Asukkaiden tyytyväisyys palveluasumiseen

Tutkimuksen perusteella asukkaat viihtyivät ryhmäkodeissa pääosin hyvin (ka. 3,6-5) ja niiden sisä- ja ulkotiloissa liikkumisen koettiin onnistuvan hyvin. Erittäin tyytyväisiä (ka. noin 4 tai yli) asukkaat olivat omiin ja yhteisiin tiloihin, liikkumisen onnistumiseen sekä omatoimisuuden tukemiseen.

Merkil-le pantavaa tutkimuksen valossa oli, että asukkaat ilmaisivat oMerkil-levansa pääosin hyvin tyytyväisiä koke-maansa turvallisuuteen ja mahdollisuuteensa olla halutessaan omassa rauhassa (ka. 3,8-5). ASPA:n selvityksen mukaan (Asumispalvelusäätiö ASPA/ Majava-Keränen 2012, 45) puolestaan palveluasu-misen fyysisten tilaratkaisujen selkeiden puutteiden katsottiin rajoittavan yksityisyyttä. Etenkin Puisto-lan osalta ongelmina nostettiin selvityksessä esille yksityisyyden puute ja se, että haastavien asukkai-den yhdessä asuminen vahvistaa haasteellista käytöstä ja asukkaiasukkai-den turvattomuuasukkai-den tunnetta. Tietyis-sä tilanteissa ja joillakin asukkailla näin voi toki olla, mutta tutkimuksen teon hetkellä yleisemmästä turvattomuuden kokemisesta ei saatu viitteitä. Yksityisyyden riittävyys voi puolestaan olla pitkälti tot-tumuskysymys ja kokemukset siitä hyvin yksilöllisiä.

Selvityksessä esitettiin myös palveluasumisen fyysisten tilaratkaisujen puutteiden hankaloittavan joka-päiväisten toimien sujumista ja heikentävän arjen taitojen ylläpitämisen ja harjoittelun mahdollisuuk-sia. Kalliokodin uudet tilat ehkä osaltaan korjaavat tilannetta entisten Ankkurin asukkaiden osalta, mutta Puistolassa pohdittavaksi jää, miten käytettävissä olevien tilojen käyttöä voisi mahdollisuuksien rajoissa tehostaa ja organisoida uudelleen asukkaiden omatoimisuuden tukemiseksi. Ohjatun virkistys-toiminnan tarve tuli esille sekä selvityksessä että tässä tutkimuksessa. Asukkaiden tässä tutkimuksessa ilmaisema tarve saada hoitajilta enemmän aikaa viestitti tarpeesta saada henkilökohtaista tukea, seuraa ja apua. Tukihenkilötoiminnan ja henkilökohtaisen avun tarve nousivat esille myös ASPA:n selvityk-sessä. (Asumispalvelusäätiö ASPA/ Majava-Keränen 2012, 5, 45.)

Ankkurin vastanneet asukkaat olivat erittäin tyytyväisiä (ka. 4 tai yli) ruokaa ja toisten asukkaiden kanssa seurustelun mahdollisuutta lukuun ottamatta kaikkiin selvitettyihin osa-alueisiin. Omaisten vas-tauksista heijastui kriittisempi tarkastelu, vaikka hekin olivat asumispalveluihin pääosin tyytyväisiä (ka. 3,5). Erittäin hyvin toimiviksi osa-alueiksi (ka. 4 tai yli) arvioitiin asukkaiden viihtyminen ryhmä-kodissa, yhteiset tilat ja henkilökunnan tasapuolinen suhtautuminen asukkaisiin. Lähes yhtä tyytyväisiä oltiin yksityisyyden kunnioittamiseen, henkilökunnan suhtautumiseen, asukkaiden toiveiden ja mielipi-teiden huomioimiseen ja ryhmäkodin ilmapiiriin (ka. 3,7). Eniten toivomisen varaa omaiset kokivat olevan asukkaiden mahdollisuudessa päättää itse asioistaan, heidän omatoimisuutensa tukemisessa, ryhmäkodin virkistysmahdollisuuksissa ja tiedottamisessa asukkaan asioista. Näiden osa-alueiden vas-tauksissa keskiarvot olivat kolme tai vähemmän.

Puistolan osalta tutkimuksesta teki mielenkiintoisen se, että ryhmäkodilla oli sekä ryhmäkodissa että tukiasunnoissa itsenäisemmin asuvia asukkaita. Oletin alusta saakka, että joiltakin osin vastauksissa saattaisi olla hajontaa näiden ryhmien välillä. Näin olikin, sillä joidenkin osa-alueiden suhteen

ryhmä-kodilla asuvat olivat tyytyväisempiä ja joissakin asioissa taas tukiasunnoissa asuvat kokivat asioiden olevan kohdallaan paremmin.

Ryhmäkodissa asuvat kokivat henkilökunnan suhtautumisen asukkaisiin tasapuolisempana kuin tu-kiasunnoissa asuvat. Eroa oli myös asukkaiden kokemassa henkilökunnan ajan riittävyydessä ja asuk-kaiden toiveiden ja mielipiteiden huomioimisessa. Ryhmäkodin asukkaat olivat myös selvästi tyyty-väisempiä tarjottuun ruokaan. Ryhmäkodin asukkaiden kommenteista ei voinut suoraan vetää johto-päätöksiä siitä, mistä erot mahdollisesti johtuvat. Tukiasunnoissa asuvien kommentit puolestaan tuki-sivat osaltaan oletustani siitä, että ehkä henkilökunnan aika oli jo käytännön sanelemista syistä sido-tumpaa ryhmäkodin asukkaiden hoitamiseen ja huomioimiseen heidän selvästi suuremmasta avun tar-peestaan johtuen. Henkilökunta oli myös fyysisesti jatkuvasti läsnä ryhmäkodissa, jolloin asukkaiden tarpeet tulivat ehkä helpommin havaituiksi. Koska asukkaiden auttamiseen liittyi monessa tapauksessa myös paljon konkreettista fyysistä avustamista ja hoitamista, hoitajat viettivät asukkaiden kanssa aikaa ja keskusteluun oli luontevia tilaisuuksia. Tukiasuntojen asukkaat puolestaan olivat hyvin omatoimisia ja heidän avuntarpeensa erilaista ja satunnaisempaa, jolloin kahdenkeskiset tilanteet hoitajien kanssa piti järjestää erikseen. Osaltaan tästä johtuen tukiasuntojen asukkaat mahdollisesti kokivat, ettei heidän näkökulmaansa huomioitu yhtä hyvin. Ryhmäkodin asukkaiden tyytyväisyys tarjottuun ruokaan voi-daan osaltaan tulkita johtuvan siitä, että heidän keskuudessaan muualla kuin päivätoiminnassa tai ryh-mäkodilla syöminen oli harvinaista. Tukiasunnoissa asuvat puolestaan saattoivat laittaa ruokaa itse tai käydä vapaa-ajalla syömässä haluamassaan paikassa. Näin heillä oli enemmän vaikutusmahdollisuuk-sia ja tilaisuukvaikutusmahdollisuuk-sia syödä kulloinkin toivomallaan tavalla.

Puistolan tukiasunnoissa asuvat olivat puolestaan ryhmäkodissa asuvia tyytyväisempiä viihtymiseensä, liikkumisensa onnistumiseen, mahdollisuuteen olla omassa rauhassa ja virkistysmahdollisuuksiinsa.

Paremmiksi he kokivat myös mahdollisuutensa päättää omista asioistaan sekä ryhmäkodin ilmapiirin.

Tukiasuntojen asukkaat kokivat myös, että heillä oli jonkin verran paremmat mahdollisuudet seurustel-la muiden asukkaiden kanssa. Syitä eroihin voi olseurustel-la monia. Syynä ryhmäkodin ilmapiirin jonkin verran ryhmäkodissa asuvia paremmaksi kokemiselle voisi osaltaan olla se, että tukiasuntojen asukkaat vietti-vät ryhmäkodilla paljon muita asukkaita vähemmän aikaa. Tällöin esim. kiireettä, häiriötekijöitä tai asukkaiden välisiä konfliktitilanteita jouduttiin kohtaamaan ryhmäkodissa asuvia harvemmin. Muihin edellä mainittuihin seikkoihin suuremman tyytyväisyyden tulkitsen johtuvan pitkälti siitä, että itsenäi-sempi asumismuoto, tukiasunnoissa asuvien parempi toimintakyky ja omatoimisuus paransivat selvästi mahdollisuuksia mielekkääseen elämäntapaan, itse toimimiseen ja omien valintojen tekemiseen. Pa-remmiksi koetut seurustelumahdollisuudet selittyvät luultavasti ainakin osaltaan sillä, ettei

tukiasunto-jen asukkailla ollut kommunikointiongelmia ja keskinäiseen seurusteluun oli mahdollisuus aina halut-taessa. Myös ryhmäkodin ulkopuoliset aktiviteetit ja sosiaaliset suhteet olivat heillä tavallisempia.

Vuonna 2015 Puistolan asukkaista kyselyyn saatiin vastaukset viideltä asukkaalta. Vastausprosentti oli jostain syystä hyvin alhainen toteuttamaani tutkimukseen verrattuna, jossa vastaajia oli yhteensä 16.

Jatkossa olisikin tärkeää pyrkiä siihen, että kaikkien mielipiteensä ilmaisemaan kykenevien asukkaiden vastaukset saataisiin kerättyä. Vuonna 2015 vastanneet olivat tyytyväisiä asumispalveluihinsa keskiar-von ollessa 4. Yksittäisten kysymysten vastausten keskiarvot vaihtelivat välillä 3,4-4,8. Hyvistä kes-kiarvoista huolimatta vastauksissa oli joku asukas arvioinut kohtalaiseksi (2) seuraavia osa-alueita:

henkilökunnan ystävällisyys ja avuliaisuus, ruoka, omista asioista päättäminen, virkistysmahdollisuu-det, henkilökunnan ajan riittävyys ja kokemus turvallisuudesta.

Vuonna 2015 tyytyväisyyskyselyyn vastasi neljä Ankkurin asukasta. Kokonaiskeskiarvoksi muodostui 4,1 aihepiirien vastausten keskiarvojen vaihdellessa välillä 2,5-5. Yksittäisiä huonoja arvioita saivat seuraavat osa-alueet: viihtyminen, oma asunto, omista asioista päättäminen, seurustelumahdollisuudet ja henkilökunnan ajan riittävyys. Osa-alueista omatoimisuuden tukeminen kaipasi asukkaiden mukaan erityisesti kehittämistä, sillä siinä keskiarvo jäi ainoana aihealueena alle kolmen. Kaksi asukasta oli arvioinut tilanteen kohtalaiseksi ja kaksi hyväksi (k 2,5). Muiden aihealueiden keskiarvot olivat vähin-tään 3,3.