Ammatilliset opinnot

Vammautuminen tai sairastuminen voi menetyksistä huolimatta avata uusia mahdollisuuksia. Sinikka Grönforsin (2002, 29, 32) tutkimuksessa yhtä kun-toutujaryhmää tyypiteltiin nimikkeellä ”lottovoittajat”, sillä heidän kohdal-laan ammatillinen kuntoutus oli onnistunut, kun koulutuksen avulla oli löy-detty uusi, terveydentilaan sopivampi ja muutenkin mieluisampi ammatti.

Työkokemukseni on vahvistanut näkemystä siitä, että ammatillinen kuntou-tus voi tuoda elämään paljon uutta mielekästä sisältöä ja myös todellisia mahdollisuuksia uuden ammatin hankkimiseen ja työuran jatkamiseen. Eräs Arlainstituutin opiskelija totesi uraohjauksen tunnilla seuraavaa:

Mitä ne terveet poraa, kun meillä sokkopojillakin on näin paljon mahdol-lisuuksia.⁶¹

Kuotolan mukaan kuntoutuksen tehtävänä on palauttaa näkövammainen mahdollisimman hyvin entisiin sosiaalisiin rooleihinsa (Kuotola 1976, 16).

Kansainvälisten tutkimusten mukaan ne näkövammaiset, jotka vammau-duttuaan palasivat entiseen työhönsä, olivat yleensä alle 35-vuotiaita, aka-______

61. Tämä henkilö ei kuulunut tutkimusaineistoon, mutta sain häneltä luvan käyttää tä-tä lausetta.

teemisesti koulutettuja ja näkötilanne ei ollut kovin vaikea. Lisäksi perheen-jäsenien ja ystävien tuki oli tärkeää työpaikan säilyttämisessä. (Crudden 2002, 615.) Omassa tutkimuksessani oli mukana vain vähän aikuisiässä nä-kövammautuneita, mutta heidänkin kertomuksissaan perheenjäsenten ja ystävien tuella on ollut suuri merkitys.

Näkövammaisten opiskelusta ammatillisissa oppilaitoksissa Arlainstituut-tia⁶² lukuun ottamatta ei ole saatavilla tilastotietoja. Alan työntekijöiden pa-rissa on kuitenkin se käsitys, että suurin osa ammatillisen perustutkinnon suorittavista näkövammaisista hakeutuu Arlainstituuttiin. Myös muutama haastateltava otti esiin sen, että nuoret pelkäävät lähteä opiskelemaan ta-vallisiin ammatillisiin oppilaitoksiin.

Arlainstituutin tarjoama koulutusvalikoima lähti laajentumaan yhä useam-malle ammattialalle 1970-luvulta alkaen. Lukuvuonna 2005 –2006 Arlains-tituutissa saattoi valmistua datanomiksi, merkonomiksi, lähihoitajaksi, hie-rojaksi, artesaaniksi, pianonvirittäjäksi, verhoilijaksi sekä toimitilahuoltajak-si tai suorittaa erilaitoimitilahuoltajak-sia Arlainstituutin omia työvaltaitoimitilahuoltajak-sia tutkintoja. Tärkeäktoimitilahuoltajak-si osaksi opetusta on muodostunut työelämässä olevien näkövammaisten li-sä- ja täydennyskoulutus. (Keravuori 1998; www.arlainst.fi.) Arlainstituutin opiskelijat jakautuvat pääosin kahteen ryhmään: nuoriin näkövammaisiin, jotka opiskelevat ensimmäistä ammatillista perustutkintoaan sekä aikuisina näkövammautuneisiin, jotka opiskelevat uutta näkötilanteeseensa soveltu-vaa ammattia.

Näkövammaisten ammatillisesta koulutuksesta on Suomessa ilmestynyt Matti Ojamon (1982) seurantatutkimus 1970-luvulla koulua käyneiden si-joittumisesta työelämään. Ojamo selvitti silloisen Näkövammaisten ammat-tikoulun opiskelijoiden työhönsijoittumista 1970-luvulla ja 1980-luvun alus-sa. Kyselyyn saatiin vastaukset 433 henkilöltä (vastausprosentti 62). Vastan-neista työelämässä oli 56 prosenttia. Työelämän ulkopuolella olevista noin 20 prosenttia jatkoi opintojaan. Parhaat työllistymisprosentit olivat kunto-hoitajilla (98 prosenttia) sekä atk-ohjelmoijilla (80 prosenttia). Joka kolmas ______

62. 1.1.2009 alkaen Arlainstituutti yhdistyi Invalidisäätiön Keskuspuiston ammattiopis-toon ja sen nimeksi tuli Invalidisäätiön Keskuspuiston ammattiopiston Arlan toimi-paikka.

työllistyneistä oli saanut työpaikan avoimilta työmarkkinoilta ilman mitään erityisjärjestelyitä. (Ojamo 1982, 10, 77– 78.) Ojamon tutkimuksen ajoista erityisesti näkövammaisten atk-ohjelmoijien työmahdollisuudet ovat huo-mattavasti heikentyneet, minkä syynä ovat siirtyminen graafisiin käyttöjär-jestelmiin ja ohjelmointityössä tapahtuneet muutokset.

Arlainstituutin merkittävästä roolista kertoo se, että lähes puolet (11) omis-ta haasomis-tatelomis-tavisomis-tani oli jossakin elämänsä vaiheessa opiskellut Arlainstituu-tissa tai sen edeltäjässä Näkövammaisten ammattikoulussa (NAK). Osa oli suorittanut perustutkinnon ja osa erilaista täydennyskoulutusta. Käsityöläis-yrittäjinä toimineilla Arlainstituutissa opiskelleilla oli hyvät muistot opiske-luajoistaan, ja haastateltavat kokivat saaneensa tukea yritystensä perusta-miselle. Samoin muutama palvelualalla työskentelevä haastateltava toi esiin sen, miten Näkövammaisten ammattikoulu oli tukenut heidän työskentely-ään räätälöimällä kuhunkin tehtävtyöskentely-ään sopivia tieto- ja apuvälineteknisiä rat-kaisuja. Pari haastatelluista oli opiskellut vaiheessa, jolloin koulutus haki vie-lä muotoaan ja opetusjärjestelyt vähän kangertelivat.

Tietysti nekin [koulun henkilökunta] haki, oli ihan sekaisin niiden tutkin-tojensa kanssa, oli tullut näitä uusia opetussuunnitelmia ja ne oli aivan pihalla, ei ne tiennyt itsekään, mitä pitäisi tehdä. (syntymäsokea/70) Sama haastateltava kritisoi sitä, että koulutus oli liian helppoa ja opetustun-timäärät liian alhaiset. Muutama haastateltava toivoi, että näkövammais-ten oppilaitokset palkkaisivat enemmän näkövammaisia opettajia. Näkevä opettaja saattaa tahtomattaan unohtaa, että osa opiskelijoista on apuväli-nekäyttäjiä.

Se, että ei täällä kauheesti ole tullut vastaan, että opettajat miettisi-vät, miten se tehdään apuvälineillä, että se opetus perustuisi siihen, et-tä niinku näin tehdään hiirellä⁶³ ja näin se tehdään apuvälineillä. (synty-mäsokea/60)

______

63. Sokea henkilö ei voi käyttää hiirtä, vaan hän käyttää hiiren sijaan komentonäp-päimiä.

Vain kolme haastateltavaa oli opiskellut yleisissä ammattioppilaitoksissa.

Kokemukset integroidusta ammatillisesta opetuksesta vaihtelivat. Musiik-kialan oppilaitoksessa opiskellut haastateltava kertoi, että näkövammai-siin suhtauduttiin niin, että heitä pidettiin muita musikaalisempina, ja heil-tä odotettiin parempia suorituksia kuin muilta. Tässä ilmenevät näkövam-maisiin kohdistuvat myönteiset myytit, jotka luovat opiskelijalle myönteistä asenneilmapiiriä, mutta toisaalta voivat aiheuttaa ylimääräisiä onnistumi-sen paineita. Toisaalta 1950-luvulla syntynyttä konservatorioon halunnutta nuorta ei otettu edes pääsykokeisiin, vaan oppilaitoksesta oli todettu, että heille ei oteta sokeita opiskelijoita. Näiden kahden henkilön kokemusten vä-lillä on kaksikymmentä vuotta, ja tämä kuvastaa asenneilmapiirin muutosta myönteisempään suuntaan.

Tässä tutkimuksessa haastatellut Arlainstituutissa opiskelleet työskentelivät lähinnä hierojina, käsityöläisinä tai atk-alan kouluttajina. Haastateltavat ko-kivat oppilaitoksen järjestämien täydennyskoulutusten tai räätälöidyn atk-koulutuksen tukeneen huomattavasti heidän työllistymistään tai työpaikalla selviytymistään. Ammatillisen koulutuksen puolella näkövammaisten siirty-mistä yleisopetukseen ei ole tapahtunut samassa määrin kuin peruskoulu-tuksessa. Valtioneuvoston vammaispoliittisen selonteon (2006, 12) mukaan ammatillisilla oppilaitoksilla näyttää olevan riittämättömät edellytykset jär-jestää opiskelijoiden tarvitsemia palveluja ja tukitoimia. Toisaalta monet ammatillisten oppilaitosten tekniset alat ovat nykyään sellaisia, että täysin sokean on vaikea opiskella ja työskennellä niillä, koska käytännön työvaihei-den lisäksi ne edellyttävät erilaisten monitorien seurantaa, joihin apuväli-neet eivät sovellu.