Personointi

DVB-datan rajoitettu siirtokapasiteetti vaatii, että personointi toteutetaan mahdollisim-man pitkälti paikallisesti eikä asiakaskohtaisilla lähetyksillä. Asiakasprofilointi toteute-taan karkealla tasolla suodattamalla DVB-lähettestä digitaalivastoteute-taanottimen tai PC:n tallennusvälineelle asiakkaan haluamat osat. Tämän sisältösuotimen parametrien arvot asiakas ilmoittaa palveluntarjoajalle eri tavalla, puhelimitse, internetin kautta tai digi-taalivastaanottimen omalla paluuyhteydällä. VTT:n kehittämässä IMU-järjestelmässä [Glödstaf 1999] on esimerkkejä siitä, kuinka personointi tiedontuottajan, aihe-alueen, aikavälin ja sisällön suhteen voi tapahtua WWW:ssä. Personointi suotimen avulla vai-kuttaa siirrettävän tiedon kehystämiseen sekä siirtoformaattiin. Jaettavassa datassa on oltava palvelua kuvaavaa metadata suotimen ymmärrettävässä muodossa. Tässä per-sonoinnissa voidaan myös hyödyntää DVB:n omia valtuutusmekanisemeja (Conditional Access).

Tarkempi personointi voidaan tarvittaessa toteuttaa paikallisesti tallennetun aineiston sisällä. Voidaan esimerkiksi määritellä oman suosikkikiekkoilijan kanavaa, johon ke-rääntyy hänestä kertovia TV-leikkeitä ja lehtikirjoituksia, kuten IMU-järjestelmässä.

Tämä hienojakoisempi paikallinen personointi voidaan toteuttaa ainakin kahdella eri tavalla: Ensimmäisessä vaihtoehdossa tehdään tietokantakäsittely paikallisesti. Sitä varten metadatan olisi hyvä sisältää otsikon, tiedontuottajan ja tekijän nimet, aika, aihe-alue ja sisältöä kuvaavat avainsanat. Sisällöntuottajien kesken on sovittava metadatan rakenteesta, jotta tämä olisi mahdollista. Toisessa vaihtoehdossa lähetetään kaikille yh-teisen datan lisäksi henkilökohtainen linkkisivu, jota kautta saa datan personoidusti suo-datettuna ja yhdisteltynä.

Tarkin personointi saavutetaan, kun asiakkaiden käyttäytymistä eli henkilökohtaista kiinnostusta eri aihealueisiin seurataan ja kiinnostusprofiilia hienonnetaan tämän perus-teella. Nämä käytön seurantatiedot pysyvät ainoastaan paikallisessa muistissa eivätkä välity digitaalivastaanottimen tai PC:n ulkopuolelle.

ääntä ja videota sisältäviä multimediaesityksiä. Sisällöt noudattavat DVB-konsortion ehdottamaa Multimedia Home Platform API -rajapintaa, joka valmistunee standardiksi vuonna 1999. Luontevaa olisi, että myös WWW-sivujen esitystä tuettaisiin, vaikkei se kuuluisikaan API-rajapintaan. Sisältöpalvelut ovat joko avoimia tai suljettuja. Suljetut palvelut voi olla maksullisina, jolloin alusta tukee verkkorahaa sekä verkossa tapahtuvia tili- ja luottosiirtoja. On myös huomioitava alueellista jakelua sekä eri jakeluaikoja. Osa sisällöistä voidaan jaella öisin, ja prime timen aikana siirretään vain päivityksiä, kuten tuoreet uutiset. Siirrettävä dataa puskuroidaan sekä lähetys- että vastaanottopäässä, jol-loin hyödynnetään vaihteleva kanavakapasiteettia.

Asiakkaalla tulee olla oman käyttöliittymänsä kautta erilaisia työkaluja käsitellä paikal-liseen massamuistiin tallennettuja tiedostoja, esim. tuhota ja siirtää niitä. Esim. ilmoi-tuksille tai tarjouksille pitäisi pystyä määrittelemään myös elinikä, jonka jälkeen doku-mentti automaattisesti häviää massamuistista.

8.3 Kokeiltavat palvelut

Kuten luvussa 6 todettiin, suuria yleisöjä kiinnostavat tarjontapalvelut soveltuvat par-haiten DVB:n datajakeluun. Sisällöntuottajien ja internet-operaattorin emopalvelimet eli portaalit, kuten Soneran Keskuskatu (http://www.inet.fi), HPY:n Kolumbus aloitussivut (http://www.kolumbus.fi) tai MTV3:n (http://www.mtv3.fi) ja YLE:n (http://www.yle.fi) kotisivut, tarjoavat kattavimman mahdollisuuden kotimaisiin tarjontapalveluihin. Tar-jontapalvelun paketti koostuisi sopivasta määrästä hierarkiatasoja alkaen pää- eli juu-risivusta. Palvelussa voidaan tarjota joko portaalit sellaisenaan tai aihepiireittäin yhdis-tettynä. Tällainen WWW-aineiston keräily helppokäyttöiseksi paketiksi on demonstroitu VTT:n IMU-järjestelmässä. Paketti päivittyisi koko vuorokauden ympäri. Palvelun käyttöliittymä olisi mahdollisimman helppokäyttöinen.

Portaalien omistajat sopisivat DVB-multipleksien hallinnoijan/hallinnoijien kanssa kelusta. Sopiminen helpottuu, sillä tahot ovat osittain samoja. Mikäli multipleksit ja-kautuisivat YLE:lle, Alma Medialle ja Helsinki Medialle, YLE luonnollisesti lähettäisi oman portaalin omassa multipleksissa, Alma Media oman portaalin omassa multiplek-sissa ja Helsinki Media omassaan. Muut portaalit vuokraisivat jakelukapasiteettia multi-pleksin hallinnoijilta.

Portaalien kiinnostavimpia osia ovat ajankohtaiset uutiset. TV-yhtiöt ovat tässä avain-asemassa, koska ne pystyvät helposti tuottamaan multimedia-uutiset olemassa olevasta aineistostaan. Persoinoitavat multimedia-uutiset, jotka koostuvat sekä lehti- että TV-aineistosta, on myös demonstroitu IMU-projektissa. Yksi mahdollinen multimedia-paketti koostuu myöhäisillan ja mahdollisesti varhaisaamun TV-uutisista, joihin

kytke-tään alkuyöstä valmistuvat lehtijutut. Yön yli toimitettava paketti olisi aamulla valmiina ja personoituna odottamassa katsojaa hänen digitaalivastaanottimessaan. Tästä voitaisiin luoda päivitettyjä versioita pitkin päivää.

Portaalien IP-pohjaiseen välittämiseen ei liittyne merkittäviä tekijänoikeuskysymyksiä, sillä DVB-vastaanotin voidaan tällöin rinnastaa www-selaimeen.

Mielenkiintoinen mahdollisuus voisi olla portaalien tilaaminen asiakaslähtöisesti, mikä monipuolistaisi DVB:n kautta tarjottavia palveluja. Miten, millaisilla pelisäännöillä ja miten rahoittaen tällainen jakelu saataisiin toteutettua, olisi varmasti pohdinnan arvoista.

Yrityksille on tarjottava mahdollisuus mainostaa tuotteitaan DVB-datan kautta. Integ-roitaessa internetin sähköisiä markkinoita DVB:iin on avainasia automatisoida toimin-toja palveluiden tuotantopuolella. Teknisesti automatisointi on toteutettava niin, että kuvan ja äänen laatu säilyvät siedettävinä.

DVB-datapalvelu voisi tarjota sähköpostipalvelun, jopa koputuspalvelulla höystettynä, tai pelkän koputuspalvelun.

Julkinen tiedottaminen esimerkiksi työpaikoista voisi kuulua järjestelmän piiriin. Vaikka jo nykyinen teksti-TV hoitaakin tämän tietyssä määrin, tarjoaa DVB paljon laajemman tiedon-siirtomahdollisuuden sekä paikallisen tai internet-pohjaisen hakumahdollisuuden.

Järjestelmässä pyritään kokeilemaan myös alueellisia palveluja sekä palvelujen alueel-lista tuottamista. Näiden palvelujen kohderyhmät ovat tyypillisesti sellaisilta alueilta, jossa muu laajakaistainen tiedonvälitys on hankalasti saatavilla tai kohtuuttoman kallista.

8.4 Kokeilujärjestelmä

Teknisesti IMU-tyyppiset aktiiviset välipalvelimet hoitavat WWW- ja multimedia-aineiston keräilyn ja muokkaamisen jakelualustan vaatimaan MHP-muotoon. Välipal-velimet voisivat sijaita multipleksihallinnoijien primäärimultipleksien yhteydessä (kuva 8.1). Toinen vaihtoehto on se, että sama välipalvelin palvelee ensi vaiheessa kaikki kolme multipleksia nopeiden datayhteyksien kautta (kuva 8.2). Tässä ratkaisussa syntyy helpommin kapasiteettiongelmia ja kanavakapasiteetin optimaalinen hyödyntäminen

Kuva 8.1. DVB-datajakelun kokeilujärjestelmä, jossa välipalvelimet on hajautettu mul-tiplekseille.

Kuva 8.2. DVB-datajakelun kokeilujärjestelmä keskitetyllä keräilevällä välipalvelimella.

Yksi esimerkki mahdollisesta reitityksiin liittyvästä ratkaisusta selostetaan jäljempänä tässä kohdassa.

Asiakaspuolella käytetään digitaalivastaanotinta, jossa on tarpeeksi paljon muistia, esi-merkiksi ylimääräisen flash-muistin, kovalevyn tai DVD:n muodossa. Tämän lisäksi kokeillaan DVB-kortilla varustettua mikrotietokonetta.

(YLE)

Väli-palvelin

(Alma Media)

Välipal-velin

(HMC)

Välipal-velin

(YLE)

Väli-(Alma Media)

(HMC)

Kokeiluryhmänä käytetään tarpeeksi suurta – vähintään parisadan käyttäjän – ryhmää.

Koko kokeilun aikana suoritetaan käyttäjätutkimuksia, joihin sisältyvät lokitietojen ke-räilyä ja haastattelut.

Eräs tapa integroida DVB- ja IP-verkon palvelut on esitetty kuvassa 8.3. Siinä on perus-ajatuksena DVB:n IP-avaruuden erottaminen omaksi paikalliseksi osoiteavaruudeksi.

Tämä IP-avaruus on eristetty yleisestä IP-osoiteavaruudesta reitittimien ja palomuurien avulla ja sitä tulee koordinoida keskitetysti. Tästä DVB:n IP-osoiteavaruudesta annetaan jokaiselle digitaalivastaanottimille oma IP-osoite, jonka jälkeen niille voidaan välittää myös osoitteellisia IP-paketteja. Erottaminen yleisestä IP-osoiteavaruudesta on tarpeen yksilöllisten osoitteiden muodostamiseen, sillä yleisestä osoiteavaruudesta on enää vai-kea varata riittävän suurta yhtenäistä osoiteavaruutta.

Tulevaisuudessa IP-osoitteistoa laajennetaan: Yksi vaihtoehto onkin aloittaa laajennetun osoitteiston (IPv6) käyttö nimenomaan DVB:n osoiteavaruudesta, jolloin jokaiseen ko-tiin voitaisiin antaa runsas IP-aliavaruus perinteisten tietoteknisten laitteiden lisäksi vaikkapa valokytkinten ja saunan kiukaan ohjaamiseen. Järjestelmän laajennettavuuden kannalta onkin eduksi, jos jo sitä suunniteltaessa varaudutaan siihen, että kullakin vas-taanottimella on käytettävissään tietty IP-aliavaruus yhden yksittäisen osoitteen sijaan – olkoonpa kyse perinteisestä tai laajennetusta IP-osoitteistosta.

Koska digitaalivastaanottimessa voi olla oma IP-osoitteensa modeemiyhteyttä varten, on käyttäjällä mahdollisuus tehdä sopimus internet-palvelusta periaatteessa minkä ope-raattorin kanssa tahansa, jolloin internet-operaattori voi vapaasti määritellä modeemi-yhteydessä käytettävän IP-osoitteen. Internet-operaattorilla saattaa olla tarjottavana multicast-palvelu ("MR" ja "MT" kuvassa 8.3), jossa sen omaan verkkoon on asennettu erityinen multicast-palvelujen tilauspalvelin. Tähän multicast-tilauspalvelimeen käyt-täjät voivat tehdä tilauksensa multicast-palveluista esimerkiksi WWW-lomakkeella.

Multicast-tilauspalvelin kykenee emuloimaan paikallisverkossa digitaalivastaanottimien multicast-tilauksia ja vastaamaan asiallisesti multicast-reitittimen lähettämiin IGMP:n (kohta 3.3.2) mukaisiin pollauskyselyihin. Sama palvelin voi emuloida digitaali-vastaanottimia myös eri multicast-tiedonsiirtoprotokolliin liittyvissä kuittausmenet-telyissä. UDP/IP-protokollan (kohta 3.3.2) mukainen multicast-data reititetään internet-operaattorin verkosta DVB:n osoiteavaruuteen.

DVB:n IP-osoitteisto saadaan palveluntuottajien ja internet-operaattorien ulottuville

osoitteeseen, mutta tällöin kyseessä ei ole avoimeen IP-protokollaan perustuva yksi-löinti. Varteenotettavana ratkaisuna tähän TV-yhtiön IP-siltauksessa ("S" kuvassa 8.3) voitaisiin tehdä konversio IP-avaruudesta valtuutuskoodiin ja mahdolliseen vastaanot-timen IP-aliavaruuteen: tällöinkin DVB:lle tulisi järjestää oma sisäinen osoiteavaruuten-sa, mutta useimmilla vastaanottimilla voitaisiin pitää kiinteää IP-osoitetta, jopa interne-tin osoiteavaruudesta varattua. Tarkempi kuvaus löytyy liitteestä 1.

Kuva 8.3. Eräs DVB-datajakelun kokeilujärjestelmän IP-reitityksien toteutustapa.

R

VPN = Virtual Private Network R

API Käyttöliittymä M Muisti M

R

Kuvatun kaltaisilla järjestelyillä IP-palveluja ("P" kuvassa 8.3) voi tuottaa mikä tahansa DVB:tä lähettävä TV-yhtiö. Lisäksi palveluja voi tuottaa mikä tahansa internet-operaattori, minkä tahansa tai vaikka kaikkien TV-yhtiöden kanssa, samoin kuin mikä tahansa yritys, jolla on yhteys internettiin. Itse asiassa kokeilujärjestelmästä saattaisi kehittyä hyvinkin mielenkiintoinen infrastruktuuri. Kuvissa 8.1 ja 8.2 esitetty välipalve-lin olisi luontevimmin jompi kumpi kuvan 8.3 laatikossa "ulkopuoliset palveluntuotta-jat" olevista palveluista "P".

Vaikka tässä luonnoksessa onkin kyse onkin avointen standardien soveltamisesta, VTT selvittää kyseiseen järjestelyyn mahdollisesti liittyvät kilpailuoikeudelliset kysymykset.

8.5 Palvelualustan toteutukseen liittyviä kysymyksiä

Määrittelytyössä on otettava kantaa useisiin kysymyksiin:

• Kuinka DVB datapalveluilla edistetään tietoyhteiskuntapalveluiden saatavuutta.

DVB-datapalvelut tietoyhteiskuntapalveluiden tuotannossa on liikenneministeriön raportin mukaan osa YLEn toimintaa? Tietoyhteiskuntapalvelut sisältävät doku-menttien jakelu- ja hallintajärjestelmän olennaisena osana kansalaisten kunnallisten ja valtionpalveluiden elektronista käyttöä. Järjestelmän alle kuuluvia dokumentteja ovat esim. päivähoitopaikkojen hakulomakkeet ja tiedotteet vapaista opiskelupai-koista tai työpaiopiskelupai-koista. Tämä on merkittävä ja DVB-datapalvelupohjaiselle kokeilulle otollinen palvelukokeilumahdollisuus.

• Palvelu-, media-, käyttäjä- tai istuntokohtainen tilastointi on palveluiden kehittämi-sen kannalta oleellinen asia, jolla on yhtymäkohtia palveluiden luokitteluun ja mak-sullisuuteen. Miten yksityisyyden suoja ja tilastotietojen oikea käyttö voidaan yhdis-tää DVB-datapalveluissa.

• Miten suhtaudutaan yritysverkkojen palvelemiseen? Kuten aiemmin on mainittu, geneerisiä erikoisyleisöille tarkoitettuja yrityspalveluja on mahdollisuus toteuttaa, mutta miten niihin suhtaudutaan kokeiluvaiheessa?

• Mitä laskutustapoja ja -luokkia halutaan rakentaa eli alennukset, laskutusperusteet (volyymi, tilatun tuotteen mukaan, laskutusjakso + aikaperuste). Tapoja

datasiirto-• Halutaanko kokeilla erilaisia salausjärjestelmiä esim. sähköpostipalveluille?

• Miten tilaajaksiotto tapahtuu, laitemyyjien kautta, teleoperaattorien kautta, keskite-tysti?

• Voidaanko DVB-välitteisiä portaaleja tilata asiakaslähtöisesti?

• Miten DVB:hen liittyvää IP-osoitteistoa pitäisi koordinoida?

• Tarvitaanko automaattinen MHEG/Java-konversio? Vaikka tulevaisuuden verkoissa tämä funktio olisi tarpeellinen, onko kustannussyistä tarkoituksenmukaista toteuttaa ratkaisua nyt?

Lähdeluettelo

Julkaisut:

Digitaalinen TV ja Suomi. ISSN 0783-2680. Liikenneministeriö, Helsinki 1998

Electronic Programme Guides February 1998. Konferenssijulkaisu. IBC UK Confereces Limited, 1998

Evan, J.-P. (1998). The Multimedia Home Plattform. EBU Technical Review, Spring 1998

Freeman, R. (1998). Telecommunications Transmission Handbook. John Wiley & Sons, Inc, 1998

Glödstaf, H. ed (1999). Integroitu julkaiseminen – tekniikka ja käyttökokemukset. Di-gitaalisen median raportti 2/99. Tekes, Helsinki 1999

Risberg, K. (1998). NorDig-vastaanotin, TK, ISSN1235-4376, joulukuu 1998 Risberg, K. (1998). DVB-multipleksit, TK, ISSN1235-4376, joulukuu 1998 Stadler, E. (1993). Modulationverfahren. Vogel Verlag und Druck KG, 1993 Suomalaisen tiedon valtatien tekninen kehitys. Liikenneministeriö, Helsinki 1997

Standardit ja suositukset:

EN 300 429 Digital Video Broadcasting (DVB); Framing structure, channel coding and modulation for cable systems V1.2.1 (1998-04), European Telecom-munications Standards Institute, Valbonne, Ranska 1998

EN 300 472 Digital Video Broadcasting (DVB); Specification for conveying ITU-R System B Teletext in DVB bitstreams V1.2.2 (1997-08), European Tele-communications Standards Institute, Valbonne, Ranska 1997

ETS 300 421 Digital broadcasting systems for television, sound and data services;

Framing structure, channel coding and modulation for 11/12 GHz satel-lite services, European Telecommunications Standards Institute, Valbon-ne, Ranska 1994

ETS 300 486 Digital broadcasting systems for television, sound and data services;

Specification for Service Information (SI) in Digital Video Broadcasting (DVB) systems, European Telecommunications Standards Institute, Val-bonne, Ranska 1995

ETS 300 744 Digital Video Broadcasting (DVB); Framing structure, channel coding and modulation for digital Terrestial Television (DVB-T), European Te-lecommunications Standards Institute, Valbonne, Ranska 1997

ETS 300 800 Digital Video Broadcasting (DVB); Interaction channel for Cable TV distribution systems (CATV), European Telecommunications Standards Institute, Valbonne, Ranska 1998

ETS 300 801 Digital Video Broadcasting (DVB); Interaction channel through Public Switched Telecommunications Network (PSTN) / Integrated Services Digital Networks (ISDN), European Telecommunications Standards In-stitute, Valbonne, Ranska 1997

RFC 768 User Datagram Protocol. J. Postel. Aug-28-1980. Standard.

(www.cis.ohio-state.edu/htbin/rfc/rfc768.html)

RFC 793 Transmission Control Protocol. J. Postel. Sep-01-1981. Standard.

(www.cis.ohio-state.edu/htbin/rfc/rfc793.html)

RFC 821 Simple Mail Transfer Protocol. J. Postel. Aug-01-1982. Standard.

(www.cis.ohio-state.edu/htbin/rfc/rfc821.html)

RFC 959 File Transfer Protocol. J. Postel, J.K. Reynolds. Oct-01-1985. Standard.

(www.cis.ohio-state.edu/htbin/rfc/rfc959.html)

RFC 1112 Host extensions for IP multicasting. S.E. Deering. Aug-01-1989. Standard.

(www.cis.ohio-state.edu/htbin/rfc/rfc1112.html)

RFC 1323 TCP Extensions for High Performance. V. Jacobson, R. Braden, D. Bor-man. May 1992. Proposed standard.

(www.cis.ohio-state.edu/htbin/rfc/rfc1323.html)

RFC 1889 RTP: A Transport Protocol for Real-Time Applications. Audio-Video Transport Working Group, H. Schulzrinne, S. Casner, R. Frederick & V.

Jacobson. January 1996. Proposed standard.

(www.cis.ohio-state.edu/htbin/rfc/rfc1889.html)

RFC 1890 RTP Profile for Audio and Video Conferences with Minimal Control.

Audio-Video Transport Working Group, H. Schulzrinne. January 1996.

Proposed standard. (www.cis.ohio-state.edu/htbin/rfc/rfc1890.html) RFC 2068 Hypertext Transfer Protocol – HTTP/1.1. R. Fielding, J. Gettys, J.

Mo-gul, H. Frystyk & T. Berners-Lee. January 1997. Proposed standard.

(www.cis.ohio-state.edu/htbin/rfc/rfc2068.html)

RFC 2236 Internet Group Management Protocol, Version 2. W. Fenner. November 1997. Proposed standard.

(www.cis.ohio-state.edu/htbin/rfc/rfc2236.html)

TR 101 194 Digital Video Broadcasting; Guidelines for implementation and usage of the specification of network independent protocols for DVB interactive services V.1.1.1 (1997-06). European Telecommunications Standards In-stitute, Valbonne, Ranska 1997

WWW-sivut:

monet.inria.fr WebCanal Global Information Broadcast, Institut national de recherche en informatique et en automatique, Ranska

www.eutelsat.org European Telecommunications Satellite Organisation, Ranska www.direcpc.com DirecPC Home, Hughes Network Systems (HNS), Ltd, UK www.dvb.org Digital Video Broadcasting, Sveitsi

www.intercast.org Advanced Television Enhancement Forum, USA

www.nortel.com Northern Telecom Limited, Kanada www.tagish.co.uk/ethos/news/lit1/f36e.htm

First Swedish powerline telephony trials. The European Telema-tics Horizontal Observatory Service 05/06/98, UK

www.wavetop.net WavePhore Inc, USA www.vtt.fi/ele VTT Elektroniikka, Suomi

www.vtt.fi/imu Integrated Publishing in Multimedia Networks, VTT Tietotek-niikka, Suomi

www.w3c.org World Wide Web Consortium, USA

Liite 1: Eräs menetelmä DVB:n IP-osoitteiston järjestämiseksi

Tämän luonnoksen tavoitteena on esittää eräs tapa, jolla digitaalivastaanottimille (ja siihen mahdollisesti liitetyille laitteille) voitaisiin lähettää yksilöllisesti kohdennettuja paketteja IP-verkon kautta. IP-paketin välityksen edellytyksenä on, että pakettien lähet-täjä kykenee yksilöimään päässä vastaanottajan tietyn yksilöllisen IP-osoitteen avulla.

Yksilöllisen IP-osoitteen antamiseen kullekin vastaanottajalle liittyy erinäisiä ongelmia:

– nykyisestä internetin osoiteavaruudesta on hankalaa – ellei mahdotonta – saada riit-tävän suurta IP-osoiteavaruutta DVB:n datajakelun käyttöön (miljoonia osoitteita) – vaikka kullekin vastaanottimelle saataisiinkin yksilöllinen osoite, ongelmana on

vastaanotinten konfigurointi. Kuka sen tekee ja mitä tehdään silloin kun vastaanotin joudutaan vaihtamaan?

– IP-numeroiden koordinointi – kuka huolehtii?

– miten yksilöllinen osoite saadaan sopimaan yhteen jo olemassaolevien paikallis-verkkojen kanssa, johon vastaanotin kenties tultaisiin liittämään?

Eräänä ratkaisuna näihin kysymyksiin voidaan ajatella toteutusta, jossa DVB:lle järjes-tetään yleisestä IP-osoiteavaruudesta erotettu verkko. Tämä verkko voidaan jakaa tele-visioyhtiöiden, multipleksin hallinnoijien, internet-operaattoreiden ja ulkopuolisten pal-veluntuottajien kesken reunareitittimien välityksellä. Tällöin DVB:n dataverkko muis-tuttaa yrityksen sisäistä verkkoa ja on tekniseltä toteutukseltaan VPN-verkko (Virtual Private Network). Tähän VPN-verkkoon tuotettujen palvelujen tulee olla lähtöisin ver-kon sisältä. Muutoin kukin palveluntuottaja voi parhaaksi katsomallaan tavalla huolehtia palvelunsa tuotantotekniikasta, samoin kuin tarvittavista tiedonvälitysratkaisuista. Tä-män luonnoksen kannalta on tarpeen ainoastaan todeta, että tarvittava tekniikka on ole-massa ja yleisesti saatavilla.

VPN ratkaisee osoiteavaruuteen liittyvän ongelman, muttei vastaanottimien IP-numeroiden koordinointia ja konfigurointia. Ratkaisuna tähän voidaan harkita menette-lyä, jossa hyödynnetään vastaanottimen yksilöivää, toimikorttiin liitettyä valtuutusme-nettelyä.

Kun vastaanottimille suunnatut IP-paketit saapuvat siihen etäsiltaan jossa ne koodataan DVB-lähetyksen vaatimaan muotoon, paketin osoitteen (eli itse asiassa vastaanottajan)

Etäsiltauksessa itse IP-osoite muunnetaan (normaalitapauksessa) joksikin vakio-osoitteeksi, joka on periaatteessa sama kaikille vastaanottimille. Tällöin kaikki vastaan-ottimet voivat olla tehtaalta lähtiessään identtisiä – niihin voidaan kaikkiin määritellä valmiiksi sama IP-osoite. Konfliktien välttämiseksi tämä vakio-osoite kannattaa varata kansainvälisestä IP-osoiteavaruudesta.

Jos vastaanotin liitetään johonkin olemassa olevaan verkkoon, voidaan etäsiltauksessa IP-osoite muuntaa vakio-osoitteen sijaan vastaanottajan määrittelemäksi osoitteeksi.

Tämä IP-muunnos vaatinee etäsillan konfigurointia käsin, joten se saattaisi olla maksul-linen palvelu. Voidaan olettaa, että sellainen käyttäjä, joka tahtoo liittää vastaanottimen omaan paikallisverkkoonsa osaa muuttaa vastaanottimeen kiinteästi asetetun IP-osoitteen itse määrittelemäkseen osoitteeksi.

Network

Vastaanottimen yksilöinnin suorittaa joka tapauksessa valtuutusavain, joten IP-osoite voidaan vastaanottimessa välittää valtuutuksen auettua semmoisenaan läpi.

Koska normaalivastaanottimen IP-osoite kannatta ottaa yleisestä IP-osoiteavaruudesta ja koska sama osoite voi palvella lähes kaikkia käyttäjiä ja koska pienin yhdellä kertaa varattavissa oleva osoiteavaruus on C-luokan osoitteisto, joka kattaa 254 laitetta, miksi-pä ei vastaanottajille varattaisi samantien kokonaista C-luokan osoitteistoa? Tällöin kus-sakin kodissa voisi vastaanotin voisi välittää tietoa itsensä lisäksi enimmillään 253:een – vaikkapa langattomalla verkolla – verkotettuun laitteeseen. C-luokan osoitteisto käyttö tarkoittaisi käytännössä sitä, että etäsillassa valtuutuskoodi voitaisiin etsiä IP-osoitteen kolme ylimmän tavun perusteella (maskina C-luokan 255.255.255.0) ja alin tavu pääs-tettäisiin vastaanottimelle välitettävään IP-osoitteeseen suoraan. Alla oleva kuva esittää nimenomaan kuvatun kaltaista ratkaisua.

Yhdistämällä IP-osoite valtuutuskoodiin saadaan palveltua yhtä hyvin mummonmökki-läistä kuin yrityksenkin tietoliikennetarpeita.

P.s. Tässä esityksessä käytettiin viitekehyksenä nykyistä nelitavuista IP-osoiteavaruutta.

IP-avaruuden laajentamista suunnitellaan. Järjestelmää laadittaessa kannattaa harkita, pitäisikö DVB:n sisällä suoraan siirtyä laajennettuun osoitukseen (IPv6). Sisäisen ja ulkoisen osoituksen laajuudesta huolimatta mainitun VPN-verkon käyttö on perusteltua jo tietoturvan ja kaistanleveyden hallinnan vuoksi.

In document televisiolähetysten käyttö datajakelussa (sivua 58-0)