Poliittisesti Helsinki ei ole kaupunkina Euroopan mittakaavassa kovin elävä eikä monimuotoinen.
Sitä leimaa osin vaihtoehdottomuus ja mielikuvituksettomuus. Toki myönteisiäkin esimerkkejä on, kuten Taiteiden yö ja Rautatientorin luistinrata. Silti 1970-luvun suunnitteluperiaatteet näkyvät edelleen penkittömillä aukioilla, rakennuksissa, jotka seisovat ”vapaina puistossa” pahimpien mo-dernististen järjettömyyksien mukaisesti. Ne näkyvät yhdenmukaisilla uusilla alueilla, joilla talojen on oltava keskenään samannäköisiä, sekä yhä edelleen jatkuvassa autokaupungin haikailussa. Suu-ren rahan edessä kumarrellaan: SanomaWSOY rakensi Sanomatalon selvästi korkeammaksi kuin kaavoituksessa suunniteltiin (esim. Hbl 12.8.2000), makasiinien kansalaistoiminta ja kirpputorit korvataan ylemmän keskiluokan musiikkiharrastuksella ja kaupunginosajuhlien rahat käytettiin euroviisuihin. Tarve kontrolloida kaikkea taas näkyy terassien tuoleissa ja tähtitieteellisiä summia maksavassa kampanjassa tarroja liimaavien kaupunkilaisten ja taiteilijoiden vainoamiseksi ja sähkö-kaappi-ilmoittelun estämiseksi. Kaupunkilaisten omaehtoista toimintaa ei siten ehkäistä ainoastaan häätämällä talonvaltaajia ohuin perustein.
Yksi epäkaupallinen toimintakeskus edistää säteittäisesti ja verkostomaisesti eri tavoin kaupun-gin ja kaupunkilaisten mahdollisuuksia tehdä jotain muuta kuin vain kuluttaa rahalla tavaroita ja palveluita. Se levittää oma-aloitteisuuden ja elämän sanomaa ja tukee kamppailua sosiaalisemman, ekologisemman ja kestävämmän maailman puolesta. Se on myös vastakulttuuria, jota ilman mikään yhteisö ei ole demokraattinen.
Autonominen sosiaalikeskus on poliittinen paikka, joka vaikuttaa kaupunkitilassa lähelle ja yhteyk-sien kautta kauemmas. Se säteilee ympäristöönsä kiinnostusta poliittisiin kysymyksiin, itsetuntoa vahvistavia toiminnan kokemuksia ja vahvoja identiteettejä. Se tarjoaa saman kaupunginosan ihmi-sille paikan, johon pääsee maksamatta sisäänpääsymaksua ja jossa keskustellaan kaikkia koskettavista asioista. Se edesauttaa myös nuorison todellista poliittista osallistumista, ei alamaisuutta, joka välillä tuntuu olevan poliitikkojen ja viranomaisten käsitys nuorison poliittisesta aktivoimisesta. Autonomisen sosiaalikeskuksen toiminta nostaa esille poliittisia kysymyksiä ja herättää ihmisiä miettimään niitä.
Kun kaupunki tarjoaa tylsyysongelmaan lääkkeeksi yhä rankempia tylsyyskokemuksia (viinibaari historialliseen keskustaan? turistiravintola Jugend-saliin?!), sosiaalikeskus on henkireikä. Se tuottaa erilaisia ajatuksia siitä, millainen kaupunkilaisten kaupunki voisi olla.
Kun kaupunkitilaa suunnitellaan irrallaan kaupunkilaisten omista intresseistä ja kaupallisuuden ehdoilla, luodaan yksipuolista kaupunkia. Autonominen sosiaalikeskus on sille vastalääke. Se on juuri sitä kaupunkilaisten itse tekemää omaehtoista ja aidosti toisille ihmisille suunnattua toimintaa, joka tekee Berliinistä ja Barcelonasta tänä päivänä sekä trendikkäitä että erittäin suosittuja. Niinpä on jopa ristiriitaista kaupungilta yrittää rakentaa turisteja ja suuria yrityksiä houkuttelevaa kaupunkia ja samaan aikaan ehkäistä juuri sellaista kaupunkitoimintaa, joka antaa paljon sekä kaupunkilaisille että vieraille: kyläjuhlat, pienten yrittäjien liikkeet ja autonomiset sosiaalikeskukset ovat sitä, mitä kaupungin tulee verorahoilla tukea, eikä laittaa niille kapuloita rattaisiin suuren pääoman hyväksi,
sillä ne tekevät kaupungista asumisen arvoisen. Autonominen sosiaalikeskus ja sitä seuraavat uudet sosiaalikeskukset voivat ehkä vielä pelastaa Helsingin.
Stadilaisuus on suvaitsevaisuutta, avuliaisuutta vieraita kohtaan ja vaatimatonta mutta tietäväistä mutkattomuutta, ja se on sukua sille, mitä eurooppalaiset ajattelijat ovat nimittäneet kosmopoliittiseksi suurkaupunkilaisuudeksi. Se ei ole erilaisuuden pelkoa, ihmisten häätämistä taloista, joita kukaan muukaan ei käytä, eikä jääräpäistä vetoamista ulkokohtaisiin säännöksiin ja seikkoihin, kun ihmiset tarvitsevat jotain. Autonomiset sosiaalikeskukset sopivat Helsinkiin paremmin kuin hyvin.
viitteet
1 Täsmällisiä tietoja taloissa sijaitsevien huoneistojen käyttötarkoituksista ei ole vielä mahdollista saada. Kaupungilla on tietoja vain kokonaisten rakennusten käyttötarkoituksista kaavamuutosten kautta, mutta toiminnot sijoittuvat huoneistoihin. Niinpä samassa talossa on usein liiketiloja, toimistoja ja asuntoja, eikä niiden historiallisesta kehityksestä ole säilytetty aineistoja. (Keskustelu kaupunkisuunnitteluviraston yleiskaavasuunnittelija Elina Tuomisen kanssa keväällä 2005.)
lähteet
Atkinson, Rowland & Flint, John (2004) The Fortress UK? Gated Communities, The Spatial Revolt of the Elites and Time-Space Trajectories of Segregation. Housing Studies 19 (6), 875–892.
Http://www.bristol.ac.uk/sps/cnrpaperspdf/cnr17pap.pdf. (Viitattu 31.1.2008.) Beauregard, Robert (1999) Julkinen kaupunki. Janus 7 (3), 214–223.
Hbl, Hufvudstadsbladet, kulturstadsbilaga, RRR, nr 3, 12.8.2000. Magnus Londen: Vems är Helsing-fors? Mikael Sundmanin haastattelu. Http://www.magnuslonden.net/sve/artiklar/tema___histo-ria/artikel-3834-1440.html. (Viitattu 31.1.2008.)
Häußermann, Hartmut (2001) Die europäische Stadt. Leviathan 9, 237–255.
Jacobs, Jane M. (1961) Death and Life of Great American Cities. New York: Vintage.
Lefebvre, Henri (1991/1974) The Production of Space [La Production de l’espace]. Oxford: Blackwell Publishers.
Low, Setha M. (2003) Behind the gates: life, security, and the pursuit of happiness in fortress America.
Lontoo: Routledge.
Massey, Doreen (2005) For Space. Lontoo: Sage.
Mäenpää, Pasi (2005) Narkissos kaupungissa – tutkimus kuluttajakaupunkilaisesta ja julkisesta tilasta.
Helsinki: Tammi.
Rajanti, Taina (1999) Kaupunki on ihmisen koti. Helsinki: Tutkijaliitto.
Rantanen, Annuska (2007) Kauppakeskuksen tilallisuuden muotoutuminen ja suhde kaupunkitilaan.
Esitelmä kaupunkitutkimuksen päivillä Helsingissä 4.5.2007.
Sennett, Richard (1976) The Fall of Public Man – On the Social Psychology of Capitalism. New York:
Vintage Books.
Sennett, Richard (1994) Flesh and Stone – The Body and the City in Western Civilization. New York:
W.W. Norton.
SIPA News (2007) Gated residential properties grow popular in Bulgaria.
Swiss International Property Advisorin uutinen 30.4.2007. Http://www.s-i-p-a.com/dan/Latest-News/Gated-residential-properties-grow-popular-in-Bulgaria.html. (Viitattu 13.1.2008.) Sorkin, Mike (ed.) (1992) Variations on a Theme Park: The New American City and the End of Public
Space. New York: Hill and Wang.
Simmel, Georg (2005) Suurkaupunki. Teoksessa Georg Simmel Suurkaupunki ja moderni elämä.
Kirjoituksia vuosilta 1895–1917. Helsinki: Gaudeamus.
Vaattovaara, Mari & Lönnqvist, Henrik (2003) Helsingin asuntopolitiikka seudullisessa viiteke-hyksessä – tarvitseeko asunto- ja kaavoituspolitiikka uudelleenarviointia. Helsingin kaupungin tietokeskuksen keskustelualoitteita 2003:1.
Weber, Max (1992/1921) Kaupunki. [Die Stadt.] Suom. ja toim. Tapani Hietaniemi. Jyväskylä:
Gummerus.
Villanen, Sampo (2000) Toimistorakennus osana elävää kaupunkia. Helsingin kaupunkisuunnittelu-viraston julkaisuja 2000:10. Helsinki: Helsingin kaupunki.
Villanen, Sampo (2004) Eduskuntatalon portaiden aikatila. Tiede & edistys 29 (4), 308–319.
Yhdyskuntasuuunittelu-lehti 2003:1. Keskustelua Helsingin kaupungin asuntopolitiikasta ja kirja-arvio kaupungin Tietokeskuksen keskustelualoitteesta. Yhdyskuntasuunnittelu 41 (3).
Zukin, Sharon (1991) Landscapes of Power – from Detroit to Disney World. Berkeley: University of California Press.