J U L K A I S E M I S E N T U L E V A I S U U S / T E E M A
tantamot ovat tavallaan jättäneet tietokirjakustan-tamisen meille keskisuurille ja pienemmille.
KE Koska painokset ovat menneet niin pieniksi.
JA Kyllä, ja monet kirjoittajat ovat siirtyneet ns. asiaproosaan, harrastekirjoihin, elämäntaito-oppaisiin, elämäkertoihin.
Samaan aikaan huomaamme, että talouskirjo-jen kysyntä on kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana. Tämä nykyinen maailmanhistoriallinen tilanne ja murros, jossa elämme tuottaa tiedonha-lua perinteiseen kirjaan.
KE Humanisteilla on rakkaus kirjaan, mutta monilla ei ole tuotantotavasta mitään käsitystä.
Jos kaikki Suomen kustantamot laitettaisiin yh-teen, niin se olisi pieni-keskisuuri tehdas – ja nyt suurelta osin ulkomaisessa omistuksessa.
Kotoperäisen tiedon julkaiseminen on aika keskeinen asia. Muutoksia on jatkuvasti, Matti Klingen päiväkirjat ja muistelmat siirtyivät Ota-valta Siltalaan. Tämä on luonnollista liikuntaa, mutta olisin hieman kriittinen, koska tuottamalla pikakirjoja kirja-ala vanhentaa näitä teoksia nope-asti. Innolla on hyviä tuotteita, mutta niiden elin-ikä on varmaan aika lyhyt?
JA Meillä ehkä laahaa se vanha maine perässä.
Se pamflettikirjallisuus, jota me yhä teemme, on vain yksi pieni osa meidän kirjallisuuttamme. Kyl-lä kestävää kirjallisuutta tuotetaan myös.
Mutta viralliset tilastot tietokirjojen kustanta-misesta ja myynnistä voidaan kyseenalaistaa, kos-ka iso osa tietokirjallisuutta tehdään erilaisten jär-jestöjen, säätiöiden ja muiden toimesta, ja se ei näy tilastoissa.
TwiiTeillä TuTkimusTa esille AM Ajattelin tässä tuota tieto- ja tiedekirjallisuu-den rajojen hämärtymistä avoimessa kustantami-sessa. Ylipäänsäkin tiedeuutiset ovat nykyään suosittuja ja myös tiedeanalyysi on nousussa.
KE Välihuomautuksena sanoisin, että tiede-journalistit tekevät nykyään juttuja siitä, mitä ti-lataan, vaikka korvakynttilöistä. Harvalla lehdellä on päätoimista tiedejournalistia.
AM Mutta on siis syntynyt ns. hybridimuoto tietokirjallisuuden ja tiedekirjallisuuden väliin.
Tiedeblogeilla ja twiiteillä tutkijat mainostavat omia juttujaan, popularisoivat tai laittavat tutki-mustaan avoimesti esille. Ne toimivat villisti, mutta tällaiselle viidakkorumpumaiselle viestin-nälle kustantajat eivät pysty yhtään mitään. Se on avointa kaikille ja siinä levitetään uusinta tietoa todella nopeasti.
Meillä on myös näitä vakavampia kanavia ku-ten Researchgate ja Academiaedu, joita monet tutkijat käyttävät. University World News:issa juu-ri kysyttiin, kannattaisiko meidän siirtyä käyttä-mään Academiaedua laadun kriteerinä.
AT Tässähän oli selkeästi konkreettinen ehdo-tus, joka olisi hyvä viedä eteenpäin.
e-kirjoisTa alv pois!
JS Olen itse ollut todella pettynyt suomalaisiin kustantajiin e-kirjojen kohdalla. Tässä on nyt kas-vatettu sukupolvi, joka lukee vain englanniksi e-kirjoja.
Suomessa väkiluku ei kasva eikä aika lisäänny, mutta kirjoja plus muuta mediaa tulee entistä enemmän. Tällä matematiikalla yksittäisten kap-paleitten lukemisen lisääminen ei vain päde. Kun siihen liitetään ansaintalogiikka, niin tällainen maailma on kriittinen suomen kielen ja kulttuu-rimme kannalta. Ja Wikipedia on muuttanut tie-donkäyttöä valtavasti.
KE Olemme edenneet presentistiseen maail-maan, jossa laatu ei niinkään ole tärkeää, vaan se, että saa hyppysiinsä heti sen mitä etsii.
JS Ehkä tämä on tutkijoiden ainoa mahdolli-Tieteen avoimuus ja laadun kriteerit muualle kuin
kustantamoihin. – Anna Mauranen
T E E M A / J U L K A I S E M I S E N T U L E V A I S U U S suus selvitä informaatiotulvasta. Kaikki valittavat,
että kun olisi aikaa lukea. Mutta kun ei ole, niin sitten vain pitää mennä otsikkotasolla ja uutista-solla. Tämmöisen maailman me rakensimme.
AT Ei tämä niin pahalta näytä, jos ajatellaan kansainvälisesti. Suomen kustannusyhdistyksen tilastojen mukaan kirjojen myynti on ilahdutta-vasti lisääntynyt esimerkiksi Yhdysvalloissa, sen mukana e-kirjat.
Mutta minun on hyvin vaikea ostaa e-kirjaa, jos se maksaa enemmän kuin painettu kirja. Halu-an sen siinä tapauksessa hyllyyn. NorjahHalu-an poisti e-kirjojen arvolisäveron, Ranskassa se on 5,5%, ja Suomessa se on 24%.
Alv:n poistaminen on tärkeää. Ja valtiolla pi-täisi olla ymmärtämystä, että täällä annettaisiin mahdollisuus omaan kotimaiseen sisältötuotan-toon.
Nyt meillä on googlet ja amazonit ja applet.
Maailma on muuttumassa angloamerikkalaiseksi ja angloamerikkalainen maailma sisältää ainoas-taan 2% käännöskirjallisuutta. Meillä olisi kuiten-kin mahdollisuus hankkia käännöskirjallisuutta Saksasta, Brasiliasta, Kiinasta tai koko muusta maailmasta ja tehdä ne e-kirjoiksi, alv nollana ja tätä kautta kannustaa suomalaista kustantamista!
AM Tämä koskee kaunokirjallisuutta, ei välttä-mättä tiedekirjallisuutta. Kiina on nyt jo suurem-pi englanninkielinen tiedejulkaisujen julkaisija kuin Britannia, ja sen odotetaan pian ohittavan Yhdysvallat. Ja ne ovat todella hyviä julkaisuja.
kokonaisselviTys välTTämäTön
KE Entinen kollegani Tomas Lidman teki Ruotsis-sa LäRuotsis-sandets kultur -kokonaisselvityksen (2012).
Meillä ei ole tässä maassa ministeriötasolla min-käänlaista kokonaiskuvaa, mitä tapahtuu. Valtio subventoi huomattavasti sekä kauno-, tieto- ja tie-dekirjallisuutta eikä se puutu mihinkään. Se antaa markkinoiden hoitaa. Onko tämä teistä oikein?
JS Minä en komiteoihin usko, mutta jonkin-laista tutkimusta ja selvitystä tarvittaisiin. Olen myös sen verran vanha humanisti, että mietin oi-keasti mihin tämä kulttuuri ja suomen kieli on menossa. Haluammeko, että ne säilyvät? Jo yli-opistossa alkaa näkyä, että kahdensadan sivun kirjan lukeminen on haaste eikä kokonaisuuksia osata hallita.
JA Mielestäni kaksi ihan välitöntä selvitystä
pitäisi tehdä. Ensiksi, e-kirjojen levittämisen mahdollisuuksista, mitkä ovat kirjastojen järjes-telmät. Tekninen valmius on; yhdessä vaiheessa teimme kaikki kirjamme e-kirjoiksi ja nyt niitä ei mene lainkaan kirjastoihin. Alv on yksi osatekijä, mutta jakelukanavassa on myös monta tukkoa.
Järjestelmät ovat kalliita ja myynnit niin pieniä, että toistaiseksi se ei vain kannata.
Toiseksi, kaikenlaisia valmiuksia ja rahoitusta-kin on, mutta meidän pitäisi ymmärtää lasten ja nuorten lukutottumuksia ja oppimista paremmin.
Lasten tietokirjoihin pitäisi myös satsata. Suo-messa on hyvin vaatimaton paletti lasten tietokir-joja, esimerkiksi Espanjassa ja Ranskassa on ihan toinen maailma. Ja niitähän myytäisiin meillä.
AM Olen samaa mieltä siitä, että meidän pitäi-si katsoa lukemisen ja oppimisen tapoja. Miten paljon nuoriso lukee? On ihan tavallista, että van-hat professorit sanovat, että nykynuoriso ei tee mitään kunnollista ja väitöskirjojen taso laskee.
Ensimmäiset tieteelliset aikakauslehdet perustettiin 350 vuotta sitten. Le journal des sçavans par le sieur de Hedouville (1665) ja Philosophical transactions and collections (John Lowthorp, 1703) löytyvät molemmat Kansalliskirjaston kokoelmista.
J U L K A I S E M I S E N T U L E V A I S U U S / T E E M A
Kuitenkaan meillä ei ole koskaan ollut yhtä hyvää tutkijakoulutusta.
Mutta kiinnostaisi tietää miten opitaan ja mi-ten oppimateriaalit muuttuvat. Oppineisuus, tie-de ja tutkimus eivät ole riippuvaisia pelkästään painetusta kirjasta. Miksi tämä olisi historian lop-pu? Täytyy suhtautua ennakkoluulottomasti sii-hen miten ja minkä avulla opitaan parhaiten.
Mielestäni, tuetaanko suomen kieltä ja kult-tuuriamme, on ideologinen valinta. Olisi hyvä tie-tää faktat, kuinka paljon luetaan suomeksi ja mitä.
Mutta näkisin niin ettei tämä peli ole menetetty.
JS Kannattaisi myös miettiä palveluita yhdellä logiikalla. Haluammeko, että kaikissa tämän maan yliopistoissa, korkeakouluissa ja kunnissa voi käyttää sivistyspalveluja? Kirjastoverkoston toiminta esimerkiksi e-kirjojen kohdalla alkaa ra-pautua. Yleisten kirjastojen puolella Helsingissä on hyvät valikoimat e-kirjoja, mutta pienemmissä kunnissa asia on toinen. Tutkimus- ja tiedepuolel-la keskisuuret ja isot pärjäävät hyvin, mutta kun mennään pienempiin, niin maksumuurit alkavat olla Suomen sisällä.
KE Kun puhuin Suomesta osuuskuntana,
tar-koitin sitä, että minä saan koko ajan kamppailla esimerkiksi, että meillä olisi ne viisi tai kuusi yli-opistoa jotka tilaavat Integrum-tietokantaa, muu-ten se häipyy koko maasta. Tämä on monesti kyn-net-kiinni-taistelua.
AT Meillä on paljon osaamista ohjelmistosuun-nittelussa, joten mielestäni yksi ratkaisu voisi olla yhdistää sisällöntuotanto, hyvät kääntäjät ja digi-taalinen osaaminen. Plus se, että meillä on hyvät säilöntäpaikat, nämä vanhat paperitehtaat ja nii-den datakeskukset.
Valtahan on aina ollut siellä, missä on ollut tie-don säilöntäpaikkoja eli merkittäviä kirjastoja.
Aleksandrian kirjasto oli säilöntäpaikka, jossa käännettiin kirjoja kreikaksi kaikkialta maailmas-ta. Jos puhutaan nimenomaan tietokirjallisuudes-ta ja siitä, että saadaan uusia näkökulmia muualtietokirjallisuudes-ta- muualta-kin kuin angloamerikkalaisesta maailmasta, niin silloin kotimainen käännöstoiminta on tärkeää.
JA Käännöskirjojen saaminen, sekä tietokirja-puolella että tiedekustantamisen tietokirja-puolella, edel-lyttää näin pienellä kielialueella vahvaa julkista tukea. Paksuja tietokirjoja ei muuten voi kääntää, ellei niitä ole kirjoittanut joku Naomi Klein.
AM Kysyisin silti, että kuinka suuri osa väes-töstä on lukenut raskaita, syvällisiä ja teoreettisia kirjoja. Sanoisin, että häviävän pieni osa. Ei se ole mikään suuri katastrofi.
JS Se iso kysymys alkaa olla lisääntyvä tiedon-määrä. Muistakaa, että vasta puolet maapallon
ih-misistä on mukana tässä massadatatuotannossa.
Kun loputkin tulevat mukaan seuraavan 10–20 vuoden aikana, se datamäärä tulee olemaan hur-ja. Pystyykö sitä sitten enää ollenkaan käyttä-mään, havainnoimaan ja ymmärtämään?
KE Ihmisellä on sisäänrakennettu tarve yhdis-tellä asioita. Puskuritarra-tyyppiset twiitit eivät meitä kovin pitkälle auta tässä elämässä. On var-masti yksi kulttuurin elinehto, että pystymme yh-distelemään ristiriitaisiakin asioita.
JA Oppiminen ja ymmärtäminen on vaivallois-ta ja hidasvaivallois-ta. Osana selvitystä nuorten lukutottu-muksista, meidän tulisi myös ymmärtää mitä hi-taalle ymmärtämiselle tapahtuu informaatiotul-van maailmassa ja miten saataisiin ruokittua kes-kittynyttä työskentelyä.
Kaikki, mitä voi tehdä lasten tietokirjallisuuden kääntämisen
edistämiseksi, on toivottavaa. – Jaana Airaksinen
T E E M A / J U L K A I S E M I S E N T U L E V A I S U U S julkaisumaailman
veneTTä vakauTTamaan
KE Mehän puhumme nyt oman sukupolvemme ongelmista. Mitä me jätämme seuraavalle? Voitte-ko esimerkiksi lukea suomalaista sanomalehdis-töä vapaasti verkossa? Ette, koska sitä ei ole sinne digitoitu. Kaikki tämä kaventaa ihmisen muistia.
Mutta nyt suosituksia, olkaa hyvä.
AM Minusta tärkeintä olisi saada tiedekirjoit-taminen kaikkien saataville. Toivotan tervetul-leiksi uudet hybridit, uudet mediat ja uudet
me-netelmät, joilla yleinen tieto, kaikille saatavilla oleva tieto ja tieteellinen tieto tulevat julkisiksi.
Ja sitten tieteen avoimuus ja laadun kriteerit muualle kuin kustantamoihin.
KE Miten ratkaisisit tieteen rahoitusasiat?
AM Julkista rahoitusta tarvitaan, etenkin tie-tokirjallisuuden kääntämiseen. Uskon myös, että tiedeasiantuntijoiden ja suuren yleisön vuorovai-kutus on parasta mitä voi olla.
Jufomäärittelyt pitäisi tehdä sellaisiksi, että ne heijastavat sitä mitä tiedeyhteisö todella tarvitsee.
Eli todellista laatua, ei kustantamoiden valtaa.
Tiedekustantamoiden valta on suuri ongelma kir-jastoille, yliopistoille ja vapaalle tieteelle ja tieteen saatavuudelle. Miksi me maksamme joillekin kau-pallisille yrittäjille moneen kertaan siitä, että he ovat meidän työmme laadunvartijoita? Koska ei-vät he oikeasti ole, vaan akateemiset ihmiset jotka tekevät sen työn. Minä vahdin laatua, ei Oxford University Press.
JA Minun mielestäni kirja voi erinomaisen hy-vin. Mutta e-kirjojen leviämisen tulpat pitäisi poistaa ja julkista rahoitusta pitäisi saada näin al-kuun, jotta ne saadaan leviämään.
Sitten pitäisi miettiä miten ruokitaan ihmisten omaa tiedontuotantoa: miten itse voi tuottaa ar-tikkeleita, osallistua julkiseen keskusteluun tai kirjoittaa tietokirjoja.
Ja kaikki, mitä voi tehdä lasten tietokirjallisuu-den kääntämisen edistämiseksi, on myös toivotta-vaa. Maailmalla on hyvää lasten tietokirjallisuut-ta, jota voitaisiin kääntää.
AT Minä sanoisin, että tarvitsemme nyt oikeaa dialogia OKM:n kanssa siitä miten tutkijat voisivat
hyötyä Open Accessista. Ettei se ole uralle mikään dismeriitti, jos löytää uuden julkaisukanavan.
Toiseksi, digivero pois. Siihen pitäisi saada kunnon painostusryhmä.
Kolmanneksi, eivät markkinat ratkaise varsin-kaan pienessä maassa. Vain esimerkkinä: piilaak-sokin lähti aikoinaan pystyyn, koska valtio tuki, koska NASA osti transistoreja. Isotkin valtiot tuke-vat strategisesti tärkeitä toimintoja tukemalla markkinoita.
JS Minusta peli on menetetty, jos haikaillaan vanhan kirjamaailman perään. Ei kirjaa tai
tieteel-listä julkaisua huvin vuoksi kehitetty. Jos ne kor-vataan jollakin toisella, niin pitää katsoa tarkasti, häviääkö siinä samalla jotain vai korvautuvatko ne aidosti.
Mutta ei meidän tarvitse tulevasta sukupolves-ta hirveän huolissamme olla. Mielestäni kuiten-kin kannattaisi laittaa enemmän panoksia sinne missä lukemista oikeasti tarvitaan. Jos lukiossa alkaa olla se signaali, että kyllä ne hyvät lukevat, mutta muiden ei tarvitse lukea yhtään kirjaa, niin silloin kasvatuksen idea on hävinnyt.
Toisaalta, on teknologian ansiota, että kirjalli-suutta luetaan enemmän nyt kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa. Kyllä tekstit tulevat säi-lymään.
MIKÄ ON JUFO?
Jufo on julkaisufoorumiluokitus.
Se ylläpitää ja kehittää tieteellisten julkaisukanavien tasoluokitusta, arvioiden julkaisutuotantoa sekä määrällisesti että laadullisesti.
Luokitusta käytetään tieteellisten julkaisujen laadun indikaattorina OKM:n asettamassa yliopistojen rahoitusmallissa vuodesta 2015 alkaen. (Tieteellisten seurain val-tuuskunta)