Avoin  kysymys

Kuva  34.  Mentaaliharjoittelun  kohteiden  järjestäytyminen  käytön  mukaan.    

4.8. Avoin  kysymys    

Lomakkeeseen   annoin   avoimessa   kysymyksessä   tilaa   opiskelijoille   kirjoittaa   kokemuksiaan  ja  huomioitaan  mentaaliharjoittelusta  saadakseni  monipuolisempaa,   ja   rikkaampaa   tietoa,   kuin   mihin   pelkkä   valmiit   vastausvaihtoehdot   sisältävä   lomakekysely   mahdollistaa.   Arvelin   myös,   etten   välttämättä   ollut   osannut   kysyä   lomakkeessa  kaikkea,  mitä  opiskelijat  mentaaliharjoittelusta  tietävät,  tai  kuinka  sitä   käyttävät.    Olen  purkanut  tähän  kaikki  avoimesta  kysymyksestä  saamani  vastaukset.  

116   111   106   99   97  

68   61  

0   20   40   60   80   100   120   140  

Pisteet  

Mentaaliharjoittelun  kohteet  

77   76  

67  

54   47   43   36  

10  0   20   30   40   50   60   70   80   90  

Pisteet  

Mentaaliharjoittelun  kohteet  

Vastauksissa   syveni   lomakekyselyn   muissa   kysymyksissä   noussut   tieto   mentaaliharjoittelun   toimivuudesta   ulkoamuistamisen   apuna,   sekä   ennen   esiintymistilannetta.  Immosen  tutkimuksessa  nousseet  ns.  “kriittiset  pisteet”  olivat   erään   opiskelijan   mentaaliharjoittelun   kohteita.   Hänen   mukaansa   tiettyjen   paikkojen  mieleenpainaminen  helpottaa  esiintymistilanteessa  katkenneen  esityksen   jatkamista.   Hetki   ennen   esityksen   alkamista   on   useammalle   opiskelijalle   hetki,   jolloin  kappaleen  alku  käydään    mielessä  läpi.    

“Mentaaliharjoittelu   auttaa   painamaan   kappaleen   paremmin   mieleen.   Käytän   mentaaliharjoittelua   erityisesti   ennen   esiintymistä   ja   yritän   mentaaliharjoitellessa   painaa   mieleen   kohtia,   joissa   on   ollut   vaikeuksia.   Jos   kappale   esiintyessä   keskeytyy,   on   helpompi   jatkaa   jostain   mieleen   painetusta   kohdasta.   Esiintymistilanteessa   pianotuolilla   istuessani   käyn   pikaisesti   mielessäni   läpi   kappaleiden   esitysjärjestyksen   ja   juuri   ennen  kappaleen  aloittamista  mietin  sen  alun  ja  tempon.”  

 “Itse   en   ole   käyttänyt   säännöllistä   mentaaliharjoittelua,   mutta   teen   sitä   joskus,   esim.   kun   ennen   esiintymistä   en   voi   koskea   soittimeen,  kertaan  mielessäni  kappaleen    läpi  tai  vain  sen  alkua.  

Usein,   kun   on   esiintymistilanne   jossa   improvisoin,   hahmottelen   mielessäni  hieman  improvisaatiota  ennen  sen  aloittamista.”  

“Asioiden   nopeampi   omaksuminen.   Etenkin   ennen   esiintymistä   esiintymistilanteen  kuvitteleminen  auttaa  esiintymisjännityksessä   ja  esiintyminen  on  näin  varmempaa.”  

 Vaikka   varsinainen   mielikuvilla   itsensä   psyykkaaminen   jäi   tämän   tutkimuksen   rajauksen  ulkopuolelle,  nousi  asia  esiin  avoimissa  vastauksissa.  Eräs  opiskelija  oli   tehnyt   huomion   siitä,   kuinka   negatiivinen   mielikuva   vaikuttaa.  

Taustakirjallisuudessa  mm.  Clark  ym.  (2012)  sanovat,  että  mielikuvaharjoituksessa   tulisi  aina  harjoitella  onnistunutta  suoritusta.  (Clark  &  al.  2012,  22.6)  

 Psyykkaan   myös   myös   itseäni   ennen   esiintymistä   näkemällä   mielessäni  itseni  menossa  lavalle,  käyn  läpi  tilanteen  ja  kappaleen   alun   että   olisin   valmis   esiintymiseen.   Yritän   rentouttaa   itseäni   valmistautumalla   tulevaan   ja   mielikuvilla   varmasta   itsestäni.  

Edellä   mainitussa   “paniikkimielikuvaharjoittelulla”   on   se   huono   puoli  että  ollessani  mielikuvassani  yhtäkkiä  epävarma,  se  helposti   siirtyy  esiintymistilanteeseen.”  

Mentaaliharjoittelun   tiedostamaton   käyttö   nousi   esiin   sekä   lomakekyselyssä,   että   joissakin   vastauksissa.   Taustakirjallisuuden   mukaan   mentaaliharjoittelun   taito   on   kaikilla,   mutta   sen   käyttö   on   usein   intuitiivista   ja   tiedostamatonta.   Kenties   vain   pieni  tietoisuus  ja  muistutus  asian  käytöstä  voisi  nostaa  taidon,  sekä  käytön  hyödyt  

uudelle  tasolle.  Myös  harjoittelun  henkinen  työläys  tuli  esiin,  Samoin  opiskelijoiden   tunne   riittävän   tiedon   puuttumisesta,   sekä   epävarmuus   mentaaliharjoittelutavan   oikeellisuudesta.   Ainakin   osa   opiskelijoista   koki   saavansa   liian   vähän   ohjeita   mentaaliharjoittelun,  ja  harjoittelun  laadun  suhteen  ylipäätään.    

“Aivan   alussa   opetellessani   kappaletta   harvoin   luen   pelkästään   nuottia,   ulkoa   opetellessa   soitan   mielelläni,   en   lue   nuotia.   Kappaleen   opetteluvaiheessa   mielikuvaharjoittelu   on   yleensä   tiedostamatonta,   huomaan   vain   että   “hinkkaan”   jotain   teknistä   kohtaa   mielessäni,   mikä   kyllä  edesauttaa  oppimista.”  

“Liian   vähän   tulee   käytettyä   mentaaliharjoittelua.   Ehkä   sitä   tapahtuu   myös  tiedostamattomasti  enemmän  kuin  itse  tajuaakaan.  Mietin  myös,   olenko   oppinut   oikean   tavan   mentaaliharjoitteluun.   Se   on   kyllä   henkisesti  työlästä  ja  vaikeaa.”  

“Mielestäni   opettajan   olisi   hyvä   neuvoa   oppilaitaan   enemmän   harjoittelutekniikoiden  suhteen  ja  etenkin  puhua  mentaaliharjoittelusta.  

Vaikka   olenkin   ammattiopinnoissa,   tuntuu,   että   tarvitsisin   lisää   tukea   harjoitteluun,   varsinkin   mentaaliharjoittelu   on   omasta   mielestäni   vielä   melko  lasten  kengissä.”  

“Kiinnostaisi  enemmän  laadullinen  harjoittelu  soittamisen  kanssa,  mutta   selkeät   ohjeet   puuttuvat.   Helposti   harjoitellessa   tavoittelee   suorituskeskeisesti  määrää,  eikä  laatua  ja  olen  ehdottomasti  laadullisen   työskentelyn  kannalla,  Voi  mikä  oravanpyörä!!  Todella  mielelläni  lukisin   tukimuksesi  tulokset.  Kiitos!”  

 Vaikka  usko  mentaaliharjoittelun  apuun  kappaleen  teknisessä  osaamisessa  ei  ollut   lomakekyselyssä   varauksetonta,   oli   osalla   vastaajista   kokemusta   aiheesta.   Erään   vastaajan  esimerkissä  käden  asennon  muuttaminen  saattaisi  olla  kohde  jossa  myös   3.   persoonan   perspektiiviä   voisi   hyödyntää.   Toinen   vastaaja   sanoi   pitävänsä   kätensä  soittokuntoa  yllä  juuri  mentaaliharjoittelun  avulla.  

“Usein   kappaleiden   vaikeita   paikkoja   fyysisesti   tahkotessa   ei   soitto   suju,   mutta   kun   hoksaa   jonkin   pienen   asian   (esim.   mielikuvaharjoituksen   avulla  käden  asennon  muuttamisen)  ei  ole  enää  mitään  ongelmaa.”  

 “Olen  ollut  joulukuusta  2011  oikealla  kädellä  soittokiellossa  sormivaurion   takia.   Olen   siitä   saakka   pitänyt   oikean   käden   soittokuntoa   yllä   juurikin   mentaaliharjoittelun   avulla.   Silloin   tällöin   olen   kokeillut   soittamista   varovaisesti   myös   pianon   kanssa   ja   on   ollut   uskomatonta   huomata,   kuinka   kappaleet,   jotka   olivat   viime   joulukuussa   täysin   keskeneräisiä   ovat   menneet   huimasti   eteenpäin   “kuivaharjoittelun”   seurauksena.   Olen   harjoitellut  mm.  pöytää  ja  pianon  kantta  vasten  sekä  pelkästään  käynyt   mielessä  läpi  soittamista.”  

Avoimessa   kysymyksessä   opiskelijat   kertoivat   mentaaliharjoittelusta   erityisesti   muistin,   esiintymisen,   oppimisen,   tekniikanharjoittelun   ja   rasitusmman   kohteissa.  

Mentaaliharjoittelun  tavat  eivät  niinkään  nousseet  vastauksissa  esiin,  paitsi  huolena   niiden   oikeellisuudesta   ja   selkeiden   ohjeiden   puuttumisena.   Tämä   varsinkin   oli   tieto,  jota  varsinainen  lomake  ei  antanut.  

5. Tulosten  tulkinta    

5.1. Harjoittelun  määrän  ja  laadun  tulokset        

Opiskelijat  arvioivat  odotetusti  harjoittelun  laadun  ja  määrän  merkitykset  korkealle,   kuitenkin   siten,   että   harjoittelun   laatu   nousi   arvioissa   määrää   merkittävämmäksi   tekijäksi.   Eriksson   ym.   (1993)   tähdentävät,   että   erityisesti   tarkoituksenmukaisen   harjoittelun   määrä   liittyy   eksperttitason   suorituksiin,   ja   tällaista   harjoitusta   olisi   mahdollista   suorittaa   maksimissaan   neljä   tuntia   päivässä.   Vastausten   mukaan   suomalaisten   pianonsoiton   ammattiopiskelijoiden   harjoittelun   määrään   ja   laatuun   liittyvät   asenteet   ja   määrä   ovat   pääsääntöisesti   tutkimusten   mukaan   oikeansuuntaiset,   eivätkä   tue   täysin   perinteisenä   pidettyä   käsitystä   siitä,   että   suurempi   määrä   harjoitusta   tarkoittaa   parempia   suorituksia,   kuten   esittää   Kostka   (2002).   Pikemminkin   opiskelijat   tuntuvat   ymmärtävän   asenteidensa   ja   harjoittelumääriensä   perusteella   tarkoituksenmukaisen   harjoittelun   merkityksen,   jolle  Ericsson  ym  (1993)  asettivat  maksimissaan  neljän  tunnin  rajan  päivässä.  82%  

kaikista   opiskelijoista   harjoitteli   alle   4   tuntia.   Määrä   järjestyi   siten,   että   heistä   puolet,   eli   41%   harjoitteli   3-­‐4   tuntia   päivässä   ja   52%   sijoittui   2-­‐4   tunnin   harjoitteluhaarukkaan.  Alle  yhden  tunnin  harjoittelevien  kohdalla  arvelin  kyseessä   olevan   kenties   matalimman   motivaatiotason   opiskelijat   heidän   asenteisiinsa   liittyvistä   kysymyksistä   ja   harjoitteluun   satsaamastaan   ajasta   päätellen.   Naiset   harjoittelevat   tulosten   mukaan   miehiä   tunnollisemmin   pääasiassa   2-­‐4   tuntia,   kun   taas  miesten  harjoittelu  sijoittuu  pikemminkin  asteikon  ääripäihin.    

Eniten   harjoitellut   opiskelija   (7-­‐8   /pv)   puolestaan   oli   otannan   nuorin   vastaaja,   16   vuotias   poika.   Hänen   kohdallaan   voi   ajatella   tulosten   tukevan   näkemystä,   jonka   mukaan   taidon   hankkimisen   vaiheessa   harjoitteluun   käytetään   aikaa   (Ericsson   1993),  mutta  kognitiivisempia  strategioita  vielä  olla  otettu  käyttöön  (Hallam  1997,   Holmes   2005,   Lotze   2006).   Myöskään   opettaja   ei   ollut   neuvonut   hänelle   mentaaliharjoittelua,   eikä   hän   käyttänyt   strategiaa   lainkaan.   Hallamin   (1997)   ja   Holmesin   (2005)   mielestä   kognitiiviset   strategiat   tulisi   ottaa   käyttöön   taidon   opettelun   eri   tasoilla   koulutuksessa.   Myös   McPherson   sanoo,   että   jo   instrumenttiopintojen   alkuvaiheessa   menestyksen   ratkaisevat   oppilaan   käyttämät   oppimisstrategiat   (2005).   Toisaalta,   koska   mentaaliharjoittelun   menestyksekäs   harjoittaminen   vaatii   korkeaa   taidollista   osaamista   saattaa   todellakin   olla,   että   opettajat   opettavat,   ja   painottavat   mentaaliharjoittelun   käyttöä   vasta,   kun   taito   on   hyvin  hankittu.