Asumisen tarpeet

Hyvä asuminen 2010 -selvityksestä poimittu taulukko kuvaa asuntokuntien tila- ja varustelutasovaatimuksia eri elämänvaiheissa. Taulukosta selviää, että asumisen tarpeet vaihtelevat ihmisen elämäntilanteen mukaan. Eri elä-mänvaiheissa myös asunnon ja asuinympäristön tärkeysjärjestys muuttuu:

esimerkiksi yksin asuville asunnon hygienia- ja ruoanvalmistustilat eivät ole yhtä tärkeitä kuin perheille tai vanhuksille, jotka vaativat korkeaa laatutasoa ja runsaasti tilaa.³¹⁹

Perheiden asumisessa tarvitaan muuntojoustavuutta, sillä asumistarpeet vaihtelevat perhetilanteen mukaan. Lapsiperheissä kodin merkitys koros-tuu. Lasten vanhetessa tilantarve kasvaa, kunnes lasten itsenäistyessä tilaa on taas ylimääräisesti. Myös uusperheet tarvitsevat tilaa keskivertoperhettä runsaammin.³²⁰

Tilojen laatutavoitteissa erityisesti säilytystilojen määrä koetaan riittä-mättömänä. Etenkin säilytystilaa tarvitaan ulkoiluvälineille ja vaatteille. Säi-lytystilojen määrää on voitava lisätä ja muunnella elämäntilanteen mukaan.

Lapsiperheissä halutaan parempia eteis- ja vaatehuoltotiloja, mikä tarkoit-taa lähinnä suurempaa pinta-alaa.³²¹

Yksinkertaistettuna asuntoonsa tyytymätön haluaa ensisijaisesti yhden

TOIMINNAN VAATIMA SUHTEELLINEN KOKO

SUHTEELLINEN VARUSTETASO

huoneen lisää työhuoneeksi tai lastenhuoneeksi. Pienempi osa taas haluaisi käyttää huoneen askartelu- tai puutyötilaksi tai kodinhoitotilaksi.³²²

Väestön vanhenemisen myötä vanhusten toimeentuloon kotona on kiin-nitettävä enemmän huomiota. Vanhukset haluavat asua kotona mahdolli-simman pitkään. Itsenäiseen asumiseen vaikuttaa esimerkiksi yhteiskunnan voimakas yksityistyminen. Tavoitteena onkin, että 90 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä selviytyisi kotona joko itsenäisesti tai sosiaali- ja terveydenhuol-lon järjestämien palvelujen ja lähiympäristön tuen avulla.³²³

Kotona asumisen tueksi vanhus tarvitsee esteettömän ja turvallisen ym-päristön, yhteyden terveydenhuoltoon ja apua arjen askareisiin. Kehittyvä tekniikka oletettavasti tuo enenevässä määrin terveydenhoidon kodin sisäl-le.

Arjen tueksi on tarjolla esimerkiksi ateria- ja siivouspalveluita ja laajem-paa kotiapua. Myös omaishoito on olennainen osa vanhusten kotiasumisen tukea.³²⁴ VTT:n tutkimuksen mukaan kodin ylläpidossa vanhuksilla on eni-ten avuntarvetta korjaus- ja huoltotöissä, nurmikonleikkuussa ja lumitöissä, suursiivouksessa ja ikkunanpesussa. Varsinkin pientaloissa vanhukset tarvit-sevat runsaasti apua kiinteistön ylläpidossa.³²⁵

Tähän asti esteettömän asunnon suunnittelu on tarkoittanut vähim-mäismitoitusten huomioimista märkätiloissa, eteisissä ja keittiöissä. Asun-tomarkkinoiden tapa myydä asuntoja pinta-alan mukaan on johtanut yhä pieneneviin huonekokoihin, mikä aiheuttaa ongelmia esteettömyyden sovit-tamisessa asuntoon. Kokonaisvaltainen ahtaus on yleisin esteettömyyson-gelma asunnoissa.³²⁶

7.3 Asuntotuotanto

Tähän asti asuntomarkkinoita ovat hallinneet rakennuttajat. Kustan-nusriskien minimoimiseksi rakentajat ovat keskittyneet tuotannossaan maksukykyisimpään keskituloisten ryhmään. Tarjolla on ollut yleispäteviä, 102. Asuntokuntien tila- ja

varustetasovaatimuk-set eri elämän vaiheissa.

keskihintaisia asuntoja, puoli vuosisataa samoina toistettuja ratkaisuja.

Asuntotuotantoa kehittävää koerakentamista on tehty liian vähän eikä saa-tuja tuloksia ole hyödynnetty jatkorakentamisessa. Asukkaan tarpeet ja tar-jolla olevat asumisvaihtoehdot eivät ole kohdanneet.³²⁷

Ongelmana on ollut suunnittelu- ja tuotantoprosessien joustamatto-muus ja riskien karttaminen. Myös viranomaissäännökset ovat jäykistäneet prosessia ja samankaltaistaneet asuntoja. Esimerkiksi muuntojoustavuuden kehittäminen edellyttää monen toimijan yhteistyötä, mikä voidaan saavut-taa vain, jos suunnittelu- ja tuotantoprosessi on tarpeeksi joustava kaikissa vaiheissaan. Myös asukkaalle tulisi olla mahdollista tehdä päätökset nykyisiä käytäntöjä myöhäisemmässä vaiheessa.³²⁸

Juntto näkee tilanteen muuttuvan. Jatkossa kuluttaminen osana identi-teettiä alkaa näkyä myös asuntomarkkinoilla. Asunto kulutushyödykkeenä on kallis ja siten rajoittaa valintoja ja väliaikaisten trendien syntymistä. Siitä huolimatta moderni asukas haluaa vaikuttaa yhä enemmän asuntonsa toi-mintoihin ja estetiikkaan. Kohtuuhintaisia ja laadukkaita vaihtoehtoja tarvit-taisiin niin omistus- kuin vuokra-asumisessa.³²⁹

Todennäköinen kehityskulku onkin asuntotuotannon erikoistuminen.

Asukkaat kaipaavat rakennukseltaan yksilöllisyyttä ja alueilta selkeämpää identiteettiä. Yleisyyden aika näyttää olevan ohi. Alueiden imagoa voidaan kehittää liikenneyhteyksin, lähipalveluin ja erilaisin asuntotyypein.³³⁰ Junton mukaan etenkin pientalotuotanto voi jatkossa polarisoitua asuntotyyppien ääripäihin: erityisryhmille tarkoitettuihin vuokra-asuntoihin ja hyvin varus-tettuihin, kookkaisiin omistustaloihin.³³¹ Ääripäiden yhdistäminen samaan rakennukseen olisi mielenkiintoinen tavoite. Samalla alueiden monipuoli-suus kasvaisi.

Talotyypeiltään asuntotuotanto jakautuu yhä jyrkästi kerrostalo- ja pien-talotuotantoon. Kuluttajat ovat sisällyttäneet tyyppeihin ennakkokäsityksiä, joiden mukaan asunto valitaan: Kerrostalo on turvallinen, sen huoltotaso on alhainen, se on lähellä palveluita ja se on edullinen. Omakotitalossa asumi-nen on itsenäistä, rauhallista ja luonnonläheistä, mutta omakotitalo on kallis.

Kerrostaloasunto on pieni kaksio tai yksiö, omakotitalo on suuri ja sopii lapsi-perheille.

Mikään edellisistä ominaisuuksista ei ole talotyypille ominainen itseisar-vo. Yleisessä keskustelussa ja kuluttajatutkimuksissa ominaisuuksien jaot-telu on kuitenkin sisällytetty talotyyppiin. Kyselyiden perusteella erityisesti vanhukset ja nuoret aikuiset haluaisivat asua kerrostaloissa. Lapsiperheet, nuoret 15–19-vuotiaat ja 30–44-vuotiaat aikuiset haluaisivat asua omakoti-talossa. Asumistoiveet ovat myös riippuvaisia asuinpaikkakunnan koosta ja sijainnista. Kerrostaloasuminen oli toivotumpaa suuremmissa taajamissa.

Mitä pohjoisemmaksi Suomessa mennään, sitä toivotumpaa pientaloasu-minen on. Syynä oletettavasti on tarjonnan määrä ja hintataso; asupientaloasu-minen on taajamissa kalliimpaa kuin haja-asutusalueilla. Yleisellä tasolla useimmat suomalaiset haluavat silti asua omakotitalossa.³³²

Jatkossa kuluttajien asumistoiveet olisi huomioitava talotyyppiin sitout-tamatta. Asumis- ja varallisuustutkimuksen mukaan talotyyppi on ollut tär-kein muuttosyy alle 10 prosentille muuttajista. Tyypillisen jaottelun sijaan tulevaisuudessa tarvittaisiinkin hybriditaloja. Juntto mainitsee esimerkkeinä kerrostalojen katoille rakennettuja pientaloja ja kerros- ja rivitalojen yhdis-telmiä.³³³

Erityisesti pientaloasumiseen suuntautuneille lapsiperheille pitäisi kehit-tää sopivia kaupunkimaisia ja houkuttelevia asumisratkaisuja. Juntto näkee kuilun nykyisten kerrostalojen ja luonnonläheisten pientalojen välillä liian suurena. Kolmas talotyyppi, rivitalo, ei myöskään näytä täyttävän kuluttaji-en monimuotoisia asumistoiveita. Uhkana on mm. kuluttaji-energiaa kuluttavan työ-matkustamisen kasvu. Juntto mainitsee esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Aust-ralian tiiviimmät mixed housing -alueet ja yhteisomistetut kiinteistöt, jotka vaivattomuudessaan ovat saavuttaneet suosiota. Ulkomaisesta rakentami-sen kulttuurista voitaisiin ottaa mallia.³³⁴

103. Hybriditalo, jossa asuntoja on sijoitettu päällekäin. Sisääntulo kaikkiin asuntoihin on silti maantasosta. Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli Oy, 2005.