Ammattilaisuus

temmän ei-opettajauran myötä ensin oman ammattitaustan mukaan ja vasta sen päälle on rakentunut ammatillisen tai ammattikorkeakouluopettajan identiteetti. Vaikka suurin osa opettajista kertoo itsestään opettajana, on joukossa muutamia, jotka määrittelevät itsensä oman ammattialansa kautta:

Mä oon hirveen hyvä sairaanhoitaja. Mut sitä mä en tiedä, oonks mä hyvä opettaja.

Mutta mä koko ajan ajattelen, että mun sairaanhoitajuus on kasvanu valtavasti, ja se on kummallinen tunne, että mä näen itseni enemmän sairaanhoitajana kun opettaja-na. (Merja)

Selvin ero Tiilikkalan (2004) tuloksiin on erityisesti liiketalouden ja markkinoinnin opetta-jien vahvasti korostama oikea työelämä ja koulu -jaottelu. Ammattikorkeakoulut ja yri-tysmaailma ovat hyvin erilaisia työympäristöjä (Blenkinsopp & Stalker 2004) ja erityisesti pitkään liike-elämässä olleet haastateltavat puhuvat ammattikorkeakouluista kouluina ja yrityksistäoikeina töinätai oikeana maailmana. Erityisesti liiketalouden ja markkinoinnin opettajat tuovat esiin, etteitäältä enää viiskymppisenä pääse oikeisiin töihin. Vaikka opet-tajat erottelevatkin puheessaan hyvin jyrkästi käytännön työelämän ja koulun, on heillä yleensä vahva kuva omasta substanssiosaamisestaan. Oma ammattitausta on se ydin, jolle ammattikorkeakouluopettajuus on rakentunut (Tiilikkala 2004, 75) eikä se katoa, vaikka uusimmat leikkaussalilaitteet tai sähköisen markkinoinnin muotivirtaukset jäisivätkin opettelematta. Asiantuntijuus omalla substanssialalla on käytännön pitkään työkokemuk-seen perustuvaa alanydinosaamista, kokonaisvaltaista näkemystä ja ymmärrystä.

Mua on seki huvittanu, että jos mä nyt menisin teholle, niin mähän oisin ihan sormi suussa, että mikäs toi kone on? Että mitä se semmonen ammattitaito on? Mutta sitte mä oon todennu ja huomannu, ku mä olin jossain tossa kokeilemassa muutaman päivän töitä, niin mitä se ammattitaito on, niin se on myös sitä, et sull on entistä helpommin oivallus siitä, mitä sun pitää tehä, vaikka sä et tiedä, mitä sä teet. Eli osaa hakee neu-voo, osaa tehdä johtopäätöksiä ja on paremmin valmiuksia toimia siinä tilanteessa.

(Merja]

Meillä on kuitenki se vahvuus, että meillä on kaikilla, ammattikorkeakoulussa ja ainaki hoitotyön koulutusohjelmassa, meillä on se hoitajatausta. Et me ollaan ammatillisesti vahvojakäytännön osaajia oltu ja ollaan vieläkin. (Heli)

5.1.1 Taito soveltaa tietämystä käytännössä

Ammattilaisopettajuudessa taito liitetään relevanttiin toimintaan siinä työyhteisössä ja -tehtävässä, jossa kukin toimii. Ammattikorkeakoulun opettajien mukaan teoria ilman käy-tännön osaamista on tyhjää ja käytännössä asioiden soveltaminen oikeuttaa ja legitimoi jonkunuskottavaksi (Tiilikkala 2004, 83) osaajaksi. Osaaminen ei synnykirjoja lukemalla

ja sen kasvattamiseen kuluu aikaa. Teorian ja terminologian lisäksi täytyy olla käytännön kokemuskin,se tekee asiantuntijan. Ammattitaustasta puhutaan käytäntönä, jolloin opetta-jan tulee myös pärjätäkäytännönkin ihmisten kanssa ja tietää oikeesti niistä asioista. Kos-ka opiskelijoitaopetetaan käytännön työhön, koetaan, että opiskelijat arvostavat erityisesti sitä, että opettajalla on käytännön osaamista, käytännön asioista tietää paljon tai on käy-tännönläheinen. Oleellista on, että he pääsevät tutustumaan oikeaan työelämään hänen avullaan ja opettajalla on ymmärrystä siitä,mihin ne ihmiset on menossa, jotka täällä niitä asioita opiskelee. Osaaminen tulee olla myös tunnistettua ja tunnustettua muiden ammatti-laisten taholta. Oman alueen ja (tausta-)ammatin hallinta ja alan kehityksen seuraaminen ovat tärkeitä opettajan uskottavuuden edellytyksiä (Herranen 2003, 87; Tiilikkala 2004, 223).

On tavallaan aika pragmaattinen. Tarkotan sillä, että helpot ei mee maaliin -tyyppisesti. Et kun opiskelijat tekee vaikka jotain liiketoimintasuunnitelmia tai tämmö-siä, niin kyllä niissä se omakaru kokemus, (…) on semmonen, että ymmärtää noiden numeroiden päälle ja näin päin pois. (Janne)

Oon itte ollu kansainvälisessä vientitoimessa ja mää oon lähteny ihan tyhjästä ja pe-rustanu yritykset tyhjästä ja sillä lailla, jota täällä sitten taas arvostetaan. Tai opiskeli-jat arvostaa. Ei kollegat arvosta, ne on pikkusen kateellisia, muttaopiskelijat arvostaa ja se tekee mun työni niin valtavan helpoks. Että jos mää nyt puhun jostain mistä muu-ten vois olla hankala puhua, vaikka erilaisista yrityskulttuureista, niin mulle tulee aina heti 20 tarinaa mieleen, jossa mää oon mokannu jotenki. Että se on tukenu kauheesti.

(Ismo)

Mikä on sitä ydinosaamista, niin kyllä se tavallaan se kokemus, kun opiskelijoiltakin kysyy, niin ilmeisesti se on juuri se, että mää pystyn puhumaan esimerkkejä kovasti, mullon kaikennäkösiä juttuja, ja ei mun opetukseni varmaan kauheen vankkaa oo, mut-ta mä uskon, että mä pystyn opiskelijoille varmaan kauheen paljon anmut-taan siitä koke-mustaustasta. (Rauno)

Ammattilaisuuden ja sitä vahvasti tukevan käytännön osaamisen vastaparina toimivat kou-lumaisuus, pänttääminen,kirjojen lukeminen ja asioiden opiskeluvaan kirjoista.Oikeassa työelämässä pätevät hyvin eri säännöt kuin koulussa tai yliopistossa. Suhtautuminen kir-joihin oppimateriaalina on kunnioittavaa, mutta uskottavaksi asiantuntijaksi kehitytään vasta opintojen ja työkokemuksen kautta.

Se, että luetaan jotain kirjoja, joista ei muisteta enää kahden viikon päästä hölkäsen pöläystä, sitten opetetaan jotain tiettyjä perusjuttuja, luet kirjasta suoraan ja pärjäät melkein sillä. (Rauno)

Sitä pidän tärkeenä, että on se teoria,mistä pystyn puhumaan, mutta pystyn myös hah-mottamaan, että mitä se tarkottaa käytännössä ja miten ne asiat käytännössä hoide-taan. (Ilona)

Ammattikorkeakouluopettajien muodolliset pätevyysvaatimukset ammattikorkeakouluissa ovat moninaisemmat kuin esimerkiksi yliopistoissa. Substanssiorientoituneeseen ammatti-lais-opettajuuteen erityyppiset pätevyysvaatimukset eivät istu. Muodollisen pätevyyden hankkiminen yliopisto-opinnoilla, erityisesti pelkän statuksen noston näkökulmasta, näyt-täytyy ammattilaisnäkökulmasta turhana. Kuitenkin, mikäli tiede ja korkeakouluopinnot ovat liitettävissä aidosti omaan substanssiosaamisen ja ammatillisuuden tukemiseen (ei sen perustan rakentamiseen), tieteellisyys ja ammatillisuus voidaan liittää toisiinsa. Korkeakouluopettajuuteen liittyvä tieteen tai tutkimuksen teon rooli on ammattilaisopettaja -näkökulmasta ensisijaisesti välineellinen. Sen tarpeellisuutta arvioidaan ammattilais-opettajuudessa sen mukaan, miten se tarjoaa välineitä ammatilliseen pätevöitymiseen (Herranen, 2003, 112) tai ammatillisen osaamisen kehittämiseen.

Jos mä jään amkiin, niin jossain vaiheessa alan varmaan tekeen jatko-opintoja, mut jos mä meenoikeisiin töihin, niin siellä sitten en rupee. Sielläei niitäarvosteta tai tärkee-nä pidetä. (Ilona)

Sain viiden vuoden määräyskirjan ja siinä oli se ultimaatumi, ettämaisterintutkinto pi-tää suorittaa tänä aikana. Ja mä sanoin jo siinä vaiheessa, että minä en tule hakeutu-maan sinne, minua se ei kiinnosta, minuakiinnostaa tää työ sisällöllisesti enemmän.

(Ruut)

Mää opetan kuitenki terveydenhoitajia ja sairaanhoitajia ja meidän oma tiede on se hoitotiede, että tietyllä tavalla setukeekuitenki sitäsubstanssia, mitä mä opetan. (He-li)

5.1.2 Ammatillinen tausta ja etiketti toimintatapojen pohjana

Alan ja ammatin arvot sekä kulttuuri ovat oleellinen osa ammattilaisuutta. Hughes (1958, 36) esittää, että opiskelijoille tulee opettaa paitsi ammatin tekniikka, myös sen etiketti.

Opettajan tulee välittää opiskelijalle alakohtaista ammattikulttuuria, niitä arvoja, normeja ja toimintatapoja, joita alan ammattilaisyhteisöihin kiinnittymiseen (Wenger 2003) tarvi-taan.

Aineiston perusteella opettajana toimiminen ei välttämättä automaattisesti luo opettajille ensisijaista ammatillista identiteettiä opettajana vaan liikemies- tai hoitajaidentiteetin avul-la voi pärjätä myös oppiavul-laitoskulttuurissa. Näin on, mikäli omat ammatilliset toimintatavat ja arvot ovat ainakin osittain sovitettavissa oppilaitosmaailmaan:nää on vähän niinku pro-jektitöitä, että vedetään se kurssi ja sit se loppuu, ja se arvioidaan ja pistetään homma pa-kettiin. Erilainen toimintakulttuuri vaatii kuitenkin toisen sektorin ammattilaisilta opettelua (Blenkinsopp & Stalker 2004).

Mää olintäysin liikemies, mulla ei ollu mitään aavistusta koulutuksesta tai kouluympä-ristöstä, ei yhtään mitään linkkiä. Eikä se tietenkään ihan helppoo ollu. (…) Tällasessa ympäristössä puhutaan eri lailla. Vähän kiertäen ja kaartaen. Sitä ihmettelin, että ku kukaan ei sano suoraan sanaa raha, vaan että se on resurssi. Mitenkähän tää on resur-soitu? Mää oisin kysyny, että paljonks tähän on rahaa? (Ismo)

Opettajat pyrkivät omalla toiminnallaan tai tarinoillaan näyttämään opiskelijoille ammatti-laisen mallia (Tiilikkala 2004, 221), sitä, millainen hyvän sairaanhoitajan tai yritysjohtajan tulisi olla. Moraalinen vastuu liitetään omaan ammattialaan, sen sisällön, arvojen ja sään-töjen sisäistämiseen sekä niiden jakamiseen. Oikea ammattilaisuus ei ole vain tekniikkaa tai yksittäisten taitojen hallintaa vaan sitä kuvataan ymmärryksenä ja kokemukseen perus-tuvana laaja-alaisena osaamisena²⁰. Oman alan substanssiosaamiseen liittyvän asiantun-temuksen syvällinen ymmärtäminen ja ylpeys omasta ammatillisesta taustasta näkyvät vahvasti myös opetuksen ihanteissa. Liiketalouden ja markkinoinnin alalla oman ammatti-laisuuden mittarina korostetaan omalle ammattikulttuurille tyypillisiä näyttöjä, kuten palk-katasoa,kauppoja,liikevaihtoa taiesimiestehtäviä. Hoitotyön opettajat taas korostavat tie-tynlaiseen arvomaailmaan sosiaalistamista (Tiilikkala 2004, 77); oikeanlaista vuorovaiku-tusta potilaan kanssa, vahvaa ammatillista etiikkaa ja tietynlaista asennoitumista työhön.

Ammatillisten arvojen välittäminen näkyy siten, että hyvän ohjaajan tulee pohtia opiskeli-jan kanssa sitä, mistä työssä syvimmillään on kysymys,ne laitteet kyllä oppii.

Koska siinähän on kysymys ihmisen muuttumisesta. Että se, miten mä sovellan sitä, mi-ten minä pystyn astumaan niitmi-ten ihmismi-ten maailmaan (…) Mää oon vetäny näitä koulu-tuksia, oiskohan mulla ollu pari kurssia, ja ne kestää yheksän kuukautta, koska ne on aika rankkoja. (…) Kun ne tulee tänne, niin ne kysyy, että koskas sää rupeet niitä temp-puja opettaan, kun ne tietää, että on olemassa tietyttekniikat. Ja sitten kun se koulutus on ohi, ja sitten kun mää kysyn arvioita siitä, niin aika moni vastaa, että: -“En ois us-konu, kuinka hirveestioon muuttunu”. Kukaan ei enää puhu mistään tekniikoiden op-pimisesta ja opettamisesta. (Ruut)

Mää yritän joka ikinen kerta, kun mää oon opiskelijoiden kanssa, niin mää annan niille aina informaatioo, mutta mää yritän myöskin jotenki niille välittää jonkinlaista tervettä itsetuntoo, mää yritän tuoda jonkinlaisen tuulahduksen siitä, minkälainen onliikemies.

Jos ne ei oo ikinä nähny, niin tässä ne näkee, että mää oon ainakinihan oikeesti myyny maailmalla ja saanu kauppaa. Ainakin tän tapasia juttuja. Mää tunnen, että mää oon hirvittävässä vastuussa jotenki. (Ismo)

20Aineistossani tuli kautta linjan esiin varsin vähän näkemyksiä asioiden teoreettisen hallinnan ensisijaisuu-desta suhteessa käytännön osaamiseen. Kaikki haastateltavat korostivat käytännön työn ymmärtämistä ja osaamista vaikka käsitteistö olisikin opettajalla hallussa:tykkään tehdään oikeasti, ettei vaan leikitä. Teorian ja käytännön osaamisen nähtiin olevan kolikon kaksi puolta, ilman toista ei ole toista.

Vaikka oma ammattitausta on ammattilais-opettajan ammatillisen identiteetin perusta, ammattilaisuus ja kasvattaja-opettajuus yhdistyvät toisiinsa silloin, kun opettajan työssä toimiminen on tuonut ammattilaisuuteen siihen syvempää tai laajempaa ymmärrystä.

5.1.3 Oikea ja simuloitu työelämä

Ammattikorkeakoulun opettajalla tulee olla vähintään kolmen vuoden työkokemus omalta alaltaan. Toisin kuin esimerkiksi Tiilikkalan (2004) aineistossa, omassa aineistossani useimmilla liiketalouden ja markkinoinnin opettajilla on ollut pitkä ja monipolvinen tausta yrittäjinä sekä esimies- ja johtotehtävissä erityyppisissä yrityksissä. Monet hoitotyön opet-tajat kertoivat myös tehneensä tai tekevänsä edelleen silloin tällöin sairaan- tai terveyden-hoitajan tehtäviä opetustyön rinnalla ja liiketalouden ja markkinoinnin opettajilla oli omaa yritystoimintaa sivutoimisena. Monet heistä pitävätkin ihanteellisena sitä tilannetta, että työelämän ja koulun välillä olisi mahdollista vuorotella, hypätä välillä korporatiivisiin puitteisiin ja päästä esimerkiksi opettajavaihtokokeilun avulla ihan oikeesti siihen työn tuntumaan.

Toivoisin, että olis jossain vaiheessa mahdollista mennä yritykseen puoleksi vuodeksi töihin. Että jos mä täällä muutaman vuoden oon, niin putoonhan mä enkä enää muista-kaan, miten ne menee ja tilanteet muuttuu. (Ilona)

Tulkin (1993, 161–162) tutkimuksen mukaan suomalaisen ammatillisen koulutuksen on-gelma ei ole opettajien tutkintotaso vaan ammatillisen kokemuksen ja työelämän tunte-muksen puute. Erilaiset työelämäjaksot ja kullekin opettajalle jyvitetty henkilökohtainen koulutusmääräraha tai -aika per vuosi antavat opettajille ainakin teoriassa tilaisuuksia päi-vittää käytäntöön liittyvää osaamista. Harjoittelujaksomahdollisuuksia ei voida kuitenkaan tarjota kovinkaan monelle opettajalle per ammattikorkeakoulu. Eräänä tärkeimpänä käy-tännön työelämän seuraamisen kanavana pidetään opiskelijoiden käykäy-tännön harjoittelujak-sojen ohjaamista ja opiskelijaprojekteja yrityksissä (myös Herranen 2003, 87). Näitä ka-navia työelämäosaamisen vahvistamiseen toivotaan myös lisää. Paradoksaalisesti ammat-titaidon päivittäminen tapahtuu käytännössä pääosin alan kirjallisuutta, ammattilehtiä ja tutkimusta seuraamalla, eli omaa substantiaalista ja deklaratiivista tietovarantoa kasvatta-malla (Tiilikkala 2004, 177).

Onkohan siinä vuodessa kahdellekymmenelle opettajalle (…) on mahdollisuus hakeutua tämmöselle työelämäjaksolle, et se on kolme kuukautta se mahdollisuus, et minkä voi olla. (…) Se on mahdollista ja ihmiset on hirveen tyytyväisiä siihen. (Heli)

Et niist on taas sitte saanu, kun on vieraillu niissä yrityksissä. Tuolla kävin yhdessä [firmassakin] kattomassa, niin siitä saa semmosta erilaistaki tuntumaa, mitä mä kai-paanki tässä työssä, koska siinähän työelämästä vieraantuu aika helposti. Siis tarkotan oikeista yrityksistä… Muistaa taas, että mitä se siellä yrityksissä ihan oikeesti on ne ongelmat. (Ilona)

Ammattikorkeakoulujen tulee toiminnassaan yhdistää opetus ja T&K-toiminta. Herrasen ja Sirkkilän (2009, 91) mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana tässä on edetty työ-elämää palvelevien, T&K-toimintaan sidottujen oppimisympäristöjen rakentamiseen.

Näissä ympäristöissä pyritään yhdistämään ammattialan seniorit ja juniorit (opiskelijat) eli ekspertit ja noviisit. Tätä kautta pyritään paitsi kehittämään työpaikkoja ja opiskelijoiden osaamista, myös sosiaalistamaan opiskelijat omaan ammattikulttuuriin. Työelämälähtöi-syys näkyy paitsi aidoissa yritys- tai sairaalaympäristöissä tehtävissä projekteissa myös työelämän simulointina ammattikorkeakoulun seinien sisällä. Aikaisemmin, 1980-luvulla, oppilaitoksen ja työelämän välillä on ollut huomattavasti suurempi kuilu, kun erityisesti kauppaoppilaitoksissa tunti- ja oppikirjasidonnainen opetus ovat olleet erillään työelämäs-tä ja sen tarjoamista oppimismahdollisuuksista (Haavisto 1990, ref. Tiilikkala 2004, 169).

Opiskelijat on opettajien mukana näissä yrityksissä ja opiskelijatkin pääsee kuunte-leen, että minkälaiset tilanteet on yrityksillä laskentatoimen suhteen, sähköisyyden suhteen, mitä he suunnittelee ja niissä kaikissa käydään ainakin kaksi kertaa. Opiskeli-jat on pitäny sitä hirveen hyvänä. (Raija)

Ku meill on nää harjotusyritykset näillä opiskelijoilla, niin mä toimin kahden harjo-tusyritysryhmän ohjaavana opettajana. Se menee käytännössä ton valmennuksen kans-sa ihan ristikkäin, että kun mä näitä opiskelijoita tapaan, niin sitten puhutaan näitten harjotusyritysten asioista ja pyrin heijän firmoja sitte ohjaan eteenpäin. (Ilona)

Siinä mielessä se on menty parempaan suuntaan, että jos nyt täällä vaikka järjestettäis jotkut messut, niin kyllä opiskelijat sais siittäopintopisteitä. (Rauno)

5.1.4 Ammattilaisen viiteryhmät

Kollektiivista identiteettiä rakentavat määrittelytme, tetaihe (Kaunismaa 1997). Kussakin opettajuudessa määritellään sitä, ketkä kuuluvat meihin ja ketkä heihin, erityisesti se, kei-hin samastutaan. Ammattilais-opettajien tärkeänä viiteryhmänä ovat ammattikorkeakoulun ulkopuoliset eri alojen ammattilaiset. Herranen (2003, 84) väittää, että julkipuheessa am-mattikorkeakoulussa annettavalle koulutukselle ei mielletä itseisarvoa vaan koulutuksen arvo sidotaan sen hyötyyn työmarkkinoilla. Myös ammattilais-opettajuudessa ammattikor-keakoulujen tulee palvella työelämää, jolloin opetuksessa tulee jatkuvasti pyrkiä opetta-maan opiskelijoille ammatissa tarvittavia ajankohtaisia tietoja ja taitoja. Osa opettajista

pohtii sitä, miten heidän osaamisensa oman alan substanssiosaajina ammattilaisina näh-dään ja arvotetaan ammattikorkeakoulun ulkopuolella. Opettajien puheessa kuuluu vahva arvostus alan käytännön työntekijöitä kohtaan. Tärkeää on asioiden käsitteellinen hallinta ja terminologian oikea käyttö sellaisella tasolla, jotta siinä pärjää muiden saman alan am-mattilaisten kanssa: osaa toimia siellä, tietää, mistä puhutaan. Opettajan kuuluu olla pe-rehtynyt asioihin paitsi omalla substanssialalla, niin myös sen suhteen, mitä yhteiskunnas-sa tai olemassa olevassa työelämässä laajemmin tapahtuu. Kiinnostavaa on, että opettajat kuuluvat toisaalta substanssiosaamisena osalta alan ammattilaisten joukkoon, mutta toi-saalta ammatillinen opettajuus erottaa heidät muista ammattilaisista.

Alukshan sitä [opettajan työhön lähtemistä] vähän ihmettelikin ja kyllä noi käytännön-vääntäjät, joiden kans tulee oltua tekemisissä, niin en mä korostuneesti oo sillä roolil-la, ettäope tietää. (Janne)

Mulla on pikkasen sellanen tunne, että ne tuolla yrityksissä kokee, että me nyt ollaan vaan tämmösiä teoreetikkoja, että ne nyt vaan tulee sieltäkoulusta ja ne vaan opettaa niitä asioita siellä kirjasta, että pitäis koettaa päästä siihen, että me ollaan aidosti kiinnostuneita siitäkäytännöstä ja meillon siihen osaamista ja me halutaan saada sitä lisää. (Ilona)

Miten se nyt oli: “Ne, jotka osaa, tekee ja ne, jotka ei osaa, niin opettaa”. Tämmösiä lauseita kun heitellään, niin mä en usko siihen. [nauraa] Että kyllä tässä muutaki osaamista on,ku se substanssiosaaminen. (Elisa)

Toisten opettajien substanssiosaamisen kunnioittaminen ja vastavuoroinen hyödyntäminen eli kollegan näkeminen ammattilaisena, jonka kanssa substanssiongelmista keskustellaan, kuuluu osaksi ammattilaisuutta. Koska ammattilaisuus perustuu kokemukseen tai käytän-nön työn ja opintojen kautta yhdessä tulleeseen näkemykseen, ei esimerkiksi neuvojen an-taminen tai mappien lainaaminen ole uhka omalle asiantuntijuudelle. Tiilikkalan (2004, 183) sanoin:ammatillinen tieto on yhteistä ja kaikkien jaettavissa. Kukaan aineistossani ei myöskään kyseenalaista opettajakollegojensa substanssiosaamista.

Mä pystyn sitte aina joltaki kollegalta ensimmäiseks kysymään jonku ongelman, että mitenkä joku menee, (…) kun me täydennetään toisiamme, niin aina voi mennä toiselta kysyyn, koska se taas sitvastavuorosesti kysyy multa, ku siel on [ongelma]. Se on ihan mielekäs tapa, verrattuna siihen, että rupeis jostain kirjasta selvitteleen. (Ilona)

Hoitotyön ammattilais-opettajuudesta löytyy eräs spesiaalipiirre: oman substanssierityi-syyden suojeleminen suhteessa esimerkiksi yleisaineisiin. Hoitoalan työntekijöiden amma-tillinen erityisyys legitimoidaan myös lailla säädellyissä terveydenhuollon alan ammateis-sa (Herranen 2003, 106). Ammatillisuuden ja yleisyyden välinen ristiriita näkyykin hoito-työn opetusohjelmien suunnittelussa eri tavoin kuin esimerkiksi liiketalouden puolella.

Sehän on aivan mieletön määrä, mikä [meidän] ammattikorkeakoulussa on tätä yhteis-tä opintoa. Mikä on aivan poikkeavan suuri verrattuna valtakunnan muihin hoitotyön koulutusohjelmiin. Et se tulee annettuna ja se ei mee millään tavalla perille meidän johdolle, et se ei voi olla niin suuri terveydenhuollon ammateissa. Ku meiltä loppuu opintoviikot. Et ku meillä on EU-suositukset ja sitten on nää TERVA-suositukset²¹, jok-ka sanelee, että mitä milläkin tavalla opetetaan. (Heli)

Tiivistelmä

Ammattilais-opettajuus kiinnitetään ennen kaikkea opettajien tausta-ammattiin ja siinä saatuun työ- ja toimialakokemukseen. Käytäntö on tämän ammattilais-opettajuuden avain-sana: ammattilais-opettaja ymmärtää, miten asiat tehdään käytännössä ja osaa tehdä asioita myös itse. Ammattilainen on realisti, joka hallitsee oman alansa ja sen sudenkuopat. Am-mattilaisuuteen kuuluu oman alan seuraaminen ja ymmärrys siitä, mitä siellä tapahtuu.

Ammattilaisuuteen kiinnittyminen kaipaa tuekseen käytännön työkokemuksen päivittämis-tä ja mikäli sipäivittämis-tä ei pääse itse tekemään, ovat opiskelijoiden harjoittelujaksot ja muut työ-elämäprojektit opettajalle hyvin tärkeitä. Oikeaa työelämää pyritään myös simuloimaan ammattikorkeakoulun sisälle. Ammattilais-opettajuus ei kuitenkaan kiinnity pelkästään taitoihin ja tietoihin vaan myös oman alan arvomaailmaan, perinteisiin ja sen käytänteisiin sitoutumiseen ja niiden syvälliseen ymmärtämiseen. Näitä arvoja pyritään välittämään mestari-kisälli-mallin tyyppisesti myös nuoremmille sukupolville. Ammattilais-opettajuus kytkeytyy työelämän palvelemisen lisäksi moniin arvolatautuneisiin perinteisiin, jotka ovat varsin kaukana välineellisestä panos–tuotos-ajattelusta ja tähtäävät sen sijaan hyvään ja eettiseen ammattilaisuuteen.

Ammattilaisen tärkeitä viiteryhmiä ovat oman alan muut ammattilaiset, ammattikorkea-koulun sisällä ja sen ulkopuolella. Ammattilainen myös kunnioittaa toisten ammattilais-opettajien substanssiosaamista. Ammattilais-opettajuus erotetaan kirjatiedosta ja asioiden käsittelystä ilman omaa käytännön kokemusta. Vastaparina voivat olla esimerkiksi yliopis-totutkijat, jotka eivät ole itse johtaneet, hoitaneet tai tehneet kansainvälistä markkinointia.

Korkeakouluopintoja, tiedettä ja tutkimusta arvioidaan siitä näkökulmasta, mitä hyötyä tai substantiaalista tukea se voi tarjota kokeneelle ammattilaiselle. Opinnot pelkän meritoitu-misen tai esimerkiksi tieteen edistämeritoitu-misen takia rajataan pois ammattilaisuudesta.

21 Opetusministeriön (2001) julkaisema Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon -raportti, jossa kerro-taan, mitä terveydenhuoltoalalta valmistuville opiskelijoille tulee vähintäänkin opettaa. TERVA viittaa ra-portin laatineen työryhmän nimeen.