Kirjallisuuskatsauksen tuloksena on analysoitavaksi valikoitunut taulukossa 1 mainitut artikkelit (N=21). Analysoitavat artikkelit muodostavat kuvion 6 (Tarkastelujaksot) mukaiset kolme erillistä artikkelikokonaisuutta. Ensimmäisen (n=9, a - i) ja kolmannen artikkelikokonaisuuden (n=6, p - u) artikkeleita (N=21) kuvataan tekstissä myös yhtenä viidentoista (n=15, a - i, p - u), kansallisten artikkeleiden kokonaisuutena verrattaessa niitä kansainvälisiin, toisen artikkelikokonaisuuden (n=6, j - o) artikkeleihin. Keskei-simmiksi artikkeleiksi (N=21) analysoinnin kannalta nousee ensimmäisestä tarkastelu-jaksosta Taipaleen (1986) artikkeli (e), toisesta tarkastelujaksossa Purniman (2005) tikkeli (k) ja kolmannesta tarkastelujaksosta Aniksen (2012) artikkeli (r). Kyseiset ar-tikkelin ovat useimmiten esillä kuvattaessa rakenteellista sosiaalityötä.
Ensimmäisen tarkastelujakson artikkelit ovat kansallisia ja niistä seitsemän (a - g) sijoit-tuu 1980 -luvulle ja kaksi (h, i) vuodelle 1990. Ensimmäisen tarkastelujakson artikkelit ajoittuvat rakenteellisen sosiaalityön käsitteen käytön alkuvaiheille Suomessa. Suomes-sa käsitteen käyttö sen alkuvaiheesSuomes-saan, kuten myös aikakauden artikkelit liittyvät vah-vasti silloiseen uudistettuun sosiaalihuoltolakiin.
Toisen artikkelikokonaisuuden muodostavat kansainväliset (n=6, j - o) artikkelit (N=21). Kansainvälisten artikkeleiden kohdalla ei tutkimuksen laajuuden huomioiden ole voitu riittävästi ottaa huomioon käsitteen käytön kontekstisidonnaisuutta. Konteks-tisidonnaisuuden puutteellisuuden vuoksi kansainvälisistä artikkeleista on nostettu esiin lähinnä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia suomalaisiin määritelmiin nähden. Vaikka tut-kimuksen tavoitteena on määrittää rakenteellisen sosiaalityön käsitettä suomalaisen yh-teiskunnan kontekstista käsin, ovat kansainväliset artikkelit mukana tuomassa esiin kä-sitteen merkityksellisyyttä kansainvälisesti sekä osoittamaan käkä-sitteen yleisiä ”univer-saaleja” piirteitä. Kansainvälisiä artikkeleita on tutkimuksessa kuusi (j - o), joista yksi (j) vuodelta 1992 ja loput viisi (k - o) 2000-luvulta, vuosilta 2005 (k), 2006 (l), 2008 (m), 2009 (n) ja 2010 (o).
Kolmannen artikkelikokonaisuuden muodostavat kotimaiset aineistot (n=6, p - u), jotka sijoittuvat ajallisesti uuden sosiaalihuoltolain valmistelun yhteyteen. Aineistona tässä kokonaisuudessa on käytetty artikkeleiden lisäksi viranomaisten raportteja ja lehtikirjoi-tusta kuten Rodgers (1993, 80) ja Metsämuuronen (2005, 39 - 40) tuovat esiin niitä voi-tavan käyttää, mikäli ne täyttävät hyvän tutkimuksen metodologiset vaatimukset. Ai-neistosta yksi (p) on vuodelta 2011, neljä (q - t) vuodelta 2012 ja yksi (u) vuodelta 2013.
Keskeisimmiksi piirteiksi on määritelty ne rakenteellisen sosiaalityön ominaisuudet, mitkä mainitaan useimmissa artikkeleissa. Toisin sanoen, mitä useammassa artikkelissa jokin rakenteellisen sosiaalityön ominaisuus mainitaan, niin sitä keskeisempi se on.
Esimerkiksi viisi mainintaa jotakin tiettyä ominaisuutta yhdessä artikkelissa ei ”tuota”
kuin yhden maininnan/ pisteen keskeisimpien ominaisuuksien vertailussa, mutta esi-merkiksi yksi maininta viidessä eri artikkelissa ”tuottaa” viisi mainintaa/ pistettä (ks.
Taulukko 1 ja LIITE 1).
4.2 Käsiteanalyysi analyysimenetelmänä
Käsiteanalyyttiset tutkimukset ovat sosiaalityötä yleisempiä hallintotieteissä, kuten ter-veyshallintotieteessä, jossa väitöskirjoja ovat tehneet esimerkiksi Kivinen (2008) Tiedon ja osaamisen johtaminen terveydenhuollon organisaatiossa ja Lammintakanen (2005) Health care prioritisation : evolution of the concept, research and policy process. Sosi-aalityössä on löydettävissä lähinnä pro gradu -töitä, kuten Metsävaino, Mari (2013) So-siaalinen toimintakyky: käsiteanalyyttinen tutkimus.
Käsiteanalyysi on käsitteen ja sen käytön erittelyn lisäksi strategia sen ominaisuuksien eli intension tunnistamiseksi (Lammintakanen ym. 2008, 3 ref Walker ja Avant 1992, Kaakkuri-Knuuttila 2005). Kaakkuri-Knuuttila huomauttaa, että erityisesti yhteiskunta-tieteissä, jossa samoja sanoja tai asioita voidaan käyttää eri merkityksessä, on käsittei-den kunnollinen määrittäminen tärkeää. Käsitteen huolellisen nykymääritelmän tekemi-nen edellyttää lisäksi käsitteen aikaisemman käytön analysointia. Käsitteiden merkityk-set on oltava perusteltavissa tutkimuksen tavoitteista ja tutkimusongelmasta käsin.
(Kaakkuri-Knuuttila 2008a, 328.)
Niinluoto (2002, 153 - 154) kirjoittaa, että Whewellin mukaan käsitteiden tulisi olla eksakteja, joiden merkitys on lujasti kiinnitetty ja rajattu. Lammintakanen työryhmineen (2008, 3) ja Rodgers (1993, 75) puolestaan kirjoittavat käsitteiden olevan ajassa muut-tuvia ja osittain sopimuksenvaraisia. Muuttuva on myös rakenteellisen sosiaalityön käsi-te ja tutkielmassa pyritäänkin antamaan siitä tämän päivän kuva. Tämä päivä saa vaikut-teita eilisestä, joten tutkielmassakin on huomioitu käsitteen historia. Tutkija ei voi nime-tä asioita mielivaltaisesti taikka ottaa käyttöön edes uutta sanaa, vaan korkeintaan ehdot-taa uutta ilmaisua tai määritellä uudelleen jonkin ammattisanan (Gadamer 2004, 106 – 107; Kaakkuri-Knuuttila ja Ylikoski 2004, 27 - 29). Lopullisen merkityksen rakenteelli-sen sosiaalityön käsitteellekin antanee sitä käyttävä kielenkäyttöyhteisö eli käsitettä käyttävä sosiaalitieteilijöiden ja yhteiskuntatieteilijöiden yhteisö, ei yksittäinen tutkija.
(Gadamer 2004, 106 - 107; Kaakkuri-Knuuttila & Ylikoski 2004, 27 - 29).
Whewellin mukaan käsitteenmuodostuksen tavoitteena tulisi lisäksi olla käyttökelpois-ten, rakenteeltaan yksinkertaiskäyttökelpois-ten, yleistettävien ja totuudenmukaisten käsitteiden luo-minen. Niiniluodon mukaan määritelmillä on perinteisesti nähty olevan keskeinen ase-ma tieteellisessä käsitteenmuodostuksessa ja niillä pyrittävän yksiselitteiseen
kielen-käyttöön. (Niiniluoto 2002, 153 - 167.) Käsitteen määrittely voidaan nähdä jatkumona, jossa normaaliin kieleen liittyvä määritelmä on sen toisessa päässä, ja käsiteanalyysi toisessa päässä. Käsiteanalyysi on tieteellinen tapa lähestyä käsitettä. (Lammintakanen ym. 2008, 8.)
Niinluoto kirjoittaa jo Aristoteleen asettaneen määritelmän tehtäväksi sen kohteena ole-van asian tai oliolajin olemuksen ilmaisemisen. Olemusta Aristoteles kuvaa termeillä differentia ja genus. Genus kuvaa olemusta määriteltäessä laajemman suvun, johon asia tai oliolaji kuuluu ja differentia puolestaan määriteltävänä olevan asian tai olion olen-naisen tunnusmerkin, jonka avulla voidaan erottaa määriteltävä laji muista samaan su-kuun kuuluvista lajeista. (Niiniluoto 2002, 155 - 156.) Myös Kaakkuri-Knuuttila kirjoit-taa olioista. Käsitteiden merkitysten selventämiseksi on hyvä erottaa ne oliot tai asiat, joihin käsitteet viittaavat sekä käsitteen sisältö, mikä muodostuu muiden käsitteiden avulla. (Kaakkuri-Knuuttila 2004a, 335.)
Rakenteellisen sosiaaliyön käsitteen kohdalla genus, mihin Niililuoto (2002, 155 - 156) viittaa, voitaneen ymmärtää sen kontekstin huomioimisena missä käsitettä käytetään ja ketkä sitä käyttävät (sosiaalityö, sosiaalitiede ja yhteiskuntatiede) tai rakenteellisen sosi-aalityön määrittämistä yhdeksi sosisosi-aalityön työorientaatioksi, kuten Kananoja työryh-mineen (ks. Kananoja ym. 2007, 119) kuvaavat sen asemaa sosiaalityössä. Käsitteen sisältö, oliot ja asiat (Kaakkuri-Knuuttila 2004a, 335) sekä differentian (Niiniluoto 2002, 155 - 156) puolestaan voidaan ajatella tarkoittavan niitä käsitteen (rakenteellinen sosiaalityö) kannalta ominaisten ja erityisesti erottavien ominaisuuksien määrittämistä suhteessa muihin rinnakkaisiin käsitteisiin, kuten Lammintakanen työryhmineen kirjoit-tavat intensiosta. Intension, eli käsitteen ominaisuuksien tunnistaminen on Lamminta-kanen työryhmineen mukaan käsiteanalyysin keskeisin tehtävä. Käsitteen ominaisuudet tulisi määritellä niin, että ne todella tarkoittavat eri asioita (Lammintakanen ym. 2008, 3), kuten Kaakkuri-Knuuttila (2004a, 354) tuo esiin yhden käsitteen määrittelyn vaikut-taa myös muiden käsitteiden määrittelyyn.
Käsiteanalyysin jäsentäminen kuten sosiaalitieteellinen tutkimus yleistikin saa aina vai-kutteita tutkijasta. Selkälän mukaan sosiaalitieteissä tutkijasta riippumattoman todelli-suuden objektiivinen kuvaaminen on moneen kertaan jouduttu toteamaan riittämättö-mäksi ja aikansa eläneeksi ajatukseksi. Tutkijan riippumattomuuden sijaan tieteelliset havainnot tulisi Selkälän mukaan ymmärtää teoriapohjaisesti, jolloin havaintojen
miel-letään syntyvän aineiston ja käsitteellisen ajattelun vuorovaikutuksessa. (Selkälä 2008, 219.)
Käsitteellinen maailma on arvosidonnainen. Arvosidonnaisuudessa tulisikin huomioida, että tutkimusongelmaan liittyvien käsitteiden määrittelyjen valintaan sisältyy yhteiskun-nallisia arvoja, ja että määritelmien avulla tutkija nostaa tarkastelun kohteeksi tärkeäksi katsomiaan asioita. Käsitteiden avulla ei vain kuvata, vaan myös muokataan todellisuut-ta. Tutkimuskohteeksi tulisikin valita sellaisia asioita, joita itse pitää tärkeänä. (Kaakku-ri-Knuuttila 2004a, 349 - 351.)
Siljander kirjoittaa, että ilmiö, mitä tutkimuksessa pyritään käsitteellistämään, on mah-dollista ratkaista hermeneuttisen kehän kaltaisessa tiedonmuodostustapahtumassa. Tie-donmuodostustapahtumassa voidaan lähestyä niin empiiristä nykyhetken ilmiötä kuin jo mennyttä teksteihin dokumentoitunutta tapahtumaa (Siljander 1988, 118 - 119). Myös Puusan (2008, 36) ja Kaakkuri-Knuuttilan (2004a, 342) kuvauksessa käsitteenmuodos-tuksesta voitaneen nähdä yhtäläisyyksiä hermeneuttiseen kehään. Vertailtaessa jonkin käsitteen eri merkityksiä lähtökohdaksi tulisi valita yksinkertaisin määritelmä, mikä sisältää vähiten muita määritelmiä, eli perusmääritelmä. Perusmääritelmä ei sellaisenaan ole vielä käytössä oleva käsite, vaan siinä edetään todellisuuden yksinkertaisesta jäsen-tämisestä vähitellen kohti rikkaampaa jäsentämistä lisäämällä siihen vähitellen täyden-täviä määreitä. (Kaakkuri-Knuuttila 2004, 342.)
4.2.1 Rodgersin evolutionaarinen käsiteanalyysi
Historiallisesti suositut käsiteanalyysit ovat filosofisilta lähtökohdiltaan pohjautuneet essentialismiin. Essentialistisessa analyysissä pyrkimyksenä on määrittää käsitettä tuke-via ominaisuuksia sitä kritisoivista ominaisuuksista, eli mitä siihen kuuluu ja mitä ei.
Essentialistisen näkemyksen mukaan käsite on universaali ja muuttumaton, kontekstista riippumaton. Essentialistisen analyysin tuloksena on täsmällinen määritelmä käsitteestä.
Rodgers kritisoi essentialistista näkemystä ja hän näkeekin käsitteet jatkuvasti muuttu-vina ja kehittyvinä, mitä sana evolutianaarisuus kuvannee. (Rodgers 1993, 73.)
Evolutionaarisen lähestymistavan mukaan käsite muodostuu sen yleisten ominaisuuksi-en yhdistämisestä luokkiin. Ominaispiirteitä voidaan ryhmitellä jonkin ilmaisun (kutominaisuuksi-en sanan) mukaan. Vaikka käsite on itsenäinen, niin käsitteellistämisen prosessi, ryhmittely ja käsitteen yhteys sanaan tai johonkin muuhun ilmaisuun, eli käsitteen kehittyminen tapahtuu jossakin sosiaalisessa kontekstissa. Käsite itsessään ei ole jokin sana tai ilmai-su, vaan ne toimivat käsitteen ilmentyminä. Käsiteanalyysissä keskeistä on määrittää kuinka tietyistä asioista, tapahtumista tai ilmiöistä keskustellaan ja kuinka eri käsitteelli-set kategoriat liittyvät toisiinsa. (Rodgers 1993, 73 - 75.)
Käsitteen määrittely on epäonnistunut, kun käsitettä kuvaava määritelmä on epäselvä ja ilmiön luokitteleminen erittäin rajoittunutta. Jotta määritelmä olisi selkeä, täytyy ilmiön luokittelut ja kategorioinnit tehdä pätevästi, arvioiden ilmiön vahvuudet ja vajavaisuu-det. Määrittelemisen prosessi on tärkeä tietämyksen kehittymisessä. Päämääränä proses-sissa on käsitteen selkeyttäminen, kehittäminen ja sen käyttökelpoiseksi saattaminen.
Tärkeintä käsitteen kehittämisessä on ratkaista olemassa olevia käsitteellisiä ongelmia.
Rodgers näkee käsitteen voivan muuttua yleisen käytännön tai tarkoituksellisen uudel-leenmääritelmän kautta. Näin käsite pysyy ajan kuluessa käyttökelpoisena, pätevänä ja vaikuttavana. (Rodgers, 1993, 75.)
Rodgers (1993, 77) kirjoittaa, että ajan kuluessa käsite voi muuttua monimerkitykselli-seksi ja epämääräimonimerkitykselli-seksi, kuten Paavo Viirkorven mukaan on tapahtunut rakenteellisen sosiaalityön käsitteelle. Rakenteellisia toimintamuotoja ei välttämättä synny juuri raken-teellisen sosiaalityön nimellä, vaan tulevaisuudessa samasta asiasta tultaneen käyttä-mään uudenlaisia nimityksiä. (Viirkorpi 1990, 1 - 3, 78.) Rodgersin (1993, 77 - 78) evo-lutionaarisessa käsiteanalyysissäkin korostetaan käsitteen tämänhetkistä käyttöä.
Rodgers kirjoittaa, että käsitteen kehittyminen voidaan esittää syklimäisenä prosessina kuvion 7 (Käsitesykli) mukaisesti ja tämän hahmottaminen on käsiteanalyysin ymmär-tämisessä keskeistä. Käsitteen kehittymisessä voidaan tuoda esiin seuraavat vaikutta-misalueet: käsitteen ilmentyminen ja merkittävyys (significance), käyttö (use) sekä so-veltaminen (application). Käsiteanalyysissä keskitytään käsitteen kehittymissyklin tövaiheeseen, jossa korostuu käsitteen selkeys, ominaisuudet ja sen tämänhetkinen käyt-tö. Jotta tutkijat voivat päästä nykyisestä käsitteestä yhteisymmärrykseen, edellyttää se käsitteen perustumista sen aikaisempaan kehitykseen. Keskeistä on tunnistaa
induktiivi-nen lähestymistapa analyysiin. Tulisi tunnistaa yleisiä ominaisuuksia käsitteen käytössä, ei tyrkyttää tiukkaa kriteristöä tai määritelmää siitä. (Rodgers 1993, 75 - 78)