Kaikki alioikeuksien vakavista rikoksista antamat tuomiot oli alistettava hovioikeu-delle.218 Jyväskylän raastuvanoikeuden päätökset alistettiin vuonna 1776 perustettuun Vaasan hovioikeuteen. Alioikeudessa langettavan tuomion saaneet kuljetettiin Vaasan kruununvankilaan odottamaan hovioikeuden päätöstä. Vaasaan lähetettiin myös puhtaak-sikirjoitettu kopio alioikeuden koko tutkinnasta alkuperäisine liitteineen. Alistusmenet-tely liittyi inkvisitorisen menetelmän mukaiseen tutkintaan ja 1900-luvun alussa sitä pi-dettiin jo auttamattoman vanhentuneena käytäntönä. Tuomioihin, joita ei alistettu, saattoi hakea muutosta valittamalla. Alioikeuden päätös, joka alistettiin tai josta valitettiin, ei ollut lainvoimainen ennen kuin hovioikeus vahvisti sen.219
Hovioikeudet oli perustettu Ruotsin ja Suomen yhteisen historian aikana 1600-luvulla.
Niillä oli tuolloin kolme päätehtävää, joista alioikeuksien valvonta oli erittäin keskeinen.
Hovioikeudet olivat ensimmäinen oikeusaste tietyissä törkeissä rikoksissa valtiota tai hal-litsijaa vastaan sekä törkeissä rikosasioissa, joissa syytettiin aatelista sekä tietyissä riita-asioissa, joissa asianosaosina oli aatelisia. Aatelille hovioikeudet olivat Forum Privile-giatum: heillä oli oikeus tulla vertaistensa tuomitsemiksi. Tämä etuoikeus lakkasi lopul-lisesti vuonna 1867. Hovioikeuksilta oli myös mahdollista hakea muutosta alioikeuksien päätöksiin.220
Alioikeuksista poiketen hovioikeuksilla oli oikeus leuteraatiomenettelyyn, eli myös muun kuin laissa määrätyn rangaistuksen tuomitsemiseen. Näin alioikeuksien tuomitsemat kuo-lemantuomiot yleensä lievenivät hovioikeudessa muiksi rangaistuksiksi. Hovioikeuksien
218 Lain mukaan alioikeuksien oli lähetettävä hovioikeuden tarkastettavaksi tutkintansa ja tuomionsa erikseen määritellyistä vakavina pidettävistä rikosasioista, kuten yleisesti henkeä ja kunniaa koskevista rikosasioista, jumalanpilkasta, väärän rahan valmistamisesta ja kauppaamisesta, lapsenmurhasta, mm. myrkyllä surmaamisesta, tappoasioista, vanhempiensa tai appivanhempiensa lyömisestä tai herjaamisesta, haureuden edistämisestä, haureudesta, taikuudesta ja eläimiin sekaantumisesta. RK 25:5§, Keis. As. Taposta ym., 32§: Rikoslain osittaisuudistuksen myötä
voimaan tulleessa tappoja ja pahoinpitelyitä koskevassa asetuksessa mainittiin erikseen, että kyseisen asetuksen mukaisissa rikoksissa, jotka olivat RK 25:5§:n mukaan alistettava hovioikeuteen, oli alistettava jatkossakin. Myös uuden rikoslain (1889) voimaan astuttua alistettavaksi säädetyt rikokset määräytyivät rangaistuksen ankaruuden mukaan: rikokset, joiden lain mukainen enimmäisrangaistus oli vähintään kuusi vuotta kuritushuonetta, elinkautinen kuritushuonerangaistus tai
kuolemanrangaistus, oli alistettava hovioikeudelle. (RVA 46§, Ignatius 1907, 7)
219 Alistusmenettelyn aiheuttamat välittömät toimet ilmenevät alioikeuden antamista päätöksistä. Myös Ignatius 1907, 7–8.
220 Myhrberg 1978, 83–85, Blomstedt 1976, 59
rangaistusten lieventämisessä käyttämiä perusteita olivat esimerkiksi rikoksentekijään liittyvät syyt, kuten tämän nuoruus ja ymmärtämättömyys. Ne olivat usein samoja, kuin myöhemmin lieventäviksi asianhaaroiksi kutsutut lievempää rangaistusta puoltaneet pe-rusteet. Uuden rikoslain voimaan astumisen myötä leuteraatiosta tuli oikeushistoriaa – jatkossa myös hovioikeudet olivat sidottuja lain mukaisiin rangaistusasteikoihin.221 Hovioikeuksien menettely erosi valtavasti alioikeuksien menettelystä. Se oli enimmäk-seen kirjallista ja perustui alioikeuden pöytäkirjojen tutkimienimmäk-seen. Niiden pohjalta hovioi-keus ”esitteli asian itselleen”, tutki sen ja teki ratkaisunsa. Hovioikeudelle saattoi esittää myös uusia todisteita, jotka esitettiin joko hovioikeudessa tai sen määräämässä alioikeu-dessa, joka lähetti pöytäkirjan hovioikeuteen.222
Alioikeuksien tuomiot eivät sitoneet hovioikeuksia – myös alioikeuden tuomiota anka-rampi tuomio oli mahdollinen. Hovioikeus ei kuitenkaan saanut tuomita tapaista valitta-jan vahingoksi, jos kyse ei ollut alistettavasta asiasta. Siinä missä varhaismodernin anka-ran rikosoikeuden ajan hovioikeudet yleensä lievensivät alioikeuksien antamia lain mu-kaisia rangaistuksia, 1800-luvulla tilanne saattoi olla jopa päinvastainen. Rikoslain osit-taisuudistusta ja sen vaikutuksia tutkinut Yrjö Blomstedt on havainnut hovioikeuksien tuomioiden olleen usein alioikeuksien tuomioita ankarampia – senaatin oikeusosastossa rangaistukset lievennettiin taas alioikeuksien tasolle.223
Hovioikeuksissa tuomitsivat ammattijuristit ja niiden puheenjohtajat olivat ansioituneita oikeusoppineita. Kontrasti hovioikeuden ja alioikeuksien juridisen osaamisen välillä oli suuri etenkin verrattuna maaseudun alioikeuksiin. Toiminta oli ammattitaitoista ja suo-rastaan pikkutarkkaa: alioikeuksien prosessissa tekemät virheet huomattiin ja niihin puu-tuttiin. Myös todisteiden harkinta oli tarkempaa. Tässä työssä tarkastelluissa oikeusta-pauksissa Vaasan hovioikeus teki käytännössä kolmenlaisia ratkaisuja. Alioikeuden tuo-mio joko a) vahvistettiin sellaisenaan tai hyvin pienin muutoksin, b) kumottiin ja palau-tettiin alioikeuteen tai c) muupalau-tettiin merkittävästi.
Alioikeudelle selkeät tapaukset olivat selkeitä myös hovioikeudelle. Tässä työssä käsitel-lyistä kuudesta oikeustapauksesta kolmessa alioikeuden tuomio pysyi hovioikeudessa
221 Myhrberg 1978, 47–48, 61 Blomstedt 1964, Pihlajamäki 1997, 213.
222 Ignatius 1907, 7–8. Yleensä uudet todisteet esitettiin siinä alioikeudessa, jossa tapaus oli alun perin käsitelty, mutta hovioikeuden määräyksestä muukin alioikeus oli mahdollinen.
223 Ignatius 1907, 7–8, Blomstedt 1964, 506–509.
sellaisenaan tai hyvin pienin muutoksin. Esimerkiksi vuonna 1870 alivuokralaisenaan asuneen työmiehen taposta seitsemän vuoden kuritushuonerangaistukseen tuomitun enti-sen kultasepän rangaistus vahvistettiin, mutta Hämeenlinnan kuritushuoneen sijaan ran-gaistus määrättiin suoritettavaksi Turun ranran-gaistusvankilassa. Hovioikeus huomioi myös kultasepän juopumuksesta ja kadulla metelöimisestä saaman sakkotuomion. Lisäksi ho-vioikeus korjasi alioikeuden ilmeisesti vahingossa käyttämät vanhat rangaistustyö -käsit-teet (”straffarbete”) kuritushuoneeksi (”tukthusarbete”) kiinnittämättä tähän kuitenkaan enempää huomiota. Vastaavasti iisalmelaisen teurastajan taposta langetettu kahdentoista vuoden kuritushuonerangaistus vahvistettiin sellaisenaan, mutta hovioikeus määräsi pa-lauttamaan rengille tältä otetut rahat sitten, kun niistä oli maksettu lääkärinpalkkio ja muut tuomitun maksettavaksi määrätyt maksut. Vuonna 1894 suutarina työskennelleen itsellismiehen taposta tuomitun irtolaismiehen tuomio pysyi hovioikeudessa muuten en-nallaan, mutta yhdistetyn tuomion laskemisessa ilmeisesti tapahtuneen virheen korjaami-nen pudotti tuomiosta puolitoista kuukautta pois. Hovioikeuden tekemät muutokset ja tar-kennukset kertovat huolellisesta ja suorastaan pikkutarkasta menettelystä – tehdyt muu-tokset olivat luonteeltaan lähinnä teknisiä. Monimutkaisemmissa tapauksissa hovioikeus löysi alioikeuden tutkinnasta enemmän huomautettavaa.224
Jos hovioikeus palautti käsittelyn alioikeudelle, syy olivat yleensä alioikeuden erilaiset menettelyvirheet ja yhdessä tapauksessa myös todistelun epäselvyydet. Esimerkiksi kä-sittelyt, joissa tutkittiin useita, eri tuomioistuinten toimivalta-alueilla tapahtuneita rikok-sia yhtäaikaisesti tuottivat vaikeukrikok-sia alioikeudelle. Jokaisen tuomioistuimen toimivalta-alueella tapahtuneet rikokset tuli kussakin tuomioistuimessa, mutta tuomio kaikista ri-koksista tuomittiin siinä tuomioistuimessa, jossa kokonaisuutta käsiteltiin viimeisenä tai vuoteen 1873 asti siinä tuomioistuimessa, jossa vakavin rikos oli tehty.225 Vuonna 1869 osallisuudesta jouluaattona 1866 tapahtuneeseen murhaan epäiltyä itsellismiestä syytet-tiin myös hevosvarkaudesta Janakkalassa. Häntä ei vaadittu Jyväskylässä edes edesvas-tuuseen ja raastuvanoikeus palautti käsittelyn Janakkalaan, eikä langettanut vastaajalle varkaustuomiota. Vaasan hovioikeus määräsi uuden käsittelyn, jossa syytettyä vastaan ei esitetty oikeastaan yhtään mitään – edes todistajia ei kuultu. Varkaustuomio kuitenkin langetettiin. Aiemmassa käsittelyssä oli jo todettu, ettei näyttöä osallisuudesta murhaan ollut, eikä viskaalilla ollut uudessa käsittelyssä tähän mitään lisättävää. Alioikeuden ja
224 VHO päätös 2.7.1870 n:o 70 (T2), VHO päätös 23.3.1874 n:o 20 (T4), VHO päätös 7.12.1894 n:o 81 (T6)
225 OK 10:21§, muutettu asetuksella 4.3.1873
paikallistason toimijoiden näkökulmasta hovioikeuden tarkkuus muotoseikoissa saatet-tiin kokea jopa turhauttavaksi: uusi käsittely ei yleensä tuonut minkäänlaista lisäarvoa henkirikostutkintaan. Yhdessäkään tutkituista käsittelyistä, jotka palautettiin alioikeuteen, henkirikoksesta annettu tuomio ei muuttunut.226
Myös vuoden 1871 syysmarkkinoiden aikaisen entisen teurastajan tapon käsittely palau-tettiin raastuvanoikeudelle osin menettelyvirheiden vuoksi. Hovioikeuskäsittelyn aikana ilmeni muitakin epäselvyyksiä: Vastaajaa syytettiin lisäksi kotiseudullaan omaisuusrikok-sesta ja hovioikeuden mukaan molemmat rikokset olisi pitänyt tuomita yhdellä kertaa.
Lisäksi hovioikeudelle oli lähetetty kirjeitä, jotka viittasivat tuomitun syyttömyyteen.
Avoimia yksityiskohtia oli niin paljon, että hovioikeus palautti tapauksen uudelleen raas-tuvanoikeuden tutkittavaksi.227
Vuoden 1884 laulujuhlien aikaisen murhan ensimmäisessä tutkinnassa alioikeus teki useita menettelyvirheitä. Asianomistaja, murhatun naisen äiti, oli ollut oikeudessa pai-kalla aiemmin, kun murhasta epäiltiin vielä virheellisesti toista henkilöä. Häntä ei kuiten-kaan ollut kuultu uudelleen uuden epäillyn tavoittamisen jälkeen. Siten hän ei voinut esit-tää asianomistajana hänelle kuuluneita vaatimuksia tätä kohtaan. Hovioikeus kiinnitti huomiota myös siihen, että uhrin äidin haastatteleminen olisi voinut antaa arvokasta lisä-tietoa uhrin vaatteista, joiden varastamisesta epäiltyä syytettiin – vaatteet olivat tärkeä aihetodiste. Raastuvanoikeus oli myös jättänyt käsittelemättä aiheetta epäiltynä olleen it-sellismiehen kahta innokasta todistajaa vastaan väärästä todistuksesta esittämän edesvas-tuuvaatimuksen.228
Hovioikeus käsitteli asiaa jälleen vajaata vuotta myöhemmin – murhasta syytetty irtolais-nainen oli edellisen käsittelyn tapaan tuomittu kuolemaan aihetodisteiden perusteella.
Syytetty vaati hovioikeutta palauttamaan jutun uudelleen raastuvanoikeuteen todistajien kuulemista varten, mutta hänen vaatimuksensa hylättiin. Muuten hovioikeuden ratkaisu oli syytetylle mieleinen: hänet päästettiin heti vapaalle jalalle. Hovioikeus oli alioikeutta tarkempi todisteiden näyttöarvon punnitsemisessa, joten näyttökynnys oli korkeammalla.
Tuomio uhrin vaatteiden varastamisesta kumottiin kokonaan. Syyllisyydestä murhaan
226 Näin henkirikoksen tuomiosta – samassa istunnossa saatettiin käsitellä myös muita kokonaisuuteen liittyviä rikoksia, jotka eivät kokonaisuutena kuitenkaan muuttuneet. JRO 1869 §308, 1870 §41
227 VHO päätös 5.12.1871 §94
228 VHO päätös 23.8.1886 §86
katsottiin olevan ”enemmän, kuin puoli näyttöä”, mutta täysi näyttö jäi puuttumaan syy-tetyn johdonmukaisen kiistämisen vuoksi. Alioikeuden kuolemanrangaistusta tuskin olisi kuitenkaan vahvistettu: 1870-luvulla kuolemanrangaistukset olivat olleet jo useita vuosi-kymmeniä oikeushistoriaa. Vapaus jäi lyhytaikaiseksi: Kun Senaatin oikeusosasto käsit-teli viskaalin hovioikeuden päätöksestä tekemää valitusta, syytetty oli jälleen vangittu, tällä kertaa juuri irtolaisuudesta. Kirjeessään oikeusosastolle hän kertoi joutuneensa kiin-niotetuksi matkalla kruununvoudin luokse antamaan lausuntoaan oikeusosaston tutkin-taan.229