4. Keski-Pohjanmaan amerikansiirtolaisuus ensimmäisen maailmansodan jälkeen
4.3. Amerikansiirtolaisuuden jakautuminen maantieteellisesti ja kielialueittain vuosina
Vertaillessa suomen- ja ruotsinkielisten kuntien amerikansiirtolaisuuden volyymin vahvuutta vuosina 1915–1930, tulokset eivät eroa juurikaan maailmansotaa edeltävistä vuosista. Edelleen suomenkielisten kuntien alueella asuu enemmistö tarkastelun alla olevista Keski-Pohjanmaan kunnista. Tarkalleen ottaen keskiväkiluvuista laskien peräti 71
% keskipohjalaisista asuu suomenkielisissä kunnissa.140 Niinpä ei olekaan yllätys, että suomenkielisistä kunnista lähti myös absoluuttisesti laskien eniten siirtolaisia. Vuosina 1915–1930 suomenkielisistä kunnista lähti yhteensä 6 662 siirtolaista Pohjois-Amerikkaan (taulukko 7). Mikäli määrää vertaa suomenkielisten ja kaksikielisten kuntien lähtijämäärään, voidaan todeta, että peräti 66 % kaikista Keski-Pohjanmaan lähtijöistä, oli kotoisin suomenkielisistä kunnista.141
Absoluuttisia lähtijämääriä merkittävämpää on tässäkin yhteydessä kuitenkin suhteellinen siirtolaisuus. Taulukosta 7 selviää, että aivan kuten maailmansotaa edeltävinä vuosina, ruotsinkielisten kuntien alueella muuttaneisuus oli muita alueita suurempaa. Suhteellisesti mitaten voisi jopa sanoa, että ruotsinkielisten kuntien alueelta muutettiin vuoden 1915 ja 1930 välillä selvästi aktiivisemmin kuin suomenkielisistä kunnista. Ruotsinkielisten kuntien alueelta lähti lähes 5 henkeä tuhatta asukasta kohden (4,9 ‰), kun suomenkielisistä kunnista matkasi ainoastaan reilu kolme henkeä (3,2 ‰). Kaksikieliset kunnat ovat sitä vastoin menettäneet suhteellista siirtolaismääräänsä. Kaksikielisistä kunnista matkasi ainoastaan 2,6 henkeä tuhatta asukasta kohden, mikä on selvästi vähemmän kuin suomen- ja ruotsinkielisiltä alueilta. Kaksikielisten kuntien ryhmä on toisaalta varsin vaatimaton lukumäärältään, joten se on erityisen altis pienillekin muutoksille. Lisäksi, kuten jo aiemmin mainittu, ryhmän kolmesta kunnasta kaksi on omat erityispiirteet omaavia rannikkokaupunkeja.
140 Laskettu liitteestä 12.
141 Ruotsinkielisistä kunnista lähti vuosina 1915–1930 yhteensä 2 609 siirtolaista, kaksikielisistä ainoastaan 767 henkeä. Suomenkielisistä kunnista lähti 6 662 henkeä. Liite 12.
Taulukko 7. Siirtolaisuuden jakaantuminen suomen- ja ruotsinkielisten kuntien kesken vuosina 1915–1930.
Siirtolaisia Keskisiirtolaisuus Keskiväkiluku ‰
Suomenkieliset
kunnat 6 662 416,4 130 153,8 3,2
Kaksikieliset
kunnat 767 47,9 18 118,8 2,7
Ruotsinkieliset
kunnat 2 609 163,1 33 292,7 4,9
Lähde: Taulukko koostettu liitteestä 12.
Kun lähtijämäärien jakautumista katsoo kuntatasolla, voi huomata, että peräti kolme viidestä suhteellisesti suurimmasta muuttajakunnasta on itseasiassa ruotsinkielisiä.
(Munsala, Teerijärvi, Uusikaarlepyy.) Vuonna 1930, eli tarkastelujakson lopussa, Munsalan asukkaista peräti 3 193 oli ruotsinkielisiä, kun suomea puhuviksi oli tunnustautunut ainoastaan kolme munsalalaista.142 Voinee siis varmuudella päätellä, että Munsalasta muuttaneet todella olivat ruotsinkielisiä, eivätkä vain kotoisin ruotsinkielisestä kunnasta. Teerijärven tilanne oli pitkälti samanlainen – ainoastaan 66 asukasta oli suomenkielisiä, kun ruotsia puhui 3 001 asukasta. Uudenkaarlepyyn kohdalla siirtolaiset olivat todennäköisesti myös enimmäkseen ruotsinkielisiä, sillä asukkaista ainoastaan noin 4 % puhui Suomea.143 Myös muissa ruotsinkieliseksi ilmoitetuissa kunnissa tilanne oli samanlainen – suomea puhui ainoastaan keskimäärin noin 5 % kuntien asukkaista.144 Voi siis huoletta hylätä sen varauksen, että ruotsinkielisistä kunnista matkanneet eivät välttämättä olleet ruotsinkielisiä. He mitä todennäköisimmin olivat.
Siirtolaisuuden maantieteellinen jakautuminen ei sekään näyttäisi muuttuneen merkittävästi vuosien 1893–1914 jakaumasta. Mikäli kartallistaa ne kunnat, joissa
142 Suomen tilastollinen vuosikirja 1936, 35-36.
143 Suomenkielisiä Uudessakaarlepyyssä oli ainoastaan 107 yhteensä 2 559:stä asukkaasta.
144 Muissa ruotsinkielisissä kunnissa suomen- ja ruotsinkielisten jakauma v. 1930 oli seuraavanlainen:
Alaveteli 102/1647; Kruunupyy 22/2982; Luoto 16/2351; Pietarsaari 247/6262; Uudenkaarlepyyn kaupunki 66/872; Ähtävä 32/2126. Suomen tilastollinen vuosikirja 1936, 35-36.
siirtolaisuus on ollut vuosina 1915–1930 yli viisi henkeä tuhatta asukasta kohden, voi kartalta löytää kaksi kuntakeskittymää. Ensimmäinen, ehkäpä luonnollisestikin, on Pohjanlahden rannikolla. Kaistale rajoittuu kuitenkin etelään Munsalan, Uudenkaarlepyyn (niin maalaiskunnan kuin kaupunginkin) ja Kruunupyyn alueelle. Toinen keskittymä löytyy sisämaasta. Evijärvi, Teerijärvi, Kaustinen ja Toholampi muodostavat etelä–pohjois -suunnassa kulkevan siirtolaisakselin. Toholammin ja Kaustisen väliin jää kuitenkin pieni Ullavan kunta, josta siirtolaisia lähti ainoastaan 1,7 henkeä tuhatta asukasta kohden.
Mikäli mukaan laskee myös ne kunnat, joiden siirtolaisuus ylsi yli neljään henkilöön tuhatta asukasta kohden, edelliset havainnot vahvistuvat. Rannikkokaistaleelle osuu edellä mainittujen kuntien lisäksi Pietarsaari, Lohtaja ja Kalajoki. Sisämaan keskittymään joutuu tässä tapauksessa laskemaan myös Vetelin. Lisäksi yksinäiseksi kunnaksi aivan itäiseltä Keski-Pohjanmaalta nousee Haapajärvi, josta lähtijöitä oli 4,3 henkeä tuhatta asukasta kohden.
Kun tarkastelun alla olevat kunnat jaetaan edellisen tavoin rannikko-, väli- ja sisämaakuntiin, pääsee amerikansiirtolaisuuden maantieteellistä jakaantumista tarkastelemaan hieman tarkemmin.145 Välikuntien ja rannikkokuntien siirtolaisuuden voimakkuus on edellisvuosien tapaan varsin saman vahvuista. Rannikkokunnat ovat kuitenkin kirineet välikunnista ohi siten, että vuosina 1915–1930 rannikkokunnista lähtee nyt siirtolaisia suhteellisesti enemmän kuin välikunnista. Kun keskisiirtolaisuuden suhteuttaa kuntien keskiväkilukuihin, saadaan tulokseksi, että rannikkokunnista lähtee 3,9 henkeä tuhatta asukasta kohden.146 Välikunnissa sama luku on hieman pienempi, 3,7 siirtolaista tuhatta henkeä kohden. Sisämaakunnat jäävät edellisistä luvuista selvästi aiempien vuosien tavoin. Sisämaakunnista matkustettiin ainoastaan 2,4 henkilön voimin tuhatta asukasta kohden.147
Absoluuttisesti mitaten rannikkokunnista lähti selvästi eniten siirtolaisia, yhteensä 4 615 eli noin 45 % koko Keski-Pohjanmaan vuosien 1915–1930 siirtolaisuudesta. Rannikkokuntien suurta panosta siirtolaismäärään selittää ainakin se, että alueelle osuu yli neljän promillen
145 Kuntien jakamisperusteet ovat samat, mitä vuosien 1893–1914 kohdallakin. Kunnat on jaettu puhtaasti kolmeen eri vyöhykkeeseen siten, että jakamisperuste on niiden sijainnin etäisyys rannikkoon. Jakautuma käy ilmi liitteestä 13.
146 Liite 13.
147 Ibid.
siirtolaiskuntia peräti seitsemän. Välikunnissa niitä on ainoastaan neljä ja sisämaakunnissa ainoastaan yksi. Keski-Pohjanmaan siirtolaisuuden painopiste on siis liikkunut rannikolle päin. Jo vuosina 1893–1914 rannikon siirtolaisuus oli käytännössä välikuntien kanssa samalla viivalla. Vuosina 1915–1930 rannikkokunnat ovat selvästi kuitenkin Keski-Pohjanmaan suurinta siirtolaisaluetta. Yleinen ilme on pysynyt 1800-luvun loppuvuosista 1930-luvun alkuun samana: rannikolla ja sen läheisyydessä sijaitsevien kuntien siirtolaisuus on selvästi sisämaata voimakkaampaa. Kun johtopäätelmään yhdistää sen, että ruotsinkielisten kuntien suhteellinen siirtolaisuus on suomenkielisiä kuntia suurempaa, voi yleisesti todeta, että siirtolaisuus oli voimakasta erityisesti ruotsinkielisellä rannikkoseudulla. Toinen huomattavampi siirtolaisalue osuu eteläiselle Keski-Pohjanmaalle, niin sanottujen välikuntien alueelle, jossa esiin nousevat erityisesti Evijärvi, Teerijärvi, Toholampi, Kaustinen sekä Veteli. Aiemmin mainittu ”siirtolaiskolmio” on vielä vuosina 1915–1930 hahmoteltavissa, vaikkakaan esimerkiksi Lestijärveä ei siihen enää voikaan laskea.148
148 Lestijärven siirtolaisuus vuosina 1915–1930 oli ainoastaan 1,4 henkeä tuhatta asukasta kohde. Liite 10.
5. Amerikansiirtolaisten rakenne Lestijärven, Toholammin ja Uudenkaarlepyyn