Charles Figley (1999, 20) painottaa empatian olevan pääkeino auttaa traumatisoitunutta ihmistä, koska asiakkaan näkökulman ymmärtämisen avulla voidaan arvioida autettavan ongelma ja valita siihen sopiva auttamisen tapa. Empatian kyvyn avulla työntekijä saavuttaa traumatisoituneen asiakkaan näkökulman tapahtumista, jonka seurauksena työntekijällä on itselläänkin vaara traumatisoitua. Toissijaisen traumatisoitumisen tutkimuksen mukaan empatia on avain tekijänä trauman kokeneen henkilön kokemusten ”imeytymisessä”
toissijaiselle trauman uhrille.
Kysyttäessä empatian merkityksestä kriisityössä, useat haasteltavat sanovat sen olevan peruslähtökohta kriisityön tekemisessä. ”Minusta se on se perusta, empatia ja semmonen aito läsnäolo, että asiakas ylleensä rohkenee kertoa asiansa avoimesti. Semmonen aktiivinen kuuntelu. Kyllä ne on ihan niitä perusasioita.”
Asiakkaan kohtaaminen ja luottamuksen rakentuminen perustuvat joidenkin haastateltavien mukaan juuri kriisityöntekijän empatian kykyyn. Yksi haastateltava arvelee empaattisen suhtautumisen merkityksen korostuvan nimenomaan lyhyen aikaa kestävissä hoitosuhteessa,
koska silloin on tärkeää kyetä luomaan luottamuksellinen ja puhumiselle avoin ilmapiiri nopeassa ajassa.
”Ja ehkä tässä tämmösessä lyhyessä hoitotyössä se vielä korostuu sen puolesta, että aika nopeesti pitää pystyä luomaan itsestään sellainen vaikutelma, että et on turvallista puhua. Et se liittyy luottamuksellisuuteen ja kaikkeen.”
”Kyl se varmaan vaan ihan semmoisena lähtökohtaisena ajatuksena, että jos joutuu jollenkin ihmiselle henkilökohtaisia asioita kertomaan niin kyllä sitä niinkun toivoo, että se ihminen on empaattinen ja jotenkin supportiivinen ja kannustava. On se mikä asia tahansa. Kyl mä luulen, et sillä keskimäärin kuitenki aika iso merkitys on.”
Kathleen Kirby (2008) kirjoittaa työntekijän empaattisen suhtautumisen vähentävän asiakkaan kokemaa henkistä alakuloisuutta ja ahdistuneisuutta sekä helpottavan yksilön kokemusten emotionaalista jälleenkäsittelyä. Empaattisuus mahdollistaa oppimiskokemuksen, jonka kautta yksilön ajattelu voi muuttua rakentavaan suuntaan ja lisätä yksilön omaa kokemusta merkityksellisyydestä. Vastaanotettu empatia voi vahvistaa tunteiden ja käyttäytymisen totuudenmukaisuutta sekä auttaa yksilöä kehittymään ihmissuhteissaan omien tunteiden ja tarpeiden ilmaisijana. (emt.)
Arthur Bohart ja Karen Tallman kirjoittavat Kirbyn (2008) mukaan terapian perustuvan pohjimmiltaan asiakkaan aktiiviseen itsensä parantamisen tukemiseen ja kannustamiseen.
Terapia toimii opettavaisena prosessina, jonka avulla asiakas kykenee ottamaan omat sisäsyntyiset voimavaransa käyttöön kasvun ja muutoksen aikaansaamiseksi. Empatia edesauttaa asiakasta avoimuuteen ja sitoutuneisuuteen suhteessa oppimisprosessiin. (emt.)
Yksi haasteltava arvelee työntekijältä saadun empatian merkityksen vaihtelevan asiakkaan mukaan. Hän kokee, että joidenkin asiakkaiden kohdalla työntekijän osoittamalla empatialla on suuri merkitys heidän selviytymiselleen kun taas toisten kohdalla empatialla ei ole niinkään suurta merkitystä.
”Mä luulen, että toisten asiakkaitten kohalla se apu, mitä he saa, niin he saa nimenomaan siitä empatiasta ja myötäelämisestä. Se on se, minkä he nappaa ja se minkä avulla he sitten pärjää. Sitten on asiakkaita, joitten kanssa sillä on hirveen vähäinenkin merkitys. Ei he tuu empatiaa hakemaan, vaan he tulee hakemaan ratkasua johonki ongelmiin. Ja silloin se voi olla hyvin vähäinenkin se merkitys, että se vaihtelee paljon.”
Kaiken kaikkiaan haastateltava kuitenkin antaa suuren painoarvon työntekijän empatian kyvylle ja ajattelee sen hyödyttävän asiakasta. Lisäksi haastateltava toteaa, ettei hän itse halua työskennellä ihmisten kanssa kylmästi.
”Kun mä luulen, että asiakastakin hyödyttää se, että sen ei tarvi nahan alle mennä, mut et kyllä sen täytyy siinä iholla kuitenkin jollain tavalla olla. Semmonen kovin kylmä ja kliininen työskentely, ni ei se ainakaan sovi minulle. En mä oikeen halua ihmisten kanssa tehä silleen työtä.”
Vaikka empatian kyky ja sen ilmaiseminen ovat kriisityössä keskeisessä osassa, haastateltavat tuovat esille myös siihen liittyviä haasteita. Alla olevassa lainausesimerkissä haastateltava kuvailee empatian tarkoittavan kokonaisvaltaista kiinnostuneisuutta asiakkaan tilanteeseen ja ilmaisee sen vaativan paljon voimavaroja työntekijältä. Tämän vuoksi empaattinen asiakkaan kohtaaminen liittyy oleellisesti myös yleisempään työntekijän jaksamiseen.
”Se on tosi tärkee, mut se on kauheen vaikee.. Niinkun työntekijän itsensä näkökulmasta.
Siinä näkee aika selvästi oman jaksamisen semmosia tasoja, koska ei ihminen oo joka päivä samanlainen jaksamiseltaan. --Se ei oo vaan kauniita ilmeitä ja läsnäoloa vaan mun mielestä empaattisuus on semmosta kauheen kokonaisvaltaista, laaja-alaista suhtautumista sen asiakkaan tilanteeseen. Semmosta kiinnostuneisuutta. Ja tuota, se vaatii aika paljon paukkuja.”
Myötäelävän vuorovaikutuksen mallia 60-luvulta lähtien kehittänyt ja opettanut psykologian tohtori Marshall Rosenberg (2001, 121-122) määrittelee empatian olevan toisen ihmisen kokemisen kunnioittavaa ymmärtämistä. Hän näkee läsnäolemisen kyvyn olevan perusta myötäelämiselle, jolloin myötäeläjä keskittyy vain olemaan tilanteessa tekemättä yhtään mitään. Lainaten kiinalaisen filosofin Chuangtsen sanoja Rosenberg määrittää todellisen empatian vaativan toisen ihmisen kuuntelemista koko olemuksella, jolloin ihminen kykenee tyhjentämään täysin oman mielensä ja aistinsa. Myötäelämiseen kykenee vasta sitten, kun pystyy päästämään irti kaikista toista ihmistä koskevista ennakkokäsityksistä ja arvioista.
Ranskalainen kirjailija Simone Weil kuvaa kärsivälle ihmiselle koko huomionsa antamisen olevan harvinainen ja vaikea taito, jopa ihme (Rosenbergin 2001, 122 mukaan). Rosenberg (2001, 123-124) kirjoittaa ammattikseen ihmisiä auttavien olevan erityisen alttiita uskomukselle, jonka mukaan heidän tulisi korjata toisen ihmisen tilanne tai saada toinen tuntemaan olonsa paremmaksi. Tämä uskomus on Rosenbergin mielestä erittäin tehokas tapa estämään myötäelävää mukana olemista toisen ihmisen kokemuksessa.
Empatian uhkaa voimavaroja silloin, jos työntekijä ei kykene pitämään riittävää etäisyyttä asiakkaan asioihin. Yksi haastateltava tuo esille, että työntekijän tulee yhtäaikaisesti olla empaattinen, mutta samalla varoa olemasta liian myötätuntoinen asiakasta kohtaan.
”Sen kans pittää olla varovainen. Siis empatiaa pitää olla, mutta ei piä olla liian myötätuntonen. Sit se viepi omat voimavarat, jos ei pysty tekemään selvää eroo siitä, että onko nämä nyt minun asioita vai asiakkaan asioita.”
Rosenbergin (2001, 124) mukaan empatia voidaan erottaa järjellisestä ymmärtämisestä sekä sympatiasta. Älylliseen ymmärtämiseen liittyy asiakkaan ongelmatilanteen lisätietojen kysely tilanteen arvioimiseksi ja tilanteen helpottamiseksi. Sympatiaa tarjotessaan ihminen puolestaan alkaan tuntemaan toisen ihmisen esille tuomia tunteita. Yksi haastateltava ilmaisee, että työntekijä voi olla empaattinen mutta ” tämä ei tosiaan voi olla semmosta sydänverellä tekemistä.” Ja lisää vielä:
”Sitä ajatellaan että, jotta voi olla empaattinen tai jotta voi auttaa toista niin pitää mennä ite hirveen syvälle siihen asiaan. Mutta ei ne ole taas sen työntekijän asioita eikä se hyödytä sitä asiakasta myöskään, jos työntekijä jotenkin itkee hänen kanssaan. Ei se vie sitä asiaa millään tavalla eteenpäin.”
Tässä esimerkissä korostuu kriisissä olevan ihmisen auttamisen mahdottomuus silloin, jos työntekijä suhtautuu kohtaamansa asiakkaan asioihin ja tilanteeseen liian myötäelävästi.
Asiakastilanteessa esille nousevien tunteiden jakaminen yhdessä asiakkaan kanssa ei auta asiakasta ja johtaa pian työntekijän omaan uupumiseen.
”Jos on asiakkaana viis ihmiselämän kokoista katastrofia ja se kaikki pelko, kauhu ja epätoivo tai muu viiteen kertaan päivässä. Et jos niihin tunteisiin osallistuu, niin siinä polttaa ittensä loppuun viikossa.”
Empatia ja aito läsnäolo toimivat kriisityön lähtökohtana. Työntekijän ilmaisema empatia edesauttaa luottamuksen rakentumista ja auttaa asiakasta puhumaan hankalista ja henkilökohtaisista asioista. Empatian merkitys vaihtelee myös asiakkaan mukaan, koska jotkut asiakkaat kaipaavat enemmän tietoa ja ratkaisuvaihtoehtoja elämäntilanteen selvittämiseen kuin työntekijän ilmaisemaa empatiaa.
Empaattinen asiakkaan kohtaaminen vaatii työntekijältä paljon voimavaroja. Rajan tekeminen itsensä ja asiakkaan välille on tärkeää siksi, että empaattinen asiakkaan ymmärtäminen ei muutu sympaattiseksi myötäelämiseksi.
6 KRIISIAUTTAMISEN VAIKUTUS TYÖNTEKIJÄÄN
Empatian kyvyllä on tärkeä merkitys kriisityöntekijän ja kriisiasiakkaana olevan ihmisen välisessä vuorovaikutussuhteessa, mutta liiallinen myötäeläminen asiakkaan tilanteeseen voi kuitekin olla uhka työntekijän omalle jaksamiselle ja hyvinvoinnille. Tämän luvun tarkoituksena on tarkastella, mitkä työtilanteet aiheuttavat kriisityöntekijöille myötätuntostressiä ja millaisina reaktioina myötätuntostressi ilmenee. Luvussa tarkastellaan myös kriisityön tekemisen vaikutuksia työntekijän arvomaailmaan sekä käsityksiin itsestä, elämästä ja toisista ihmisistä. Lisäksi selvitetään, mitkä asiat ovat kriisityöntekijöiden kokemuksen mukaan kuormittavinta kriisityön tekemisessä ja kuinka kuormittuneisuus ilmenee työntekijän vapaa-ajalla.