VIRVA-mallissa kuvataan vedenlaadun vaikutusta virkistysarvoon käyttömuoto-kohtaisilla arvofunktioilla. Niiden muodolla eli sillä, kuinka voimakkaasti vedenlaa-dun oletetaan vaikuttavan virkistyskäyttöarvoon, on ratkaiseva vaikutus tarkastelun lopputulokseen. Arvofunktion muodon määrittäminen onkin VIRVA-tarkastelun keskeisiä vaiheita.
Arvofunktioiden määrittämistä varten luotiin yleiset periaatteet, joita on nouda-tettu VIRVA-mallin sovelluksissa. Muodostamisessa käytetään apuna sekä yleisen käyttökelpoisuusluokituksen että ekologisen tilaluokituksen raja-arvoja. Yleiset pe-riaatteet ovat seuraavat:
– Arvofunktioita määritettäessä otetaan huomioon vesistön luontaiset omi-naispiirteet, koska VIRVA-mallilla arvioidaan ihmistoiminnasta aiheutuvan vedenlaatumuutoksen vaikutusta vesistön virkistyskäyttöarvoon.
– Ihannetilassa eli parhaassa tilassa, jonka ko. vesistö voi saavuttaa ottaen huo-mioon sen luontaiset ihmisestä riippumattomat ominaispiirteet, käyttökelpoi-suuskerroin on yksi.
● Karuimmissa vesistöissä ihannetila määräytyy yleisen käyttökelpoisuus-luokituksen erinomaisen tilan raja-arvon perusteella.
● Luontaisesti rehevien vesistötyyppien tapauksessa ihannetila jatkuu suu-rempaan ravinnepitoisuuteen.
● Rannalla oleilulla ja vesimaisemalla sekä veneilyllä käyttökelpoisuuskertoi-men arvo on yksi erinomaisen ja hyvän ekologisen luokan rajalle asti.
– Taitepisteiden määrittäminen
● Arvofunktio saavuttaa teoriassa nollan hyvin suurilla ravinnepitoisuuksil-la. Hyvin rehevissä vesistöissäkään ei Suomessa havaituilla ravinnepitoi-suuksilla virkistyskäyttöarvo laske nollaan. Poikkeuksen muodostaa sauna- ja pesuvedenotto, joka on huomioitu sisävesille tehdyissä VIRVA-sovelluk-sissa.
● Kyselytutkimuksen/haastattelujen perusteella lasketut käyttökelpoisuus-kertoimet tukevat taitepisteiden määrittämistä, mutta pelkästään niihin ei voida nojautua kyselytutkimuksen epävarmuustekijöiden vuoksi (esim.
vedenlaadun alueelliset ja ajalliset vaihtelut).
● Hyödynnetään yleisen käyttökelpoisuusluokituksen raja-arvoja soveltu-vien parametrien, kuten a-klorofyllipitoisuuden, näkösyvyyden, levähaitto-jen ja kalolevähaitto-jen makuvirheiden osalta (taulukko 1).
– Välttävän ja huonon tilan raja-arvon määrittäminen
● Käyttökelpoisuuskerroin yleisen käyttökelpoisuusluokituksen välttävän ja huonon tilan rajalla on sama kaikilla tarkastelualueilla ja määritetty asian-tuntija-arviona.
● Luontaisesti rehevissä vesistöissä käytetään samoja kiinteitä käyttö-kel-poisuuskertoimen arvoja ekologisen luokituksen välttävän ja huonon tilan rajalla.
– Arvofunktioiden määrittäminen eri käyttömuodoille
● Herkkyysjärjestys vedenlaadussa tapahtuville muutoksille pääsääntöisesti herkimmästä vähiten herkkään:
1. uinti, 2. kalastus, 3. vesimaiseman ihailu ja rannalla oleilu ja 4. veneily.
● Virkistyskäyttöarvon muutos on sama riippumatta siitä, onko kyse tilan huononemisesta vai paranemisesta. Ts. a-klorofyllipitoisuuden nousu tasosta 7 μg /l tasoon 9 μg /l (tila heikkenee) aiheuttaa yhtä suuren muu-toksen kuin muutos tasosta 9 μg /l tasoon 7 μg /l (tila paranee).
– Lopuksi käydään palautekeskustelu arvofunktioiden muodoista kyseessä olevan tutkimusalueen asiantuntijoiden kanssa.
Raaseporin rannikkoalueen VIRVA-sovelluksessa käyttömuodoille muodostettiin yleisen käyttökelpoisuusluokituksen, asiantuntija-arvion ja kyselytutkimusten tu-losten avulla arvofunktiot. Arvofunktioiden muoto kuvaa vedenlaadun vaikutuksen voimakkuutta uinnin, veneilyn, kalastuksen sekä vesimaiseman ja rannalla oleilun virkistysarvoon. Mitä loivempi on arvofunktion muoto, sitä pienempi on vedenlaa-dun vaikutus rannikon virkistyskäyttömuodolle. Kunkin käyttömuodon arvofunk-tioille määritettiin pisteet, joissa arvofunktion kulmakerroin muuttuu. Taitepisteiden määrittämisessä hyödynnettiin merialueelle laadittuja yleisen käyttökelpoisuusluo-kituksen luokkarajoja. Käyttömuotokohtaiset arvofunktiot ja niiden muodostamisen perustelut on kuvattu liitteessä 2.
Arvofunktioiden muodon määrittämisessä on pyritty huomioimaan haittoihin sopeutuminen. Haittoihin sopeutuminen kuvaa tilannetta, jossa virkistyskäyttäjä on tottunut vallitsevaan vedenlaatuun ja on mahdollisesti muuttanut omaa virkistys-käyttäytymistään siten, ettei enää koe vedenlaadun muutoksia kovinkaan haitallisina.
Lisäksi tilanne on voitu myös hyväksyä (Ignatius 2012). Esimerkiksi henkilö saattaa tottua siihen, että hän käy uinnin jälkeen suihkussa tai tottuu kalastamaan kalalajeja, jotka elävät sameissa vesissä. Ignatius (2012) tutki tottumisvaikutusta haastattelemal-la virkistyjiä Paimionjoen vesistössä. Hän havaitsi, että tihaastattelemal-lanteeseen tottuminen on helpointa niillä virkistyskäyttötekijöillä, joissa ei tapahdu suuria vaihteluja virkis-tyskäyttökauden aikana. Virkisvirkis-tyskäyttökauden aikana jokseenkin vakioina pysyvät mm. sameus (luontaisesti savisameat ja humuspitoiset vesistöt), vesikasvillisuus sekä pohjan laatu. Sen sijaan esimerkiksi sinileväkukinnat ovat ajoittaisia ja voivat aiheuttaa esiintyessään huomattavaa haittaa virkistyskäytölle.
Jotkin Suomenlahden kyselytutkimuksen perusteella lasketuista käyttökelpoisuus-kertoimien arvoista sijaitsevat arvofunktioiden yläpuolella. Jos oletetaan, että tämä johtuu virkistyskäyttäjien tottumisesta ja sopeutumisesta vallitsevaan tilanteeseen, niin silloin arvofunktion määrittäminen tämän pisteen alapuolelle voidaan pitää perusteltuna, koska VIRVA-mallilla pyritään kuvaamaan vedenlaadun vaikutusta
virkistyskäyttöön ilman haittoihin sopeutumista. Haittoihin tottuminen ja sopeutu-minen on kuitenkin hyvin monimutkainen asia, eikä sitä siksi pystytä täysin huomi-oimaan VIRVA-mallissa.
Kuvassa 9 on esitetty kaikkien tarkasteltavien käyttömuotojen arvofunktiot, se-kä yleisen se-käyttökelpoisuusluokituksen luokkarajat. VIRVA-mallin arvofunktioiden muodostamisen yleisten periaatteiden mukaisesti käyttömuotokohtaisten arvofunk-tioiden vertaaminen toisiinsa on viimeinen vaihe ennen palautekeskusteluja alueen toimijoiden kanssa.
Kuva 9. Uinnin, kalastuksen, veneilyn sekä vesimaiseman ja rannalla oleilun arvofunktiot, sekä yleisen käyttökelpoisuusluokituksen luokkarajat. E/H = erinomaisen ja hyvän luokan raja, H/T = hyvän ja tyydyttävän luokan raja, T/V = tyydyttävän ja välttävän luokan raja ja V/H = välttävän ja huonon luokan raja.
0 0,1 0,2 0,3 0,4 0,5 0,6 0,7 0,8 0,9 1
0 5 10 15 20 25 30 35 40
Käyttökelpoisuuskerroin
Uinti Kalastus
Veneily Vesimaisema ja rannalla oleilu
E/H H/T
T/V V/H
Klorofylli-a (µg/l)
Arvofunktioiden muodon perustelun tukena voidaan käyttää myös kyselytutki-muksen avoimia vastauksia. Merkittävästi alentuneesta käyttökelpoisuudesta kerto-vat esimerkiksi seuraakerto-vat avoimiin vastauskohtiin kirjoitetut arviot:
”Sinilevä rajoittaa uimista”,
”Sinilevä häiritsee perheen vapaa-ajan viettoa esim. uintia ja saunomista saaren mökillä”,
”Helteillä levää niin paljon, ettei aina pääse uimaan. Vesi usein hyvin sameaa”
”Vesi on sameaa ja siinä ei ole mukava uida”.
Vastausten perusteella vedenlaatu haittasi lisäksi myös kalastusta:
”Veden sameus lisääntynyt, näkyvyys kesä-elokuussa tuskin koskaan yli 1,5 m, jää jopa alle 1 m. Ajoittain sinileväkukintaa. Säännöllinen päivittäinen 90-luvun lopulle jatkunut verk-kokalastus käytännössä loppunut. Sinilevien esiintyminen vähentänyt ja estänyt uintia”.
Arvofunktioiden jyrkkyyttä voidaan perustella kyselylomakkeen kysymyksen 27 avulla: ”Kuinka suurta haittaa vedenlaadusta on aiheutunut teidän tai perheenjäsentenne käytölle viimevuosina?” Analyysiin otettiin mukaan ne vastaajat, jotka kyselylomak-keen kysymyksessä 25 vastasivat huomanneensa vedenlaadussa tapahtuneen jonkin asteisia kielteisiä muutoksia. Tulokset on esitetty kuvassa 10. Tulokset ovat ennak-ko-oletusten mukaisia. Käyttömuodoista uinti on herkin vedenlaadun muutoksille,
sillä vastaajista lähes kaikki on kokenut jonkinasteisia kielteisiä vaikutuksia. Toisiksi herkin käyttömuoto on kalastus, jonka harjoittajista 7 % on kokenut erittäin suuren kielteisen vaikutuksen ja 43 % suuren tai melko suuren kielteisen vaikutuksen. Noin neljännes vastaajista kokee, että vedenlaadun kielteisillä muutoksilla ei ole vaiku-tusta rannalla oleiluun, mutta suuri osa (74 %) vastaajista kokee kuitenkin jonkin asteista kielteistä vaikutusta. Vähiten vedenlaatu vaikuttaa veneilyyn, sillä lähes 40 % vedenlaadun kielteisen muutoksen havainneista vastaajista ei koe vedenlaadun vaikuttavan siihen.
Kuva 10. Vedenlaadun kielteisen muutoksen havainneiden vastaajien haitan suuruus käyttömuo-doittain (Rannalla oleilu n=138, uinti n=138, kalastus n=102 ja veneily n=129).
0 %
Uinti Kalastus Rannalla oleilu Veneily
Ei vaikutusta
Vähäinen kielteinen vaikutus Melko suuri tai suuri kielteinen vaikutus Erittäin suuri kielteinen vaikutus
Rantakiinteistöille sovellettavassa VIRVA-mallissa kullekin käyttömuodolle muo-dostetusta arvofunktiosta muodostetaan ns. summa-arvofunktio. Summa-arvofunk-tio määritetään siten, että kunkin käyttömuodon arvofunkSumma-arvofunk-tiot yhdistetään tietyn painoarvon perusteella. Painoarvo taas määräytyy sen mukaan, kuinka merkittävä kyseinen käyttömuoto on ranta-asukkaille. Käyttömuotojen merkitys vaihtelee vesis-töittäin ja siksi se tulee määrittää tapaus- tai tyyppikohtaisesti. Jokivesistöissä rannalla oleilun ja maiseman on havaittu muodostavan yli puolet jokiveden virkistyskäyttöar-vosta, kun taas merialueilla vastaava osuus on noin kolmannes. Lisäksi esimerkiksi vesistön koon voidaan olettaa vaikuttavan veneilymääriin.
Käyttömuodon painoarvo voidaan laskea joko käyttöön tai mielipiteeseen perus-tuen. Mielipiteeseen perustuvalla painoarvolla tarkoitetaan arvoa, joka on laskettu sen mukaan, kuinka tärkeänä vastaaja pitää ko. käyttömuotoa. Käyttöön perustuvilla painoarvoilla tarkoitetaan laskettua käyttömuotojen tärkeysjärjestystä sen mukaan, kuinka monena päivänä vastaajat ovat harrastaneet ko. käyttömuotoja. Vedenlaadun parantuessa painoarvot käyttömuotojen kesken saattavat muuttua, esimerkiksi uin-nista saattaa tulla huomattavasti tärkeämpi käyttömuoto parhaassa mahdollisessa tilassa. VIRVA-mallissa painoarvo lasketaan nykytilassa käyttöön perustuen.
Painoarvot määritettiin kahden kyselytutkimuksen avulla, joissa tutkimusalueena on ollut Suomenlahti. Ahtiainen (2007) tutki taloudellisista arvottamismenetelmistä ehdollisen arvottamisen menetelmällä maksuhalukkuutta öljyntorjuntakapasiteetin parantamisesta Suomenlahdella. Arvottamiskyselyissä selvitetään tyypillisesti myös vastaajien suhdetta tarkasteltavaan ympäristöhyödykkeeseen, tällä voidaan selittää mahdollisia syitä maksuhalukkuuteen tai – haluttomuuteen. Tutkimus toteutettiin lähettämällä kyselylomake 1 000 suomalaiselle ja vastausprosentiksi saatiin 37 %.
Painokertoimien määrittämisessä käytetty toinen tutkimus on Suomenlahdella toteutettu ruovikoitumiseen liittyvä kyselytutkimus (ks. kohta 4.1). Analyysi tehtiin kysymyksestä 9: ”Kuinka usein harrastatte seuraavia asioita Suomenlahden rannalla alueella avovesikaudella?” Kalastusta koskevaa painoarvo laskettiin huomioimalla harrastus-päivät kohdista ”verkkokalastus” ja ”muu vapaa-ajankalastus”. Uinnin kohdalla
painoarvo laskettiin huomioimalla vastaukset kohdista ”uiminen” ja ”sukellus” ja vesimaiseman ihailun ja rannalla oleilun osalta ”kävely ranta-alueella” ja ”luonnon havainnointi”. Voidaan olettaa vastaajien kävelevän rannalla ja havainnoivan luontoa samanaikaisesti ja näin ollen virkistyspäivien määrästä otettiin keskiarvo ja pyöristet-tiin saatu lukumäärä ylöspäin. Kysely lähetetpyöristet-tiin vain rantakiinteistöjen omistajille, joten analyysiin otettiin mukaan kaikki vastaajat. Saadut painokertoimet kullekin käyttömuodolle on esitetty taulukossa 5.
Taulukko 5. Eri käyttömuodoille määritetyt painokertoimet vanhojen kyselytutkimusten perus-teella.
Suomenlahti1) Suomenlahti2) Painoarvo
Uiminen 0,32 0,27 0,29
Kalastus 0,22 0,14 0,18
Veneily 0,22 0,21 0,21
Vesimaiseman ihailu ja rannalla oleilu 0,25 0,39 0,32
1) K 2: Here are listed ways to spend leisure time. During how many days did you spend time in the Gulf of Finland in the year 2005 in the following ways? (N=303)
2) K 9: Kuinka usein keskimäärin harrastatte seuraavia asioita Suomenlahden alueella avovesikau-della? (N=287)
Painokertoimien sekä käyttömuotokohtaisten arvofunktioiden avulla määritetty summa-arvofunktio Suomenlahden rannikkoalueen rantakiinteistöille on esitetty kuvassa 11. Summa-arvofunktion piste xi muodostetaan seuraavalla kaavalla:
, (2) jossa alaindeksit a, b, c, d, e ja f kuvaavat eri käyttömuotoja ja k kuvaa käyttökelpoi-suuskerrointa ja p painoarvoa.
f
Kuva 11. Käyttömuotokohtaisten arvofunktioiden ja painoarvojen perusteella muodostettu sum-ma-arvofunktio Raaseporin rannikkoalueen rantakiinteistöille.
0,00
4.5