Kotialueella on laadittu toimintaohjelma viiden viikon kiertävään pohjaan.
Henkilökunta suunnittelee etukäteen kuka työntekijä ohjaa minäkin päi-vänä iltapäivän toimintahetken. Henkilökunta on hakenut toimintahetkiin materiaalia Voitas.fi sivustolta. Sivustoa ylläpitää ikäinstituutti. (Ikäinsti-tuutti n.d.) Materiaalit on kerätty kansioon, mistä jokaisen hoitajan on helppo löytää ohjeet toimintahetken pitämiseksi. Toimintamalli on kehi-tetty Janakkalan sairaalan kuntoutusyksikössä aiemmin ja todettu toimi-vaksi. Intervallikotialueen hoitajat ovat ottaneet kiertävään viikko-ohjel-mistoon nykyisiä asiakkaita palvelevia liikuntaohjelmia. Kuvassa 4 on esi-merkki asiakkaan intervalliviikon sisällöstä.
Kuva 4. Asiakkaan esimerkkiviikko
Henkilökunta pyrkii motivoimaan asiakkaita osallistumaan yhteisiin toi-mintatuokioihin. Näiden lisäksi asiakkaalle voidaan tarvittaessa laatia yksi-löllisempi harjoitusohjelma fysioterapeutin toimesta.
Toimintatuokioiden lisäksi asiakkaan päivää rytmittävät yhteiset ruokailut.
Aamupalaa on tarjolla klo seitsemän ja yhdeksän välillä. Lounas tarjoillaan klo 11.30, päiväkahvi noin klo 14.15, päivällinen 16.30 alkaen ja iltapala
19.00 alkaen. Etenkin aamupala- ja iltapala ajoissa pyritään noudattamaan asiakkaan omaa kotirytmiä. Intervallijaksolla huolehditaan asiakkaan pe-rushoidollisista tarpeista, kuten hygienian hoidosta. Kaikki avustaminen tehdään voimavaralähtöisesti asiakkaan omaa olemassa olevaa toiminta-kykyä tukien.
8 POHDINTA
Uusimme opinnäytetyönämme Janakkalan kunnan intervallihoidon palve-lukuvauksen. Tämän kuvauksen muokkaaminen ajantasaiseksi on aiheel-lista sosiaali- ja terveydenhuollon käynnissä olevan muutoksen vuoksi. Ny-kyisen hallituksen kärkihankkeena on mahdollistaa kuntalaisten kotona asuminen entistä pidempään. Kuntatasolla tarkastellaan erilaisten kotona asumista tukevien palveluiden valikoimaa ja sisältöä. Intervallihoito on tär-keä osa toimivaa palvelujärjestelmää. Sosiaali- ja terveydenhuollon resurs-sit tulevat aina olemaan rajalliset, joten palveluiden on hyvä olla oikein kohdennettuja ja yksilöllisiä. Uusittu palvelukuvaus on tehty tukemaan asiakaskeskeistä hoitotyötä ja sen tavoitteena on lisätä asiakasperheen toimijuutta niin kotona kuin jakson aikana.
Intervallihoito on palvelu, joka on tarkoitettu tukemaan niin omaishoitajaa kuin hoidettavaa. Omaishoitolaki takaa omaishoitajille vapaapäivät, mikä saattaa tuottaa asiakaskäsitteen hämärtymistä käytännön työtä tehtäessä.
Palvelu on olemassa omaishoitajan levon takaamiseksi, mutta yhtä tärkeää on hoidettavan tyytyväisyys palveluun ja hänen toimintakykynsä yllä pysy-minen. Mielestämme on tarkoituksenmukaista käsittää asiakkaaksi koko hoidettavan perhe. Asiakasperhe –termi kuvaa parhaiten omaishoidon monimuotoisuutta ja etenevyyttä.
Valitsimme opinnäytetyön viitekehykseen intervallihoitoon ja omaishoi-toon liittyvät käsitteet asiakkuus, omaishoito ja intervallihoito. Se teoria- ja tutkimustieto, jonka onnistuimme käsitteiden määrittelemiseksi löytä-mään, on omiaan tukemaan omaa henkilökohtaista kokemustamme ikään-tyneiden hoitotyöhön syntyvistä muutoksista.
On ollut haastavaa löytää tutkimuksia, jotka kuvaisivat omaishoidettavan elämää tai ajatuksia. Tutkimuksissa tuodaan kuitenkin esille, että omais-hoitajat tahtovat myös hoidettavan hyötyvän jaksosta ja menevän jaksoille mielellään. Jos tämä ei toteudu, on suurempi mahdollisuus, etteivät omais-hoidon vapaat tule hyödynnetyiksi.
On mahdollista, että väitöskirjojen ja tieteellisen artikkeleiden lähdeluet-telojen käyttäminen apuna opinnäytetyön lähteiden hakemisessa on vai-kuttanut opinnäytetyön näkökulmaan. Toisaalta on oletettavaa, että tie-teellisten julkaisujen omat haut on tehty eettisten kriteerien mukaisesti.
Opinnäytetyön tekeminen omalle työnantajalle on tuonut sekä helpo-tusta että haastetta työn tekemiselle. Opinnäytetyön tekijöillä on ollut oi-vallinen näköala nykyiseen intervallihoitoon ja organisaatiokulttuurin ke-hittämistarpeisiin. Haasteelliseksi koimme työn rajaamisen ja oikean nä-kökulman löytymisen.
Valittuun näkökulmaan saattaa vaikuttaa se, että molemmilla opinnäyte-työn tekijöillä on pitkä ja laaja sairaanhoitajana hankittu kokemus ikäänty-neiden hoidosta eri työpisteissä ja kunnissa. Molemmat opinnäytetyön te-kijät olivat opinnäytetyön tekemisen alkaessa ja suurimman osan opinnäy-tetyön tekemisen ajasta työssä Janakkalan kunnassa ja molemmilla on hyvä käsitys kunnan organisaatiosta ja strategiasta. Toinen työn tekijöistä on vanhainkodin esimies, joka vastaa myös intervalliprosessista, mutta prosessi ei ole vieras myöskään toiselle opinnäytetyön tekijälle. Intervalli-toimintaa on kehitetty Janakkalan kunnassa kuntouttavaan suuntaan ai-kaisempina vuosina. Palvelukuvauksen muokkaaminen entistä enemmän asiakaslähtöiseksi on luonteva jatko aikaisemmin tehdylle kehitystyölle.
Vanha palvelukuvaus kulki nimellä tuotekortti ja siinä keskityttiin asiak-kaan hoitoon organisaation näkökulmasta. Lisäksi palvelukuvaus oli kirjoi-tettu yleisellä tasolla, jolloin se ei tukenut esimiehiä eikä työntekijöitä asia-kaslähtöiseen toimimiseen. Työntekijät pitivät sitä vaikeaselkoisena.
Vanha palvelukuvaus ei ole ollut kuntalaisten saatavilla vaan sitä on käy-tetty ainoastaan kunnan sisäisten prosessien tukena. Päätöksen teon lä-pinäkyvyydelle oli haitaksi se, ettei kuvaus ollut yleisesti saatavilla, vaikka sen avulla päätettiin intervallijaksoille pääseminen.
Uudistetussa palvelukuvauksessa keskiössä on asiakasperhe. Palveluku-vaus ohjaa muokkaamaan intervallijakson sisällön asiakaslähtöisesti. Asia-kasperhe pääsee osallistumaan hoitosuunnitelman tekoon ja asiakkaat pääsevät vaikuttamaan jokaisen yksittäisen jakson sisältöön viikoittaisissa asiakaspalavereissa. Palvelukuvaus asettaa selkeän tavoitetason hoito-työlle. Palvelukuvaus on käyttökelpoinen työkalu myös esimerkiksi palve-luohjauksen käyttöön. Omaishoidon tuesta päättävä viranhaltija voi antaa omaishoidon tuen asiakkaille kuvauksen luettavaksi tai neuvoa, mistä se löytyy. Uusittu palvelukuvaus on muokattu helposti ymmärrettäväksi ja se liitetään kunnan kotisivuille jokaisen luettavaksi. Tämä lisää päätöksen lä-pinäkyvyyttä.
Yksilöllisen intervalliviikon suunnitteleminen asiakkaan voimavarojen ja tarpeiden mukaisesti vaatii harjoittelua ja yhteistä keskustelua. On mah-dollista, että intervalliyksikön organisaatiokulttuuri muuttuu näiden kes-kustelujen avulla. Hoitajaresurssit eivät todennäköisesti tule paranemaan, joten intervalliasiakkaiden kuntoutus tulee saada sujumaan osana muuta hoitotyötä. Opinnäytetyöprosessin aikana alkanut asiakkaiden omien ke-hittämisideoiden huomioiminen auttaa asiakasymmärryksen
rakentumi-sessa. Yhteisten keskustelujen tuloksia ja asiakaspalautetta voidaan käyt-tää resurssien hyödyntämisessä esimerkiksi työpajatyöskentelyn tai koh-dennetun koulutuksen tuottamiseksi.
Opinnäytetyön tekemisestä on jo nyt saatu hyöty hoitotyön johtamiselle ja yksittäisten työntekijöiden motivoitumiselle kohti asiakaslähtöistä ja näyt-töön perustuvaa hoitotyötä. Myös palvelun tilaaja on huomannut tämän ja antanut asiasta myönteistä palautetta.
Haasteena jaksona aikana on ajoittain asiakkaan motivointi liikuntatuoki-oihin. Esimerkiksi jos omaishoitaja on jo todella väsynyt läheisensä hoita-miseen, hän saattaa kokea pääsevänsä helpommalla antamalla asiakkaan olla kotona passiivinen. Intervallijaksolla ei pystytä viikossa ihmeisiin, jos asiakas on kotona saanut kolme viikkoa vaikkapa vain maata. Haasteena saattaa olla myös henkilökunnan motivointi palvelukuvauksen sisällön to-teuttamisessa.
Opinnäytetyön aloittaminen viivästyi, koska emme saaneet nimettyä oh-jaajaa. Aihe oli olemassa jo, mutta emme uskaltaneet edetä työssämme ilman ohjaajaa. Tämä osoittautuikin järkeväksi, koska päästyämme työs-sämme alkuun, koimme haasteita aiheen rajauksen kanssa. Vaikka tie-simme tekevämme palvelukuvausta, pyrimme kehittämään hoitotyön si-sältöä. Rajauksen tekemisen jälkeen, työ eteni sujuvasti. Yhteistyömme su-jui hyvin ja nykyteknologia mahdollisti opinnäytetyön tekemistä yhdessä ja erikseen.
Uusi palvelukuvaus tehtiin vanhan palvelukuvauksen pohjaan. Tästä aiheu-tui se, että aluksi uusi palvelukuvaus jäi liian yleiselle tasolle. Tilaajalta saa-dun palautteen perusteella muokkasimme uutta kuvausta yksilökohtai-semmalle tasolle hyödyntäen teoreettista viitekehystä.
Ajatuksia nyt tehdyn palvelukuvauksen jälkeiselle kehitystyölle syntyi useita. Pidämme tarpeellisena keskittyä tarkemmin ensimmäiseen inter-valliviikkoon ja sen pohjalta syntyvän hoitotyön suunnitelman tekemiseen.
On tärkeää, että jakson aikana syntyy dialoginen yhteys asiakasperhee-seen. Tällöin hoitava yksikkö saa tietoa asiakkaan kotona asumisen edelly-tyksistä ja jaksolla pystytään vastaamaan kotitilanteen parannustarpeisiin.
Lisäksi asiakasperhe sitoutuu paremmin hoidon tavoitteisiin ja yhteistyö helpottuu, kun hoidon tavoitteet asetetaan yhdessä. Tavoitteena on luoda luottamuksellinen ja pitkä hoitosuhde asiakasperheeseen. Jatkossa tulee kehittää yhteistyötä rajapinnoilla toimivien tahojen ja intervalliyksikön vä-lillä, jotta saadaan aikaan mahdollisimman saumattomasti toimiva hoito-ketju kodin ja intervalliyksikön välille. Tällaisia rajapinnan toimijoita ovat esimerkiksi kotihoito ja palveluohjaus.
LÄHTEET
Ahonen, T. (2017). Palvelumuotoilu sotessa. Palvelumuotoilun käsikirja so-siaali- ja terveysalan palvelujen kehittämiseen. Nummela: Painokiila Oy.
Ikäinstituutti n.d. VoiTas-jumppa. Haettu 2.4.2018 osoitteesta https://www.voitas.fi/helppi/voitas+-jumppa/
Julkunen, K., Salminen A-L., Omaishoitajan jaksamisen ja tuen tarpeen ar-viointi, COPE-indeksi suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon käyttöön.
Sosiaali- ja terveysturvan selosteita. 78/2011.
Kankkunen, P., Vehviläinen-Julkunen, K. (2017). Tutkimus hoitotieteessä.
Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Kehusmaa, S., Kelan tutkimusosasto (2014). Hoidon menoja hillitsemässä, heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten palvelujen käyttö, omais-hoito ja kuntoutus. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia/131. Tampere:
Juvenes Print.
Koivuniemi, K., Holmberg-Marttila, D., Hirsso, P. & Mattelmäki, U.
(2014). Terveydenhuollon kompassi. Avain asiakkuuteen. Helsinki: Duode-cim.
Koivuniemi, K. & Simonen, K. (2011). Kohti asiakkuutta. Ihmistä arvostava terveydenhuolto. Helsinki: Duodecim.
Kurronen, J. (2015). Muotoilu osana julkisen sektorin innovointia. Teok-sessa Palvelumuotoilu saapuu verkostojen kaupunkiin. Verkosto ja muo-toilunäkökulmia kaupungin palvelujen kehittämiseen. Aalto-yliopiston jul-kaisusarja 1/2015. Helsinki: Aalto ATRS Books, 29—51.
Kuusela, S. (2015). Organisaatioelämää. Kulttuurin voima ja vaikutus. Hel-sinki: Talentum.
Laitinen, I. (2013). Palveluiden tuottaminen asiakkaan kanssa. Teoksessa Laitinen, I., Harinsalo, R. & Stenvall J. (toim.) Palvelutiede julkisten palve-luiden uudistajana. Kansainvälinen vertailu. Tampere: Suomen Yli-opisto-paino, 88—106.
Laki omaishoidon tuesta 937/2005. Haettu 15.3.2018 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050937
Lemola, T., Lehenkari, J., Kaukonen, E. & Timonen Juhani (2008) Vaikutta-vuuskehikko ja indikaattorit. Suomen Akatemian julkaisuja 6/08. Haettu 20.3.2018 osoitteesta http://www.aka.fi/globalassets/awanhat/docu-ments/tiedostot/julkaisut/06_08-vindi.pdf
Lethin, C., Hallberg, I. R., Karlsson, S. & Janlöv, A.-C. (2016). Family caregiv-ers’ experiences of formal care when caring for persons with dementia through the pro-cess of the disease. Scand J caring sci (2016) 30;525—534, doi: 10.1111/scs.12275. Haettu 20.2.2018 CINAHL –tietokanta.
Linja, N. (2013). Lyhytaikaishoito omaishoitajan jaksamisen tukena. Pro gradu -tutkielma. Hoitotieteen tutkinto-ohjelma. Itä-Suomen Yliopisto. Ha-ettu 12.1.2018 osoitteesta http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20140003
Mattelmäki, T. (2015) Johdanto. Teoksessa Jyrämä, A. & Mattelmäki, T.
(toim.) Palvelumuotoilu saapuu verkostojen kaupunkiin. Verkosto- ja muo-toilunäkökulmia kaupungin palvelujen kehittämiseen. Aalto-yliopiston jul-kaisusarja 1/2015. Helsinki: Aalto ARTS Books: 27.
Neville, C., Beattie, E., Fielding, E. & Macandrew, M. (2014). Litera-ture rewiew: Use of respite by carers of people with dementia. Health and social care in the community (2015)23(1), 51─63, doc.10.1111.hsc.
12095. Haettu 20.2.2018 CINAHL -tietokanta.
Omaishoitajaliitto (n.d.) Mitä on omaishoito? Haettu 15.3.2018 osoitteesta https://omaishoitajat.fi/omaishoidon-tietopaketti/mita-on-omaishoito/
Rannisto, P.-H. (2014a). Asiakkuus ja asiakaslähtöisyys julkisissa palve-luissa. Teoksessa T. Rintamäki & P. Tienhaara (toim.) Palveluajattelun mur-ros -näkymiä uudistuvaan palveluun. Tampere: Tampere University Press, 36—39.
Rannisto, P.-H. (2014b) Case Inno Tuo-hanke, Jyväskylän kaupunki. Teok-sessa T. Rintamäki & P. Tienhaara (toim.) Palveluajattelun murros -näkymiä uudistuvaan palveluun. Tampere: Tampere University Press, 75—76.
Rannisto, P-H., Kinnunen, S. & Tuurnas, S. (2014). Innovatiivinen kehittä-minen verkostossa. Teoksessa T. Pakarinen & T. Mäki (toim.) Henkilöstö-johtaminen kurkiauran kärkeen. Helsinki: Edita, 122— 134.
Rosenvall, A. & Hänninen, T. (2016.) Muistipotilaan arviointi ja arvioinnin työkalut. Käypä hoito. Duodecim. Haettu 28.4.2018 osoitteesta http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix02416
Salin, S. (2008). Lyhytaikaisen laitoshoidon reaalimalli vanhuksen kotihoi-don osana. Väitöskirja. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 761. Ha-ettu 20.9.2017 osoitteesta http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7443-9
Silventoinen, K. (2015) Väestön ikääntyminen on Suomen tulevaisuuden haaste. Uutistamo 24.6.2015. Haettu 15.3.2018 osoitteesta https://www.uutistamo.fi/vaeston-ikaantyminen-on-suomen-tulevaisuu-den-haaste/
Sosiaalihuoltolaki 1301/2014. Haettu 19.3.2018 osoitteesta http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301
Sointu, L. (2011). Läsnäolo hoivan arjessa. Janus 2/2011, 158—173. Haettu 16.12.2017 osoitteesta https://journal.fi/janus/article/view/50610
Sosiaali- ja terveysministeriö (2018). Kärkihankkeen esittely suomeksi. Ha-ettu 15.3.2018 osoitteesta http://stm.fi/docu-ments/1271139/1957330/IO_karkihanke_esittely_suomi_2018.pdf/b5a8
9070-2205-4183-86bf-3bd546b59fe7/IO_karkihanke_esittely_suomi_2018.pdf.pdf
Sosiaali- ja terveysministeriö (n.d.). Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa (I&O kärkihanke). Haettu 15.3.2018 osoitteesta http://stm.fi/hankkeet/koti-ja-omaishoito
Sote luokitustuotteet (n.d.). Haettu 28.4.2018 osoitteesta http://www.soteluokitustuotteet.fi/fi/luokitustuotteet/fim-ja-weefim
Suhonen, R., Röberg, S., Hupli, M., Koskenniemi, J., Stolt, M. & Leino-Kilpi H. (2011). Muistipotilaiden optimaalisen palvelukokonaisuuden ominai-suudet. Hoitotiede 27(4), 259—273.
Terveydenhuoltolaki 1326/2010. Haettu 19.3.3018 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101326
THL, tilasto- ja indikaattoripankki Sotkanet.fi 2015-2017(haettu 17.3.2018)
THL, tietoa RAI järjestelmästä (n.d). Haettu 28.4.2018 osoitteesta https://thl.fi/fi/web/ikaantyminen/rai-vertailukehittaminen/tietoa-rai-jarjestelmasta
THL, Toimia, N.d. GDS, myöhäisiän depressioseula. Haettu 28.4.2018 osoit-teesta http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/mittariversio/87/
THL, Toimia. SPPB, lyhyt suorituskyvyn testistö(n.d.). Haettu 28.4.2018 osoitteesta http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/mittariversio/154/
Tilastokeskus (2015). Väestöennuste 30.10.2015. Haettu 15.3.2018 osoit-teesta https://www.stat.fi/til/vaenn/2015/vaenn_2015_2015-10-30_tie_001_fi.html
Tikkanen, U. (2016). Omaishoidon arki. Tutkimus omaishoidon sidoksista.
Väitöskirja. Helsingin Yliopisto. Unigrafia Helsinki 2016. Haettu 12.1.2018 osoitteesta http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1056-5
Tuulaniemi, J. (2011). Palvelumuotoilu. Hämeenlinna: Kariston Kirjapaino.
Työ- ja elinkeinoministeriö (2010). Innovaatiopolitiikan linjaukset 2012-2015 ja painopisteet vuodelle 2011. Haettu 20.3.2018 osoitteesta https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/migrated_documents/inno- vaatiopolitiikan20linjaukset20201220-20201520ja20painopisteet20vuo-delle202011.pdf
Valokivi, H. (2008). Kansalainen asiakkaana. Tutkimus vanhusten ja lainrik-kojien osallisuudesta, oikeuksista ja velvollisuuksista. Väitöskirja. Acta Uni-versitas Tamperensis 1286. Haettu 16.3.2018 osoitteesta http://urn.fi/urn:isbn:978-951-44-7181-0
Vilkka, H. & Airaksinen, T. (2003). Toiminnallinen opinnäytetyö. Jyväskylä:
Gummerus Kirjapaino Oy.
Virtanen, P., Suoheimo, M., Lamminmäki, S., Ahonen, P. & Suokas, M.
(2011). Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehit-tämiseen. Tekesin katsaus 281/2011. Helsinki: Tekes.
Liite 1 MITTARIT
FIM-toimintakykymittaria käytetään aikuisten toimintakyvyn, avuntarpeen ja kuntoutumisen arviointiin. Mittarin avulla tehtävä arviointi perustuu ha-vainnointiin, haastatteluun tai muuhun luotettavan keinoon. Arviointi ta-pahtuu seitsemän portaisen asteikon avulla, jossa 1 on täysin avustettava ja 7 on täysin itsenäinen ja mittari arvioi kahdeksaatoista päivittäistä toi-mintaa. (Sote luokitustuotteet, n.d.)
SPPB on lyhyt suorituskyvyn testistö, jolla mitataan iäkkäiden henkilöiden liikkumiskykyä. Se koostuu tasapaino-, kävelynopeus- ja tuolilta nousutes-teistä. Jokainen osio pisteytetään ja nämä pisteet muodostavat testistön kokonaistuloksen. Koska testi koostuu kolmesta osiosta, on mahdollista kohdistaa harjoitteet heikomman tuloksen alueisiin. (Toimia, n.d.)
MMSE (Mini-Mental State Examination) on lyhyt kognitiivinen testisarja.
Sen avulla saadaan tietoa testattavan orientaatiosta, muistista, attentiosta sekä kielellisistä kyvyistä. Testi on kehitetty psykiatristen potilaiden arvi-ointiin, mutta sitä käytetään muun muassa Alzheimerin taudin etenemisen seurannassa. (Rosenvall & Hänninen, 2016)
GDS-15 (Geriatric Depression Scale) on myöhäisiän depressioseula, joka on kehitetty masennusoireiden tunnistamiseen. Seulaan kuuluu 15 kysymystä ja yli kuuden pisteen tulos viittaa masennukseen. (Toimia, n.d.)
MNA (Mini Nutritional Assessment) on mittari, joka on kehitetty yli 65 vuo-tiaiden ravitsemustilan arviointiin. Sitä voi hyödyntää sekä kotona asuvien että laitoshoidossa olevien ihmisten ravitsemustilan arvioinnissa. Testi auttaa jaottelemaan testattavat ali- tai virheravittuihin, riskissä oleviin tai niihin, joilla on hyvä ravitsemustila.