Tähän tutkimukseen teoreettisen näkökulman tuovan Continuing Bonds -suruteorian mukaan ihmissuhteen tunnesiteet jatkuvat myös kuolemassa. CB-teoria esittää, että suruprosessissa surevan on tarkoitus sopeutua menetykseen ja jatkaa ihmissuhdetta vainajaan toisenlaisena kuin vainajan vielä eläessä; sopeutuakseen menetykseen sureva rakentaa vainajasta uudenlaisen biografian. (Walter 1996, 1999; Klass 1999, 2006b.) Edellä esitellyt (luvut 2.2, 2.3 ja 2.4) tämän tutkimuksen aihepiiriä koskevat aiemman tutkimuksen tulokset muodostavat yhdessä CB-teorian kanssa tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen. CB-teoriaan kytkeytyvässä tutkimuksessa on nähtävissä eroja siinä, minkä painoarvon vainajakokemukset saavat. CB-teorian alkuvaiheissa (Walter 1996) suru sekä surevan ihmissuhde kuolleeseen ovat olleet keskiössä, ja vasta myöhemmin Walterin (1999; 2009) ja Klassin (2006b) tutkimukset käsittelevät vainajakokemuksia. CB-teorian erilaisten painotusten esittelyn jälkeen, tämän luvun lopussa, artikuloin postmodernin Continuing Bonds -teorian siinä muodossa kuin sitä tämän tutkimuksen teoriana käytän ja mistä näkökulmasta aineiston vainajakokemuksia tutkin.
Aiemman tutkimuksen CB-teoriaan kytkeytyneet tulkinnat eroavat toisistaan sen suhteen, millä tavoin vainajakokemukset liitetään suruaikaan ja suruprosessiin.
Tutkimuksissa on nähtävissä pääasiassa kolmenlaista painotusta vainajakokemusten suhteesta suruun:
x Avarat CB-teorian painotukset: suruprosessi nivoutuu kokijan käsityksiin elämästä ja kuolemasta. Vainajakokemukset ovat normaaliin suruprosessiin olennaisesti kuuluvia ihmissuhteen jatkumisen ilmentymiä, mutta niitä voi esiintyä myös surun ulkopuolella
x Sosiaalisten aspektien painotukset CB-teoriassa: suruprosessi nivoutuu kokijan sosiaalisiin rakenteisiin ja käytäntöihin. Vainajakokemukset suruprosessiin kuuluvina ilmentävät ihmissuhteen jatkumista myös kuoleman jälkeen.
x Sisäisen representaation painotukset CB-teoriassa: vainajakokemukset suruprosessiin kuuluvina ilmentävät ihmissuhteen jatkumista sisäisenä representaationa.
52
Näistä ensin mainitussa, CB-teorian avarassa painotuksessa, oleellista on itse vainajakokemus ja sen nivoutuminen kokijan omaan tulkintaan kokemuksen syntymisestä tai tarkoituksesta. Vainajakokemukset nähdään ihmissuhteen jatkumisen ilmentyminä suruprosessissa, vaikka kokija itse tulkitsi niitä valitsemansa viitekehyksen mukaisesti;
näitä ovat esimerkiksi psykologinen, sosiaalinen, medikalisoiva, uskonnollinen tai spirituaalinen viitekehys. Toisin sanoen, riippumatta siitä, mitä vainajakokemus kokijalleen merkitsee, katsotaan sen olevan olennainen suruaikaan liittyvä kokemus.
Vainajakokemuksia näiden tutkimusten mukaan esiintyy myös suruprosessin ulkopuolella, vaikka ei välttämättä pystytä selittämään, mikä kokemukset synnyttää suruprosessin ulkopuolella. Näissä tutkimuksissa on todettu ulkoisilla aisteilla olevan merkittävän osuuden vainajakokemuksen syntymisessä. CB-teorian avaria painotuksia katson edustavan muun muassa Streit-Hornin (2011) Drewryn (2002, 2003), Guggenheimin ja Guggenheimin (1997), Krausen ja Bastidan (2012), Bennettin ja Bennettin (2000), Jahnin ja Spencer-Thomasin (2014), Steffenin ja Coylen (2011, 2012) sekä osittain Austadin (2014) näkemykset76.
Niissä tutkimuksissa, joissa painotetaan CB-teorian sosiaalisia aspekteja, korostetaan suruprosessin sosiaalisia ulottuvuuksia sekä ihmissuhteen jatkumista surevan arjessa erilaisin teoin ja toimin. Vainajakokemukset kuuluvat suruprosessiin, vaikkakaan ne eivät aina ole tutkimusten keskiössä. Vainajan läsnäolon nähdään ilmenevän erityisesti surevan sisäisessä maailmassa mielikuvina. Tätä tulkintaa katson edustavan muun muassa Walterin (1996, 1999, 2009), Hayesin (2011), Fieldin (2006), Neimeyerin ym. (2006) sekä Datsonin ja Marwitin (1997) näkemyksien. Sosiaalisiin aspekteihin painottuneessa CB-teorian tulkinnassa elämässä vallinneen ihmissuhteen nähdään kuitenkin jatkuvan kuoleman jälkeen erilaisena ja suruprosessissa muuttuvana. Suruprosessin tarkoitus on rakentaa vainajalle uusi biografia, jolla on sekä yksilölliset että sosiaaliset aspektit.
Ihmissuhteen jatkuminen todentuu suruprosessissa kuolleesta puhumisena sekä kuolleelle puhumisena, joiden kautta kuolleen biografia rakentuu uudelleen. Edellä mainitut toiminnot ilmentyvät yhtäältä subjektiivisesti ja sosiaalisesti sekä toisaalta sisäisinä representaatioina. Ihmissuhteen jatkuminen kuoleman jälkeen tulee sosiaalisesti esille muun muassa erilaisissa suremistavoissa, kuten yksin tai yhdessä haudalla käymisinä.
Sisäisinä representaatioina ihmissuhteen jatkuminen ilmenee suruprosessissa vainajakokemusten lisäksi esimerkiksi mentaalisina toimina kuten muisteluina, kuviteltuina nykyhetken tapahtumina ja keskusteluina sekä kuolleen kuvan mieleen palauttamisina. (Walter 1996, 1999, 2009).
Sosiaalisiin aspekteihin painottuneessa CB-teoreettisessa tulkinnassa vainajakokemus nähdään sisäisenä representaationa, jonka subjektina pidetään surevan sisäistä maailmaa, vaikka kokemus olisikin ulkoisesti aistiperäinen. Vainajakokemukset ovat myönteisiä suruun liittyviä ihmissuhteen jatkumiseen perustuvia suruprosessin kokemuksia.
Kokemuksia vainajan läsnäolosta ei pidetä merkkeinä tai oireina patologisesta surusta kuten aiemmassa katkaistavien siteiden suruteoriassa (Freud 1917) oli tulkittu. Näiden tutkijoiden mukaan haasteeksi muodostuu vainajakokemusten esiintyminen surun ulkopuolella. Osa tähän tulkintaan lukemistani tutkijoista kuten Field (2006) korostaa
76 Myös mm. Arcangel, 2005; Devers, 1997; LaGrand, 1999, 2005.
53
psykologista tulkintakehystä kokemusten teoretisoinnissa. Sosiaalisia aspekteja painottavat tutkijat kuten Walter (1996) lähestyvät vainajakokemusta surevan ja vainajan välisen ihmissuhteen näkökulmasta: ihmissuhteen siteen jatkuminen ilmenee sekä sisäisessä maailmassa koettuina muutoksina että myös arkisten ja seremoniallisten käytänteiden harjoittamisena sekä niiden muuttumisina.
Sisäisen representaation painotukset CB-teorian tulkinnassa yhdistävät vainajakokemukset surevan uskomuksellisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin.
Vainajakokemukset suruprosessin osana ilmentävät ihmissuhteen jatkumista surevan sisäisen maailman tapahtumina. Tätä tulkintaa katson edustavan Klassin (1992, 1996, 1999, 2006b) näkemysten sekä osittain myös Austadin (2014).77 Klassin (2006b) mukaan surun sisäinen representaatio sisältää mielikuvia ja keskusteluja kuolleen kanssa;
vainajakokemus on eräänlainen sisäisen representaation ulkoinen ilmentymä.
Vuorovaikutus kuolleen kanssa ilmentyy paitsi käsitteellisinä ja uskomuksellisina rakenteina mutta myös kulttuurisina esiintymisinä, kuten esimerkiksi hautajaisrituaaleina.
CB-teorian sisäistä representaatiota korostavien tutkijoiden tulkinnat vainajakokemuksista lähenevät yllättäen CB-teorian avaria painotuksia, mutta ovat näkökulmaltaan päinvastaisia. Kun avarissa CB-teorian painotuksissa vainajakokemusten syntymiseen liittyvät aistielämykset tulkitaan sisäisin reflektioin, niin sisäistä representaatiota korostettaessa vainajakokemuksia lähestytään aistielämyksen sijaan kokijan sisäisen tulkintakehyksen näkökulmasta.
Sisäistä representaatiota painottavan Klassin (1999, 2006b) mukaan vainajakokemuksessa kuvastuvat kokijan uskomukset sekä uskonnolliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja maailmankatsomukselliset rakenteet. Nämä sekä suruprosessissa eläminen synnyttävät surevan vainajakokemuksen. CB-teorian avarissa painotuksissa vainajakokemusten katsotaan syntyvän pikemminkin kokijan ulkopuolisena tapahtumisena, jonka kokija aistiensa välityksellä valikoi osaksi kokemusmaailmaa. Ne mentaaliset ja uskomukselliset rakenteet, jotka Klassin mukaan ovat synnyttämässä kokemusta, ovatkin avarissa painotuksissa tulkintoja siitä, mistä kokemuksessa on kyse.
Sekä sisäisen representaation painotuksia että avaria CB-teorian painotuksia edustava Austad (2014) täydentää omalla tutkimuksellaan Klassin (2006b) tulkintaa CB-teoriasta.
Austad (2014, 89–91) Klassin (2006b) tavoin esittää, että CB-teorian sisäinen representaatio pitää sisällään myös surevan käsitteellisen ja uskomuksellisen todellisuuden. Austadin (2014, 30–31) mukaan vainajakokemuksia kokeneella voi olla tulkinnassaan transsendentti eli tuonpuoleinen ulottuvuus, vaikka hän ei olisikaan transsendenttiin sitoutunut. Myös sekulaari eli ei-uskonnollinen maailmankatsomus voi määrittää kokijan transsendenssiä. Näin Austadin mukaan myös sekulaaristi orientoitunut kokija voi tulkita vainajakokemuksiin liittyvää kuoleman jälkeisyyttä. Ajatus on merkittävä, sillä useiden tutkijoiden kuten Streit-Hornin (2011)78 mukaan vainajakokemukset ovat riippumattomia kokijan maailmankatsomuksesta, uskonnollisesta taustasta tai sosiaalisista rakenteista.
77 Suomalaisesta tutkimuksesta näitä painotuksia esiintyy esimerkiksi Ahon (2010) tutkimuksessa.
78 Ks. myös Rees 1971; Guggenheim & Guggenheim 1997; Devers 1997; Datson & Marwit 1997;
Kalish & Reynolds 1973.
54
Austadin (2014) ja Klassin (2006b) CB-teorian sisäistä representaatiota painottava vainajakokemusten tulkinta voidaan esittää muodossa: vainajakokemukset ovat suruprosessin sisäisen representaation ulkoinen ilmentymä tai heijastuma, joka pitää sisällään myös käsitteelliset rakenteet kuten sekulaarin tulkinnan kuolemasta.79 Vainajakokemusten CB-teorian tulkinnassa, jossa painotetaan sisäistä representaatiota, lähestytään vainajakokemusta surevan sisäisestä maailmasta, jossa heijastuvat surevan uskomukset ja maailmankuva. Uskonnolliset ja ei-uskonnolliset toimet ja käytänteet ovat ilmentymiä sisäisistä tapahtumista ja niiden muutoksista. Sureminen on sisäistä ja hyvin henkilökohtaista, vaikka sisäisten representaatioiden kuten vainajakokemusten vaikuttimina ovatkin uskomukselliset ja kulttuuriset rakenteet. Näin surevan voidaan katsoa olevan sekä subjekti että objekti vainajakokemuksen tapahtumisen keskiössä, jossa ei ole tarpeellista todentaa eikä verrata kokemuksia tai aistihavaintoja muiden surevien vastaaviin. Kokemuksia ei ole myöskään tarpeen uusintaa niiden subjektiivisuuden vuoksi.
(Klass 2006b).
Avarissa painotuksissa sureva eli vainajakokemuksen kokija on puolestaan kokemuksen tapahtumisessa subjekti. Tällöin kokijan ulkopuolinen todellisuus nähdään aistittavissa olevana objektina ja aistikokemukselle voidaan antaa useita tulkintoja.
(Esimerkiksi Drewry 2002; Steffen & Coyle 2012) Näiden välille sijoittuu vainajakokemusten sosiaalisia aspekteja painottava CB-teorian tulkinta, jossa suru tapahtuu ulkoisesti, mutta se muuttaa sisäisesti sekä vainajan kuvaa (biografiaa) että myös mielikuvaa (sisäinen representaatio) hänestä. Suruprosessi synnyttää vainajakokemuksen ja antaa myös yhden selityksen siitä, mitä kokemuksessa tapahtuu. Kokijan sisäinen maailma on vainajakokemuksen (eli sisäisen representaation) subjekti, vaikka se liittyykin kokemukselliseen sosiaaliseen suremiseen. Näin varsinaista objektia ei ole, ellei surua nähdä sellaisena kokemusta synnyttävänä. (Walter 1996).
Edellä esitetyn CB-teoriaan kytkeytyneen aiemman tutkimuksen erilaisten painotusten tarkastelun jälkeen seuraavassa artikuloin Continuing Bonds -teorian siinä muodossa kuin sitä tutkimukseni teoriana käytän ja aineistoni vainajakokemuksia tutkin.
Tämän väitöstutkimuksen teoreettisena näkökulmana on sosiaalisin painotuksin tulkittu Continuing Bonds -suruteoria, joka perustuu keskeisiltä osilta Walterin (1996) näkemyksiin. Tässä tulkinnassa korostuvat suruprosessin yksilöllisten ulottuvuuksien lisäksi ja jopa edellisiä vahvemmin sosiaaliset aspektit. CB-teorian mukaan ihmissuhteet siteet jatkuvat myös kuolemassa. Suruprosessin tarkoitus on rakentaa kuolleen biografia eli kuva uudelleen, jotta sureva voisi sopeutua menetykseen. Kuolleen biografian uudelleenrakentuminen muodostuu kuolleesta puhumisen ja kuolleelle puhumisen kautta.
(Walter 1996). Ihmissuhteen tunnesiteiden jatkuminen ja uuden biografian muodostuminen ilmentyvät myös sisäisin representaatioin, joissa mielikuva vainajasta tulee vaalituksi, mutta voi myös muuttua. Laajasti ymmärrettynä vainajakokemukset nähdään suruprosessiin olennaisesti kuuluvina. Suruprosessi synnyttää vainajakokemuksen lähtökohtaisesti sisäisenä mielikuvana ja antaa myös
79 Herää kysymys, millainen on sekulaari tulkinta vainajakokemuksesta, joka sisältää ei-uskonnollisen käsityksen kuolemasta ja kuolemanjälkeisyydestä? Voiko kuolemaan ja kuolemanjälkeisyyteen liittyä jotakin ei-uskonnollista eksistenssiä?
55
vainajakokemukselle selityksen, mitä siinä tapahtuu. Vainajakokemusta pidetään sisäisenä representaationa, jonka subjektina on surevan sisäinen maailma, vaikka kokemuksessa olisi mukana ulkoisia aisteja (Walter 1996, 1999, 2009).
Tässä tutkimuksessa tutkin, millaisia tutkimusaineistoni vainajakokemukset ovat sosiaalisin painotuksin tulkitun Continuing Bonds -suruteorian valossa; tarkastelen näitä painotuksia keskeisiltä osin Walterin (1996) tulkinnan mukaisesti. Sikäli, kun sisäisen representaation painotukset täydentävät sosiaalisiin aspekteihin painottunutta CB-teorian tulkintaa, tarkastelen myös Klassin (1999, 2006b) näkemyksiä muun muassa vainajakokemusten yhteydestä sosiaalisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin.
56