artikkeli 1: uudet kirjoitustaidot merkitys- ja elämysyhteiskunnassa

Aloitusartikkelissani Uudet kirjoitustaidot merkitys- ja elä-mysyhteiskunnassa (Kallionpää 2016) tarkastelen sosiaalisen median avaamaa viestintäkulttuurin muutosta sekä siihen liittyvien, laajentuneiden kirjoitustaitojen merkitystä lähi-tulevaisuuden kontekstissa. Artikkelini lähtee oletuksesta, että tulevaisuuden yhteiskunnan toimintamalli ja siihen kytkeytyvä eetos tulee rakentumaan pitkälti internetin vir-tuaalisten verkostojen varaan (esim. Heinonen ym. 2012;

Castells 2009; Himanen 2010; Jenkins ym. 2016). Tästä on seurauksena pitkälti samanlaisia sosiaalisten käytäntöjen ja arvojen muutoksia kuin Jenkinsin ym. (2016) kuvaamassa osallisuuden kulttuurissa. Voisi jopa väittää, että osallisuuden kulttuuri abstrahoi sitä viestinnällistä todellisuutta, joka vallitsee verkkoyhteiskunnassa. Jenkins ym. (2006; 2016) uskoo, että osallisuuden kulttuuri tuleekin leviämään aina-kin länsimaisen verkostoyhteiskunnan eri osa alueille sen johtavaksi toimintomalliksi. Toisaalta en halua artikkelis-sani kuitenkaan liikaa kiinnittyä osallisuuden kulttuurin sitteeseen, sillä internetin jatkuva kehitys tulee todennäköi-sesti luomaan myös paljon sellaisia uusia käytäntöjä, jotka eivät enää mahdu osallisuuden kulttuurin ydinajatukseen.

Artikkelissani kuvaan aluksi kehityslinjoja, joiden avul-la informaatioyhteiskunnan jälkeistä, internetin ja sosiaa-lisen median hallitsemaa aikakautta on pyritty ymmärtä-mään. Näitä malleja on hahmoteltu 1990-luvulta lähtien monenlaisista lähtökohdista käsin. Internetaikakauden kynnyksellä Pine ja Gilmore (1998) esittelivät elämystalou-den käsitteen. Heidän mukaansa olemme matkalla kohti yhteiskunnallista siirtymää, jossa materiaan perustuva kau-pallisuus korvautuu elämyskeskeisellä sisällöntuotannolla.

Elämystaloudessa kuluttajalle tarjotaan sellaisia virtuaalisia ja tosielämän kokemuksia, jotka pyrkivät luomaan yksilöl-lisiä merkityksiä hänen elämäänsä.

Informaatioyhteiskunnan jälkeisen kapitalismin muo-toutumista elämyshakuiseksi, mutta aiempaa pehmeämpiä arvoja korostavaksi kulutusyhteiskunnaksi, käsittelee myös tanskalainen Rolf Jensen (1999). Hän laajentaa elämysta-louden käsitettä kokonaiseksi elämysyhteiskunnaksi. Jense-nin elämysyhteiskunta on unelmayhteiskunta, joka ei var-sinaisesti sijaitse fyysisessä todellisuudessa, vaan ihmisten ajatuksissa ja unelmissa, jotka puolestaan realisoituvat eri-laisina elämyksinä sekä todellisessa että verkkomaailmassa.

Jensenille elämysyhteiskunta merkitsee toteutunutta uto-piaa, unelmayhteiskuntaa, jonka ensisijaisena päämääränä on tarjota monipuolisia potentiaaleja yksilön luovuuteen ja itsetoteutukseen. (Jensen 1999, 24.)

Kun elämysyhteiskunta-ajatukset ovat levinneet laajem-min, on länsimaisessa keskustelussa kytketty yhä useammin ajatus luovuuden kasvavasta merkityksestä myös taloudelle (Hienonen 2011). Esimerkiksi Richard Florida (2005) ko-rostaa luovuuden merkitystä sekä taloudellisen kasvun että kilpailukyvyn näkökulmasta. Hänen mukaansa

talouskas-vua toteuttava luova luokka hakeutuu alueille, joissa on saa-tavissa sekä elämystalouden tarjoamia individualistisia elä-myksiä mutta myös usein kulttuuriin ja taiteisiin liittyviä autenttisia ja osallistavia kokemuksia.

Tulevaisuuden tutkijat ovatkin siirtyneet viime vuosi-na sosiaalisen median vavuosi-navedessä yksilökeskeistä ajatte-lumaailmaa korostavista elämysyhteiskuntautopioista yhä vahvemmin osallisuutta ja yhteisöllisyyttä painottaviin yhteiskuntamalleihin. Näistä vahvaa kannatusta on saanut esimerkiksi merkitysyhteiskunnan käsite, jonka mukaan tek-nologia mahdollistaa ihmisen osallistamisen erilaisten yh-teisöllisten rajapintojen, erityisesti sosiaalisen median avul-la. (Hienonen 2011.) Merkitysyhteiskunta ei kuitenkaan ole vain kollektiivinen utopia, vaan yksilön merkitys säilyy siinä vahvana yhteisöllisyy Himasen (2010) mukaan merki-tysyhteiskunta tähtää arvokkaamman ja inhimillisemmän elämän rakentamiseen, jolloin jokainen voi myös elämys-yhteiskunnan ihanteiden tavoin toteuttaa omaa ainutlaa-tuisuuttaan.

Edellä kuvatut yhteiskuntakehitystä ennakoivat mallit sisältävät osittain samansuuntaisia, mutta toisiaan täyden-täviä visioita. Artikkelissani olen päätynyt käyttämään suo-malaisten tulevaisuustutkijoiden; Sirkka Heinosen, Juho Ruotsalaisen ja Sofi Kurjen (2012) osittain edellä kuvaa-mieni tulevaisuusvisioiden pohjalta luomaa synteesikäsi-tettä luova merkitys- ja elämysyhteiskunta, jonka he määrite-levät seuraavasti:

Luovassa merkitys- ja elämysyhteiskunnassa kaikkialla läsnä oleva elämys- ja merkitystuotanto sekä näistä kumpuava kulu-tus ovat yhteiskunnallisessa keskiössä. Taloudellisena veturina

toimii yhä useammin aineeton ja kulttuurinen sisällöntuotan-to, jonka tehtävänä on luoda elämysten kautta merkityksiä yksilöiden elämään. Keskeisiksi motivointitekijöiksi nousevat yksilölliseen ja yhteisölliseen elämäntapaan sekä identiteetin rakentamiseen liittyvät tavoitteenasettelut.

Heinosen ym. (2012) mukaan luovan merkitys- ja elämys-yhteiskunnan materiaalisen ja infrastruktuurisen perustan muodostavat ICT-teknologia, internet ja erilaiset sosiaali-sen median verkosto-organisaatiot. Kuitenkin teknologi-sista arvoista suuntaudutaan yhä enemmän inhimillisen ja kulttuurisen pääoman arvoihin ja informaatiosta elä-myksiä painottavaan sisällöntuotantoon. Tämä heijastelee myös siirtymää käytännöllisyyden, tehokkuuden ja ratio-naalisuuden arvoista tunteiden, tarinoiden, luovuuden ja ilmaisullisuuden – eli merkitysten – arvoihin. Luovuutta ja ymmärrystä korostavassa yhteiskunnassa tulee myös uu-denlaisella sosiaalisuudella olemaan merkittävä rooli. (Hei-nonen ym. 2012; Jensen 1999; Wilenius 2004.)

Luovassa merkitys- ja elämysyhteiskunnassa sosiaalisuus tarkoittaa samanaikaisesti sekä vahvaa yksilöllisyyttä että yhteisöllisyyttä. Tämä johtuu osittain siitä, että yksilöiden kokemat merkitykset syntyvät pitkälti ihmisten välisessä kommunikaatiossa. Merkitys- ja elämysyhteiskunta edel-lyttääkin sellaisia rakenteita, jotka tukevat sekä yksilöllistä vapautta ja luovaa tunne-elämää että yhteisöllistä kommu-nikaatiota. Näitä rakenteita voidaan luoda helpoiten inter-netin avulla, sillä luovan merkitys- ja elämysyhteiskunnan toimintamallit ja oikeastaan koko eetos pohjautuvat pit-kälti internetin virtuaaliseen maailmaan. (Heinonen ym.

2012.)

Merkitykset rakentuvat siis luovassa merkitys- ja elä-mysyhteiskunnassa pitkälti internetissä tapahtuvan verkos-tokommunikoinnin ja luovan sisällöntuotannon varaan, kuten osallisuuden kulttuurissakin. Parhaimmillaan tähän prosessiin osallistuminen voi synnyttää osallisuutta ja it-seilmaisun kautta voimaantumista, jotka molemmat raken-tavat merkityksellisyyden kokemusta (vrt. 2.1.2). Jotta luo-van merkitys- ja elämysyhteiskunnan kommunikaatioon ja luovaan sisällöntuotantoon voi aktiivisesti osallistua, on kuitenkin omattava täysin uudenlaisia viestinnällisiä val-miuksia, eräänlaisia laajentuneita kirjoitustaitoja. Ilman näitä taitoja, on tässä kontekstissa vaarana jäädä pelkäksi passiiviseksi elämyssisältöjen vastaanottajaksi ja pinnallisen kommunikaation ylläpitäjäksi, jolloin tärkeää merkityksel-lisyyden kokemusta ei pääse syntymään.

Aktiivista osallisuutta, osallisuuden kulttuurin arvojen tavoin, voi pitää myös luovassa merkitys- ja elämysyhteis-kunnassa elävän yksilön eräänä tärkeimpänä tavoitteena.

Yhteiskunnan jäsen ei tässä tulevaisuusvisiossa ole vain ku-luttaja ja erilaisten tekstien vastaanottaja, vaan aina myös aktiivinen tuottaja ja kirjoittaja, niin sanottu proconsume-risti. Lähes kaikki tuotantoprosessit ja arvoketjut luovassa merkitys- ja elämysyhteiskunnassa rakentuvatkin yhä vah-vemmin tälle proconsumeristien tuottamalle ja sosiaali-sen median mahdollistamalle viestinnälle. (Heinonen ym.

2012.) Tässä yhteydessä puhutaan usein myös käyttäjätuo-tannnosta (Bruns 2007), joka viittaa sisällön tuotannon ja kulutuksen yhteenkietoutumiseen sosiaalisessa mediassa (Villi 2014, 327).

Uudessa asetelmassa yksittäiset kuluttajat ovat siis aktii-visia toimijoita, jotka pyrkivät uudenlaisten

kirjoitustaito-jen avulla vaikuttamaan tuottajiin, innovoimaan erilaisia sisältöjä ja luomaan elämyksiä. Aktiivinen proconsumeristi toimii siis pitkälti samalla logiikalla kuin osallisuuden kult-tuurin jäsen. Artikkelissani pyrin osoittamaan, että aktiivi-nen osallisuus luovassa elämys- ja merkitysyhteiskunnassa vaatii siis koulussa opittavia perustaitoja huomattavasti laa-jempia kirjoitustaitoja, kuten multimodaalisen kirjoittami-sen-, sosiaalisen kommunikoinnin- ja luovan sisällöntuo-tannon taitoja.

Artikkelissani totean myös, että uusista kirjoitustai-doista keskeiselle sijalle saattavat nousta erityisesti inter-netympäristön kiihkeyden, pinnallisuuden ja viriketulvan haittoja estävät taidot (esim. Rheingold 2010). Ne liitty-vät toiminnan tietoiseen hidastamiseen ja keskittymiseen.

Näiden taitojen avulla on tarvittaessa mahdollista syven-tyä pitkäjänteiseen työskentelyyn ja identiteettiä rakenta-vaan laadukkaaseen kommunikointiin sekä estää hektisen internet-ympäristön aiheuttamaa stressiä. Hidastaminen ja tietoisuus voivat olla lisäämässä myös todennäköisyyttä luoda sellaisia merkityksiä (kuten esimerkiksi luovan toi-minnan synnyttämä flow-tila), joiden avulla on mahdollis-ta saavutmahdollis-taa luovan merkitys- ja elämysyhteiskunnan kor-kein päämäärä – hyvä elämä.

Käsittelemääni informaatioyhteiskunnan jälkeistä tule-vaisuusvisiota luonnehtii siis tekniikan, kaupallisuuden ja kulttuurin muodostama elämys- ja merkityshakuinen inte-graatio. Artikkelin tarkoituksena on pyrkiä osoittamaan, että uusien kirjoitustaitojen hallinta saattaa nousta yhä tärkeäm-mäksi yhteiskunnalliseksi avaintaidoksi, mikäli internetin kehityskulku todella johtaa osallisuuden kulttuurin (Jenkins ym. 2016) omaisten toimintatapojen laajentumiseen.