• Ei tuloksia

7.4.1 Varhaiskasvatus jatkuvassa muutoksessa

Pääsääntöisesti vastaajat olivat tyytyväisiä tulleisiin ja meneillään oleviin muutoksiin ja toivovat niiden tuovan varhaiskasvatukselle lisää arvostusta. Itse he arvostavat varhaiskasvatusta suuresti kaikista muutoksista ja mahdollisista vastoinkäymisistä huolimatta. Lisäksi toivottiin, että varhaiskasvatus nähtäisiin satsauksena tulevaisuuteen. Vastaajia huolestuttavat nyt ja jatkossakin

työvoimapoliittiset asiat, kuten alalla vallitseva matala palkkaus ja työvoiman riittävyys.

”Pääasiassa on ollu hyviä nämä muutokset, mitä tullu siinä uudessa laissakin. Mut sitä mä just kyl mietin, et kun pitäis olla tulevaisuudessa kaks opettajaa per ryhmä, ni kyl se mietityttää mua, et miten sinne oikein saadaan päteviä opettajia, kun ei nytkään meinaa riittää. Jos täs nyt puututtais just sillein oikeasti kunnolla siihen palkkaan. Ja tavallaan tutkittais enemmän, et miksei ne työntekijät jää tänne. Jotenkin oletetaan, et jos otetaan lisää alotuspaikkoja yliopistoon, niin se hoitais tän ongelman, vaan eihän se siitä tuu, et ihmiset ei ois motivoituneita vaan jotain on siel työelämässä, mikä ei pidä heitä tai meitä alalla.” H1

”Mä nään että sen merkitys huomataan ja siitä jossain vaiheessa tulee ilmaista niin kun perusopetuksestakin ja mä uskon, että sen asema vahvistuu ja, että palkat paranee.” H4

Vastaajilla on halua vaikuttaa varhaiskasvatuksen tulevaisuuteen. He arvostavat omaa koulutustaan ja sen tuomia uusia toimintamalleja varhaiskasvatuksen arkeen. Mutta heitä myös arveluttaa koulutuksen laatu ja sitä myötä varhaiskasvatuksen laatu.

”Näen, että tää koulutus, minkä on saanut, niin se tuo niitä uusia tuulia ja sitä kautta tänne itse käytäntöön jalkautuu uusia toimintamalleja, jotka vastaa niin kun tän päivän tarpeisiin. Mutta kyllä mä nään oman uran kannalta, että kyllä mä haluisin olla jossain kehitysryhmässä tai nyt on sellaisia asiantuntijaryhmiä, et pääsis vähän suuremmin vaikuttamaan asioihin.” H4

”Mä toivon, että aletaan ymmärtää sitä merkitystä ja annetaan painoarvoa ja satsataan yhteiskunnassa tähän, mutta mä pelkään, että se pakosti tehdään liian nopeasti… Mistä sä revit päteviä opettajia ja, mikä on sen koulutuksen taso, kun halutaan ja ollaan mietitty näitä, et jos on parin vuoden oppisopimus ja näitä, et ollaan pistetty tavoitteet, mutta miten niihin päästään ja missä laatu säilyy ja muuta, että onko se laadukasta varhaiskasvatusta vielä tulevaisuudessakin.” H3

”Toivon sitä, että kaikille tulis se maisteri, että ois yhtä pitkä koulutus, kun luokanopettajan koulutus, koska mä uskon, et se lisäis sitä arvostusta myös yhteiskunnassa ja sitä kautta me oltais rautaisia ammattilaisia. Sit myös ansaitsis sen paikkansa et mekin ollaan opettajia, eikä vaan siellä sotepuolella pyöritä, et ollaan kuitenkin saatu opettajankoulutus suurinosa ja varsinkin tulevaisuudessa kentälle tulee niitä, ketkä on opettajankoulutuspuolelta valmistuneita.” H5

Työtehtävien selkeytymisen myötä toivotaan opettajan roolia selkeäksi ja näkyväksi.

taistelemaan, niin kyl mä toivoisin et se kirkastuis vielä se opettajan rooli.”

H5

Lapsiryhmien koosta ja mahdollisesta työmäärän kasvusta ollaan myös huolissaan.

”Mä toivoisin pienempiä ryhmäkokoja ja enemmän resursseja ja sit tietty mä toivoisin, että palkat nousis vielä. Toivoisin, että paperityöt vähenisi, vaikka ne on kyllä tärkeä osa, mutta mä toivon, että jotenkin ei tarvis niin paljon tehdä. H4

”Saadaan lisää resursseja tälle alalle ja pienemmät ryhmä koot, sitä mä toivoisin. En tiedä, onko se oikeasti sellainen todenmukainen tulevaisuus, mutta mä todella toivon sitä. Mä toivoisin, että jatkettais sitä tärkeää keskustelua ja saatais se arvostus nousuun. Sinänsä nään tulevaisuuden ihan silleen vakaana.” H6

”Mä näkisin, että se koko ajan tehostuu, että lapsiryhmiä isonnetaan ja tulee lisää työtehtäviä ja kyselyitä ja koulutuksia ja paperihommia ja ties mitä kaikkea.” H4

7.4.2 Oma tulevaisuus varhaiskasvatuksen toteuttajana

Lisäopinnot ovat jokaisen vastaajan mielessä, joko samaa tai lähes samaa alaa.

Joillakin oli keskeneräisiä opintoja, joita on nyt aikomus tehdä valmiiksi ja ehkä sitä myötä siirtyä toisenlaisiin työtehtäviin. heillä on halu vaikuttaa asioihin.

Tapscott (2010) nosti havainnoistaan esille Z-sukupolven edustajien halun pyrkiä vastuullisten valintojensa kautta vaikuttamaan kaikessa, mitä tekevät.

Tutkimukseni vastaajista muutamalla oli ristiriitaiset ajatukset, koska he pitävät työstään ja kokevat olevansa siinä hyviä, mutta eivät jaksa sitä tällä hetkellä tehdä. He myös kokevat, että haluavat työskennellä lasten kanssa, joten siinäkin tapauksessa päiväkotimaailmasta pois lähteminen tuntuu ristiriitaiselta.

”Mä tykkään olla kentällä töissä, mut tää on tosi raskasta, jotenkin henkisesti ja fyysisesti, et en tiiä, et ehkä aattelen, et ois se maisteri kiva, et vois välillä tehdä muutakin. Et oisko se järjestössä tai muualla, et vois käyttää osaamistaan johonkin muuhun kuin itse päiväkotityöhön. Vaikka mä arvostan kyl tätä tosi paljon ja mul on sellanen sisäinen ristiriita, et mä en halusi jättää kenttää, koska musta se on epäreiluu, et parhaat osaajat poistuu kentältä. Et siinä on mul sisäinen ristiriita, että tavallaan mä aattelen sen, et jos mä kouluttaudun lisää, ni mun pitäis jäädä kentälle ja käyttää tai antaa sitä mun lisääntynyttä osaamista ja tehä lapsille sen kautta hyvää. Mut varmaankaan nykyaikana ihmiset muutenkaan ole sitä 30-40 vuotta samassa positiossa, et se on menos siihen suuntaan et ihmiset kaipaa vaihtelua ja tämmöstä.” H5

”Nyt ens vuonna mä hakisin opintovapaata, että saisin gradun tehtyä.

Jotenkin sinänsä harmi, kun mä tykkään sillee olla täällä töissä, mut en näe itteeni, et olisin loppuikääni töissä vaka kentällä. Ehkä jossain sillai kehittämistehtävissä… niin mä en ehkä tänne tuu sen opintovapaankaan jälkeen, et mä hakisin muuta työtä, kuin päiväkodista. Koska mä näen,et mä oon hyvä tässä työssä, niin se on silleen harmi, ku musta tuntuu, et nää kaks vuotta on vieny mun voimat ihan täysin, et en tällä hetkellä näe jatkavani täällä.” H1

Samassa paikassa pysyminen, siinä kasvaminen ja itselleen ajan antaminen nähtiin myös hyväksi oman oppimisen ja kehittymisen kannalta.

”Mä pyrin tekemään työni mahdollisimman hyvin ja näyttämään, että myös tähän työhön tarvitsee koulutuksen. Haluaisin jotenkin saada kasvatettua sitä arvostusta myös päiväkodin ulkopuolella. Olen harkinnut maisteriopintoja ja erityispedagogiikkaa.” H6

”Mutta kyllä mua kasvattaa ja kehittää opettajana se, että mä jään nyt tohon samaan työpaikkaan toiseks vuodeks, ku tää on ollut sellainen harjoitteluvuosi monella tavalla, niin sitten oppii siinä toisen vuoden aikana.

Ei tuu muutoksia kovinkaan paljon, niin ehkä pystyy kehittymään paremmin tässä ammatissa kuin, että lähtis taas aloittamaan jossain uudestaan.” H3 Vaikkakin samalla vastaajalla myös mielessä vaikuttamismahdollisuudet ja työssäjaksaminen

”Oon ihan tyytyväisenä opetellut tekemään työtä, mutta voin kuvitella itseni järjestöaktiivisena ja muuna et sitäkin kautta enemmän pitämään tätä alaa niinkun framilla. Toivottavasti mä jaksan ylipäätään tässä työssäni, et mä tekisin tätä työtä vielä ilolla, niinkun vuosien päästä. Jotenkin siinäkin oon realisti, et ku niin moni on väsynyt tähän niin nopeasti, et vähän niinku jännittää itseä et miten tässä käy, mutta toistaseksi ihan ok.” H3

Osalla vastaajista on varhaiskasvatuksen maisteriopinnot kesken ja osa niitä lähivuosille suunnittelee. Joku vastaajista toikin jo aiemmin esille, että varhaiskasvatuksen opettajan tutkinto olisi alunperinkin hyvä olla maisteritasoinen. Hän tarkoitti sillä sitä, että sen myötä arvostus olisi rinnastettavissa luokanopettajan tutkintoon ja palkkaus olisi sekä koulutusta että työn vaativuutta vastaavaa. Nyt maisteritutkinnolla näyttää olevan status, että sillä ”pääsee” pois päiväkotityöstä, joten tällä statuksella maisteritutkinto vie arvokasta pääomaa varhaiskasvatuksen kentältä.