kotona mutta.. mut. Se varmaan riippuu et minkälainen kodin ympäristö monessa on tärkee et pitää olla se huivi päässä ja sit pitää olla hyvin niinku kulttuurisesti pukeutunut et mitään ei saa näkyä ja.. Mun on vaikee sanoo kun mul on silleen et mä voin ite pukeutua millon mä ite haluun ja mikskä mä ite haluun et kunhan se on se sivistynyt pukeutuminen.”
Kysyessäni nuorelta siitä, miten maahanmuuttajataustaiset nuoret tulisi huomioida palveluissa, hän otti etäisyyttä kyseiseen kategoriaan kertomalla, ettei itse ole ”islamilainen”
ja tästä syystä ei osaa vastata. Haastateltava rakensi eroa maahanmuuttajataustaisen nuoren figuuriin kertomalla saavansa pukeutua oman mielensä mukaisesti ja myös nostamalla esiin oman kielitaitonsa.
Nämä kaksi aineistosta nostettua esimerkkiä osoittavat kiinnostavalla tavalla sitä, että nuoret ovat tietoisia maahanmuuttajuuteen liitetyistä ennakkoluuloista ja stereotyyppisistä mielikuvista. Tämä tuo esille myös sitä, että nuoret joutuvat väkisin määrittelemään itseään suhteessa suomalaisuuteen.
3.4 Analyysin kulku
Aineiston analyysivaiheesta on haastavaa erottaa selkeitä, toisistaan erillisiä vaiheita.
Laadullisen tutkimuksen aineiston analyysille on luonteenomaista, että se tapahtuu rinnakkaisesti eri vaiheissa, eikä vain yhdessä tietyssä kohtaa tutkimusprosessia. Usein aineiston analysointi ja sen kerääminen tapahtuvatkin osittain samanaikaisesti. (Hirsjärvi ym.
2008, 218.) Myös omasta tutkimusprosessistani on haastavaa erottaa tarkkoja erillisiä vaiheita. Yritän kuitenkin tähän hahmotella oman analyysiprosessini kulkua.
Saatuani osan haastatteluista tehtyä, aloin litteroida tekemiäni haastatteluja. Lukuun ottamatta joitakin täytesanoja (esim. ”niinku”, ”tota”), pyrin litteroimaan haastattelut melko sanatarkasti, jotta aineisto pysyisi mahdollisimman autenttisena. Merkitsin ylös myös naurahdukset ja nauramisen sekä huokaukset, mikäli ne näyttäytyivät mielestäni merkityksellisenä aineiston ymmärtämisen kannalta. Litteroimista haastoi välillä kieleen liittyvät tekijät, kun jouduin kuuntelemaan samaa kohtaa useaan otteeseen asiasisällön varmistamiseksi. Litteroitua tekstiä kertyi lopulta kaiken kaikkiaan yhteensä 124 liuskaa.
Saatuani useamman haastattelun litteroitua, huomasin tiettyjen teemojen toistuvan aineistossa. Litteroidessani haastatteluja aloin kirjoittaa tekemiäni alustavia havaintoja ylös, vaikka en ollut saanut vielä kaikkea litteroitua. Ajattelin näiden ajatusten ja havaintojen merkitsemisestä olevan hyötyä myöhemmissä vaiheissa. Saatuani kaikki haastattelut litteroitua, luin haastattelut moneen kertaan läpi saadakseni kokonaisvaltaisen kuvan keräämästäni aineistosta. Pyrin välttämään aluksi alleviivauksia sekä merkintöjen tekemistä.
Kuuntelin myös haastatteluja uudelleen palauttaakseni mieleen haastattelutilanteet.
Myöhemmin tein myös merkintöjä liuskoihin ja kirjasin tekstinkäsittelyohjelmaan ylös lisää tekemiäni havaintoja aineistosta.
Tein analyysin aineistolähtöisesti. Prosessia ohjasi aineisto, eikä tarkoituksena ollut testata aikaisempaa teoriaa. Tutkimuksen teoriapohja muodostui aineiston pohjalta. Käytin apunani aineistolähtöistä sisällönanalyysia, teemoitellen aineistoani siinä toistuvasti esiintyvän puheen kautta.
Sisällönanalyysin avulla aineisto pyritään järjestämään selkeään ja mahdollisimman tiiviiseen muotoon, ilman että kadotetaan sen sisältämä informaatio. Analyysin tehtävä on luoda selkeä ja helposti hahmotettavissa oleva kuvaus tutkittavana olevasta ilmiöstä. (Tuomi
& Sarajärvi 2010, 108.) Aineistolähtöisen laadullisen eli induktiivisen aineiston analyysia on kuvattu kolmiportaisen vaiheen kautta: 1) aineisto redusoidaan eli pelkistetään, 2) aineisto klusteroidaan eli ryhmitellään ja 3) aineisto abstrahoidaan eli luodaan teoreettiset käsitteet (Miles & Hubermann 1994).
Redusoinnissa eli pelkistämisessä on kyse siitä, että aineistosta karsitaan pois kaikki tutkimuksen kannalta epäolennainen. Pelkistämisen avulla aineisto joko tiivistetään tai pilkotaan pienempiin osiin. Tutkimusaineiston pelkistämistä ohjaa tutkimuskysymykset sekä tutkimustehtävä. (Tuomi & Sarajärvi 2010, 108–113.)
Aineiston pelkistämisen yhteydessä tarkastelin aineistoa tutkimuskysymysteni kautta. Olin kiinnostunut siitä, miten rodullistamisen kohteeksi joutuvien nuorten siirtymiä ohjataan ja siitä, mitä se kertoo heihin kohdistuvasta yhteiskunnallisesta hallinnasta. Toinen tutkimuskysymykseni ohjasi kiinnostusta nuorten palvelukokemuksiin. Halusin tietää, minkälaisia merkityksiä nuoret antavat Ohjaamon palveluille oman elämänsä kannalta.
Lähdin etsimään kysymyksiini vastauksia ensin alleviivaamalla eri värein sekä
merkitsemällä kirjainyhdistelmillä aineistosta kohtia, jotka joltain osin liittyivät tutkimustehtävään ja tutkimuskysymyksiini.
Ensimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla (Miten rodullistamisen kohteeksi joutuvien nuorten siirtymiä ohjataan ja siitä, mitä se kertoo heihin kohdistuvasta yhteiskunnallisesta hallinnasta?), lähdin etsimään vastauksia siihen, miten siirtymiä ohjataan ja mitä se kertoo nuoriin kohdistuvasta yhteiskunnallisesta hallinnasta. Toisen tutkimuskysymyksen (Minkälaisia merkityksiä nuoret antavat Ohjaamon palveluille oman elämänsä kannalta?) kohdalla puolestaan pyrin kiinnittämään huomiota palvelua kuvailevia asioita ja sitä minkälaisia merkityksiä palvelulle annetaan.Seuraavissa esimerkeissä pyrin tuomaan esille sitä, minkälaisiin kohtiin kiinnitin huomiota pelkistäessäni aineistoa.
H6: ”(…) lähinnä et ne patistaa mua tekemään asioita (naurahtaa) niinku jostain CV:stä, ei mulle olis tullut aikaisemmin mieleen, et silleen oisin tehnyt mun vanhalla kaavalla et olisin soitellut tai mennyt paikan päälle. Et (työntekijä) oli antanut mulle toi muistitikun missä on niinku valmis pohja tolle CV:lle et se helpottaa aika paljonkin tekee sitä CV:tä.
Just niinku tyyliin tollasia juteltiin just et miten miten kannattaa hommaa töitä ja lähinnä tollasia.. et patistaa mua. (…) en kehtaa tulla ens kerralla ja sanoo (naurahtaen) et en mä oo tehny mitään. Et se on niinku patistanut.”
Työntekijät patistavat tekemään asioita
Antanut konkreettisia välineitä työnhakuun
Ohjeita siihen, miten kannattaa etsiä töitä
H4: ”Haluan ottaa parempi elämä se on iso syy. Siksi tulen Ohjaamoon. Koska he neuvoi paljon hyviä asioita, miten meidän elämä-- tai miten tulee hyvä olo tai miten me jatketaan tulevaisuuselämässä että miten tulee hyvä (elämä). Ja he neuvoi semmonen monia asioita ja he auttoi se asiasta paljon.”
Kohti parempaa elämää
Neuvontaa ja apua monenlaisiin asioihin
Kävin samaan tapaan koko aineiston läpi, jonka jälkeen aloin yhdistellä pelkistettyä aineistoa alateemoiksi. Tätä vaihetta kutsutaan aineiston klusteroinniksi eli ryhmittelyksi.
Klusterointia seuraa abstrahointi, jonka avulla pyritään erottamaan tutkimuksen kannalta oleellinen tieto ja jonka pohjalta edetään kohti tutkimuksen johtopäätöksiä. (Tuomi &
Sarajärvi 2010, 110–112.) Tekemäni aineistolähtöiset havainnot kommunikoivat aikaisemmin lukemani teorian kanssa. Sain apua analyysin loppuun viemiseen maahanmuuttajataustaisten nuorten siirtymiä koskevasta keskustelusta ja sitä koskevasta ymmärryksestä. Löytämäni alateemat muodostivat kaksi pääteemaa, jotka linkittyivät työhön ja koulutukseen sekä palvelukokemuksiin.