helpot-tamaan muun muassa teknisten laitteiston vuokrausta audiovisuaalisten teosten luomis-ta varten ja audiovisuaalisten arkistojen digi-talisointia (6 artiklan 4–5 kohta). Lisäksi pöytäkirjan määräykset siitä, että osapuolet edistävät esittävien taiteidenharjoittajien yh-teyksiä, yhteistuotantohankkeita ja kansain-välisten teatteritekniikkastandardien kehittä-mistä sekä julkaisujen vaihtoa lainsäädäntön-sä mukaisesti (8 ja 9 artikla) kuuluvat jäsen-valtioiden toimivaltaan. Edelleen määräykset osapuolten toimista edistää muun muassa kulttuuriperintökohteiden ja historiallisten muistomerkkien suojelua koskevan asiantun-temuksen ja parhaiden käytänteiden vaihtoa kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan (10 ar-tikla).

Lainsäädännön alaan kuuluvat sopimusmää-räykset

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset vel-voitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustus-lakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväk-symistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainväli-sen velvoitteen määräykset. Sopimukkansainväli-sen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoit-tamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksi-lön oikeuksien tai velvollisuuksien perustei-ta, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asi-asta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai so-pusoinnussa Suomessa lailla annetun sään-nöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Palvelukauppaa, sijoittautumista ja säh-köistä kauppaa käsittelevän VII luvun sekä liitteen 7-A määräysten kuljetuspalveluja koskevista osista säädetään Suomessa muun muassa elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetussa laissa, merilaissa, rautatielaissa, joukkoliikennelaissa, kaupallisista tavaran-kuljetuksista tiellä annetussa laissa ja taksi-liikennelaissa. Kyseiset määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta eivät edellytä lainsäädännön muuttamista. Sopimuksen puitteissa tehdyt velvoitteet rajaavat osittain mahdollisuuksia muuttaa näiden lakien sisäl-töä.

Maksuja ja pääomanliikkeitä koskevien VIII luvun 8.1–8.2 artiklaan sisältyvien mää-räysten kattamista asioista säädetään Suo-messa muun muassa maksupalvelulaissa ja ulkomaisten yritysostojen seurannasta anne-tussa laissa. Määräykset kuuluvat dännön alaan, mutta eivät edellytä lainsää-dännön muuttamista.

Teollis- ja tekijänoikeuksia koskevaan X lukuun sisältyvien määräysten kattamista

asioista säädetään Suomessa muun muassa yksinoikeudesta integroidun piirin piirimal-liin annetussa laissa, tekijänoikeuslaissa ja patenttilaissa. Kyseiset määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, mutta eivät edellytä lainsäädännön muuttamista. Samoin rikoslain rangaistussäännösten voidaan katsoa täyttä-vän X luvun 10.54–10.61 artiklaan sisältyvät velvoitteet.

Hallintomenettelyitä koskevat, XII luvun 12.3–12.8 artiklaan sisältyvien määräysten kattamista seikoista säädetään Suomessa muun muassa hallintolaissa, hallintolainkäyt-tölaissa, julkisuuslaissa, kielilaissa, Saamen kielilaissa sekä sähköisestä asioinnista viran-omaistoiminnassa annetussa laissa. Määräyk-set kuuluvat täten lainsäädännön alaan, mutta eivät edellytä lainsäädännön muuttamista.

Hallituksen esityksen liitteeksi ei ole otettu lainkaan vapaakauppasopimuksen liitteitä 2A-4 ja 7B-14C eikä pöytäkirjoja I-II, joiden sisältöä on kuitenkin selostettu yksityiskoh-taisissa perusteluissa. Vakiintuneen käytän-nön mukaan eduskunta hyväksyy kansainvä-liset sopimukset kokonaisuudessaan (esim.

PeVL 13/2008 vp ja PeVL 5/2007 vp), mikä vastaa myös perustuslain 94 §:n 1 momentin sanamuotoa. Perustuslakivaliokunta on kui-tenkin katsonut, että ei ole ehdotonta estettä sille, että eduskunnan hyväksyminen rajataan joissakin tilanteissa koskemaan vain edus-kunnan hyväksymistä vaativia velvoitteen määräyksiä. Valiokunnan mielestä tällaisesta poikkeuksellisesta tilanteesta voi olla kyse ainoastaan, jos eduskunnan hyväksymistä vaativa velvoitteen osa muodostaa sen muista osista selvästi erillisen ja niistä niin teknisesti kuin asiallisesti riippumattoman kokonaisuu-den. Eduskunnan hyväksymisen ulkopuolelle teknisesti rajattavissa oleviin velvoitteen osiin ei voi sisältyä lainsäädännön alaan kuu-luvia - eikä niihin vaikuttavia - tai muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyk-siä (PeVL 18/2002 vp ja PeVL 16/2008 vp).

Kyseessä olevat hallituksen esityksen ul-kopuolelle jätetyt liitteet ovat luonteeltaan lähinnä teknisiä. Liitteiden jättämistä halli-tuksen esityksen ulkopuolelle voidaan perus-tella myös sillä, että eduskunta hyväksyy se-kasopimukset vakiintuneen käytännön mu-kaan vain niiltä osin kuin ne kuuluvat Suo-men toimivaltaan. Koska nyt kyseessä olevat

liitteet kuuluvat unionin toimivaltaan, eivät ne vaadi eduskunnan hyväksyntää.

Hallituksen käsityksen mukaan vapaa-kauppasopimuksen liitteet 2A-4 ja 7B-14C sekä pöytäkirjat I-II muodostavat siten sellai-sen edellä selostetun perustuslakivaliokunnan käytännön mukaisen teknisesti ja asiallisesti eriävän osion, joka ei sisällä lainsäädännön alaan kuuluvia - eikä niihin vaikuttavia - tai muutoin eduskunnan hyväksymistä vaativia määräyksiä, joka voidaan jättää hallituksen esityksen ulkopuolelle.