Tutkielman teossa hyödynnettiin myös Hyvinkään Tahkon arkistoa sekä Hyvinkään kaupun-ginmuseon arkiston Hyvinkään Tahkon arkistokokonaisuutta. Arkistojen asiakirjoja käytettiin ennen kaikkea Hyvinkään Tahkon vaiheiden taustoittamiseen, mutta ne toimivat apuna myös tulkinnan muodostamisessa tuloksia laadittaessa.
72
Kumpaakaan arkistoa ei ollut luetteloitu tai lajiteltu loogisesti, joten etukäteen ei ollut tiedossa, mitä materiaalia arkistoista löytyisi. Sen takia ennen materiaaliin syventymisestä määriteltiin lyhyesti, mitä tietoa arkistoista halutaan kerätä ja mihin kysymyksiin saada vastauksia, ja ai-neistoa tarkasteltiin näihin rajauksiin tukeutuen. Kustakin asiakirjasta tai vastaavasta tehtiin muistiinpanot siltä osin kuin se vastasi määriteltyihin kysymyksiin. Kun kaikki materiaali oli käyty läpi, muistiinpanoja yhdisteltiin ja luokiteltiin ja niistä pyrittiin jäsentämään vastaukset määriteltyihin kysymyksiin. Kyse oli siis eräänlaisesta sisällönanalyysin kevytversiosta.
Hyvinkään Tahkon alkuvaiheiden selvittämisessä hyödynnettiin ennen kaikkea seurasta eri ai-koina tehtyjä historiikkeja sekä erilaisia lehtiä ja muuta materiaalia seuran varhaisilta vuosilta.
Seuran viime aikojen kehityksestä tärkeimpiä lähteitä puolestaan olivat toimintasuunnitelmat ja -kertomukset sekä seuran johtokunnan kokousten pöytäkirjat. Muitakin lähteitä kuitenkin hyödynnettiin saatavuuden rajoissa.
6.4 Tutkimuskysymykset
Aloitteleva tutkija on usein kiinnostunut liian monesta asiasta, jolloin tulos voi olla hyvin haja-nainen. Selkeä rajaaminen on välttämätöntä, kaikkea kiinnostavaa ei voi tutkia tai raportoida.
(Kiviniemi 2001.)
Hyvät tutkimuskysymykset keskittyvät olennaiseen, ja niihin vastaaminen on mahdollista (Häi-kiö & Niemenmaa 2007). Tälle tutkielmalle määritettiin neljä tutkimuskysymystä:
- Miten eri asemissa olevat Hyvinkään Tahkon seuratoimijat suhtautuvat ammattimaistumiseen ja miten ilmiö näkyy seurassa?
- Miten seuratoimijat ovat kokeneet ammattilaisten ja vapaaehtoisten rinnakkaiselon toimivan?
- Mitkä asiat tukevat ja vaikeuttavat ammattilaisten ja vapaaehtoisten yhteistyötä?
- Kuinka hyvin seuratoimijat kokevat organisaatioiden työnjaon toimivan?
Tyypillinen virhe on aineiston kerääminen liian aikaisin: tutkimustehtävän tulisi olla selvillä ennen aineiston keräämistä. Aineiston laatu on tärkeää, mutta usein määrä on korvannut laadun.
(Ehrnrooth 1990.) Alustavat tutkimuskysymykset määriteltiin ennen haastatteluja, mutta ne sai-vat lopullisen muotonsa vasta analyysin aikana. Aihepiiri ja teemat olisai-vat kuitenkin tiedossa alusta alkaen, eli kyse oli lähinnä kysymyksenasettelun tarkentumisesta.
73 6.5 Aineiston analyysi
Laadullinen tutkimus edellyttää paitsi hyvää ideaa myös sen toteuttamista hyvin. Hyvä kysy-mys on vasta tutkimuksen alku. (Ehrnrooth 1990.) Ei ole olemassa ainoaa oikeaa polkua haas-tattelujen analysointiin. Tutkimuskysymysten ja tutkimusongelman tulisikin vaikuttaa lähesty-mistapaan. Valinnat vaikuttavat aineiston käsittelyyn, ja niiden kirjaaminen auki parantaa työn arvioitavuutta. (Ruusuvuori, Nikander & Hyvärinen 2010.)
Laadullista aineistoa analysoitaessa pyritään tuottamaan uutta tietoa selkeyttämällä ja tiivistä-mällä aineistoa. Tiivistettäessä informaatiota ei pitäisi kadota, pikemminkin selkeyttätiivistä-mällä ha-janaisen aineiston informaatioarvo kasvaa. (Eskola & Suoranta 2008, 137.) Aineiston analy-sointi on aikaavievä tehtävä, eikä siihen ole olemassa yleispäteviä ohjeita. Siispä jokaisen on luotava itse omat tapansa. Erilaiset aineistot kertovat erilaisia asioita, mutta kaikkeen aineistoon on syytä suhtautua kriittisesti. Kirjallisen aineiston arvo on usein pitkälti kiinni siitä, miten ja mihin sitä käytetään. (Syrjälä & Numminen 1988, 115–118.)
Laadullisen tutkimuksen vaiheita voi jaotella monella tavalla. Esimerkiksi Alasuutari (2011, 39) jakaa laadullisen analyysin havaintojen pelkistämiseen ja arvoituksen ratkaisemiseen kui-tenkin myöntäen vaiheiden nivoutuvan käytännössä aina toisiinsa. Ruusuvuori ym. (2010) puo-lestaan tunnistavat aineiston käsittelystä kolme osatehtävää: luokittelu, analysointi ja tulkinta.
Käytännössä vaiheet eivät ole erillisiä vaan limittyvät toisiinsa. Jälkimmäinen luokittelu kuvaa osuvasti tämän tutkielman analyysin vaiheita.
Luokittelussa pyritään käymään aineisto järjestelmällisesti läpi tutkimusongelmien, käsitteiden ja lähtökohtien määrittämällä tavalla. Vaikka luokittelu on tärkeä vaihe, se ei yksinään riitä analyysiksi. Analyysivaiheessa aineiston osia tuodaan yhteen, vertaillaan ja vähitellen päästään luokittelua syvemmälle. Tulkintavaiheessa annetaan lukijalle mahdollisuus arvioida tulkintojen uskottavuutta. (Ruusuvuori ym. 2010.) Tämänkin tutkielman analyysi eteni kuvatulla tavalla.
Ensin aineistoa pyrittiin luokittelemaan teemoittain, sen jälkeen poimintoja koottiin ja vertail-tiin ja lopuksi pyritvertail-tiin muodostamaan tietynlainen tulkinta tai synteesi kaikesta aineistosta.
Analyysi perustuu teemoitteluun. Teemoittelussa aineisto järjestetään litteroinnin jälkeen tee-moittain, minkä jälkeen analysoidaan vastauksia teema kerrallaan pelkistäen. Mukaan
kytke-74
tään myös teoria ja aiemmat tutkimukset. (Eskola & Vastamäki 2001.) Teemoittelua voi vai-keuttaa se, että keskustelu harvoin etenee täysin loogisesti. Teemoittelun jälkeen seuraa varsi-nainen analyysi, mikä käytännössä tarkoittaa aineiston lukemista riittävän monta kertaa ja tul-kinnan muodostamista. Muistiinpanojen ja ajatusten kirjaaminen tukee pohdintaa. Analyysin tehtävä on tiivistää ja jäsentää aineisto mahdollisimman informatiiviseksi. Analyysin jälkeen tutkijan tehtävänä on poimia aineiston tärkein sisältö ja yhdistää aineistoesimerkit tutkijan auki kirjattuun ajatteluun. Tulkintaan on kytkettävä myös teoria ja aiemmat tutkimukset, ja aineisto on käytävä läpi useita kertoja (Eskola 2001.)
Aineiston koodaus on väkisinkin subjektiivista. Niin kutsutussa aineistolähtöisessä koodauk-sessa tekijä on merkittävässä roolissa, ja hänen ennakkotietonsa vaikuttavat koodaamiseen. Toi-saalta myös teoriasta lähtevässä koodaamisessa tekijällä on merkitystä: eri henkilöt laatisivat samasta teoriasta erilaiset koodit. Keskeistä onkin tunnistaa oma subjektiivisuus. (Eskola &
Suoranta 2008, 156.) Tässä tutkielmassa koodaus tapahtui juuri aineistolähtöisesti. Ensimmäi-nen koodiluokitus muodostettiin haastattelujen lukemisen perusteella, ja haastatteluja kooda-tessa luokitusta tarvittaessa täydennettiin. Kun kaikki haastattelut oli käyty läpi, koodit koottiin yhteen, minkä jälkeen katkelmat luettiin ja samalla luokittelua muutettiin yhdenmukaisemmak-si. Lopullinen koodaus erosikin ensimmäisestä versiosta huomattavasti.
Sopivaa koodien määrää on vaikea arvioida. Ongelmia aiheuttaa myös se, että koodaus on aina tulkinnallista. Sama henkilö saattaa kahtena eri ajankohtana koodata aineiston täysin eri tavalla, vaikka koodaus näyttäisikin yhtenä ajankohtana järkevältä. Täydellisen koodauksen tekeminen onkin mahdotonta, sillä uusia näkökulmia voi aina löytää, joten kyse on riittävän hyvän koo-dauksen tekemisestä. On myös hyväksyttävä, että koodausrunko muuttuu työn aikana, eli en-simmäinen versio ei missään nimessä ole lopullinen. (Eskola & Suoranta 2008, 156–157.)
Intuitio, esiymmärrys, ennakkoluulo tai miten sitä kutsuukaan kannattaa kirjoittaa auki, jotta se ei hallitse analyysiä. Kirjoittaminen kannattaa usein tehdä kahdesti: ensin ennen aineistoon tu-tustumista ja seuraavaksi aineistoa ensi kertaa käsitellessä. (Ehrnrooth 1990.) Aineistolähtöi-seen koodaukAineistolähtöi-seen liittyykin riski esiymmärryksen suuresta vaikutuksesta. Sitä pyrittiin välttä-mään kirjaamalla omia ajatuksia ja muodostuneita käsityksiä ylös. Tällaisia muistiinpanoja olisi voinut kirjata vieläkin enemmän. Se olisi voinut hälventää ensimmäisten ajatusten vaikutusta ja tukea tulosten muodostamista, mutta muistiinpanoja kirjattiin nytkin säännöllisesti.
75
Aineistoa kannattaa lukea niin kauan, että tuntee hallitsevansa sen sisällön. Jokainen lukukerta voi tuoda jotain uutta. Kun ensin on muodostanut kokonaiskuvan aineistosta, on syytä ruveta tutustumaan siihen tietoisesti tarkemmin. (Syrjälä & Numminen 1988, 126–127.) Työtä tehdes-sä aineisto luettiin läpi useita kertoja, ja lopulta siitä ei tuntunut löytyvän enää mitään uutta.
Laadullisissa tutkimuksissa ei aina käydä aineistoa systemaattisesti läpi. Siinä tapauksessa saa-tetaan esimerkiksi poimia aineistosta ainoastaan omiin päätelmiin sopivat osat ja sivuuttaa lo-put. (Ruusuvuori ym. 2010.) Tässä tutkielmassa uhkakuvan toteutuminen pyrittiin välttämään koodaamalla systemaattisesti haastatteluaineisto, josta ainoastaan selvästi tutkimuskysymysten ulkopuolelle ajautunut keskustelu jätettiin koodaamatta, ja poimimalla koodatusta aineistosta esiin nousseita havaintoja järjestelmällisesti niin, että tulososiota alettiin kirjoittaa vasta, kun koko aineisto oli käyty läpi useita kertoja. Tietystä tulkinnallisuudesta on mahdotonta päästä kokonaan eroon, sisältäväthän laadullisen tutkimuksen kaikki vaiheet tulkintaa (Ehrnrooth 1990; Eskola & Suoranta 2008, 16), mutta koska aineistoa käsiteltiin systemaattisen kattavasti kokonaisuudessaan, ainakaan valikoimista ei pitäisi esiintyä.
Aineisto saa lopullisen muotonsa kirjoitusvaiheessa, vaikka sitä on käyty läpi kirjoittamista en-nenkin. Kirjoittamisvaihe on siis luova vaihe siinä missä muutkin. (Eskola & Suoranta 2008, 242; Syrjälä & Numminen 1988, 149.) Raportointiin ei ole valmiita sääntöjä, mutta raportti pitäisi tehdä sen mukaan, keille se on suunnattu huomioiden myös julkaisukanava (Syrjälä &
Numminen 1988, 146, 159). Oleellista on löytää keskeisin aines ja pyrkiä välttämään sirpale-maisuutta (Kiviniemi 2001). Raportin kirjoittaminen on vaativa prosessi, jonka pitäisi tapahtua vähittäisesti. Joitakin osia tutkija saattaa pystyä laatimaan jo ennen aineiston keruuta. (Syrjälä
& Numminen 1988, 148.) Raportit pyrkivät kuvaamaan todellisuutta, siis tutkimuksen käytän-nön toteuttamista, mutta sitä on mahdoton tavoittaa täysin. Tehtyjen ratkaisujen seikkaperäinen raportointi auttaa lukijoita toisaalta työn arvioimisessa, toisaalta mainittujen seikkojen huomi-oimisessa muissa yhteyksissä. Tutkimuksia arvioidaan nimenomaan raporttien perusteella, jo-ten niiden kirjoittamiseen on kiinnitettävä huomiota. (Eskola & Suoranta 2008, 234–235, 249.)
Tutkimusprosessi ei varsinaisesti pääty ongelman selvittämiseen, sillä vastaukset ovat vain osa-vastauksia ja työtä voi jatkaa periaatteessa loputtomasti. Sitä paitsi vastaukset herättävät aina uusia kysymyksiä. Jossain vaiheessa on kuitenkin osattava lopettaa viimeistely ja todeta työn olevan valmis (Eskola 2001). ”Tutkimus ei lopu, vaan se täytyy lopettaa tekemällä tuloksista raportti ja panemalla sille piste.” (Alasuutari 2011, 277.)
76 6.6 Eettisiä näkökohtia
Laadullisten tutkimusten ainutkertaisuuden vuoksi eettisistä kysymyksistä on mahdoton tehdä kaikenkattavaa ohjeistusta tai luetteloa ja yleispätevien eettisten ohjeiden antaminen on vai-keaa. Eettiset ongelmat eivät ole mustavalkoisia eikä niihin ole yksiselitteisiä ratkaisuja. Niiden tunnistaminen edellyttää ammattietiikkaa. Tutkijan merkitys on siis keskeinen, ja vastuu jää aina tutkijalle. (Eskola & Suoranta 2008, 52, 59; Syrjälä & Numminen 1988, 160.)
Eskolan ja Suorannan (2008, 52–59) nostamista seikoista luvan saaminen ei tässä tutkielmassa ollut ongelmallista, sillä aihe ei ollut arkaluonteinen. Haastatellut olivat kaikki mukana vapaa-ehtoisesti, ja ensimmäisen yhteydenoton teki muu henkilö kuin tutkielman toteuttaja. Pyytäjä oli haastatelluille tuttu, joten voinee olettaa, että haastatellut olisivat rohjenneet kieltäytyä niin halutessaan. Haastatellut olivat mukana vapaaehtoisesti, heillä ei ollut riippuvuussuhdetta tai vastaavaa haastattelijaan ja he tiesivät haastattelujen äänittämisestä, joten aineiston hankintaan-kaan ei liity eettisiä ongelmia. Haastatteluaineistojen lisäksi apuna käytettiin seuran sekä kau-punginmuseon arkistoja. Periaatteessa seuran omissa arkistoissa voi olla materiaalia, jonka jul-kaisemista kaikki asianosaiset henkilöt eivät olisi hyväksyneet, mutta arkistojen käyttöön oli seuran lupa ja materiaalia käsiteltiin hyvin yleisesti menemättä yksityiskohtiin. Tavoitteena oli luoda yleiskuva seuran vaiheista, eivätkä esimerkiksi henkilöristiriidat tai talouden tunnusluvut olleet keskeisiä. Tällainen käsittely tuskin on eettisesti arveluttavaa.
Tutkielman aihe on valittu sen ajankohtaisuuden, tekijän mielenkiinnon, käytännön seikkojen ja osallisten mielikuvituksen perusteella. Kyse ei siis ole esimerkiksi tekijän oman hyödyn mak-simoimisesta uralla etenemisen suhteen, vaikka tutkielman uutuusarvoa pohdittiinkin, mikä lie-nee tarpeellista kaikissa tutkimuksissa ja tutkielmissa. Haastattelussa on kyse vuorovaikutuk-sesta, joten haastattelija väkisinkin vaikuttaa haastateltuihin, mutta kaikenlaista johdattelua py-rittiin tietoisesti välttämään sekä kysymyksiä suunniteltaessa että itse haastattelutilanteessa.
(Ks. Eskola & Suoranta 2008, 52–59.)
Tutkijan on informoitava haastateltavia kaikista niistä seikoista, jotka saattaisivat vaikuttaa tä-män halukkuuteen osallistua. Toisen harhauttaminen ei ole soveliasta, vaan on pyrittävä luotta-mukseen ja avoimuuteen. Lisäksi tutkijan on luonnollisesti pidettävä lupauksensa. Luottamuk-sen menettäminen tarkoittaa mahdollisuuden menettämistä todenmukaiLuottamuk-sen tiedon saamiseen.
77
(Syrjälä & Numminen 1988, 161–164.) Tutkielman tarkoituksesta ja tutkielmasta muutenkin tiedotettiinkin haastatelluille etukäteen, mutta tiedottamisessa aina huomioitava ongelma on se, että haastateltujen kanssa on käytettävä erilaista kieltä kuin esimerkiksi oman tieteenalan opis-kelijoiden kanssa. Käytetty kieli saattaa olla liian vaikeaselkoinen tai toisaalta asianosaisia vä-hättelevä. (Ks. Eskola & Suoranta 2008, 52–59.)
Yksilöiden anonymiteettiä on kunnioitettava, mutta senkin voi viedä liian pitkälle. Kaikkien mahdollisten oikeuksien antaminen tutkittaville tekisi tutkimusten tekemisestä tosiasiallisesti mahdotonta. Mitä arkaluonteisempaa asiaa tutkimus koskee, sitä tiukemmin anonyymiyteen on suhtauduttava ja sitä tarkemmin työn oikeutusta pohdittava. Lisäksi tutkijaa sitovat hänen lu-pauksensa. (Ks. Eskola & Suoranta 2008, 52–59; Syrjälä & Numminen 1988, 149.) Tämä tut-kielma liittyi urheiluseuroihin, eikä aihetta voi pitää erityisen herkkänä. Haastatelluille ehdo-tettiin tiettyjä nimettömyyskäytäntöjä, joita oli mahdollista tiukentaa haastatellun niin halu-tessa. Tapaustutkimuksen ollessa kyseessä tapausta tuntevat voivat tunnistaa haastatellut, vaikka anonyymiyteen suhtautuisi kuinka tiukasti. Toisaalta henkilöiden taustojen avaaminen jonkin verran voi olla tulkintojen kannalta järkevää. Kyse onkin tasapainoilusta: kuinka paljon haastatelluista on perusteltua kertoa toisaalta yksityisyydensuojan, toisaalta tulkintojen luotet-tavuuden kannalta. Tapaustutkimukset onkin tunnistettu luottamuksellisuuden suhteen erityisen hankaliksi (Eskola & Suoranta 2008, 57; Syrjälä & Numminen 1988, 162–163).
Koska seuratoimintaa ei voi pitää arkana aiheena, monilta muiltakin eettisiltä ongelmatilanteilta vältyttiin. Tutkija esimerkiksi haluaa yleensä päästä käsiksi kaikkeen mahdolliseen tietoon, mutta kaikki osapuolet eivät aina välttämättä halua kaiken kulkeutuvan muille. Monet eettiset ongelmatilanteet liittyvät raportointiin, ja tutkijoiden tulisi huomioida esimerkiksi tiedon vai-kutus tutkittaviin. (Syrjälä & Numminen 1988, 86, 160–162.) Tässä tutkielmassa ongelmatilan-teilta vältyttiin, vaikka on toki mahdoton sanoa, pimittivätkö haastatellut jotain oleellista tietoa.
Usein eettisiä ongelmia joutuu ratkomaan ristiriitatilanteissa. Esimerkiksi tutkijan ja tutkittavan edut saattavat olla ristiriidassa keskenään. Ristiriitoja voi toki syntyä myös tutkittavien välille.
Eettiset kysymykset edellyttävätkin usein kompromisseja. (Syrjälä & Numminen 1988, 165–
166.) Tätä tutkielmaa tehdessä ei havaittu ongelmallisia ristiriitatilanteita. Eettiset pohdinnat koskivat pikemminkin riittävyyttä esimerkiksi anonyymiyden suhteen, jolloin vastakkain olivat tutkielman uskottavuus ja haastateltujen yksityisyys.
78
Eettisiä ratkaisuja on tehtävä jatkuvasti, mikä edellyttää jatkuvaa pohdintaa. Ratkaisujen taus-talla ovat esimerkiksi omat arvot ja periaatteet. Ongelmatilanteista voi keskustella toisten kans-sa, mutta lopulta jokainen tekee ratkaisunsa itse ja tutkija on viime kädessä vastuussa työstään.
Tutkittava on kuitenkin vastuussa antamastaan tiedosta. (Syrjälä & Numminen 1988, 160–162.)