Biometrisen tunnistamisen kehitys

Nykymuotoinen biometrinen tunnistaminen, jossa tunnistaminen on automatisoitua, on tullut osaksi verkkoyhteiskunnan elämää muuta-man vuosikymmenen kuluessa tietoteknistymisen ansiosta. Se perus-tuu kuitenkin vuosituhansia vanhoihin ajatuksiin.^[352] Kuten kaikella

351 Voutilainen, ICT-oikeus sähköisessä hallinnossa, s. 244. Katso myös VAHTI (12/2006), s. 37–38.

352 Ensimmäisenä merkkinä biometrisen tunnistamisen käytöstä voi-daan mainita luolamaalaus n. 31 000 vuoden takaa, jossa esi-ihmi-set merkitsivät luolamaalaustensa viereen kämmenenjälkensä. Tätä kämmenenjälkeä voidaan Janeen Renaghanin mukaan pitää tekijän-sä unohtumattomana signeerauksena. Katso tarkemmin Renaghan, Etched in Stone, Zoogoer lehti, elokuu 1997. Katso myös Clottes, Chavet Cave (ca . 30 , 000 B . C ), The Metropolitan Museum of Art. Saatavilla osoitteesa: http://www.metmuseum.org/toah/hd/

chav/hd_chav.htm (käyty 16.7.2014). On myös esitetty, että kunin-gas Hammurab käytti kämmenen jälkeä vahvistaakseen antamansa lait. Ashbourn, The Social Implications of the Wide Scale

Implemen-teknologialla, myös biometrisella tunnistamisella on omat kehitysvai-heensa (niin sanotut sukupolvet), joiden kautta tämä teknologia on saavuttanut nykymuotonsa. Tällä hetkellä nykymuotoinen biometri-nen tunnistamibiometri-nen on vasta ottamassa ensimmäisiä varsinaisia harp-pauksiaan.

Kauan ennen tietokoneen keksimistä oli tapana tunnistaa yksilöt toisistaan kasvojen, äänen ja olemuksen perusteella.^[353] Tunnistamises-sa oli tapana luottaa omaan muistiin ja toisilta Tunnistamises-saatuihin tuntomerk-keihin. Perinteinen tapa kävi kuitenkin väkiluvun kasvaessa ja liikku-vuuden lisääntyessä erittäin vaikeaksi.

tation of Biometric and Related Technologies. Background paper for the Institute of Prospective Technological Studies, DG JRC – Se-ville, European Commission, January 2005, s. 4, (‘Ashbourn, Social Implications of Wide Scale Implementation of Biometrics, 2005’).

Saatavilla osoitteessa: http://www.statewatch.org/news/2005/apr/

jrc-biometrics-julian-ashbourn.pdf Myös Kiinassa sormenjälkien ja jalanjälkien käytöllä on pitkä historia. Sormen- ja jalanjälkiä on käytetty Tang-dynastian aikaan sopimuksissa ja lasten erottamiseksi toisistaan. Katso tarkemmin Farelo, A History of Fingerprints, (saa-tavilla osoitteessa: http://www.interpol.int/Public/Forensic/finger-prints/History/BriefHistoricOutline.pdf) sekä McMahon, Biomet-rics: History.

353 Suurin osa myös nykyihmisistä hyödyntää päivittäin biometrista tunnistamista perinteisessä muodossaan eli tunnistaessaan yksilöitä näiden kasvojen tai äänen perusteella. Valokuvauksen keksiminen mahdollisti ulkomuodon tallettamisen paperille, mikä mahdollisti täysin tuntemattomien tunnistamisen. Nykyään kuvalliset henkilöl-lisyystodistukset ovat jo arkipäivää. Niitä käytetään rajavalvonnassa, kaupallisessa toiminnassa ja monissa muissa tilanteissa, joissa on oi-keudellisesti tärkeää tunnistaa toinen. Denning, Information Warfa-re, s. 321.

Varsinainen biometrian hyödyntäminen tunnistamisessa eli bio-metrisen tunnistamisen ensimmäinen sukupolvi sai alkunsa, kun pa-riisilainen antropologi Alphonse Bertillon kehitti 1890-luvulla tavan tunnistaa rikolliset toisistaan hyödyntämällä yksilön fyysisiä yksilölli-siä piirteitä, kuten kallon ja hartioiden rakennetta ja muotoa.^[354] Me-netelmä ei kuitenkaan ollut ongelmaton. Suurin ongelma oli se, että tunnistamisessa käytettävät fyysiset piirteet eivät olleet muuttumatto-mia. Lisäksi ongelmia aiheutti se, että nämä piirteet eivät välttämät-tä olleetkaan yksilöllisiä. Täsvälttämät-tä on esimerkkinä tapaus vuodelta 1903, jossa menetelmä ei erottanut kahta identtistä kaksosta toisistaan.^[355]

1800-luvun lopulla nousi käyttöön Bertillonin menetelmän kaltai-nen menetelmä. Erona oli se, että uusi menetelmä pohjautui sormen-jälkiin. Ensimmäinen sormenjälkeen pohjautuva järjestelmä kehitet-tiin Intiassa paikallisen poliisipäällikön, Sir Edward Henryn, toimesta.

Järjestelmää alettiin kutsua Henryn menetelmäksi^[356]. Menetelmää

354 Garfinkel, Database Nation: The Death of Privacy in the 21st Cen-tury, s. 39. Tätä ennen sormenjälkiä oli kuitenkin jä käytetty Intiassa William Herschelin toimesta sopimusten allekirjoituksena. Tätä voi-daan pitää ensimmäisenä biometristen tunnisteiden järjestelmällise-nä käyttöjärjestelmällise-nä. McMahon, Biometrics: History, s. 5.

355 Bertillonin menetelmä hylättiin sormenjälkitunnistamisen tullessa käyttöön. Syynä oli se, että sormenjälkitunnistus osoittautui nopeam-maksi, tehokkaammaksi ja helpommaksi tavaksi tunnistaa yksilö.

356 Vertaa Kindt, joka kutsuu Henryn menetelmää Henry-Galton –me-netelmäksi. Syynä on todennäköisesti se, että ennen Henryä sor-menjälkiä oli luokitellut Francis Galton 1890-luvulla, johon Henry perusti tutkimuksensa. Galton julkaisi tutkimustuloksensa Natu-re-lehdessä vuonna 1902 artikkelissaan Finger print Evidence. Ar-tikkeli on saatavilla osoitteessa: http://galton.org/essays/1900-1911/

galton-1902-evidence.pdf. Ensimmäisten maiden joukossa sormen-jälkitunnistusta hyödynnettiin Argentiinassa, jossa sitä alettiin

viral-pidetään nykyaikaisen sormenjälkitunnistamisen esivaiheena, jonka johdannaisia käytetään edelleen tänä päivänä.^[357]

Varsinaisen, nykymuotoisena tunnetun biometrisen tunnistamisen ensimmäiset sovellukset tulivat laajempaan käyttöön vasta teknolo-gisen kehityksen ottaessa suuria harppauksia 1900-luvun jälkipuo-liskolla. Tämä merkitsi myös loppua niin sanotulle biometrisen tun-nistamisen ensimmäiselle sukupolvelle. Ajalle ominaiset biometrisen tunnistamisen menetelmät eivät enää kyenneet vastaamaan teknologi-sesti kehittyvän yhteiskunnan tarpeisiin.

Teknologinen kehitys ja yhteiskunnan toimintojen siirtyminen verkoissa toimiviksi synnytti biometrisen tunnistamisen toisen suku-polven. Biometrisen tunnistamisen toisen sukupolven voidaan ajatella saaneen alkunsa 1980–1990 -luvuilla.^[358] Ala on kasvanut räjähdys-mäisesti 1990-luvulta lähtien, ja 2000-luvulle tultaessa biometrinen tunnistaminen on alkanut valtaamaan alaa jokapäiväisissä toiminnois-sa.

Esimerkkejä toisen sukupolven menetelmistä ovat Yhdysvaltain US-VISIT –ohjelma, Amsterdamin Schipholin lentokentällä

käy-lisesti käyttää rikostutkinnassa vuonna 1902. Biometrics Institute, Biometrics: The Body and Soul of Security, s. 5. Artikkeli on saata-villa osoitteessa: http://www.biometricsinstitute.org/data/Press_Re-leases/2002_Body_and_souls.pdf

357 Wayman, Biometrics - Now and Then: The development of biomet-rics over the last 40 years.

358 Vuonna 1985 julkaistiin ajatus siitä, että silmän iiris on yksilölli-nen ja muuttumaton, ja vuonna 1994 ensimmäiyksilölli-nen silmän iirikseen perustuva tunnistamisratkaisu patentoitiin ja otettiin kaupalliseen käyttöön. Katso asiasta tarkemmin Daugman, How Iris Recognition Works. IEEE Transactions on circuits and systems forvideo techno-logy , s. 21–30. Artikkeli saatavilla osoitteessa: http://www.cl.cam.

ac.uk/~jgd1000/csvt.pdf

tettävä Privium –järjestelmä sekä Sydneyn lentokentällä käytettävä SmartGate –järjestelmä. Näissä järjestelmissä hyödynnetään sormen-jälkiä, silmän iiristä tai kasvoja matkustajien tunnistamisessa.

Syynä biometrisen tunnistamisen lähes räjähdysmäiseen kasvuun ja yleistymiseen on myös 2000-luvun alun poliittinen ilmapiiri. Vuoden 2001 syyskuun tapahtumat johtivat tämän vanhan teknologian käyttö-mahdollisuuksien laajentumiseen etenkin Yhdysvalloissa, josta kehitys levisi myös Eurooppaan. Syyskuun 2001 tapahtumien valossa biomet-risen tunnistamisen laajentuvaa käyttöönottoa on perusteltu turvalli-suudella ja sen takaamisella.^[359]

Poliittinen ilmapiiri ei yksinään olisi saanut liikkeelle yhä kehit-tyvää biometrisen tunnistamisen teknologiaa. Teknologisen kehityk-sen mukana biometrikehityk-sen tunnistamikehityk-sen kustannukset ovat laskeneet, laitteet ovat pienentyneet, tulleet helppokäyttöisemmiksi ja tarkem-miksi. Näiden syiden taustalla toki vaikuttaa poliittinen ilmapiiri, joka on kannustanut teknologian kehittämiseen. Oman lisänsä on tuonut yhteiskunnan vaatimukset helppokäyttöisestä, tehokkaasta ja entistä luotettavammasta tunnistamisesta uudessa digitaalisessa toimintaym-päristössä.

Yhteiskunnan myötä teknologia kehittyy ja vastaavasti yksilöiden tunnistamisen mekitys myös lisääntyy. Esille on noussut niin oikeu-dellisia kuin teknologisia haasteita, joihin biometrisen tunnistamisen

359 Lyon, Surveillance after September 11, s. 4-5 ja Nelson, America Identified: Biometric Technology and Society, s. 59 – 80. Katso myös Tranberg, Biometric Data in Scandinavia, s. 387. Tranbergin mielestä myös EU:n passiasetuksen (Neuvoston asetus (EY) N:o 2252/2004 jäsenvaltioiden myöntämien passien ja matkustusasiakirjojen turva-tekijöitä ja biometriikkaa koskevista vaatimuksista) säätämisen taus-talla on ollut yleinen terrorisminpelko.

kolmannen sukupolven on vastattava.^[360] Toisaalta biometrisen tun-nistamisen kohtaama julkinen keskustelu vaatii uudelta sukupolvelta entistä enemmän perusteluja teknologian käytölle ylipäänsä. Yhteis-kunnan oikeudellistuessa ihmiset ovat entistä tietoisempia omista oi-keuksistaan, mikä omalta osaltaan täytyy ottaa huomioon teknologiaa kehitettäessä.

4.2. Biometrisen tunnistamisen menetelmät ja niiden