Ammatillisen opettajan tulevaisuuden urapolut – milloin

ammatillisesta opettajuudesta?

Tutkimushenkilöiden kertomuksista huokui yleinen tyytyväisyys heidän nykyiseen työtilanteeseensa, joten useimmilla heistä ei ollut kovinkaan suuria, arkisesta opettajan työnteosta poikkeavia, ammatillisia tulevaisuudenhaaveita.

…oikeasti, ei minulla ole isoja tavoitteita ja aikaansaannosten tavoittelua, ainakaan tällä hetkellä. (2)

Haaveenani on tehdä työtä tasapainoisten ja mukavien nuorten kanssa, joilla on korkea motivaatio oppia itselleen ammatti. (9)

Mutta tuota minä olen niin tyytyväinen tähän tämän päivän tilanteeseen, että se on hankala lähteä miettimään tuota tulevaisuutta oikein vielä syvällisesti. Vaikka sitä

suunnitteleekin näitä hommia eteenpäin, mutta silloin kun siinä on semmonen hyvänolon tunne päällä on vaikea sitte ajatella sitä. (7)

Edelleen kohokohtia työssä ovat ne hetket, kun näkee opiskelijan onnistumisen ja kehittymisen ja hänen riemunsa osaamisestaan ja oppimisestaan. Mutta erityisiä kohokohtia ovat ne hetket, kun päättäjäispäivänä ammattilaislakin painaa päähänsä myös se opiskelija, jonka kanssa enimmäkseen pohdittiin sitä, miten saadaan 0-kurssit suoritettua, äitiysloma sovitettua opiskelun oheen, miten selvitään siitä, kun

poikaystävä lähti armeijaan, tyttöystävä jätti, poikaystävä jätti velat maksettavaksi tai pieksi humalapäissään

sinisenkirjavaksi jne. Eihän nämä ammattiopettajan

opintoihin kuuluvia asioita olleet, mutta niinpä niitäkin asioita on saatu opetella. (12)

Kaikkien tutkimushenkilöiden kertomuksista ilmeni selkeästi, että urapolun varrella kehittynyt ja edelleen kehittyvä kohtuullisen vahva ammatti-identiteetti sekä käsitys ideaalista ammatillisesta opettajuudesta olivat syntyneet oivallusten kautta ja perustuivat oppilaitoksen arkitodellisuuden kokemuksiin. Työuran kokemusten kautta tutkimushenkilöille olikin selvinnyt, kuinka laaja-alaiseen ammattitaitoon ja osaamiseen ammatillisen opettajan työ tänä päivänä perustuu ja tulee tulevaisuudessa perustumaan.

Substanssiosaamista haluttiin kehittää edelleen

Tarkastellessaan opetustyönsä tulevaisuutta tutkimushenkilöt pitivät erityisesti oman ammattialansa substanssiosaamisen osa-alueiden

ylläpitämistä ja kehittämistä erittäin tärkeänä. Joissakin vastauksissa oltiin huolestuneita, kuinka sillä hetkellä vahvaksi koettua substanssiosaamista oli ylipäätänsä opetustyön kiireisessä arjessa pitemmän päälle mahdollista ylläpitää.

Oman ammattialan syvällistä hallitsemista… Koko ajan täytyy itse pysyä tässä junassa mukana ja se onkin raskasta kyllä niin ja kun meidänkin alalla niin valtavan nopeasti kehittyy tuo tekniikka, että siinä pitää todella tehdä töitä että mukana pysyy. (7)

Ja koko ajan haluaisin kasvaa ja tietää enemmän. Että omaa alaa seuraan kyllä kovasti ja pidän tästä alasta ja näistä aineista joita opetan. Ja haluaisin vielä opiskella jatkossa. (5)

…, mutta tarkoitus on kyllä laajentaa omaa osaamista…

Tietoa on sitten enemmän jaettavissa opiskelijoille ja mahdollisuuksia toteuttaa käytännön opetusta on enemmän.

(11)

Jos virtaa riittää niin opiskella lisää. No se jää nähtäväksi. (3) Vahvalla pedagogisella osaamisella haluttiin

varmistaa ammatillisen koulutuksen laatu

Tulevaisuuttansa pohtiessaan suurin osa tutkimushenkilöistä kantoi todellista huolta omasta pedagogisesta osaamisestaan. Miten he pystyisivät kasvattamaan tulevaisuuden heterogeenisestä ja haastavasta opiskelija-aineksesta työnsä osaavia ja työtänsä kehittäviä ammattilaisia? Näistä pohdinnoista erityisesti saatoin havaita, että ideaali ammatillinen opettajuuskäsitys oli urapolkua pidemmälle kuljettaessa alkanutkin perustua todellisuuspohjaisemmalle, oppilaitosmaailman realiteetit tiedostavalle käsitykselle. Tutkimushenkilöt eivät enää olettaneet, että heidän tulevaisuuden opiskelijansa tulisivat kaikki olemaan ammattialansa huipulle tähtääviä nuoria, vaan joukossa nähtiin olevan hyvin vaihtelevilla tavoitteilla opiskelevia nuoria ja aikuisia.

Se että entistä enemmän tulee vaikeita oppilaita, ja niiden elämäntilanne on vaikea, niin aina tulee semmonen tunne, että sen lisäksi että minä osaisin antaa niille sen oikean opetuksen työelämään niin mä ossaisin myös antaa niille hyviä

elämänohjeita. (4)

Tutkittavan ikä ja uran pituus olivat yhteydessä käsityksiin omasta pedagogisesta osaamisesta tulevaisuudessa. Iäkkäämmät ja pidemmän urapolun kulkeneet luottivat siihen, että heidän oman elämän- ja työkokemuksensa mukanaan tuoma vahva pedagoginen osaaminen auttaisi heitä selviytymään tulevaisuudenkin opetustilanteissa.

…on kehittynyt jo taito kohdata se arjen tilanne… (6)

Nuoremmat tutkimushenkilöt halusivat vielä kehittää opettamisen taitojaan pärjätäkseen tulevaisuudessa paremmin erityisesti moniongelmaisten nuorten kanssa.

Haluaisin kehittyä paremmaksi ammattilaiseksi esimerkiksi oppimisvaikeuksien suhteen ja ongelmanuorten käsittelijäksi.

(9)

Pidempi urapolku lisäsi halukkuutta

kehittämisosaamiseen ja työyhteisöosaamiseen

Ammatillisen opettajan työuralla pidempään toimineet tutkimushenkilöt tarkastelivat omaa tulevaisuuttansa myös työyhteisöosaamisen ja kehittämisosaamisen näkökulmista. Suurin osa heistä halusi päästä, vahvan substanssiosaamisensa ja pedagogisen osaamisensa avustamina, yhä enemmän kehittämään opettamansa ammattialan työ- ja yrityselämää sekä ammatillista koulutusta yleensä, jopa valtakunnan tasolla asti. Samoin heillä oli halukkuutta osallistua oppilaitoksen sisäisen ja ulkoisen yhteistyöverkoston kehittämistyöhön, esimerkiksi opiskelijahuoltotyöryhmän työn kehittämiseen.

Minä haluan tällä omalla työllä myös niinku että ihmiset oppivat arvostamaan sitä, että ei se lukio ja ylioppilaslakki aina oo sitä mitä tarvitaan, vaan se että kun näitä

kädentaitajia tarvitaan entistä enemmän tässä maailmassa ja että me kehitettäis me opettajat ite sitä koulua. Niin, että meillä kaikilla olis hyvä täällä olla. (4)

Ideaali ammatillinen opettaja – onko häntä sittenkään olemassa?

Millaisena tutkimushenkilöt näkevät ideaalin ammatillisen opettajan? Kuvaukset ideaalista ammatillisesta opettajasta ilmenivät tutkimushenkilöiden kertomusten niissä kohdissa, joissa he kuvailivat, millaiseksi ammatilliseksi opettajaksi he haluaisivat tulla. Ideaalinen opettajuus näyttikin muototuvan tutkimushenkilön työkokemuksen karttuessa yhä realistisempaan suuntaan. Uran alun idealistiset käsitykset muuntautuivat vähitellen opetustyön todellisesta arkielämästä kumpuaviksi, ammatillisen opettajan työtä ohjaaviksi ja ydinosaamista kuvaaviksi osaamisalueiksi. Ideaali ammatillinen opettajuus näyttäytyi tutkimushenkilöiden kertomuksissa ensisijaisesti

Ahkeruutena:

... kun sais kuitenkin sen opiskelijan ymmärtämään oman etunsa, että minkä takia sen kannattas tehä sitä työtä ja opiskella. Ja paneutua siihen työhön. Semmoseksi opettajaksi, että ne innostuis. Taikka että vaikka nyt pikkusen saavat pelätä, mutta ei liikaa, että tänne ei voi tulla. Että semmonen niiku tasapaino säilys tässä hommassa, että se ei menis ihan holtittomaksi tämä homma. (10)

Hyvänä oman ammattialan hallintana ja ajan tasalla olevina pedagogisina taitoina:

… opettaminen ei ole se tärkein juttu, vaan se oppiminen…

Haluaisin olla semmonen ammatinopettaja, joka ei koskaan jämähdä paikoilleen ja koko ajan haluaisin kasvaa ja tietää enemmän. Ajattelisin niin, että minä pystyisin välittämään

tämän oman alan niin, että opiskelijat pystyisivät myös rakentamaan sitä omaa ammatti-identiteettiä tavallaan että pystyisin olemaan sanojeni takana. (5)

Kasvatuksellisena osaamisena:

…että pittää huolehtia vaatteiden puhtaudesta, ei saa puhua rumia ja pittää käyttäytyä hyvin ja elkää ryypätkö

viikonloppuna ja koittakaa vaalia sitä hyvää mainetta tulevina alan ammattilaisina ja valistaa niitä syömään oikein ja siis kaikkea sitä mitä minä olen itse vanhempana omien lapsien kanssa joutunnut elämään.(4)

Ihmistuntemuksena ja oman elämän hallintana:

… että ei se opettaja voi mikään poukkoileva persoonallisuus olla… (7)

Ja minusta tuntuu että kun minä en koskaan valmistu ihmisenä niin en minä koskaan voi valmis olla opettajanakaan. Että sitä myötä kun minä kasvan ihmisenä niin minä kasvan

opettajankin sen että kun tämä on sitä valmentajan työtä, että sitä mukkaan se tulee se taito. Ammattiahan täytyy aina pittää yllä silla lailla että kehittää ammatillista puolta, ei siinäkään tule mestariksi. Kasvaa ihmisenä. (4)

Heidän kanssaan pitää olla erittäin tasapuolinen ja samalla eriyttäväinen. Ammatinopettajan työ on sekä fyysisesti että henkisesti kovaa kuntoa vaativaa. Koen erilaisten

harrastuskulttuurien edistävän työssä jaksamista, ainakin omalta osaltani…Ja toivoisin olevani hyväkuntoinen.(8)

Työyhteisöosaamisena:

… itsenäinen ja yksin tehtävä opettajan työ on muuttunut yhä enemmän yhteisössä tai tiimissä toimimiseksi Opettajien on osattava sopeuttaa opetuksensa ja erityisesti arviointinsa tarkkoihin päivämääriin… tietotekniikan ja erilaisten

rekistereiden ja seurantajärjestelmien hallinta sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot. (12)