• Ei tuloksia

Demonisia orgioita ja painajaisia: keskeiset tapahtumat

3. Elokuvien analyysi

3.1. Rosemaryn painajainen: audiovisuaaliset elementit

3.1.5. Demonisia orgioita ja painajaisia: keskeiset tapahtumat

Muutamat tapahtumat ovat tarinan kannalta keskeisimpiä ja hyödyntävät kirjavan valikoiman pelkistettyjä ja silti hyvin visuaalisia tehokeinoja pelottavan tunnelman luomiseksi. Valtaosa tapahtumista on olemukseltaan hyvin realistisia ja selitettävissä luonnollisesti. Kuitenkin myös tässä aitoutta tavoittelevassa tarinassa on mukana ripaus fantasiaa.178

Erikoistehosteita Rosemaryn painajainen sisältää vain niukasti, mikä tekee niistä entistä vaikuttavampia. Yksi näistä tapauksista on Paholaisen ilmestyminen noitapiirin kutsumana.

Tuolloin elokuva luottaa nopeiden leikkausten kautta välähtävien yksittäisten kuvien ja perinteisen maskeerauksen voimaan. Vanha kehno ei näyttäydy kertaakaan kokonaisuudessaan, vaan hänestä nähdään vain varjoja, nopeasti vilahtavia tummia, karvaisia raajoja ja suoraan kameraan tuijottavat, ristikkäiskuvauksella Rosemaryn kasvojen päälle heijastuvat keltaiset silmät. Hänen todellinen ulkomuotonsa jää arvoitukseksi, mikä on kauhuelokuvan kannalta toimiva ratkaisu: se, mitä ei näe, pelottaa eniten.179

Elokuvan alku antaa viitteitä tulevista tapahtumista, kun Theresa yllättäen tappaa itsensä.

Tämä käynnistää tapahtumien vyöryn, joiden seurauksena Castevetit pääsevät yhä lähemmäs Rosemarya ja täten vaikuttamaan tämän elämään ja tuleviin tapahtumiin. Ennen kuolemaansa

176 Rosemaryn painajainen 1968, 0:00:10

177 Rosemaryn painajainen 1968, 2:10:00

178 Mäyrä 1999, 127 - 129

179 Rosemaryn painajainen 1968, 0:45:15

Theresa on varmistanut Rosemaryn joutumisen Castevetien ja noitapiirin vaikutuksen ulottuville. Itsemurhan syytä ei elokuva kerro, mutta on mahdollista, että sen kautta hän pyrkii sovittamaan tekonsa – kenties Castevetien piiriin kuulumisen tai Rosemaryn pettämisen.180

Myöhemmin Rosemary ja Castevetit vierailevat toistensa luona. Jo ensimmäisellä vierailukerralla katsojalle välitetään uhkakuvia Romanin kertoillessa innokkaasti matkoistaan ja intoutuessaan pilkkaamaan katolista kirkkoa. Uutisissa kerrotaan paavin vierailusta New Yorkissa, mikä avaa Romanin sanaisen arkun ja saa hänet vuodattamaan mustan huumorin maustaman näkemyksensä paavin ja katolisuuden olemuksesta. Avoin hyökkäys kristillistä instituutiota kohtaan ei ollut 1960-luvun Yhdysvalloissa yleinen ilmiö, vaan jo tällä yllättävällä hyökkäyksellä arvostettua organisaatiota kohtaan elokuva luo uhkakuvaa: Castevetien kaltaisille ihmisille perinteiset instituutiot eivät ole pyhiä, joten heiltä voi odottaa mitä hyvänsä.

Samalla elokuva tulee kuvailleeksi melko tyypillistä toimintaa saatanapalvojille, joiden rituaaleihin ovat perinteisesti kuuluneet juuri kristillisten rituaalien ja merkkihenkilöiden avoin halveksunta. Uskonto saa elokuvassa näin voimakkaan sijan, Castevetien pitäessä muiden vakaumusta pilkkanaan omaansa nähden. Rosemaryn yritykset pitää kirkon ja paavin puolta jyrätään nopeasti. Vaikka Romanin purkauksen voi myös nähdä perinteitä kyseenalaistavien uusien aatteiden tuulahduksena, antaa hänen ja vaimonsa ikä ymmärtää kyse olevan jostain vakavammasta kuin vain kyllästymisestä vanhoihin tapoihin.181

Alun ystävällisyyden jälkeen Minnien vierailut muuttuvat Rosemaryn kannalta ahdistavammiksi. Vanhemman rouvan käytös ei suoranaisesti muutu, mutta hänen toistuvat kyläilynsä muodostavat intensiivisyydessään vähitellen tihenevän verkon Rosemaryn ympärille.

Puuttuessaan toistuvasti Rosemaryn arkeen Minnie tulee rikkoneeksi mielikuvan kodista turvapaikkana ulkomaailmalta. Katsoja kokee päähenkilön kautta ahdistusta, kauhun tunkeutuessa oman kodin seinien sisäpuolelle. Sama toistuu myöhemmin lääkärikäyntien aikana. Odottaessaan Sapirsteinin vastaanottoa tannis-juuren haju paljastaa tämän kuuluvan Castevetien salaliittoon, mikä iskee sekä Rosemaryn että katsojan psyykeeseen rajusti, lääkärin kaltaisen luotettavan henkilön osoittautuessa petolliseksi.182

Juhlilla on elokuvassa tärkeä tekijä tulevan loppuhuipennuksen pohjustajina, erityisesti uuden vuoden juhlalla. Perinteiset kristillisen tradition mukaiset juhlat saavat elokuvassa uutta merkitystä. Rosemaryn raskauden alku sijoittuu joulun alle, minkä jälkeen juhlitaan vuoden vaihtumista – alkaa vuosi 1966. Roman nostaa maljan ”vuodelle 66, vuodelle yksi”. Rosemaryn

180 Rosemaryn painajainen 1968, 0:15:25

181 Rosemaryn painajainen 1968, 0:25:05

182 Rosemaryn painajainen 1968

Antikristus-vauvan ajoitetaan näin syntyväksi Jeesuksen jälkeen ja korvaavan hänet.183

Esineiden kautta tapahtuva kiroaminen ja tappaminen ilmenevät elokuvassa vähän kerrallaan. Jo varhain annetaan ymmärtää jotain poikkeuksellista olevan tekeillä ihmisten Rosemaryn ja Guyn ympärillä alkaessa kadota kuvioista. Noituuden kautta Castevetien edustama noitapiiri esittelee perinteisiä noitien taikakeinoja, joilla heidän on kautta aikain uskottu pyrkivän vahingoittamaan kanssaihmisiään. Noitien voima kuvataan pelottavana ilmiönä, jolla on valta taivuttaa ympäröivä todellisuus käyttäjänsä mielen mukaiseksi. Näin noidat poistavat myös Rosemaryn tukena seisovat ihmiset kuvioista ja horjuttavat voimakkaasti tätä ympäröiviä turvaverkkoja.184

Rosemaryn painajainen on elokuvan kohahduttavimpia tapahtumia.185

Minnien tarjottua Rosemarylle ja Guylle kotitekoista moussea huomaa Rosemary siinä erikoisen, liitumaisen sivumaun. Pian hän alkaa tuntea olonsa huonoksi ja menettää tajuntansa.

Näkemässään unessa Rosemary osallistuu Guyn kanssa laivalla järjestettävään juhlaan. Hän siirtyy kannen alle, riisuutuu alastomaksi ja asettuu sängylle makaamaan. Kohtaus ilmentää seksuaalisuutta aikakauteensa nähden uskaliaasti ja pian Rosemary antautuukin intiimiin kanssakäymiseen paikalle ilmaantuneen Paholaisen kanssa. Samalla heidän ympärilleen kokoontuu suuri joukko alastomia ihmisiä seuraamaan intensiivisesti toimitusta, joukossaan Castevetit. Seksikohtauksen lähestyessä huipennustaan alkaa Rosemary tuntea olonsa yhä tukalammaksi. Tähän asti hän on pitänyt tapahtuvaa vain unena, eikä tästä johtuen ole vastustellut – unessaan hänellä on sentään lupa nauttia vapaasta seksistä.

Huudahtaessaan ”Tämä ei ole unta, tämä tapahtuu oikeasti!” hän kuitenkin havahtuu tiedostamaan mitä on tekemässä. Samalla paavi ilmaantuu katselevan yleisön joukkoon ja luo Rosemaryyn vakavan katseensa, tämän pyydellessä tapahtuvaa haureutta anteeksi. Kirkon

183 Rosemaryn painajainen 1968, 1:11:00

184 Rosemaryn painajainen 1968

185 Internet Movie Database 2018

edustaja ei kuitenkaan puutu asiaan, vaan antaa Paholaisen työskennellä rauhassa. 186 Kristinusko on näin joko haluton tai voimaton estämään vihollisensa toimintaa.

Kohtauksen lopuksi käsi kurottaa peittämään Rosemaryn kasvot tyynyllä. Seuraavana aamuna hän herää omasta sängystään, yhä alasti ja kynsien jättämät jäljet ihollaan. Guy rauhoittelee häntä selittämällä yrittäneensä laittaa lapsen alulle Rosemaryn nukkuessa ja tehneensä myös kynsienjäljet. Rosemary ei ole täysin vakuuttunut selityksestä, muttei väitä vastaan. Selvää vastausta ei elokuva anna, joten katsojan omaksi päätettäväksi jää, tapahtuiko Paholaisen siitosoperaatio todella, vai oliko kyseessä vain Rosemaryn hallusinaatio.187

Elokuva päättyy noitapiirin juhlaan, jonka aikana Rosemaryn ympärillä vellonut mysteeri viimein aukeaa. Rosemaryn saadessa tietää vauvansa alkuperästä ja Romanin pauhatessa Antikristuksen tulemisesta kuva väläyttää nopeasti jo aiemmin unessa vilkkuneita Paholaisen silmiä kauhistuneen nimihahmon kasvojen päällä. Koska Rosemary on niin kauhuissaan lapsensa silmien vuoksi, ne lienevät samanlaiset, kuin tämän väitetyllä isällä. Näin elokuva ikään kuin loksauttaa palaset kohdalleen, Rosemaryn ymmärtäessä totuuden ja nähdessä tapahtumien kulun unen ja vauvan syntymän välillä.188

Monista muista saman vuosikymmenen psykologisista kauhuelokuvista Rosemaryn painajainen eroaa sikäli, että elokuvan lopussa hänen kauhunsa osoittautuu perustuvan todellisiin tapahtumiin. Peter von Baghin mukaan tämä on kuitenkin tulkinnanvaraista: elokuva jättää mahdollisuuden, että koko tapahtumien vyöry olisikin todellisuudessa Rosemaryn omaa mielikuvitusta ja painajaismainen houre. Samalla tuo painajainen on kuvattu niin uskottavasti, että katsoja joutuu itse päättelemään, mikä osa siitä on totta – jos mikään.189