Filmimittauksin määritetyistä annosjakaumista on esitettynä esimerkkikuvat optimi-tapauksesta (optimi jyväkonfiguraatio, ei siirtoja eikä kiertoja) koronaalileiketasosta kuvassa 7.4 ja sagittaalileiketasosta kuvassa 7.5. Filmimittauksen onnistumisen tar-kastelemiseksi laskettiin erotuskuvat mitattujen ja laskennallisen jakauman välillä.
Näistä on esitettynä kuvissa 7.6 ja 7.7 koronaali- ja sagittaalileiketasoille prosentuaa-liset erot annosjakaumissa. Prosentuaalinen ero määritettiin pikseleittäin seuraavalla kaavalla
prosentuaalinen ero = Dmitattu−Dlaskettu
Dmitattu ·100%. (7.2)
7. Tulokset 47
Kuva 7.3: Iris-kollimaattorilla sädetetyn yhden 40 mm kentän mitatun ja lasketun an-nosjakauman erotus sekä erotus 0,6 mm lateraalisen sekä 0,75 mm inferiorisen siirroksen jälkeen yhden fantomiin kohtisuorasti sädetetyn hoitokentän tapauk-sessa.
Sagittaalileikkeissä kuvan oikea reuna on potilaan dorsaalinen (selänpuoleinen) puoli, ja vastaavasti vasen reuna on ventraalinen (vatsanpuoleinen) puoli. Koronaalileikkei-den kuvissa taas oikea reuna on potilaan vasen puoli ja vastaavasti vasen reuna on potilaan oikea puoli.
Ensimmäisenä laskettiin γ-analyysi mitatuille jakaumille verraten niitä annos-suunnitteluohjelmistolla laskettuun jakaumaan. Tämän laskennan tulokset ovat esitettyinä taulukoissa 7.2 ja 7.3 koronaali- ja sagittaalitasolle. Prosentuaalinen osuus kuvaa hyväksyttyjen pikseleiden määrä jakauman koko pikseleiden määrästä koko filmin alalta (7,6 ×7,6 cm2). Kuvissa 7.8 ja 7.9 on esitettyinäγ-jakaumat siten, että punaisella on kuvattuna ns. hylätyt pikselit (γ > 1) ja sinisen sävyillä hyväksytyt pikselit (tumman sininen kuvaa nollaa). Taulukoissa 7.4 ja 7.5 on esitettyinä γ-analyysin tulokset, kun mitattuja jakaumia verrattiin mitattuun optimitapauksen ja-kaumaan. Kuvissa 7.10 ja 7.11 on esitettyinäγ-indeksit verrattuna optimitapaukseen.
Kuva 7.4: Esimerkkikuva annosjakaumasta, optimaalinen jyväkonfiguraatio, 0-siirrokset ja koronaalileiketaso.
Kuva 7.5: Esimerkkikuva annosjakaumasta, optimaalinen jyväkonfiguraatio, 0-siirrokset ja sagittaalileiketaso.
7. Tulokset 49
Kuva 7.6: Prosentuaaliset erot (mitattu-laskettu) koronaalileiketasossa kaavan 7.2 mukai-sesti määritettyinä.
Kuva 7.7: Prosentuaaliset erot (mitattu-laskettu) sagittaalileiketasossa kaavan 7.2 mukai-sesti määritettyinä.
7. Tulokset 51
Taulukko 7.2: Hyväksyttyjen γ-indeksien prosentuaalinen osuus annosjakaumien kaikis-ta pisteistä koko filmin alalkaikis-ta (7,6 × 7,6 cm2). Mitattuja annosjakaumia verrattu laskettuun annosjakaumaan koronaalileiketasossa.
tapaus
siirros
0 kliininen maksimi
OPT 98,17 % 99,33 % 99,25 %
POT (4 jyvää) 95,46 % 99,04 % 96,20 % POT (3 jyvää) 97,42 % 97,20 % 96,86 % POT (2 jyvää) 90,63 % 76,26 % 65,23 %
Taulukko 7.3: Hyväksyttyjen γ-indeksien prosentuaalinen osuus annosjakaumien kaikis-ta pisteistä koko filmin alalkaikis-ta (7,6 × 7,6 cm2). Mitattuja annosjakaumia verrattu laskettuun annosjakaumaan sagittaalileiketasossa.
tapaus
siirros
0 kliininen maksimi
OPT 99,75 % 95,31 % 93,81 %
POT (4 jyvää) 99,51 % 96,96 % 97,58 % POT (3 jyvää) 98,41 % 99,33 % 98,90 % POT (2 jyvää) 97,91 % 71,02 % 63,49 %
Taulukko 7.4: Hyväksyttyjenγ-indeksien prosentuaalinen osuus annosjakaumien kaikista pisteistä koko filmin alalta (7,6 ×7,6 cm2). Mitattuja annosjakaumia ver-rattu mitattuun optimitapauksen annosjakaumaan koronaalileiketasossa.
tapaus
siirros
0 kliininen maksimi
OPT 100,0 % 97,46 % 95,07 %
POT (4 jyvää) 96,80 % 98,22 % 100,0 % POT (3 jyvää) 94,49 % 97,56 % 98,42 % POT (2 jyvää) 99,99 % 88,91 % 82,25 %
Taulukko 7.5: Hyväksyttyjenγ-indeksien prosentuaalinen osuus annosjakaumien kaikista pisteistä koko filmin alalta (7,6 ×7,6 cm2). Mitattuja annosjakaumia ver-rattu mitattuun optimitapauksen annosjakaumaan sagittaalileiketasossa.
tapaus
siirros
0 kliininen maksimi
OPT 100,00 % 92,34 % 95,63 %
POT (4 jyvää) 98,59 % 99,14 % 99,73 % POT (3 jyvää) 99,54 % 99,52 % 98,29 % POT (2 jyvää) 99,60 % 72,48 % 64,45 %
7. Tulokset 53
Kuva 7.8: Gamma-jakaumat kaikille jyväkonfiguraatiolle (OPT, POT 4 jyvää, POT 3 jy-vää ja POT 2 jyjy-vää) kaikilla siirroksilla (0, kliininen ja maksimaalinen) ko-ronaalitasossa. Mitattuja annosjakaumia verrattu laskettuun annosjakaumaan.
Punaisella kuvattu hylätyt (γ >1) indeksit ja sinisen sävyillä hyväksytyt pik-selit.
Kuva 7.9: Gamma-jakaumat kaikille jyväkonfiguraatiolle (OPT, POT 4 jyvää, POT 3 jy-vää ja POT 2 jyjy-vää) kaikilla siirroksilla (0, kliininen ja maksimaalinen) sa-gittaalitasossa. Mitattuja annosjakaumia verrattu laskettuun annosjakaumaan.
Punaisella kuvattu hylätyt (γ >1) indeksit ja sinisen sävyillä hyväksytyt pik-selit.
7. Tulokset 55
Kuva 7.10: Gamma-jakaumat kaikille jyväkonfiguraatiolle (OPT, POT 4 jyvää, POT 3 jyvää ja POT 2 jyvää) kaikilla siirroksilla (0, kliininen ja maksimaalinen) ko-ronaalitasossa. Mitattuja annosjakaumia verrattu optimitapauksen annosja-kaumaan. Punaisella kuvattu hylätyt (γ > 1) indeksit ja sinisen sävyillä hy-väksytyt pikselit.
Kuva 7.11: Gamma-jakaumat kaikille jyväkonfiguraatiolle (OPT, POT 4 jyvää, POT 3 jyvää ja POT 2 jyvää) kaikilla siirroksilla (0, kliininen ja maksimaalinen) sa-gittaalitasossa. Mitattuja annosjakaumia verrattu optimitapauksen annosja-kaumaan. Punaisella kuvattu hylätyt (γ > 1) indeksit ja sinisen sävyillä hy-väksytyt pikselit.
Luku VIII
Pohdinta
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää CyberKnife-robottisädehoitolaitteen liikekorjauksen tarkkuutta eturauhassyövän sädehoidossa. Liikekorjauksen tarkkuutta tarkasteltiin selvittämällä jyväkonfiguraation sekä hoitokohteen liikkeiden korjauksen vaikutusta hoitokohteen saamaan sädeannokseen. Hoitokohteen saama sädeannos mitattiin kuutiofantomin sisään asetettujen radiokromisten EBT3-dosimetriafilmien avulla kahdessa ortogonaalisessa leiketasossa (koronaali ja sagittaali) erikseen.
Yksi eturauhassyövän sädehoidon suurimmista haasteista on eturauhasen tar-kan sijainnin määritys, mahdollisen hoidonaikaisen liikkeen havaitseminen ja havaitun liikkeen kompensoiminen. Hoidon onnistumisen ja normaalikudoksen annoksen minimoimiseksi eturauhasen seuraaminen fraktion aikana on tärkeää.
Eturauhasen tyypillisten liikkeiden selvittämiseksi tässä työssä kerättiin eturauhasen liikkeet 150 sädehoitofraktiosta. Liikedatoista havaittiin, että eturauhasen liikkeet ovat hyvin potilaskohtaiset. Tästä johtuen ajan funktiona keskiarvoistetut siirrokset sekä kiertymät olivat lähellä nollaa, joten kuvassa 7.1 on esitettynä absoluuttiset siirtymät ajan funktiona. Näin saatiin siirtymät/kiertymät selvemmin esitettyä. Xie et al. keräsivät 21 potilaan (427 erillistä fraktiota ja keskimääräinen fraktioaika oli 697 s) eturauhasen liikkeet samoin kuin tässä työssä, kuitenkin keskittyen ainoas-taan siirroksiin [53]. Xie et al. määrittivät eturauhasen keskimääräisten siirrosten olevan 1,8±1,4 mm AP-suunnassa, 1,6±1,3 mm IS-suunnassa ja 0,9±1,2 mm ML-suunnassa, jotka ovat samaa suuruusluokkaa tässä työssä havaittujen siirrosten kanssa (AP: 1,3 mm, IS: 0,8 mm ja ML: 1,0 mm) [53]. Budiharto et al. tarkastelivat 27 potilaan (858 fraktiota ja hoitoaika 299-1821 s) eturauhasen liikkeitä sädehoi-don aikana käyttäen Varian Clinac -hoitolaitetta yhdistettynä On-Board Imager -röntgenkuvantamislaitteeseen [46]. He havaitsivat, että satunnaiset poikkeamat (eri kenttien asentojen keskihajontojen keskiarvoina) kierroille olivat 1,8o ML-akselin
57
ympäri, 0,8o IS-akselin ympäri ja 1,0o AP-akselin ympäri, jotka ovat hyvin samankal-taiset kuin tämän työn havainnot (H UP: 1,6o, ROLL: 0,9o ja CW: 0,9o) eturauhasen kiertoliikkeistä [46]. Liikedatojen tarkastelun perusteella voidaankin sanoa, että eturauhasen liike sädehoidon aikana ei ole ennustettavissa ja laadukkaan sädehoidon varmistamiseksi eturauhasen paikan seuranta hoidon aikana on välttämätöntä.
CyberKnifen hoidon kohdistus eturauhassyövän sädehoidossa perustuu eturau-haseen implantoitujen kultajyvien aseman havaitsemiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jyvien keskinäiset asemat voivat vaikuttaa merkittävästi hoidon tarkkuuteen.
Yleensä kultajyviä implantoidaan eturauhaseen neljä kappaletta ja optimitapauk-sessa jyvät tulisi asetella siten, että kahden jyvän etäisyys on vähintään 20 mm ja kaikkien jyvien välisten kulmien tulisi olla yli 15o [41]. Vaikka jyvien implantointi suoritetaan huolella, jyvien keskinäisissä paikoissa on käytännössä kuitenkin suurta hajontaa, jolloin ortogonaalisissa röntgenkuvissa jyvät voivat kuvautua päällekkäin ja eturauhasen asennon ja liikkeen seuraaminen tapahtuu kolmen tai pahimmillaan kahden jyvän avulla. Lisäksi jyvät saattavat vaeltaa tai muuten asettua huonosti, mikä rajoittaa kohdistuksen tarkkuutta. Tästä syystä tarkastelimme liikekorjauksen tarkkuutta eri jyväkonfiguraatioilla ja kuinka hoitokohteen liikkeen korjaus vaikuttaa säteilytettyyn annokseen näillä eri kombinaatioilla. KYS:ssa hoidettujen eturauhas-syöpäpotilaiden jyväkonfiguraatioita tarkastellessa havaittiin, että jyväkonfiguraatiot ovat hyvin potilasriippuvaiset ja jyvät asettuvat hyvin erilaisiin muodostelmiin, mikä tuo lisähaasteen eturauhasen kohdistukseen eturauhassyövän sädehoidossa. Työssä määritetty keskimääräinen jyväkonfiguraatio ei läpäissyt jyvien asetteluehtoja, sillä jyvät kuvautuivat liian lähelle toisiaan.
Gamma-indeksin (γ) määrittäminen on yleisesti käytetty menetelmä mitatun ja lasketun annosjakauman yhtenevyyden arvioinnissa [60, 61]. γ-kriteerejä on käy-tössä useita (yleisin 3 %/3 mm perinteisessä sädehoidossa), mutta stereotaktisissa hoidoissa 5 % /2 mm tai 5 %/1 mm ovat yleisesti käytössä [60, 61, 63]. Tässä työssä valittiin kriteeriksi 5 %/2 mm, sillä eturauhassyövän sädehoito CK:lla on stereotak-tisen ja periteisen sädehoidon välimaastossa. Yleisesti hyväksyttävä raja mitatun ja lasketun annosjakauman eroavaisuudelle on se, että 90 % pikseleistä läpäisee 5 %/2 mm kriteerin [61, 63, 64]. Verrattaessa mitattuja jakaumia laskettuun jakaumaan päästiin molemmissa leiketasoissa hyväksyttävän tason yläpuolelle optimaalisella ja potilasjyväkonfiguraatioilla (neljän ja kolmen jyvän tapauksissa) kaikilla siirroksilla.
Molemmissa leiketasoissa päästiin kaikilla jyväkonfiguraatioilla (pois lukien kahden jyvän potilastapaus) ja kaikilla siirroksilla yli 93 %. Tämän lisäksi vertasimme
8. Pohdinta 59
mitattuja annosjakaumia mitattuun optimijyväkonfiguraation 0-siirroksen annos-jakaumaan. Vertailu mitattuun optimitapaukseen tehtiin, jotta voitiin poissulkea mahdolliset systemaattiset virheet fantomin asettelussa ja annostasoissa. Kun mi-tattuja annosjakaumia verrattiin optimitapauksen jakaumaan, päästiin molemmissa leiketasoissa yli 92 % yhtenevyyteen optimaalisella ja potilaan jyväkonfiguraatioilla (neljän ja kolmen jyvän tapauksissa) kaikilla siirroksilla. Epätarkinta liikekorjaus oli kahden jyvän tapauksessa siirrosten jälkeen, mikä oli jo etukäteen ennustettavissa, sillä eturauhasen kohdistuksen onnistumiseksi jyvien vähimmäismäärä on kolme kappaletta [53]. Kahdella jyvällä menetetään kiertosuuntien havainnointi ja liikedata saadaan 6D:n sijaan 3D:ssa. γ-jakaumista (kuvat 7.8, 7.9, 7.10 ja 7.11) voidaan havaita, että kahden jyvän tapauksissa hoitokohteen annos vastaa kohtalaisesti suunnitelman jakaumaa, mutta siirryttäessä kriittisten elimien ja matalan annoksen alueelle vastaavuus on heikko (keskimäärin 69 % verrattaessa laskettuun annosja-kaumaan ja 77 % verrattaessa mitattuun optimitapauksen jaannosja-kaumaan).
Prosentuaalisia erotuskuvia (7.6 ja 7.7) ja γ-jakaumia tarkasteltaessa havai-taan, että suurimmat erot lasketun ja mitatun jakauman välillä ovat hoitokohteen reunoilla, missä annos pienenee jyrkästi. Hoitokohteen reuna-alueiden tarkastelu on tärkeätä, kun tarkastellaan normaalikudosten saamaa sädeannosta, mielenkiin-non kohteena on usein etenkin peräsuolen sekä virtsarakon saama annos ja sen vastaavuus lasketun jakauman kanssa. Prosentuaalisissa erotuskuvissa havaitaan suurimmat eroavaisuudet eturauhasen yläpuolella virtsarakon alueella molemmissa leikesuunnissa. γ-jakaumista voidaan havaita, että suurimmat annoserot sijaitsevat eturauhasen superiorisella ja posteriorisella puolella sekä kliinisillä jyväkonfiguraa-tioilla eturauhasen posteriori puolella. Näiden tulosten valossa täytyisi erityisesti kiinnittää huomiota peräsuolen sekä virtsarakon annokseen, mikäli käytettävissä on vain kaksi jyvää. Suurta eroa hyväksyttyjen γ-indeksien määrässä ei havaittu optimaalisen neljän jyvän sekä kliinisten neljän ja kolmen jyvän välillä.
Filmimittausten tarkkuuden ja toistettavuuden varmistukseksi säteilytettiin yksit-täinen kenttä fantomiin optimitapauksessa. Näin varmistettiin neljän filmin käytön toistettavuus ja yksittäisen filmin vastaavuus laskettuun jakaumaan. Filmimittauk-sissa havaittiin, että neljän filmin väliset erot olivat hyväksyttäviä (keskimääräinen ero filmien välillä Iris-kentän alueella oli 2,99 %) sekä mitattu annos vastasi lasket-tua kentän keskiakselilla (keskimääräinen ero kentän alueella oli 2,88 %). Tämän mittauksen perusteella voidaan sanoa, että filmimittauksen toistettavuus on hyvä.
Varsinaisissa mittauksissa nämä pienet filmin epätasaisuudesta johtuvat
eroavaisuu-det ovat merkityksettömän pieniä, sillä mitattu annosjakauma määritettiin neljän filmin keskiarvona. Lisäksi filmin suuntariippuvuudesta johtuvat epätarkkuudet poissuljettiin säteilyttämällä ja skannaamalla filmit aina samoin päin. Mittauksen keskityksessä havaittiin 0,60 mm ja 0,75 mm virhe ML- sekä IS-akselilla, mikä vastaa hoitolaitteen sädehoidon kohdistustarkkuutta (noin 0,50 mm) [7]. Suurin ero laske-tun ja mitalaske-tun annosjakauman välillä havaittiin Iris-kollimaattorin kentän reunoilla (kuva 7.3), mikä johtuu Iris-kollimaattorin (ei täysin pyöreä) ja annoslaskennas-sa käytetyn mallin (täysin pyöreä) välisistä eroista. Mittausten toistettavuuden pienestä epätarkkuudesta kertoo se, että samaa jyväkonfiguraatiota käytettäessä ns. haastavammilla siirroilla saatiin γ-analyysin tuloksena parempi prosenttiosuus kuin helpommilla siirroilla tai 0-siirroksilla. Esimerkiksi koronaalileiketasossa neljän jyvän potilastapauksessa kliinisellä siirroksella saavutettiin paras hyväksyttyjen γ-indeksien prosentuaalinen osuus. Sagittaalitasossa nämä pienet eroavaisuudet saat-tavat myös johtua asettelun epätarkkuudesta. Ennen hoidon aloittamista fantomi kuvattiin koronaalileikeasennossa ja juuri ennen hoidon aloitusta käytiin fantomi kääntämässä kyljelleen sagittaalitason mittaamiseksi. Sagittaalitason mittauksessa fantomin asentoa ei siten voitu tarkastaa kuvantamisella, mikä saattaa aiheuttaa epätarkkuutta mittauksiin.
CK:n liikekorjauksen tarkkuutta on tarkasteltu useammissa aikaisemmissa tut-kimuksissa [8, 65, 66, 67]. Lisäksi radiokromisia filmejä on käytetty yleisesti etenkin pään ja selkärangan alueiden sädehoitojen laadunvalvonnassa [8, 63, 68]. Kuitenkin tutkimuksia, joissa olisi selvitetty automaattisen liikekorjauksen vaikutuksia mitatun ja lasketun annossuunnitelman yhtenevyyteen tai CK:n kohdistustarkkuutta eturau-hasen sädehoidon tapauksessa on vähän. Chan et al. tutkivat mitatun ja lasketun annosjakauman yhtenevyyttä keuhkosyövän sädehoidossa käyttäen radiokromista (EBT2) filmiä [64]. He käyttivät jäykkää rintakehän fantomia, ja keuhkojen jatkuva liike simuloitiin käyttäen sini ja kosini aaltomuotoja eri amplitudeilla ja taajuuksilla [64]. γ-indeksien määrityksessä Chan et al. käyttivät kriteereinä 5 %/3 mm ja saivat useilla eri liiketapauksilla hyvin samankaltaisia tuloksia kuin tässä työssä [64].
Keskiarvo hyväksyttyjen pikseleiden prosenttiosuudesta liikkuvan kohteen säteily-tyksessä oli 95 % ja tässä työssä keskiarvo vähintään kolmen jyvän säteilytyksille oli 98 % (sagittaali- ja koronaalileiketasolle) verrattuna laskennalliseen jakaumaan [64].
Lisäksi Guinement et al. tutkimuksessa tarkasteltiin EBT3 filmeillä CyberKnifen kohdistustarkkuusmittausten annosjakaumia pään fantomia säteilytettäessä [63].
Hyväksyttyjen pikseleiden osuus kriteereillä 5%/2 mm oli yli 95 %, joka on samas-sa linjassamas-sa tämän työn tulosten kanssamas-sa [63]. Eturauhasen tapauksessamas-sa kohdistus
8. Pohdinta 61
tapahtuu jyvien perusteella (Fiducial tracking), joka eroaa aivojen/keuhkojen koh-distuksesta. Vaikka keuhkojen tapauksessa on liikettä kuten eturauhasellakin, erona on eturauhasen kiertoliike, mikä hankaloittaa kohdistusta. Keuhkotuumoreillakin esiintyy kiertoliikettä, mutta se ei yleensä häiritse kohdistusta, sillä hoitokohde on yleensä ympyräsymmetrinen. Kohdistuksen epätarkkuutta olisi mahdollista kompen-soida suurentamalla PTV-marginaalia. Kuitenkin PTV:tä suurentamalla suurempi annos tulee lähelle kriittisiä elimiä ja tässä työssä päästiin riittävään tarkkuuteen hoitokohteen alueella suurentamatta PTV:tä. Tämän työn perusteella voidaan sanoa, että PTV:n suurentaminen ei ole tarpeellista.
Iris-kollimaattorin käyttö mahdollistaa useiden erikokoisten sädehoitokenttien käytön CK-annossuunnittelussa. Tässä työssä käytetyt kentät olivat 10-40 mm.
Sädehoitokentän pienentyessä säteilyn sironnan määrä kudoksessa pienenee, joka pie-nentää kudokseen absorpoituvaa annosta. Tästä syystä eri kenttäko’oille määritetään tuottotekijä (output factor, OF), jonka avulla kenttäkoon vaikutus absorpoitunee-seen annokabsorpoitunee-seen otetaan huomioon. Johtuen säteilyhavaitsimien äärellisestä koosta pienien sädehoitokenttien dosimetria, ja näin ollen tuottotekijöiden määrittäminen on haastavaa. Tämä voi aiheuttaa virhettä annoslaskentaan varsinkin, jos käy-tössä on pieniä sädehoitokenttiä. Francescon et al. ja Pantelis et al. tarkastelivat OF:n määrityksessä tarvittavia korjauskertoimia eri kentän ko’oille käyttäen Iris-kollimaattoria ja erilaisia detektoreita [69, 70]. OF tietylle elektroni-/fotonienergialle on laskettavan kenttäkoon annoksen suhde referenssinä toimivan kenttäkoon annok-seen, kun molemmat ovat mitattuina annosmaksimin syvyydellä samassa fantomissa ja samalla SSD-etäisyydellä (CK:n tapauksessa yleensä käytetään 80 cm) [20]. Eten-kin pienillä kentillä OF:n arvo pienenee kentän koon pienentyessä, lisäksi samalla OF:n määrityksen epävarmuus kasvaa [69]. Eri detektorityyppien välillä havaittiin suuria eroja OF:n määrityksessä ennen korjauskertoimia ja korjauksen jälkeiset keskimääräiset OF:t 10 mm kollimaattorille olivat 0,988 (Francescon et al.) ja 0,884 (Pantelis et al.) [69, 70]. Tässä työssä pienten kenttien osuus koko annoksesta on kuitenkin pieni, joten ne aiheuttavat korkeintaan pientä epätarkkuutta mitattui-hin annosjakaumiin. Echner et al. tarkastelivat Iris kollimaattoria ja eri kentän kokoja verrattuna Fixed-kollimaattoriin [40]. He havaitsivat, että keskiarvoistet-tujen profiilien penumbrat kasvoivat kentän koon kasvaessa ja olivat 0,2-0,6 mm suuremmat kuin vastaavalla pyöreällä Fixed-kollimaattorilla [40]. OF-arvot olivat samat käytettäessä Iris- tai Fixed-kollimaattoria, pois lukien pienimmät kenttäkoot (5,0 ja 7,5 mm), joilla Iris-kollimaattorilla havaittiin huomattavasti matalammat arvot [40]. Tästä johtuen Echner et al. suosittelevat pienimmillä kentillä käytettävän
Fixed-kollimaattoria Iris-kollimaattorin sijaan [40]. Nämä epävarmuudet kentän puolivarjoalueella sekä Iris-kollimaattorin muoto voivat myös selittää tässä työssä ha-vaitut eroavaisuudet mitatun ja lasketun potilassuunnitelman annosjakaumien välillä.
Tämän tutkielman perusteella voidaan sanoa, että eturauhassyövän sädehoi-dossa CK:lla päästään riittävään tarkkuuteen käytettäessä vähintään kolmea kultajyvää. Kliinisten sekä maksimaalisten siirrosten jälkeenkin tarkkuus pysyi samalla tasolla kuin ilman siirroksia sädetettäessä.
Luku IX
Yhteenveto
Tässä työssä tarkasteltiin jyväkonfiguraatioiden vaikutusta CyberKnifen liikekorjauk-sen tarkkuuteen. Tämän lisäksi selvitettiin hoitokohteen liikkeiden automaattiliikekorjauk-sen korjauksen vaikutusta hoitokohteen saamiin sädeannoksiin. Mitattuja annosjakaumia verrattiin laskettuun ja mitattuun optimitapauksen annosjakaumaan. Mitattujen an-nosjakaumien hyvyyttä tarkasteltiin määrittämällä γ-indeksit (5 %/2 mm kriteerit) jakaumille ja laskemalla hyväksyttyjen indeksien osuus jakaumissa.
Työn tuloksista ja havainnoista voidaan yhteenvetona sanoa:
• potilastapauksen asettelutarkkuus (neljä ja kolme jyvää) vastasi optimaalisen jyväkonfiguraation asettelutarkkuutta.
• siirrosten ja kiertojen suuruus vaikutti hoidon tarkkuuteen vain kahden jyvän potilastapauksessa.
• automaattinen liikkeen korjaus toimii luotettavasti, kun jyviä on käytössä vä-hintään kolme kappaletta.
63
[1] Duodecim, Terveyskirjasto:
http : //www.terveyskirjasto.f i/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli = dlk00210
viitattu 15.10.2015 [2] Duodecim, Käypähoito:
http://www.kaypahoito.f i/web/kh/suositukset/suositus?id =hoi11060 viitattu 20.10.2015
[3] H. Joensuu, M. Kouri, A. Ojala, et al.Kliininen sädehoito, Duodecim, 1. painos, Vammala (2002), ISBN 951-656-068-7
[4] N. G. Zaorsky, M. T. Studenski, A. P. Dicker, et al.Stereotactic body radiation the-rapy for prostate cancer: Is the technology ready to be the standard of care?, Cancer Treatment Reviews, Vol. 39, s. 212-218, 2013, DOI: 10.1016/j.ctrv.2012.10.003 [5] N. C. Townsend, B. J. Huth, W. Ding, et al. Acute toxicity after
CyberKnife-delivered hypofractionated radiotherapy for treatment of prostate cancer, Ame-rican Journal of Clinical Oncology, Vol. 34, No. 1, s. 6-10, 2011, ISSN: 0277-3732/11/3401-0006
[6] J. F. Fowler, M. A. Ritter, R. J. Chappell, et al. What hypofractionated protocols should be tested for prostate cancer?, International Journal of Radiation Onco-logy, BioOnco-logy, Physics, Vol. 56, No. 4, s. 1093-1104, 2003, DOI: 10.1016/S0360-3016(03)00132-9
[7] C. R. King, J. Lehmann, J.R. Adler, et al. CyberKnife radiotherapy for localized prostate cancer: rationale and technical feasibility, Technology in Cancer Research and Treatment, Vol. 2, No. 1, s. 25-29, 2003, ISSN: 1533-0346
64
KIRJALLISUUTTA 65
[8] S. D. Chang, W. Main, D. P. Martin, et al. An analysis of the accuracy of the CyberKnife: a robotic frameless stereotactic radiosurgical system, Neurosurgery, Vol. 52, No. 1, s. 140-147, 2003, DOI: 10.1227/01.NEU.0000039162.72141.18 [9] O. Sand, Ø. V. Sjaastad, E. Haug, et al.Ihminen: fysiologia ja anatomia, Sanoma
Pro Oy, Helsinki (2013), s. 476, 493, 519, ISBN: 978-952-63-0898-2 [10] Suomalainen Eturauhassyöpä:
http://www.suomalaineneturauhassyopa.fi/anatomiaa-ja-fysiologiaa/fysiologiaa viitattu 12.1.2016
[11] W. Nienstedt, O. Hänninen, A. Arstila, et al. Ihmisen fysiologia ja anatomia, WSOY (2009), s. 366, 438, ISBN: 978-951-0-35826-9
[12] Suomalainen Eturauhassyöpä:
http://www.suomalaineneturauhassyopa.fi/anatomiaa-ja-fysiologiaa/anatomiaa viitattu 12.1.2016
[13] E. Haug, O. Sand, Ø. V. Sjaastad, et al. Ihmisen fysiologia, WSOY (1995), s.
466, 477, ISBN: 951-0-19882-x [14] Duodecim, Terveyskirjasto:
http : //www.terveyskirjasto.f i/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli = dlk00209
viitattu 20.10.2015
[15] Duodecim, Terveyskirjasto:
http : //www.terveyskirjasto.f i/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli = ldk00113 [18] M. Farhanghi, R. A. Holmes, W. A. Volkert, et al.Samarium-153-EDTMP: phar-macokinetic, toxicity, pain response using an escalating dose schedule in treatment of metastatic bone cancer, The Journal of Nuclear Medicine, Vol. 33, No. 8, 1992
[19] O. Sartor, R. Coleman, S. Nilsson, et al.Effect of radium-223-dichloride on symp-tomatic skeletal events in patients with castration-resistant prostate cancer and bo-ne metastases: result from a phase 3, double-blind, randomised trial, Lancet Oncol, Vol. 15, s. 738-746, 2014, DOI: 10.1016/S1470-2045(14)70183-4
[20] E. B. Podgorsak (toimittaja),Radiation oncology physics: a handbook for teachers and students, IAEA (2005), Vienna, ISBN: 92-0-107304-6
[21] D. R. Henderson, A. C. Tree, N. J. van As, Overview: stereotactic body radiot-herapy for prostate cancer, Clinical Oncology, Vol. 27, s. 270-279, 2015, DOI:
10.1016/j.clon.2015.01.011
[22] O. Bhattasali, L. N. Chen, J. Woo, et al.Patient-reported outcomes following ste-reotactic body radiation therapy for clinically localized prostate cancer, Radiation Oncology, Vol. 9, No. 52, 2014
[23] Y. W. Lin, K. H. Lin, H. W. Ho, et al. Treatment plan comparison between stereotactic body radiation therapy techniques for prostate cancer: non-isocentric CyberKnife versus isocentric RapidArc, Physica Medica, Vol. 30, s. 654-661, 2014, DOI: 10.1016/j.ejmp.2014.03.008
[24] H. Deutschmann, G. Kametriser, P. Steininger, et al. First clinical release of an online, adaptive, aperture-based image-guided radiotherapy strategy in intensity-modulated radiotherapy to correct for inter- and intrafractional rotations of the prostate, International Journal of Radiation Oncology, Biology, Physics, Vol. 83, No. 5, s. 1624-1632, 2012, DOI: 10.1016/j.ijrobp.2011.10.009
[25] J. R. Wong, L. Grimm, M. Uematsu, et al.Image-guided radiotherapy for prostate cancer by CT-linear accelerator combination: prostate movements and dosimetric considerations, International Journal of Radiation Oncology, Biology, Physics, Vol.
61, No. 2, s. 561-569, 2005, DOI: 10.1016/j.ijrobp.2004.06.010
[26] K. M. Langen, T. R. Willoughby, S. L. Meeks, et al. Observations on real-time prostate gland motion using electromagnetic tracking, International Journal of Radiation Oncology, Biology, Physics, Vol. 71, No. 4, s. 1084-1090, 2008, DOI:
10.1016/j.ijrobp.2007.11.054
[27] J. F. Aubry, L. Beaulieu, L. M. Girouard, et al. Measurements of intrafrac-tion mointrafrac-tion and interfracintrafrac-tion and intrafracintrafrac-tion rotaintrafrac-tion of prostate by three-dimensional analysis of daily portal imaging with radiopaque markers,
Interna-KIRJALLISUUTTA 67
tional Journal of Radiation Oncology, Biology, Physics, Vol. 60, No. 1, s. 30-39, 2004, DOI: 10.1016/j.ijrobp.2004.02.045
[28] J. Boda-Heggemann, F. Köhler, H. Wertz, et al. Fiducial-based quantification of prostate tilt using cone beam computer tomography (CBCT), Radiotherapy and Oncology, Vol. 85, s. 247-250, 2007, DOI: 10.1016/j.radonc.2007.09.008
[29] M. Pourhomayoun, M. Fowler, Z. Jin A novel method for tumor localization and tracking in radiation therapy, Conference Record of the Forty Sixth Asilomar Conference on Signals, Systems and Computers (ASILOMAR), IEEE, 2012, ISBN:
978-1-4673-5050-1
[30] A. J. Katz, M. Santoro, R. Ashley, et al.Stereotactic body radiotherapy for organ-confined prostate cancer, BMC Urology, Vol. 10, No. 1, 2010
[31] M. Barkati, S. G. Williams, F. Foroudi, et al. High-dose-rate brachytherapy as a monotherapy for favorable-risk prostate cancer: a phase II trial, International Journal of Radiation Oncology, Biology, Physics, Vol. 82, No. 5, s. 1889-1896, 2012, DOI: 10.1016/j.ijrobp.2010.09.006
[32] M. Ghilezan Role of high dose rate brachytherapy in the treatment of prostate cancer, Cancer/Radiothérapie, Vol. 16, s. 418-422, 2012, DOI:
10.1016/j.canrad.2012.08.001
[33] I. S. Grills, A. A. Martinez, M. Hollander, et al. High dose rate brachytherapy as prostate cancer monotherapy reduces toxicity compared to low dose rate pal-ladium seeds, The Journal of Urology, Vol. 171, No. 3, s. 1098-1104, 2004, DOI:
10.1097/01.ju.0000113299.34404.22
[34] J. S. Kuo, C. Yu, Z. Petrovich, et al. The CyberKnife stereotactic ra-diosurgery system: description, installation, and an initial evaluation of use and functionality, Neurosurgery, Vol. 53, No. 5, s. 1235-1239, 2003, DOI:
10.1227/01.NEU.0000089485.47590.05
[35] I.C. Gibbs Frameless image-guided intracranial and extracranial radiosurgery using CyberKnife robotic system, Cancer/Radiothérapie, Vol. 10, s. 283-287, 2006, DOI: 10.1016/j.canrad.2006.05.013
[36] S. Dieterich, T. PawlickiCyberKnife image-guided delivery and quality assurance, International Journal of Radiation Oncology, Biology, Physics, Vol. 71, No. 1, s.
126-130, 2008, DOI: 10.1016/j.ijrobp.2007.08.081
[37] KYS: sädehoitoyksikkö, CyberKnife, tutkimustoiminta:
http://cyberknife.bonsait.fi/tutkimustoiminta viitattu 7.4.2016
[38] V. Kathriarachchi, C. Shang, G. Evans, et al.Dosimetric and radiobiological com-parison of CyberKnife M6? InCise multileaf collimator over IRIS? variable colli-mator in prostate stereotactic body radiation therapy, Journal of Medical Physics, Vol. 41, No. 2, s. 135-143, 2016, DOI: 10.4103/0971-6203.181638
[39] J. J. Pöll, M. S. Hoogeman, J.-B. Prévost, et al. Reducing monitor units for robotic radiosurgery by optimized use of multiple collimators, Medical Physics, Vol. 35, s. 2294-2299, 2008
[40] G. G. Echner, W. Kilby, M. Lee, et al. The design, physicak properties and cli-nical utility of an iris collimator for robotic radiosurgery, Physics in Medicine and Biology, Vol. 54, No. 18, s. 5359-5380, 2009, DOI: 10.1088/0031-9155/54/18/001 [41] S. Lei, N. Piel, E. K. Oermann, et al. Six-dimensional correction of
intra-fractional prostate motion with CyberKnife stereotactic body radiation therapy, Frontiers in Oncology, Vol. 1, 2011, DOI: 10.3389/fonc.2011.00048
[42] W. Kilby, J. R. Dooley, G. Kuduvalli, et al. The CyberKnifeR robotic radiosur-gery system in 2010, Technology in Cancer Research and Treatment, Vol. 9, No.
5, s. 433-452, 2010, ISSN: 1533-0346
[43] G. Subedi, T. Karasick, J. Grimm, et al.Factors that may determine the targeting accuracy of image-guided radiosurgery, Medical Physics, Vol. 42, No. 10, s. 6004-6010, 2015, DOI: 10.1118/1.4930961
[44] S. C. Sharma, J. T. Ott, J. B. Williams, et al. Commissioning and acceptance testing of a CyberKnife linear accelerator, Journal of Applied Clinical Medical Physics, Vol. 8, No. 3, 2007
[45] C. Y. Huang, J. N. Tehrani, J. A. Ng, et al. Six degrees-of-freedom prostate and lung tumor motion measurements using kilovoltage intrafraction monitoring,
[45] C. Y. Huang, J. N. Tehrani, J. A. Ng, et al. Six degrees-of-freedom prostate and lung tumor motion measurements using kilovoltage intrafraction monitoring,