6 TULOKSELLISUUS JA VAIKUTTAVUUS
8.2 Arvioinnin yhteenvetoa
Valmistautuessaan vuonna 2014 käynnistyvään uuteen rakennerahas-tokauteen päätti Itä-Suomen yliopisto toteuttaa nykyisen ja vielä käynnissä olevan rakennerahasto-ohjelmakauden hanketoiminnan arvioinnin. Sen totuttajana oli Karjalan tutkimuslaitoksen Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatia. Rakennerahastohankkeiden arvioinnin päätehtävänä oli tukea yliopiston seuraavan rakennerahasto-ohjelman suunnittelua ja laadintaa sekä osaltaan antaa tietoja kevääl-lä 2013 käynnistyneen yliopiston uuden päästrategian valmistelulle.
Arviointi kohdistui ensisijaisesti EAKR- ja ESR-ohjelmiin. Vuodesta
2008 vuoden 2012 loppuun oli Itä-Suomen yliopisto saanut rahoitus-päätöksen 208 EU-rahoitteisesta hankkeesta. Eniten oli EAKR-hank-keita, joita oli 123. ESR-hankkeiden määrä oli 65. Osa niistä alkoi ja päättyi jo Joensuun ja Kuopion yliopistojen hankkeina.
Marraskuussa 2010 hyväksyttiin Itä-Suomen yliopiston rakennera-hasto-ohjelma. Ohjelmaa on tarkistettu hankekokonaisuuksien osalta marraskuussa 2011 ja elokuussa 2012 sen päälinjauksen pysyessä en-nallaan. Ohjelmassa rakennerahastotoiminnan keskeiseksi tavoitteek-si linjattiin yliopiston osaamiseen ja innovaatioihin liittyvien raken-teiden vahvistaminen. Toiminnalla halutaan tukea yliopiston tutki-muksen ja koulutuksen vahvuusaloja sekä korkeatasoista akateemista tuloksellisuutta. Vahvuusaloja tukevien kokonaisuuksien lisäksi yli-opisto toteuttaa hankkeita, joilla on välitön yhteys ja vaikuttavuus ympäröivään alueeseen. Hanketoiminnan kautta edistetään yliopis-ton kansainvälistymistä ja vahvistetaan Itä-Suomen innovaatio-keskittymää. Yliopisto tarkastelee hanke-esityksiä yliopiston strategi-an, kansainvälisen kilpailukyvyn edellytysten parantamisen, toimin-nan pitkäjänteisyyden ja alueellisen vaikuttavuuden näkökulmasta.
Arvioinnin perusteella rakennerahasto-ohjelman hankekokonai-suuksilla on selkeä yhteys yliopiston päästrategissa määriteltyihin tutkimuksen vahvuusalueisiin ja tavoitteeseen vahvistaa laaja-alaista Venäjä-osaamista ja tiettyjä opettajankoulutuksen osa-alueita. Yliopis-ton tutkimuksen ja koulutuksen vahvuusaloja ovat metsä ja ympäris-tö, terveys ja hyvinvointi sekä uudet teknologiat ja materiaalit. Ra-kennerahasto-ohjelmassa alueellisen vaikuttavuuden tavoite nähdään välittyvän pääasiallisesti korkeatasoisen tutkimuksen kautta.
Yliopiston osaamisperustan vahvistamisessa rakennerahasto-hankkeilla on ollut tärkeä tehtävä. Rakennerahastojen merkitys eri-tyisesti yliopiston täydentävässä rahoituksessa on ollut huomattava.
Hanketyö soveltuu parhaiten soveltavaan tutkimukseen, mutta sitä on hyödynnetty myös strategisessa perustutkimuksessa. Yksittäiset hankkeet ovat pääasiallisesti tukeneet yliopiston tutkimuksen
vah-priorisoinnilla ollut merkittävä vaikutus. Hankekokonaisuuksien ja hankkeiden priorisointia pidettiin hyvänä käytäntönä sekä yliopiston että rahoittajien edustajien keskuudessa. Priorisoinnilla oli voitu pois-taa hanke-esitysten päällekkäisyydet. Toisaalta yksittäisiä ja ohjel-maan huonommin kuuluvia hanke-esityksiä oli myös tehty. Tällä oli pyritty pitämään henkilöstöä työllistettynä.
Tutkimuksen ja opetuksen vahvistamisen lisäksi rakennerahasto-hankkeet ovat merkittävässä asemassa yliopiston osaamisrakenteiden ja infrastruktuurin kehittämisessä ja uusien tutkimuslaitteiden hank-kimisessa. Infrahankkeet muodostavat suuren osan rakennerahasto-rahoituksesta. Infrastruktuurin rakentaminen on ollut rakennerahas-to-ohjelman toteuttamisessa tietoisesti valittu kehittämisalue. Uuden-aikaisten tutkimus- ja oppimisympäristöjen avulla on pystytty paran-tamaan yliopiston vetovoimaisuutta kansainvälisessä tutkimusyhtei-sössä. Tämä koskee erityisesti luonnontietietien ja terveysteiden tut-kimusalueita, kuten esim. fysiikkaa, farmasiaa ja hammaslääketiedet-tä. Toisaalta huolta kannettiin tutkimuksen infrastruktuurin ylläpi-tämisestä rakennerahasto-ohjelmakauden päättymisen jälkeen. Koko yliopiston näkökulmasta täydentävän rahoituksen liiallinen riippu-vuus rakennerahasto-ohjelmista koettiin varsin suurena uhkakuvana.
Varsinkin yliopiston johdon mielestä niiden merkitys oli ylikorostu-nut yliopiston toiminnassa ja jatkossa tätä riippuvuutta tulisi vähen-tää. Painopistettä on jatkossa muutettava puiteohjelmarahoitukseen.
Yliopiston kansainvälistymisen näkökulmasta rakennerahasto-hankkeilla ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Tiedelaitoksilla kan-sainvälinen toiminta on vakiintunutta eivätkä rakennerahastohank-keet ole tuoneet siihen erityistä lisäarvoa. Tässä yhteydessä on huo-mioitava, että ENPI-hankkeet pääasiallisesti käynnistyivät vasta tä-män arvioinnin haastattelujen jälkeen. Nämä lisäävät mahdollisuuk-sia Venäjä-yhteistyöhön, joka oli aikaisemmin pitkälti VERA-hank-keen varassa. HankVERA-hank-keen tavoitteena on Itä-Suomen yliopiston Venä-jä- ja rajatutkimuskeskuksen toimintamallin rakentaminen.
Kun Itä-Suomen yliopistossa rakennerahastohankkeiden keskei-nen tehtävä on ollut yliopiston osaamisperustan vahvistamikeskei-nen, näyt-tää tämän arvioinnin perusteella hanketyön alueellisen vaikuttavuu-den tavoite jääneen vähemmälle huomiolle. Tämän mielipiteen toivat esille rahoittajien edustajat mutta osittain myös yliopiston edustajat.
Hankkeita oli toteutettu ensisijaisesti yliopiston omista lähtökohdista käsin. Yliopiston johto tulkitsi, että rakennerahasto-ohjelma oli "ai-kansa tuote" ja että sillä haluttiin vahvistaa yliopiston vahvoja osaa-misalueita. Pitkällä tähtäimellä korkeatasoinen tutkimus oli myös alueelle hyödyksi. Sen katsottiin rakentavan mahdollisuuksia ja avauksia uusien innovaatioiden syntymiselle ja parantavan yritys- ja liiketoiminnan edellytyksiä. Ongelmana on kuitenkin yliopiston innovaatiotoiminnan kaupallistamisen osaamattomuus. Uusien yri-tyskumppanien löytäminen hanketyöhön näyttää olevan varsin vai-keaa. Innovaatiotoiminnan tehottomuutta osaltaan heikentää myös se, että Itä-Suomessa on vähän osaamisperusteisia ja siten yliopiston tutkimustiedosta ja sen sovellusmahdollisuuksista hyötyviä yrityksiä.
Yhteenvetona voitaneen todeta, että Itä-Suomen yliopiston rakenne-rahasto-ohjelman toteuttamissa on selväpiirteisesti noudatettu Itä Suomen EAKR-ohjelman tavoitetta verkostoitumisen edistämiseen ja osaamisrakenteiden vahvistamiseen. Ohjelman tavoitteissa yritystoi-minnan edistämiseksi ja innovaatiotoiyritystoi-minnan vahvistamiseksi ei sen sijaan ole odotetulla tavalla onnistuttu johtuen osittain edellä maini-tuista kaupallistamiseen ja alueen yritysrakenteeseen liittyvistä sysitä.
Rakennerahastohankkeilla on pyritty edistämään kampusten ja eri tiedekuntien yhteistyötä. Haastattelujen perusteella tämä ei ole kuitenkaan edennyt riittävästi. Varsin yleinen käsitys oli, että poikki- ja monitieteisyyttä hankkeissa olisi voinut olla enemmän. Ylimaa-kunnallisten hankkeiden toteuttamista vaikeuttavat osaltaan niiden hallinnoimisen säädökset ja niiden mukanaan tuomat ongelmat. Itä-Suomen yliopiston toimintahistoria on kovin lyhyt ja kampusten ja niiden toimintakulttuurien yhteensovittaminen vie aikansa.
Ylimaa-kunnallisten hankkeiden tulosten siirrettävyydessä maakunnasta toi-seen on myös hyviä esimerkkejä esimerkiksi Aducaten toiminnassa.
Hanketyön tuloksia tarkasteltaessa näkyy myös rakennerahasto-ohjelman tavoite vahvistaa yliopiston osaamisperustaa. Konkreettis-ten tulosKonkreettis-ten tai innovaatioiden sijasta yliopiston edustajien vastauk-sissa tähdenettiin hanketyön luomia edellytyksiä tutkimus- ja oppi-misympäristöjen kehittämiseksi. Tuloksiksi tulkittiin usein uuden infrastruktuurin ja laitteiden hankkiminen EAKR- hankkeilla. Raken-nerahastohankkeiden tuloksiin laskettiin myös uusien opetusohjel-mien käynnistäminen ja julkaisutoiminta väitöskirjoihin ja kansain-välisiin julkaisuihin saakka. Sen sijaan uusien työpaikkojen ja uusien yritysten syntymisen osalta hanketyön merkitys nähtiin vähäisenä.
Tässäkin yhteydessä varsinkin yliopiston edustajat katsoivat, että hankkeiden tulokset vaikuttavat välillisesti ja pitemmällä tähtäimellä myönteisesti työllisyysmahdollisuuksien parantumiseen ja uusien yritysten syntymiseen. Hyvin usein esteeksi uusien yritysten synty-miselle todettiin edellä mainittu kaupallistamisen osaamattomuus.
Yliopiston edustajien vastauksissa hanketyön ongelmaksi koettiin usein sen byrokraattisuus. Hankkeiden hallinnoiminen ja raportoi-minen vievät liian paljon aikaa. Huoli hankkeissa luotujen uusien toimintamallien, uuden infrastruktuurin ja laitteiden kunnossapito ja tarvittava uusiutuminen sekä hanketyöhön osallistuvan henkilöstön pysyvyys yliopistossa koettiin myös uhkatekijöinä. Rahoittajien vas-tauksissa korostui selkeimmin hankehallinnon ja hankkeiden johta-misen eritasoisuus yliopiston sisällä. Kovin suurena ongelmana tätä ei kuitenkaan pidetty. Samoin akateemisen tutkijayhteisön rakenne-rahastohankkeiden "luonteen" väärä ymmärtäminen koettiin rahoitta-jien keskuudessa asiana, johon tulisi kiinnittää huomiota. Rakennera-hastohankkeet eivät ole akateemisia tutkimushankkeita ja niissä olisi selkeästi pidettävä mielessä niiden alueellisen vaikuttamisen lähtö-kohta.
Vaikka rakennerahastohankkeiden aikaisen toiminnan jatkuvuus voi olla epävarmaa, parantaa jatkuvuuden edellytyksiä hankkeiden
integroituminen usein tutkimusyksiköiden omiin tutkimuksen pai-noaloihin. Siten hankkeen päättymisen jälkeen työtä on mahdollista jatkaa muulla rahoituksella. Hanketoiminnan pitäjänteisyyttä on vahvistanut myös yliopiston rakennerahasto-ohjelmaan sisällytetty strateginen hankekokonaisuuksien ja hankkeiden priorisointi ja foku-sointi yliopiston tutkimuksen vahvuusalueisiin. Toisaalta uusi hanke voi olla riskinottoa, joka rahoittajankin taholta katsottiin sallituksi.
Rahoittajien näkökulmasta tuotiin esille myös se, että ylipäänsä yli-opisto on hankkeiden jatkuvuuden takaamiseksi parantanut toimin-taansa.
Uuden rakennerahasto-ohjelman valmistelun toivottiin olevan yliopiston sisällä mahdollisimman avointa, keskustelevaa ja laaja-pohjaista. Johtovetoista valmistelua puolsi hyvin harva vastaajista.
Valmistelussa on toivottavaa kuunnella myös rahoittajien näkökoh-tia. Nyt harjoitettua hankekokonaisuuksien ja hankkeiden priorisoin-tia on jatkettava. Joidenkin mielestä vieläkin tiukempi priorisointi on tarpeen rahoituksen todennäköisesti vähentyessä. Muina keskeisinä uuden rakennerahasto-ohjelman painotuksina tulisi olla hankkeiden valmistelun ja toteutuksen poikkitieteellisyys ja selkeämpi alueellisen vaikuttamisen ja hyödynsaannin lähtökohta. Vaikka uusi ohjelma-kausi hankkeineen tukisi edelleen Itä-Suomen yliopiston tutkimuk-sen vahvuusalueita, olisi niiden sisällä tehtävä uusia temaattisia aloit-teita. Tällaisia teemoja olisivat mm. kaivannaisala, monialainen ym-päristöosaaminen, informaatioteknologia ja filosofisen tiedekunnan sekä yhteiskuntatieteiden ja kauppatiedeteiden tiedekunnan ”ihmis-tieteet”. Uusissa hankkeissa olisi panostettava aikaisempaa vahvem-min kansainvälistymiseen, tutkimustulosten kaupallistamiseen ja sen osaamiseen ja koulutuksen kansainväliseen vientiin.
Arvioinnin perusteella Itä-Suomen yliopiston uuden rakennera-hasto-ohjelman valmisteluun ja sen strategisiin painotuksiin sisälly-tettävät lähtökohdat voidaan tiivistää seuraaviin suosituksiin.
Suosituksia
Täydentävän rahoituksen riippuvuutta rakennerahastoista on pienennettävä.
Yliopiston rakennerahasto-ohjelman valmistelun on oltava laaja-alaista ja avointa.
Hankkeiden valmistelu voisi tapahtua poikkitieteellisissä valmisteluryhmissä.
Ohjelman valmistelussa ja toteuttamisessa olisi huomioitava Aducaten tiedelaitoksista poikkeavat tehtävät yliopistossa.
Ohjelman valmistelussa tulisi alusta lähtien oltava yhteydessä rahoittajiin.
Ohjelmassa ja eri hankkeissa tulisi lähtökohtana olla uusien rakennerahasto-ohjelmien kansalliset ja EU:n tavoitteet.
Ohjelman valmistelussa ja hankkeiden toteuttamisessa tulee lisätä poikkitieteellisyyttä.
Rakennerahasto-ohjelman tulisi olla synergiassa maakunta-ohjelmien kanssa.
Hankeideoinnissa tulisi tehdä yhteistyötä kuntien ja yritysten kanssa ja luoda näiden tarpeista yliopiston rakennerahasto-ohjelmaan sopivia hankkeita.
Hankkeita pitäisi toteuttaa enemmän koko Itä-Suomen alueella.
Uudessa ohjelmassa olisi huomioitava mahdollisuudet yhteis-työhön Pohjois-Suomen kanssa.
Venäjä-hankkeita, EU-maiden yhteistyötä ja hyvien käytäntö-jen levittämistä maasta toiseen olisi lisättävä.
Ohjelmassa on jatkettava hankekokonaisuuksien priorisointia ja fokusointia.
Rakennerahasto-ohjelman tulee edelleen heijastaa yliopiston tutkimuksen ja opetuksen vahvuusaloja.
Yliopiston vahvuusaloja kehitettäessä alueelliseen vaikutta-vuuteen ja tulosten todentamiseen on kiinnitettävä aikaisem-paa enemmän huomiota.
Partnereiden ja osarahoittajien saamiseksi olisi haettava uusia yhteistyömalleja yritysten ja kuntien kanssa.
Uuden infrastruktuurin lisäksi ohjelman tulisi tarjota mahdol-lisuus vanhan laitekannan uudistamiseen.
Tutkimustulosten tuotekehittelyyn ja kaupallistamisen osaa-miseen on kiinnitettävä enemmän huomiota.
Olisi valmisteltava erillinen koulutuksen kansainvälisen vien-nin strategia ja toimenpideohjelma.
Rakennerahasto-ohjelma ei sisällöllisesti saa olla liian tiukka, vaan mahdollisuuksia on jätettävä myös ennalta arvaamatto-miin avauksiin.
Ohjelman tulisi olla hanke-esitysten suhteen aikataulullisesti joustava.
Projektipäälliköiden hankkeiden hallinnoimiseen ja toteutta-miseen liittyvää koulutusta olisi tehostettava.
Hanketyötä avustavaa henkilökuntaa olisi oltava tiedekunta-tasolla.
LÄHTEET
Kirjalliset lähteet
Euroopan unioni. Euroopan aluekehitysrahasto (2007) EU:n alueelli-nen kilpailukyky- ja työllisyystavoite. Manner-Suomen ESR-ohjelma-asiakirja 2007–2013.
Euroopan unioni. Euroopan aluekehitysrahasto (2007) Alueellinen kilpailukyky- ja työllisyystavoite. Itä-Suomen EAKR-toimenpide-ohjelma 2007–2013.
Suomen yliopisto (2010) Tulevaisuuden yliopisto ajassa. Itä-Suomen yliopiston strategia. 22.3.2010.
Itä-Suomen yliopisto (2010) Itä-Suomen yliopiston rakennerahasto-ohjelma 2010–2013. 19.11.2010.
Itä-Suomen yliopisto (2011) Rakennerahasto-ohjelman päivitys 8.11.2011.
Itä-Suomen yliopisto (2012) Rakennerahasto-ohjelman päivitys 28.8.2012.
Joensuun yliopisto (2005) Joensuun yliopiston strategia. Visio 2015.
Itä-Suomen yliopiston tutkimuspalveluiden rakennerahastohankkeita koskeva tilastoaineisto.
Joensuun yliopisto (2006) Joensuun yliopiston alueellisen vaikuttami-sen strategia 2006.
Joensuun yliopiston, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun ja Joen-suun Tiedepuisto Oy:n kärkihankesopimus 2007–2013.
Kuopion yliopisto (2006) Kuopion yliopiston strategia 2007–2015.
Kuopion yliopisto (2006) Kuopion yliopiston toiminta- ja taloussuun-nitelma 2007–2010.
Kuopion yliopisto (2006) Kuopion yliopiston toiminta- ja taloussuun-nitelma 2007–2010. Hanke-esitykset.
Maa- ja metsätalousministeriö (2007) Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2007–2013.
Rakennerahastohankkeiden EURA-tietokannan raportit.
Sinkkonen-Tolppi, Merja (2006) Kuopion yliopiston hallinnoimien Euroopan Unionin rakennerahastohankkeiden arviointi.
Sisäasianministeriö (2006) Suomen rakennerahastostrategia 2007–
2013.
Sivonen, Seppo (2006) Joensuun yliopiston Tavoite 1 -ohjelmakauden vaikuttavuusarviointi. Spatian raportteja 3/2006.
Haastattelut
Itä-Suomen yliopiston johto
rehtori Perttu Vartiainen, haastattelu 12.3.2013
akateeminen rehtori Jukka Mönkkönen, haastattelu 3.4.2013 dekaani Timo Jääskeläinen, haastattelu 29.1.2013
dekaani Hilkka Soininen, haastattelu 20.3.2013 dekaani Juha Kinnunen, haastattelu 31.1.2013 dekaani Markku Filppula, haastattelu 7.2.2013
suunnittelujohtaja Soili Makkonen, haastattelu 24.1.2013
Tiedekunnat
Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta
professori Markku Kuittinen, fysiikan ja matematiikan laitos, haastat-telu 5.2.2013
johtaja Lauri Sikanen, Mekrijärven tutkimusasema, haastattelu 24.1.2013
professori Maija-Riitta Hirvonen, ympäristötieteen laitos, puhelin-haastattelu 22.3.2013
professori Pasi Fränti, tietojenkäsittelytieteen laitos, haastattelu 22.1.2013
Terveystieteiden tiedekunta
professori Jari Koistinaho, A.I. Virtanen -instituutti, haastattelu 20.3.2013
professori Jarkko Ketolainen, farmasian laitos, haastattelu 19.3.2013
Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta
professori Matti Turtiainen, kauppatieteiden laitos, puhelinhaastat-telu 10.5.2013
johtaja Antti Honkanen, matkailun opetus- ja tutkimuslaitos,
puhelin-erikoistutkija Arja Kurvinen, Karjalan tutkimuslaitos, haastattelu 23.2.2013
Filosofinen tiedekunta
professori Marjatta Vanhalakka-Ruoho, kasvatustieteiden ja psykolo-gian osasto, haastattelu 15.3.2013
Projektikoordinaattori Petteri Vanninen, soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto (Savonlinna), puhelinhaastattelu 13.5.2013
Aducate
johtaja Esko Paakkola, haastattelu 17.1. 2013
koulutusjohtaja Päivi Voutilainen (Kuopio), haastattelu 1.2.2013 koulutusjohtaja Ulla Turtiainen (Savonlinna), kirjallinen haastattelu
18.4.2013
Tutkimuspalvelut
tutkimusrahoituksen asiantuntija Satu Juutinen, tutkimuspalvelut- yksikkö (Kuopio), kirjallinen haastattelu14.8.2013
tutkimusrahoituksen asiantuntija Mika Saikkonen, tutkimuspalvelut- yksikkö (Joensuu), haastat-telu 30.1.2013
Maakuntaliitot
aluekehityspäällikkö Eira Varis, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, haastattelu 4.2.213
aluekehityspäällikkö Satu Vehreävesa, Pohjois-Savon liitto, puhelin-haastattelu 15.5.2013
ELY- keskukset
Rakennerahastoasiantuntija Raisa Lappeteläinen, Pohjois-Karjalan ELY-keskus, haastattelu 14.3.2013
strategiapäällikkö Juha Kaipiainen, Pohjois-Savon ELY-keskus, puhe-linhaastattelu 25.4.2013
Tekes
teknologia-asiantuntija/eu-koordinaattori Timo Ollila, Kuopion toimi-paikka, puhelinhaastattelu 10.5.2013
johtaja Kalevi Pölönen, Joensuun toimipaikka, haastattelu 12.3.2013
Liite
ITÄ-SUOMEN YLIOPISTON RAKENNERAHASTOHANKKEI-DEN ARVIOINNIN HAASTATTELUKYSYMYKSET
1. Miten realistisia ja oikeaan osuvia Itä-Suomen yliopiston rakenne-rahasto-ohjelman tavoitteet ja painoalat ovat:
a) yliopiston tutkimuksen ja opetuksen kehittämisen kannalta?
b) yliopiston infrastruktuurin vahvistaminen kannalta?
c) yliopiston kansainvälistymisen kannalta?
d) yliopiston yhteiskunnallisen palvelutehtävän ja alueellisen vaikut-tamisen kannalta?
2. Millä tavalla hankekokonaisuuksien ja hankkeiden toteuttamisessa yhteistyö on toteutunut yliopiston kampusten, tiedekuntien ja laitos-ten välillä?
3. Millä tavalla hankekokonaisuudet ja hankkeet ovat edistäneet yli-maakunnallista yhteistyötä?
4. Millä tavalla hankekokonaisuuksien ja hankkeiden yhteistyö on onnistunut rahoittajien, kohderyhmien ja muiden sidosryhmien kanssa?
5. Mitkä ovat mielestänne hankekokonaisuuksien ja hankkeiden py-syvät tuotteet, tulokset, innovaatiot ja vaikutukset Itä-Suomen yli-opiston näkökulmasta?
6. Mitkä ovat mielestänne hankkeiden pysyvät tuotteet, tulokset, in-novaatiot ja vaikutukset alueellisen kehittämisen ja sosiaalisen ko-heesion kannalta?
7. Millä tavalla hankekokonaisuudet ja hankkeet ovat edistäneet osal-listujien työllistymistä ja uusien työpaikkojen ja yritysten syntymistä?
8. Mitkä ovat mielestänne hankekokonaisuuksien ja hankkeiden hy-vät käytännöt?
9. Mikä merkitys EU:n rahoituksella on ollut hankkeiden toteuttami-sessa?
10. Kuinka hankkeiden toiminta jatkuu rakennerahastohankkeen päättymisen jälkeen?
11. Mitkä ovat olleet hankkeiden pahimmat ongelmat tavoitteiden toteuttamisen kannalta?
12. Mitkä asiat ovat tärkeitä yliopiston uuteen rakennerahastokauteen valmistautumisessa ja uudessa rakennerahasto-ohjelmassa?