Alexander Uexkull-Gyllenband modernina ohjaajana

Millainen oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa esiin astunut moderni ohjaaja? Hän oli Uexkull-Gyllenbandin ajatuksien valossa inhimillisen käyttäytymisen mestari, joka kykenee erottamaan

”totuudellisia” tai ”aitoja” ilmaisuja ja täten paljastamaan valheen, teatterissakin. Nimenomaan yhteisnäytteleminen vaatii ohjausta, koska jollakin pitää olla hallussaan näkemys kokonaisuudesta ja yhtenäisestä tulkinnasta. Tämän käsityksen taustalla on tekstianalyysi, koska tuo keskeinen eettinen ja

451 ”Deswegen – Schwätzer. Und dass Frauen so viel schwätzen können, hängt damit zusammen um ihre Zerfahrenheit, das Confuse, Zufällige bei Ihnen auch mit diesem Mangel, Ungewohnheit im Schriftlichem, d. h. Ihre zusammenfassenden Denken.“ Alexander Uexkull-Gyllenband Ida Aalbergille 27.10.1900. HYK Coll 1.9.

452 ”Wenn die Frauenemansipation für die Frau dieselben Rechte, nicht weniger Rechte als für der Mann verlangt, so verstehe ich das. Wenn ich für mich – das Recht auf volle Freiheit und Selbstbestimmung verlangen würde und Dir dies Recht nicht zusprechen würde, dann hättest Du das Recht mich der Tyrannei, Ungerechtigkeit, das Männeregoismus anzuklagen [---] Aber, nicht wahr, wenn Du oder wenn Ihr, Frauen, das Gegentheil tut oder behauptet oder verlangt; wenn ihr sagt – die ganze Männerwelt taugt nichts - und nur wir, Frauen, können sie retten; und wenn Ihr für Euch Rechte verlangt, so sie dem Manne versagt – wenn ich Dir gegenüber offen und wahr sein soll, wie ich es auch bin und Dir zu gleicher Zeit mir gegenüber nicht offen und nicht ganz wahr sein willst, so heisst das aus einem Extrem in andere übergeben und aus der Rohheit jener einseitigen männlichen Anschaungsweise in die Verkehrtheit jener einseitigen Weiblichen übergehen.“ Alexander Uexkull-Gyllenband Ida Aalbergille 8.4.1906. HYK Coll 1.10.

124

esteettinen näkemys perustuu näytelmästä löytyviin teemohin. Myös Stanislavskin käyttämä termi

”ylitehtävä” tai ”päätehtävä” viittaa ohjaajan vastuuseen. Käsitteellinen lähestymistapa vaatii, että kaikki näyttelijät ja muut näyttämötoimintaan vaikuttavat tekijät palvelevat ohjaajan johdolla tätä ”yli- tai päätehtävää” (Stanislavskin myöhempi ilmaus), keskeistä, valittua esityksen ”sanomaa”.

Oliko Uexkull-Gyllenband kiertueen ohjaaja siinä mielessä kuin tämä tehtävä nykyään ymmärretään?

Miten tämä tehtävä ja sen merkityksellisyys käy ilmi dokumenteista eli kirjeenvaihdosta, ohjaajankirjoista ja kiertuekritiikeistä? Kirjeet osoittavat yksiselitteisesti, että Alexander Uexkull-Gyllenband oli nykykielellä ilmaistuna kiertueen manageri ja toimitusjohtaja. Ne vastaavat kuitenkin myöntävästi myös siihen kysymykseen, oliko hän kiertueen ohjaaja taiteellisessa mielessä.

Säilyneissä ohjaajankirjoissa on ainoastaan Uexkull-Gyllenbandin saksankielisiä merkintöjä, ja saattoi olla, että seurueen saksankielisyys oli hänelle helpottava lähtökohta ohjaajantyössä. Merkillepantavaa on myös se, että kuiskaajan ja järjestäjän kirjat sekä roolivihkot vahvistavat ohjaajankirjan merkinnät esimerkiksi kaikkien poistojen kohdalla. Näytelmien teemojen kannalta tärkeimpiä ovat lisäparenteesit ja runsaat poistot, joihin aloitteleva ohjaaja on turvautunut. Tavoitteena voidaan nähdä moderni realismi.

Dramaturgin otteellaan Uexkull-Gyllenband on pyrkinyt poistoilla ja parenteeseillaan ekonomisuuteen, johon esimerkiksi Ibsenin dramatiikka muutenkin kutsuu, merkittävimpänä saavutuksenaan Rosmersholmin traagisen loppuratkaisun yllättävyys. Uexkull-Gyllenband oli siis ohjaajankirjojen perusteella myös kiertueen tulkinnan taiteellinen ohjaaja, vaikka hänen panoksensa jäi aikalaiskatsojilta kokonaisuudessaan pimentoon.

Kritiikkien perusteella Ida Aalbergin seurueen merkittäväksi ansioksi luettiin kaikkialla – kenties Sudermannin Kodin Magda-keskeistä tulkintaa lukuun ottamatta – yhteisnäyttelemisen korostaminen.

Kritiikeissä kiitettiin myös Ida Aalbergin roolitöiden luonnollisuutta Henrik Ibsenin näytelmissä, Nukkekodissa, Rosmersholmissa ja Hedda Gablerissa. Ilmeisimmin nämä molemmat piirteet toteutuivat kuitenkin Tšehovin Vanja-enon kohdalla, joka oli uusi näytelmä sekä Uexkull-Gyllenbandille että Ida Aalbergille.

Kaikki kolme tässä luvussa käsiteltyä kiertuenäytelmää vuosilta 1904 - 1905 olivat Uexkull-Gyllenbandin valitsemia, näyttelijäntyön politiikkana oli realismi. Mitä voidaan sanoa Uexkull-Gyllenbandin omasta luovasta suhteesta juuri näihin kolmeen näytelmään? Uexkull-Gyllenband oli itse tehnyt huomattavan elämänmuutoksen mennessään yllättäen naimisiin itselleen tuntemattoman suomalaisen näyttelijättären kanssa. Hän oli käytännöllisesti katsoen asettanut vaakalaudalle niin oman virkamiestulevaisuutensa kuin aatelisen perheensä tuen ja luopunut vanhasta etuoikeutetusta elämästään. Asema itsenäiseen

125

toimijuuteen tottuneen ja oman menneisyytensä omanneen Ida Aalbergin miehenä saattoi herättää myös ahdistavia tunteita ja ilmastoitua ibseniläisen tragedian teemojen kautta.

Oletus siitä, että Ida Aalbergin seurueen taiteellinen ohjaaja oli todellisuudessa Alexander Uexkull-Gyllenband saa tarkastelemaan uudella syvyydellä hänen tekemiään näytelmävalintoja. Oletus luovasta taiteilijasta näytelmävalintojen tekijänä nostaa esiin uudenlaisia kysymyksiä Uexkull-Gyllenbandin henkilöpsykologiasta. Uexkull-Gyllenbandin näytelmävalintojen yhteisenä teemana voidaan nähdä pako sietämättömistä olosuhteista, jopa itsemurha ja kuolema elämää parempana valintana. Hedda Gabler ampuu itsensä, koska hän aristokraattisena hahmona ei voi kestää triviaaleja suhteita, pikkuporvarillista ympäristöä ja riippuvutta Asessori Brackista – olosuhteita, joihin hän on ajautunut. Myös Alexander Uexkull-Gyllenband oli sanan varsinaisessa merkityksessä aristokraatti. Hänen aatelinen asenteensa esimerkiksi suomalaista sivistyneistöä kohtaan paljastaa, että hän koki joutuneensa ahdasmielisen

”roskaväen” pariin. Rosmerholmissa teemana on nainen, tämän seksuaalisuus ja tunteiden näytteleminen, joka osoittautuu miehen kannalta vaaralliseksi. Rosmerilta ja Rebekalta loppuvat sanat, ne käyvät merkityksettömiksi ja ainoa pakotie on epätoivoinen teko, yhteinen päätös hukuttautua Myllykoskeen.

Tšehovin Vanja-eno sisältää polariteetin aristokratian joutenolon ja laiskuuden sekä toisaalta näennäisesti vähämerkityksisenkin työn tekemisen välillä. Vanja-enossa kuolemanläheisyys näyttäytyy tragikoomisena.

Kuolema melkein vierailee talossa Vanja-enon järjestämässä ampumavälikohtauksessa, mutta hän ei osu professori Serebrjakoviin. enon Tšehov muokkasi aiemmasta näytelmästään Metsähiisi, jossa Vanja-enoa vastaava henkilö todella tekee itsemurhan.⁴⁵³

Oliko kyse vain siitä, että Ida Aalberg oli armoitettu tragedienne vai olisiko mahdollista ajatella, että näytelmien maailmankuva vastasi Uexkull-Gyllenbandin sisäistä todellisuuskokemusta? Mitä tulee muihin Alexander Gyllenbandin ohjaamiin näytelmiin, Ostrovskin Ukonilmassa, jonka Uexkull-Gyllenband ja Aalberg ohjasivat Suomen Kansallisteatteriin vuonna 1909, Katerina ajautuu itsemurhaan, koska uskaltaa elää rakkautensa todeksi eikä voi sietää orjan elämää Kabanovien talossa. Monet muutkin avioparin Kansallisteatterin kauden näytelmät vuosina 1909 - 1911 sisälsivät itsemurhan: Shakespearen Antoniuksessa ja Kleopatrassa naispuolinen nimihenkilö antaa kahden kyykäärmeen purra itseään ja kuolee.

Maila Talvion Anna Sarkoila päättyy Annan tyttären kuolemaan: loppu jää avoimeksi, mutta Anna sanoo haluavansa kuolla.

Alexander Uexkull-Gyllenbandin ohjaamissa näytelmissä kaivataan pois pakonalaisesta asemasta, oli kyse sitten menneisyyteen tai seksuaalisuuteen liittyvistä ahdistavista tunteista tai yhteiskunnan kahleista.

Näytelmissä vapautuminen käy korostetusti kuoleman kautta. Onko sekä paronin ahdistuksessa että ibseniläisessä traditiossa ja psykologisessa realismissa sellaisia yhteisiä piirteitä, jotka mahdollistavat

453 Senelick 1985, 91.

126

ahdistuksen purkamisen näytelmiä ja näyttelemistä analysoimalla? Uexkull-Gyllenbandin ongelmat liittyivät asioihin, joita hän pystyi käsittelemään performatiivisilla keinoilla tutkimalla sitä, miten minuus ja roolit rakentuvat, ja erilaisiin roolipeleihin: yhteiskunnalliseen asemaan, avioliittoon alempisäätyisen näyttelijättären kanssa ja kansallisuusaatteisiin. Uexkull-Gyllenbandin elämässä vapautuksen näyttää lopulta tuoneen luova ohjaajantaide.

127

4. ALEXANDER UEXKULL-GYLLENBAND TEATTERIOHJAAJANA